Muita palstalla joiden musiikkinumero oli kymppi?

Eka musiikinnumeroni oli 7, sen jälkeen se oli aina 10.

Oli kymppi yläasteen päättötödistuksessa. Lukiossa valitsin kuitenkin kuviksen.

Mulla se oli aina 7. Lähinnä siksi, että minun peruskouluaikaan musatunnit oli yhtä kuin laulaminen. Ja vain laulaminen. Musaluokkien seinillä oli kyllä kitaroita, oli rumpusettiä ja ja bassoja ja vaikka mitä soittimia, mutta niihin koskeminen oli ehdottomasti kielletty. Pelkkää laulua aina vaan. Kohokohta oli kun joskus saatiin jotkut rytmikapulat käteen ja piti niitä hakata tahdissa, samalla kun yllätys yllätys laulettiin open pianosäestyksen mukana. Arvostelu perustui pitkälti omaan yksinlaulunäytteeseen joka esitettiin luokan edessä. Onneksi nykyään työ musiikin parissa siitä huolimatta, ei laulu- vaan soittopuolella.

Nuohan numerot jaettiin ihan pärstäkertoimen mukaan. Sama koski kuvaamataitoa.

Ei noilla numeroilla mitään tekemistä ollut lahjakkuuden kanssa. Ja tämä ei ole mitään katkeraa tekstiä: mulla molemmat olivat kymppejä ja tiesin vallan hyvin etten ollut kumpiakaan ansainnut.

Meidän luokalla teoria-aineissa kympin oppilas sai liikunnasta ysin. Muut samantasoiset saivat seiskoja. 

Mulla nousi musiikinnumero ysiin, kun tuli sellainen opettaja, jonka asenne oli, että musiikki on muutakin kuin laulamista. Hän ei pitänyt edes laulukokeita, vaan oli soittokokeet ja nuotintunnistuskokeet. Tämä jo vuonna 1979! 

Kymppi oli. Lauloin nuotilleen ja sain kokeesta jonkun 9+ tai puol, ei ollut vaikea menestyä musiikissa.

Vierailija kirjoitti:

Nuohan numerot jaettiin ihan pärstäkertoimen mukaan. Sama koski kuvaamataitoa.

Ei noilla numeroilla mitään tekemistä ollut lahjakkuuden kanssa. Ja tämä ei ole mitään katkeraa tekstiä: mulla molemmat olivat kymppejä ja tiesin vallan hyvin etten ollut kumpiakaan ansainnut.

No ehkä sun koulussasi. Ei voi yleistää. Kyllä meillä meni ihan tietojen ja taitojen mukaan taitoaineissakin se arvostelu. Jopa niin, että lukuaineista viitosia raapinut ongelmanuori, joka oli koko opettajakunnan silmätikku, sai musiikista kympin, koska yksinkertaisesti ansaitsi sen. Soitti monia instrumentteja ja lauloi bändissä sekä oli aineesta kiiinnostunut ja osasi hyvin.

10 oli, vaikka mitään en osaa / osannut soittaa tai laulaa, mutta yritin aina innolla. A for effort. Toki vedin aina yli 100 % oikein kokeista (bonustehtäviinkin täysin oikeat vastaukset). Mutta helpollapa se 10 irtosi.

Vierailija kirjoitti:

Nuohan numerot jaettiin ihan pärstäkertoimen mukaan. Sama koski kuvaamataitoa.

Ei noilla numeroilla mitään tekemistä ollut lahjakkuuden kanssa. Ja tämä ei ole mitään katkeraa tekstiä: mulla molemmat olivat kymppejä ja tiesin vallan hyvin etten ollut kumpiakaan ansainnut.

Meillä musiikissa oli myös teoriaa, historiaa, soittamista yms. ja kyllä näillä kokeilla oli myös painoarvoa numeron saannissa.

Kymppi täälläkin. Viulisti ja pianisti musta tulikin.

Musiikin numeroni oli aina 7. Numero perustui laulukokeeseen. Olin todella ujo lapsi ja jännitin laulukokeita niin, että lauluni oli hiljaista piipitystä. Osaan kuitenkin soittaa pianoa ja ymmärrän jotain musiikista, joten mielestäni en ole vain seiskan arvoinen.

Kuviksesta oli sen sijaan 9, vaikka en osaa piirtää edes tikku-ukkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Nuohan numerot jaettiin ihan pärstäkertoimen mukaan. Sama koski kuvaamataitoa.

Ei noilla numeroilla mitään tekemistä ollut lahjakkuuden kanssa. Ja tämä ei ole mitään katkeraa tekstiä: mulla molemmat olivat kymppejä ja tiesin vallan hyvin etten ollut kumpiakaan ansainnut.

