Mitä mykkäkoulun pitäjä toivoo? Sitä, että toinen pyytelee anteeksi ja anelee?

Vierailija kirjoitti:

Siiis mutta mikä ajaa siihen vallantunteen haluamiseen? 

Moni on oppinut käytösmallin lapsuudenkodissaan ihan vanhemmaltaan.

Musta saa irti aika hyvän raivokohtauksen ja suoraa huutoa päin naamaa, tarvittaessa rikon riittävän määrän tavaroita, niin kyllä se tuppisuu ennen pitkää aukeaa.

t. toisenlaisen vallan käyttäjä

Aikoinaan pidin mykkäkoulua, koska en osannut riidellä. Nykyisin toisen nalkuttaessa, marmattaessa ja haastaessa riitaa osaan jo olla rakentava. Yleensä totean, että halveksin sen toisen tyhmyyttä, häpeän kulkea kanssaan missään, koska hän on ruma ja lihava ja lopuksi sanon, että jatka vielä minuutin verran, niin saat kerätä tavarasi ja lähteä. Tämän asunnon omistan minä yksin, joten kannattaa aloittaa pakkaaminen, jos ei osaa lopettaa.

Itse pidin mykkäkoulua parisuhteelle parempana asiana, mutta terapeutti opetti, että pitää olla avoin ja tuoda ajatuksensa julki. Jostain syystä puoliso ei pidä tästäkään riitelytavasta.

Jos se toinen kokee rakentavan ja nöyrän suhtautumisen turvallisena perustana valittamiselle ja vanhojen riitojen tonkimiselle. Minun suhteessani se, että en jaksanut enää olla rakentava, oli etäisyyden kuromista puolisoon ja irrottautumista. Suhde päättyikin muutama kuukausi sen jälkeen, kun en jaksanut olla rakentava.

Vierailija kirjoitti:

Jos se toinen kokee rakentavan ja nöyrän suhtautumisen turvallisena perustana valittamiselle ja vanhojen riitojen tonkimiselle. Minun suhteessani se, että en jaksanut enää olla rakentava, oli etäisyyden kuromista puolisoon ja irrottautumista. Suhde päättyikin muutama kuukausi sen jälkeen, kun en jaksanut olla rakentava.

Eli vastauksena: halusin vain etäisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa. En mitään anteeksipyyntöä tai anelemisia. Itse oireilin epätervettä riitelemistapaa (syyllistäminen ja se, että en kokenut saavani ikinä mitään anteeksi, ja miehen taipumus draamailuun) vetäytymällä miehestä henkisellä tasolla. Myöhemmissä suhteissani en ole harrastanut mykkäkoulua.

Itse olen alkanut pitää "mykkäkoulua" sellaisille ihmisille, joille olen jo sanonut että jonkun saman epäkunnioittavan asian tekeminen pitää loppua tai välimme menevät. Sitten kun sama meininki jatkuu niin ihmetellään, että mikä sille tuli kun enää vastaa puhelimeen. Mykkäkoululla ei ole tässä muuta merkitystä kuin se, että se on viimeinen keino osoittaa väliemme menneen.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan pidin mykkäkoulua, koska en osannut riidellä. Nykyisin toisen nalkuttaessa, marmattaessa ja haastaessa riitaa osaan jo olla rakentava. Yleensä totean, että halveksin sen toisen tyhmyyttä, häpeän kulkea kanssaan missään, koska hän on ruma ja lihava ja lopuksi sanon, että jatka vielä minuutin verran, niin saat kerätä tavarasi ja lähteä. Tämän asunnon omistan minä yksin, joten kannattaa aloittaa pakkaaminen, jos ei osaa lopettaa.

Itse pidin mykkäkoulua parisuhteelle parempana asiana, mutta terapeutti opetti, että pitää olla avoin ja tuoda ajatuksensa julki. Jostain syystä puoliso ei pidä tästäkään riitelytavasta.

Yllätys ettei pidä kummastakaan tavasta...

Sä et taida tajuta ettei se pariterapeutti tarkoittanut aivan tuota... sulla on selkeästi vihanhallinan ongelmia, etkä edes halua tajuta/ nähdä sitä. Perustuen ihan siihen että "tietyllä tapaa syytät parisuhdeterapeuttia nyt uudenlaisesta käyttäytymisestä."

