Mitä mieltä olet riitelystä, jossa toinen vain vaikenee?

Ai mä oon aina luullut että riitaan tarvitaan vähintään kaksi, eli onko tuo edes riita vai vaan ärsyyntynyt riidanhaluinen yksilö. Jos ei vastata on parempi itsekkin lopettaa kaiketi.

Vaikenen jos keskustelu ajautuisi vain huutamiseksi ja toinen puskee höyryveturin tavoin päälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että vähän hankalaa siinä on löytää ratkaisua jos vain yksi puhuu. Meillä mies vaikenee ja väittää etten anna suunvuoroa, painan vain päälle ja ahdistan.

Minun näkökulmastani se menee usein niin että sanon ensin nätisti kysyen, en saa vastausta. Kysyn mieheltä, milloin olisi hänestä hyvä keskustella aiheesta, mies vastaa "en tiedä" eikä itse palaa aiheeseen vaikka aikaa kuluisi. Sanon toiste, en saa vastausta. Kysyn kolmannen kerran ja jään odottamaan reaktiota, ei mitään. Yritän selittää uudelleen mikä on asiani, ja miksi se on minulle tärkeä. Mies väistelee. Turhaudun ja jatkan puhumista, saisinko miehen jotenkin ymmärtämään minun näkökulmani. Mies ei vastaa. Yritän kysyä että mitä mieltä hän on, mitä hän ajattelee, voisiko vastata jotain. Mies vetäytyy. Suutun. Muutaman tunnin/päivän jälkeen otan puheeksi että mun mielestä tämä asia olisi jotenkin ratkaistava, ja mies sanoo että mä oon näköjään jo päättänyt ja hän ei saa suunvuoroa eikä hänen näkemyksellään ole väliä.

Samaistun mieheesi tuon suunvuoron kohdalla. Tuollaisessa mölinässä tulee usein niin monta asiaan liittymätöntä seikkaa, että itse aihe jää sivuraiteelle. Kannattaa laittaa paperille ja yhdessä sitten setviä ongelma. Näin itse asia tulee korostetusti esille ja kaikki muu mölinä jää pois. Ja jää myös dokumenttia mistä on kyse myöhempää väittelyä silmällä pitäen.

Koomista se on, mutta jäsenneltyä ja selkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Ai mä oon aina luullut että riitaan tarvitaan vähintään kaksi, eli onko tuo edes riita vai vaan ärsyyntynyt riidanhaluinen yksilö. Jos ei vastata on parempi itsekkin lopettaa kaiketi.

Riitelijä suuttuu kaikesta. Puhumisesta, tai vaikenemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos asiallisesti keskustellaan epäkohdista, vastaan. Jos toinen yrittää riidellä, olen hiljaa. Siinähän vaahtoaa.

Kai olet tietoinen, että omalla käytökselläsi provosoit. Olisi reilumpaa ja rakentavampaa pyrkiä tasoittamaan toisen tunnetilaa kuin lietsomaan sitä pahemmaksi. 

En sietäisi enää sellaista ihmistä, vaan häipyisin. On todella huonoja kokemuksia sellaisesta ihmissuhteesta, pitkältä ajalta. En halua enää koskaan kokea samaa. Siinä vain tuhlaa omaa aikaansa, kun yrittää ymmärtää mykkäkouluilijaa ja odottaa, että hän puhuisi.

Vierailija kirjoitti:

Ai mä oon aina luullut että riitaan tarvitaan vähintään kaksi, eli onko tuo edes riita vai vaan ärsyyntynyt riidanhaluinen yksilö. Jos ei vastata on parempi itsekkin lopettaa kaiketi.

Riitaan ei tarvita kahta, mutta sovintoon tarvitaan kaksi. Jos haluaa yksin olla sovinnossa ja toinen ei halua, niin ei sille oikein voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiallisesti keskustellaan epäkohdista, vastaan. Jos toinen yrittää riidellä, olen hiljaa. Siinähän vaahtoaa.

Kai olet tietoinen, että omalla käytökselläsi provosoit. Olisi reilumpaa ja rakentavampaa pyrkiä tasoittamaan toisen tunnetilaa kuin lietsomaan sitä pahemmaksi. 

Ei kun mä en provosoidu toisen riidan haastamisesta. Itkuhan sillä tulee jos sanon samalla mitalla takaisin. En kyllä vähääkään ymmärrä miksi naisilla on tarve haastaa riitaa?

Narsistin kanssa ei ole muuta vaihtoehtoa. Ei millään pysy kärryillä mistä toinen tällä kertaa raivoaa.

Meillä kanssa riiteleminen naisen kanssa on aika touhua!En pärjää verbaalisesti ja hän saa tahtonsa läpi oli sitten kyseessä mikä tahansa!Osaa kääntää asiat omaksi edukseen.

Kirjoitin hänelle kirjeen jossa kerroin tuntemuksia miksi en saa sanottua omia mielipiteitä tai uskalla yrittää pistää vastaan enempää.Tunnustin että hän on vahvempi kuin itse henkisesti.Nyt kun kirjeen muodossa myönsin olevani alistuvampi, niin hänkin ottanut asiallisesti jos tulee jotain riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että vähän hankalaa siinä on löytää ratkaisua jos vain yksi puhuu. Meillä mies vaikenee ja väittää etten anna suunvuoroa, painan vain päälle ja ahdistan.