Eli olit pepunnuolija? Eipä uskoisi nykyisen katkeruuden perusteella.

Olin musiikkiluokalla ja numeroni oli kymppi koko ajan. Myös muutama muu numero, ihan ansaitusti.

Vierailija kirjoitti:

Nuohan numerot jaettiin ihan pärstäkertoimen mukaan. Sama koski kuvaamataitoa.

Ei noilla numeroilla mitään tekemistä ollut lahjakkuuden kanssa. Ja tämä ei ole mitään katkeraa tekstiä: mulla molemmat olivat kymppejä ja tiesin vallan hyvin etten ollut kumpiakaan ansainnut.

Jep, aika varma olen tästä myös. Sama liikunnassa, erityisesti urheilukisoissa. Millä ihmeellä ne yks tai kaks "ajanottajaa" muka saivat koko koulun kisojen (puhumattakaan koulujenvälisten kisojen) oppilaille tarkat ajat vaikkapa hiihtokisoissa, kun enempi ne jutteli vaan keskenään eikä näyttänyt paljoa kiinnostavan kun maaliviivan yli tultiin. Nyt puhutaan siis 90-luvusta ja käsisekkareista. Kyllä se taisi mennä naaman sekä koulun liikuntatuntien menestyksen mukaan se tulos. Luonnollisesti paikalliseen urheiluseuraan kuulunut varakkaan perheen lapsi voittaen automaattisesti kaiken. 

Minulla. Aloitin musiikkiharrastuksen, niin numero nousi. Vanhempani ovat mielestäni hyvin epämusikaalisia. Siksi on jännä, että olen jollakin tavalla musikaalisesti lahjakas.

Musasta oli aina 10. Laulukokeita oli, myöhemmin myös rumpu- sekä historia/teoriakokeita. Kunpa olisin voinut tehdä urani musiikin parissa, mutta vanhemmat totesi ettei kannata edes yrittää niin se sitten jäi.

musanumero oli ala- ja yläasteella 7 tai 8, opettajan opetusmetodit olivat yhteislaulua ja sitten yksinlaulua muiden edessä. kun joku teki virheen, opettaja sanoi "ei noin" ja lauloi sitten itse oikein väärin menneen kohdan. siitä olisi pitänyt keksiä sitten minkä virheen teki. opettaja oli täysin ulalla opettamisesta ja muutenkin kaikki piti tehdä hänen mielihalujensa mukaan. Harrasti kuorolaulua ja piti sitä jalona harratuksensa,siksi mekin lauloimme. Siksi minä opin vihaamaan laulamista.

lukiossa olin jo toisella paikkakunnalla ja musiikkinumeorni oli siellä alussa 9 ja kun aloin uskoa, että tämä uusi opettaja ei ollut samanlainen psykopaatti, numeroni nousi 10. 

Mulla oli musiikki 10. En sitä silloin oikein tiennyt, miksi olin kymppejä saanut. Nyt tajuan tuon lahjakkuuden, kun poikanikin on saanut kymppejä musiikista, vaikka ei edes harrasta sitä ollenkaan. Toinen poikani ei ole perinyt samaa, ja sen myös huomaa arvosanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Nuohan numerot jaettiin ihan pärstäkertoimen mukaan. Sama koski kuvaamataitoa.

Ei noilla numeroilla mitään tekemistä ollut lahjakkuuden kanssa. Ja tämä ei ole mitään katkeraa tekstiä: mulla molemmat olivat kymppejä ja tiesin vallan hyvin etten ollut kumpiakaan ansainnut.

Minulla on ollut kuvis kymppi ihan kolmannelta luokalta lähtien, jolloin saatiin ekat numerot. Opettaja oikein sanoi, että ikinä hän ei ole antanut kymppiä ensimmäiseen todistukseen, mutta nyt miettivät oikein opettajan huoneessa, että annetaanko se minulle.

Olin herkkä nuorena, joten pidin taideaineista:  kuviksesta, musiikista ja kirjoittamisesta. Kirjoittelin runoja ja päiväkirjat täyteen päivän tapahtumia. Varmaan tuo herkkyys tuli

Hyvä oli, että antoivat, koska olen myöhemmin jatkanut alalla. Käsityöt olivat myös mielenkiintoisia, mutta jotenkaan en päässyt rytmiin mukaan. Tunnit olivat tosi ahdistavia. Minulla ei ollut työparia ompelukoneen käytössä. Tykkäsin kirjomisesta tosi paljon.

Muutenkin kiinnosti sellaiset "hanttiaineet" kuten taideaineet ja uskonto tosi paljon. Sukulaiset arvostivat vain menestystä kielissä tai matematiikassa.