Sille toiselle joka sanoi että odottaa että puoliso tulisi lohduttamaan ja jne..... se on lapsellista! Kyllä sinunkin täytyy joskus pystyä joustamaan ja päästämään sen verran vihasta, että teet aloitteen rakentavaan jutteluun!!

Yksipuolisuus on älyttömän kuluttavaa ja itse jättäisin sellaisen tyypin, joka ei koskaan nopeasti itsekin pyrkisi asialliseen keskusteluun.

Mykkäkoululaiset ja samoin kuin raivoajat tuntuvat todella usein vierittävän kaiken syyn toiselle ja oman lapsellisuutensa unohtavat aivan kokonaan.

Minulla kyse ei ole vallasta tai toisen nöyryyttämisestä. Anteeksipyynnön anelu viimeinen asia mitä tahdon. Minulta on siinä vaiheessa loppuneet sanat, jos aukaisen suuni, sieltä tulee vain huutoa. Suutun hyvin, siis hyvin hyvin hitaasti, mutta kun suutun, tarvitsen hyvin paljon aikaa leppyäkseni.

Miksei koskaan puhuta heistä, jotka kiihtyvät nollasta sataan hetkessä, huutavat loukkauksia ja solvauksia, tyyntyvät hetkessä ja ovat kuin mitään ei olisi sattunut, vaikka toinen nieleskelee kyyneliä ja ihmettelee, mitä hittoa tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Minulla kyse ei ole vallasta tai toisen nöyryyttämisestä. Anteeksipyynnön anelu viimeinen asia mitä tahdon. Minulta on siinä vaiheessa loppuneet sanat, jos aukaisen suuni, sieltä tulee vain huutoa. Suutun hyvin, siis hyvin hyvin hitaasti, mutta kun suutun, tarvitsen hyvin paljon aikaa leppyäkseni.

Miksei koskaan puhuta heistä, jotka kiihtyvät nollasta sataan hetkessä, huutavat loukkauksia ja solvauksia, tyyntyvät hetkessä ja ovat kuin mitään ei olisi sattunut, vaikka toinen nieleskelee kyyneliä ja ihmettelee, mitä hittoa tapahtui?

Ei nämä huutajat ole yhtään sen parempia kuin mykkäkoululaiset.

Mököttäjät yrittävät hallita toista hiljaisuudella, toiset huutamalla. Nämä on vain saman käytösmallin ääripäät; ei osata keskustella, ja kertoa mikä on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kyse ei ole vallasta tai toisen nöyryyttämisestä. Anteeksipyynnön anelu viimeinen asia mitä tahdon. Minulta on siinä vaiheessa loppuneet sanat, jos aukaisen suuni, sieltä tulee vain huutoa. Suutun hyvin, siis hyvin hyvin hitaasti, mutta kun suutun, tarvitsen hyvin paljon aikaa leppyäkseni.

Miksei koskaan puhuta heistä, jotka kiihtyvät nollasta sataan hetkessä, huutavat loukkauksia ja solvauksia, tyyntyvät hetkessä ja ovat kuin mitään ei olisi sattunut, vaikka toinen nieleskelee kyyneliä ja ihmettelee, mitä hittoa tapahtui?

Loukkaukset, solvaukset ja jne ovat ihan yhtä tuomittavia tapoja kuin mykkäkoulu. Kumpikaan ei johda mihinkään hyvään.

Mutta tässä oli kysymys mykkäkoulusta ja sen aiheuttamasta tunteesta.

Mykkäkoulua käyttää monet täysin ilman toisen syytäkin, yhtälailla kun lyöjä lyö toista.

Riidassa aina tulisi miettiä ennen kaikkea omaa käytöstään ja sitä kuinka se vie sovintoon tai kuinka kunniottavaa se on.

Pariskuntien tulisi pyrkiä puhumaan avoimesti tunteistaan....

Esim.

Puoliso kertoo että loukkaantui juhlissa kun kumppani flirttaili toiselle.

Mykkäkoululainen hiljenee... ehkä siksi että toinen osui oikeaan ---kaipaa todennäköisesti toiselta enemmän huomiota.

Puoliso suuttuu kun ei tullut kuulluksi surussaan ja kumpikaan ei saa ilmaistua tuskaansa.

Todella järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan pidin mykkäkoulua, koska en osannut riidellä. Nykyisin toisen nalkuttaessa, marmattaessa ja haastaessa riitaa osaan jo olla rakentava. Yleensä totean, että halveksin sen toisen tyhmyyttä, häpeän kulkea kanssaan missään, koska hän on ruma ja lihava ja lopuksi sanon, että jatka vielä minuutin verran, niin saat kerätä tavarasi ja lähteä. Tämän asunnon omistan minä yksin, joten kannattaa aloittaa pakkaaminen, jos ei osaa lopettaa.