Minun näkökulmastani se menee usein niin että sanon ensin nätisti kysyen, en saa vastausta. Kysyn mieheltä, milloin olisi hänestä hyvä keskustella aiheesta, mies vastaa "en tiedä" eikä itse palaa aiheeseen vaikka aikaa kuluisi. Sanon toiste, en saa vastausta. Kysyn kolmannen kerran ja jään odottamaan reaktiota, ei mitään. Yritän selittää uudelleen mikä on asiani, ja miksi se on minulle tärkeä. Mies väistelee. Turhaudun ja jatkan puhumista, saisinko miehen jotenkin ymmärtämään minun näkökulmani. Mies ei vastaa. Yritän kysyä että mitä mieltä hän on, mitä hän ajattelee, voisiko vastata jotain. Mies vetäytyy. Suutun. Muutaman tunnin/päivän jälkeen otan puheeksi että mun mielestä tämä asia olisi jotenkin ratkaistava, ja mies sanoo että mä oon näköjään jo päättänyt ja hän ei saa suunvuoroa eikä hänen näkemyksellään ole väliä.

Eiköhän tuossa jo kannattaisi tajuta että asia josta yrität keskustella on miehelle niin kipeä ja vaikea että hän ei kykene siitä keskustelemaan. Ei ehkä itsekään oikein tiedä mitä siitä ajattelisi tai sitten on ihan lukossa sen asian kanssa.

Ymmärrän miestäsi että minullakin on yksi nuoruuden huono valinta jota en ole osannut koskaan käsitellä enkä oikein itsekään ymmärrä miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. Aikanaan puolisoni yritti moneen otteeseen ottaa sen puheeksi mutta siinä kävi juuri kuten sinä kuvaat. En minä sitä tahallani tehnyt vaan vain siksi että en itsekään oikein tiedä mitä siitä sanoisin tai puhuisin. En koe että voisin sitä selvittää kenenkään muunkaan kanssa kun en osaa sitä edes itseni kanssa selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiallisesti keskustellaan epäkohdista, vastaan. Jos toinen yrittää riidellä, olen hiljaa. Siinähän vaahtoaa.

Kai olet tietoinen, että omalla käytökselläsi provosoit. Olisi reilumpaa ja rakentavampaa pyrkiä tasoittamaan toisen tunnetilaa kuin lietsomaan sitä pahemmaksi. 

Kyllä se on nimenomaan sen vaahtoajan asia tasoittaa oma tunnetilansa sellaiseksi että pystyy asialliseen keskusteluun. Eräänlaista vallankäyttöä sekin että pitäisi muiden alkaa tyynnyttelemään ja se äkkiä tulkitaan niin että tässä nyt jo myötäillään itse asiassakin vaikkei siitä ole päästy vielä edes keskustelemaan. Tai sitten raivostutaan lisää kun toinen "hyssyttelee". 

En vastaa tekstareihin, joissa mennään henkilökohtaisuuksiin. Puhuitko viestissäsi ystävällisesti asioista, vai ilkeästi ihmisestä?

Hän patoaa sisäänsä kaiken sanomasi, painaa mieleensä ja muistaa jokaisen ilkeän sanan. Hän pyörittelee niitä päässään viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen, kunnes jokin lopulta napsahtaa, ehkä lopullisesti.

Hän on perusrehellinen ihminen, joka uskoo että kaikki mitä hänestä sanot on totta, varsinkin jos sanot sen vihaisesti. Eihän kukaan sellaista sano ellei tarkoita. Hänellä puolestaan ei ole mitään ikävää sanottavaa sinusta, hän pitää sinua hyvänä ihmisenä. Siksi jokainen sanasi satuttaa häntä syvästi, koska ne vakuuttavat hänelle että hän on kelvoton olio joka ansaitsee vain pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että vähän hankalaa siinä on löytää ratkaisua jos vain yksi puhuu. Meillä mies vaikenee ja väittää etten anna suunvuoroa, painan vain päälle ja ahdistan.

Minun näkökulmastani se menee usein niin että sanon ensin nätisti kysyen, en saa vastausta. Kysyn mieheltä, milloin olisi hänestä hyvä keskustella aiheesta, mies vastaa "en tiedä" eikä itse palaa aiheeseen vaikka aikaa kuluisi. Sanon toiste, en saa vastausta. Kysyn kolmannen kerran ja jään odottamaan reaktiota, ei mitään. Yritän selittää uudelleen mikä on asiani, ja miksi se on minulle tärkeä. Mies väistelee. Turhaudun ja jatkan puhumista, saisinko miehen jotenkin ymmärtämään minun näkökulmani. Mies ei vastaa. Yritän kysyä että mitä mieltä hän on, mitä hän ajattelee, voisiko vastata jotain. Mies vetäytyy. Suutun. Muutaman tunnin/päivän jälkeen otan puheeksi että mun mielestä tämä asia olisi jotenkin ratkaistava, ja mies sanoo että mä oon näköjään jo päättänyt ja hän ei saa suunvuoroa eikä hänen näkemyksellään ole väliä.

Mä pystyn samaistumaan mieheesi. Minäkin vetäydyn, jos koen että mua painostetaan. Tarvitsena ika paljon harkinta-aikaa. Monet asiat kun ovat sellaisia, että ennen vastaamista pitää selvitellä erilaisia asioita sekä punnita eri vaihtoehtoja. Kaikki asiat eivät myöskään ole niin kiireellisiä, että niitä pitäisi alkaa selvittämään heti tai edes vielä ensi viikolla tai edes tämän vuoden puolella. On myös aika oleellista, haluaako toinen kuulla mun mielipiteeni asiasta X vai myös päätökseni asiasta X. Jos vastaan "Ihan kiva idea" se tarkoittaa just sitä, että idea on ihan kiva, mutta ei tarkoita, että näin myös tehdään.