Itse pidin mykkäkoulua parisuhteelle parempana asiana, mutta terapeutti opetti, että pitää olla avoin ja tuoda ajatuksensa julki. Jostain syystä puoliso ei pidä tästäkään riitelytavasta.

Yllätys ettei pidä kummastakaan tavasta...

Sä et taida tajuta ettei se pariterapeutti tarkoittanut aivan tuota... sulla on selkeästi vihanhallinan ongelmia, etkä edes halua tajuta/ nähdä sitä. Perustuen ihan siihen että "tietyllä tapaa syytät parisuhdeterapeuttia nyt uudenlaisesta käyttäytymisestä."

Sille toiselle joka sanoi että odottaa että puoliso tulisi lohduttamaan ja jne..... se on lapsellista! Kyllä sinunkin täytyy joskus pystyä joustamaan ja päästämään sen verran vihasta, että teet aloitteen rakentavaan jutteluun!!

Yksipuolisuus on älyttömän kuluttavaa ja itse jättäisin sellaisen tyypin, joka ei koskaan nopeasti itsekin pyrkisi asialliseen keskusteluun.

Mykkäkoululaiset ja samoin kuin raivoajat tuntuvat todella usein vierittävän kaiken syyn toiselle ja oman lapsellisuutensa unohtavat aivan kokonaan.

Mistä ihmeen vihasta sinä puhut? Minä vain sanoitan tunteeni juuri sillä hetkellä. Jos toinen katsoo asiakseen marmattaa siitä, mitä tein tai sanoin 5 vuotta sitten, niin kyllä minä saan sanoa, että minun mielestäni hän on lihava paska.

Asialliseen keskusteluun tarvitaan kaksi, mutta kun riidanhaastajalle ei saa vaieta, niin sitten sanotaan se, minkä tietää loukkaavan saman verran kuin millä toinen yrittää loukata.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin toivon että minut jätettäisiin rauhaan joksikin aikaa. Se ei ole 'mykkäkoulua', jos ei halua puhua, ja jos toinen vaan jatkaa kälättämistä ja vaatimista ja roikkumista, se mykistää vielä enemmän. Eikö voi olla hiljaa vähän aikaa kunnes tunnekuohut on tasaantuneet?

Miksei sitä voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan pidin mykkäkoulua, koska en osannut riidellä. Nykyisin toisen nalkuttaessa, marmattaessa ja haastaessa riitaa osaan jo olla rakentava. Yleensä totean, että halveksin sen toisen tyhmyyttä, häpeän kulkea kanssaan missään, koska hän on ruma ja lihava ja lopuksi sanon, että jatka vielä minuutin verran, niin saat kerätä tavarasi ja lähteä. Tämän asunnon omistan minä yksin, joten kannattaa aloittaa pakkaaminen, jos ei osaa lopettaa.

Itse pidin mykkäkoulua parisuhteelle parempana asiana, mutta terapeutti opetti, että pitää olla avoin ja tuoda ajatuksensa julki. Jostain syystä puoliso ei pidä tästäkään riitelytavasta.

Yllätys ettei pidä kummastakaan tavasta...

Sä et taida tajuta ettei se pariterapeutti tarkoittanut aivan tuota... sulla on selkeästi vihanhallinan ongelmia, etkä edes halua tajuta/ nähdä sitä. Perustuen ihan siihen että "tietyllä tapaa syytät parisuhdeterapeuttia nyt uudenlaisesta käyttäytymisestä."

Sille toiselle joka sanoi että odottaa että puoliso tulisi lohduttamaan ja jne..... se on lapsellista! Kyllä sinunkin täytyy joskus pystyä joustamaan ja päästämään sen verran vihasta, että teet aloitteen rakentavaan jutteluun!!

Yksipuolisuus on älyttömän kuluttavaa ja itse jättäisin sellaisen tyypin, joka ei koskaan nopeasti itsekin pyrkisi asialliseen keskusteluun.

Mykkäkoululaiset ja samoin kuin raivoajat tuntuvat todella usein vierittävän kaiken syyn toiselle ja oman lapsellisuutensa unohtavat aivan kokonaan.

Mistä ihmeen vihasta sinä puhut? Minä vain sanoitan tunteeni juuri sillä hetkellä. Jos toinen katsoo asiakseen marmattaa siitä, mitä tein tai sanoin 5 vuotta sitten, niin kyllä minä saan sanoa, että minun mielestäni hän on lihava paska.

Asialliseen keskusteluun tarvitaan kaksi, mutta kun riidanhaastajalle ei saa vaieta, niin sitten sanotaan se, minkä tietää loukkaavan saman verran kuin millä toinen yrittää loukata.

sinunkin olisi syytä puhua puolisollesi avoimesti tuosta suuresta kilpailun tarpeesta, jonka sinusta vaistoaa. Kuin suhde olisi kilpailu siitä, kumpi on pahempi.

Etkä sinä mykkäkoululla tai haukkumalla ketään läskiksi saa selville miksi puolisoasi edelleen vaivaa tämä asia. Mikä on se tunne jota hän ei ilmeisesti siedä?

Ainakin hän suuttuu sinulle jatkuvasti lisää, koska väheksyt hänen tarvettaa kertoa asiaansa. Et selkeästi edes halua kuulla, jotenkin luulen ettet ole halunnut koskaan!!

En kyllä puolusta kumpaniasikaan. Ilmeisesti hän ei enää osaa sanoittaa reilusti tunnettaan.

Kilpailu seis ja oikea kuuntelua!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kyse ei ole vallasta tai toisen nöyryyttämisestä. Anteeksipyynnön anelu viimeinen asia mitä tahdon. Minulta on siinä vaiheessa loppuneet sanat, jos aukaisen suuni, sieltä tulee vain huutoa. Suutun hyvin, siis hyvin hyvin hitaasti, mutta kun suutun, tarvitsen hyvin paljon aikaa leppyäkseni.

Miksei koskaan puhuta heistä, jotka kiihtyvät nollasta sataan hetkessä, huutavat loukkauksia ja solvauksia, tyyntyvät hetkessä ja ovat kuin mitään ei olisi sattunut, vaikka toinen nieleskelee kyyneliä ja ihmettelee, mitä hittoa tapahtui?

Loukkaukset, solvaukset ja jne ovat ihan yhtä tuomittavia tapoja kuin mykkäkoulu. Kumpikaan ei johda mihinkään hyvään.

Mutta tässä oli kysymys mykkäkoulusta ja sen aiheuttamasta tunteesta.

Mykkäkoulua käyttää monet täysin ilman toisen syytäkin, yhtälailla kun lyöjä lyö toista.

Riidassa aina tulisi miettiä ennen kaikkea omaa käytöstään ja sitä kuinka se vie sovintoon tai kuinka kunniottavaa se on.

Pariskuntien tulisi pyrkiä puhumaan avoimesti tunteistaan....

Esim.

Puoliso kertoo että loukkaantui juhlissa kun kumppani flirttaili toiselle.

Mykkäkoululainen hiljenee... ehkä siksi että toinen osui oikeaan ---kaipaa todennäköisesti toiselta enemmän huomiota.

Puoliso suuttuu kun ei tullut kuulluksi surussaan ja kumpikaan ei saa ilmaistua tuskaansa.

Todella järkevää.

Mummoni pajautti siskoni kihlajaisissa, että "tuo jääkin kyllä vanhaksi piiaksi, kun pikkusiskonsakin pääsi kihloihin ennen häntä!" minulle.

Mykistyin.

Myöhemmin kerroin, että minua suretti ja loukkasi, että hän sanoi minulle niin kaiken kansan kuullen.

"Itsehän olet soppasi keittänyt, olisit mennyt kihloihin niin ei tarvitsisi loukkaantua!" (Erosin juuri valehtelijamiehestä.)

Tuollainen täystyrmäys johtaa itselläni äärimmäisiin vuorovaikutusvaikeuksiin :( Kuinka nopeasti pitää pystyä unohtamaan törkeä käytös, jos kyseessä on loukkaantuminen/tymistyminen eikä mykkäkoulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kyse ei ole vallasta tai toisen nöyryyttämisestä. Anteeksipyynnön anelu viimeinen asia mitä tahdon. Minulta on siinä vaiheessa loppuneet sanat, jos aukaisen suuni, sieltä tulee vain huutoa. Suutun hyvin, siis hyvin hyvin hitaasti, mutta kun suutun, tarvitsen hyvin paljon aikaa leppyäkseni.

Miksei koskaan puhuta heistä, jotka kiihtyvät nollasta sataan hetkessä, huutavat loukkauksia ja solvauksia, tyyntyvät hetkessä ja ovat kuin mitään ei olisi sattunut, vaikka toinen nieleskelee kyyneliä ja ihmettelee, mitä hittoa tapahtui?

Loukkaukset, solvaukset ja jne ovat ihan yhtä tuomittavia tapoja kuin mykkäkoulu. Kumpikaan ei johda mihinkään hyvään.

Mutta tässä oli kysymys mykkäkoulusta ja sen aiheuttamasta tunteesta.

Mykkäkoulua käyttää monet täysin ilman toisen syytäkin, yhtälailla kun lyöjä lyö toista.

Riidassa aina tulisi miettiä ennen kaikkea omaa käytöstään ja sitä kuinka se vie sovintoon tai kuinka kunniottavaa se on.

Pariskuntien tulisi pyrkiä puhumaan avoimesti tunteistaan....

Esim.

Puoliso kertoo että loukkaantui juhlissa kun kumppani flirttaili toiselle.

Mykkäkoululainen hiljenee... ehkä siksi että toinen osui oikeaan ---kaipaa todennäköisesti toiselta enemmän huomiota.

Puoliso suuttuu kun ei tullut kuulluksi surussaan ja kumpikaan ei saa ilmaistua tuskaansa.

Todella järkevää.

Mummoni pajautti siskoni kihlajaisissa, että "tuo jääkin kyllä vanhaksi piiaksi, kun pikkusiskonsakin pääsi kihloihin ennen häntä!" minulle.

Mykistyin.

Myöhemmin kerroin, että minua suretti ja loukkasi, että hän sanoi minulle niin kaiken kansan kuullen.

"Itsehän olet soppasi keittänyt, olisit mennyt kihloihin niin ei tarvitsisi loukkaantua!" (Erosin juuri valehtelijamiehestä.)

Tuollainen täystyrmäys johtaa itselläni äärimmäisiin vuorovaikutusvaikeuksiin :( Kuinka nopeasti pitää pystyä unohtamaan törkeä käytös, jos kyseessä on loukkaantuminen/tymistyminen eikä mykkäkoulu?

Tuossa ei ole kyse enää parisuhteesta.... ei siitä että tuossa suhteessa olisi tarkoitus ratkoa yhdessä ongelmia.

Tässä tapauksessa kommentti on täysin asiaton. Tuossa tapauksessa voisi jo hvin sanoa etten halua enää olla kanssasi tekemisissä, koska tarkoituksesi on aina loukata minua.

Mutta sehän ei enää olekaan mykkäkoulua vaan rajojen laittoja.

Osittain voisit siis itsekin kasvaa tuossa, vaikka tiedän ettet niin halua varmasti ajatella.

Sinun reaktio kuulostaa siltä, ettet kestä tätä loukkausta. Olet niin vihainen ettet voi enää sanoa mitään. Olet hiljaa.... et pysty enää asettamaan rajojasi normaalilla tavalla.

Tälle typerälle henkilölle se taas antaa uudestaan ja uudestaan kohdella sinua kuin pshaa...

Mykkäkoulu ei ole ollenkaan mielestäni sama asia kuin kertoa jollekin etten enää halua tavata/puhua, kun joku ihminen on vain törkeä.

MInun "mykkäkouluni" johtuu kyllä siitä, että yritän padota negatiivisten tunteitten hyökyaaltoa. Jos päästän valloilleen, niin minulta tulee ihan hirveää raivohuutoa, vihapuhetta ja sekavia tappouhkauksia. En näet pysty "aikuismaisesti" ilmaisemaan pohjatonta vihaani. Viha syntyy siis siitä, että en saa omaa tahtoani läpi. Kaiken pitäisi mennä juuri niin kuin minä sanon, en voi sietää kompromisseja. Tekee mieli tuhota olio, joka on oman täydellisen vapauteni ja valtani tiellä. Ja tää ei ole mikään provo. Olen ehkä narsistinen, mutta ulospäin olen kiva ja harmiton ihminen.

Eli kiteytettynä (mykkäkoulunpitäjien omat kommentit): vallantunne, hallinta, rangaistus, kontrolli, kiusa...Ei mitään kovin positiivisia asioita. Kertonee jotain mykkäkouluilijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan pidin mykkäkoulua, koska en osannut riidellä. Nykyisin toisen nalkuttaessa, marmattaessa ja haastaessa riitaa osaan jo olla rakentava. Yleensä totean, että halveksin sen toisen tyhmyyttä, häpeän kulkea kanssaan missään, koska hän on ruma ja lihava ja lopuksi sanon, että jatka vielä minuutin verran, niin saat kerätä tavarasi ja lähteä. Tämän asunnon omistan minä yksin, joten kannattaa aloittaa pakkaaminen, jos ei osaa lopettaa.

Itse pidin mykkäkoulua parisuhteelle parempana asiana, mutta terapeutti opetti, että pitää olla avoin ja tuoda ajatuksensa julki. Jostain syystä puoliso ei pidä tästäkään riitelytavasta.

Yllätys ettei pidä kummastakaan tavasta...

Sä et taida tajuta ettei se pariterapeutti tarkoittanut aivan tuota... sulla on selkeästi vihanhallinan ongelmia, etkä edes halua tajuta/ nähdä sitä. Perustuen ihan siihen että "tietyllä tapaa syytät parisuhdeterapeuttia nyt uudenlaisesta käyttäytymisestä."

Sille toiselle joka sanoi että odottaa että puoliso tulisi lohduttamaan ja jne..... se on lapsellista! Kyllä sinunkin täytyy joskus pystyä joustamaan ja päästämään sen verran vihasta, että teet aloitteen rakentavaan jutteluun!!

Yksipuolisuus on älyttömän kuluttavaa ja itse jättäisin sellaisen tyypin, joka ei koskaan nopeasti itsekin pyrkisi asialliseen keskusteluun.

Mykkäkoululaiset ja samoin kuin raivoajat tuntuvat todella usein vierittävän kaiken syyn toiselle ja oman lapsellisuutensa unohtavat aivan kokonaan.

Mistä ihmeen vihasta sinä puhut? Minä vain sanoitan tunteeni juuri sillä hetkellä. Jos toinen katsoo asiakseen marmattaa siitä, mitä tein tai sanoin 5 vuotta sitten, niin kyllä minä saan sanoa, että minun mielestäni hän on lihava paska.

Asialliseen keskusteluun tarvitaan kaksi, mutta kun riidanhaastajalle ei saa vaieta, niin sitten sanotaan se, minkä tietää loukkaavan saman verran kuin millä toinen yrittää loukata.

sinunkin olisi syytä puhua puolisollesi avoimesti tuosta suuresta kilpailun tarpeesta, jonka sinusta vaistoaa. Kuin suhde olisi kilpailu siitä, kumpi on pahempi.

Etkä sinä mykkäkoululla tai haukkumalla ketään läskiksi saa selville miksi puolisoasi edelleen vaivaa tämä asia. Mikä on se tunne jota hän ei ilmeisesti siedä?

Ainakin hän suuttuu sinulle jatkuvasti lisää, koska väheksyt hänen tarvettaa kertoa asiaansa. Et selkeästi edes halua kuulla, jotenkin luulen ettet ole halunnut koskaan!!

En kyllä puolusta kumpaniasikaan. Ilmeisesti hän ei enää osaa sanoittaa reilusti tunnettaan.

Kilpailu seis ja oikea kuuntelua!!

Totta, en ihan oikeasti halua kuulla, miten puolisoa loukkasi, kun 5 vuotta sitten siivosin keittiötä, mutta en huomannut suoristaa verhoja ennen kuin hän tuli töistä kotiin ja moppikin oli vielä näkyvissä eikä siivouskaapissa. Tiedän, tuon perusteella olen sotkuinen ihminen ja minulle huutamallahan se tilanne paranee. Ennen olin hiljaa ja puoliso syytti mykkäkoulusta, terapeutin ansiosta osaan nyt antaa puolisolle sanallisesti takaisin samalla mitalla. Ei se asiaa edistä, mutta eipä tule enää syyttelyä vääränlaisesta vallankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Eli kiteytettynä (mykkäkoulunpitäjien omat kommentit): vallantunne, hallinta, rangaistus, kontrolli, kiusa...Ei mitään kovin positiivisia asioita. Kertonee jotain mykkäkouluilijoista.

Samanlaisen listan saat huutajista, ei ne sen tervepäisempiä ole.

Se ongelma lähtee jo siitä, että yrittää hallita. Itse en kyllä ymmärrä, miten 'otan tilanteen haltuun' pitämällä pääni kiinni, mua ei haittaa, jos on vähemmän möykkää. Kerrankin.