Nyt alkaa taas tää kamalin vuodenaika. Järkyttäviä nää pimeät aamut.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on oikeasti onnellinen ei sää merkkaa mitään. Aito onni kun asuu pään sisällä.

Kyse on pimeydestä, ei säästä tai asenteesta. Aivokemiasi kertoo sinulle, oletko onnellinen vai et, ja joillain järjestelmä sotkeutuu kun valoa ei ole tarpeeksi. Sitä on masennus. On tyhmyyttä ja ylimielisyyttä vähätellä toisten, erilaisten ihmisten kokemusta. Minulla kirkasvalolamppu toimii kun muistan käyttää säännöllisesti ja paljon. Aikaisemmat vuodet ilman lamppua olivat yhtä h3lvettiä ja pahenivat kun ikää tuli. Tätä ei varmaan tajua kukaan muu kuin sellainen jolla on masennuksesta kokemusta.

Tämä on vanha klisee, mutta jos suhteuttaa ikäviä asioita tai ongelmia, niin elämä helpottuu kummasti. Ja että sellaisiin asioihin, mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata hirveästi huomiotaan suunnata.

Itsellä tässä on tilanne, että läheisellä on vakava syöpä, josta odotetaan, että onko elinajan ennuste kuukausia tai ehkä max. muutaman vuoden. Jotenkin ei sateet eikä mitkään noin pienet asiat merkkaa yhtään mitään. Kun tilanne voisi olla sekin, että ei tule paljoa enää sateita eikä mitään muutakaan näkemään ja kokemaan.

Sellaista se lähiömutsin elämä on. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vanha klisee, mutta jos suhteuttaa ikäviä asioita tai ongelmia, niin elämä helpottuu kummasti. Ja että sellaisiin asioihin, mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata hirveästi huomiotaan suunnata.

Itsellä tässä on tilanne, että läheisellä on vakava syöpä, josta odotetaan, että onko elinajan ennuste kuukausia tai ehkä max. muutaman vuoden. Jotenkin ei sateet eikä mitkään noin pienet asiat merkkaa yhtään mitään. Kun tilanne voisi olla sekin, että ei tule paljoa enää sateita eikä mitään muutakaan näkemään ja kokemaan.

Eli mistään pikkujutusta ei saisi valittaa, koska on olemassa oikeitakin ongelmia? Kyllä varmaan jokainen tuon ymmärtää, mutta käytännössä se ei toimi...se on kuule sitä elämää.

Mun mielestä syksy on ihana! Ilma on raikas ja tuoksuu hyvälle. Puiden värit ja sade! Kun on vedenpitävät ja lämpimät vaatteet päälle voi nauttia ulkoilusta sateessa. Syksyssä on tunnelmaa ja mieltä kutkuttaa lähestyvä joulu!

Vierailija kirjoitti:

Ihana aika muuten, mutta kun ajaa pitkää työmatkaa, pelottaa hirvet ja peurat. Seitsemän peuraa ja kaksi hirveä olen nähnyt jo tällä viikolla tien poskessa kun olen pimeässä ajellut töihin. Joku aita pitäisi saada kaikkien teiden varsille.

Tuon takia pelkään itse kulkea omalla autolla ja käytän julkisia niin paljon kuin mahdollista. Meillä päin noita peuroja ja hirviä nimittäin riittää myös.

Ja tätä vuodenaikaa vihaan sydämeni pohjasta. Tulisi jo huhtikuu.

Paljon parempaa tämä kuin herätä aamuneljästä auringonpaisteeseen hikisenä.

Hei just meinasin avata keskustelun siitä että onko nyt ollut jotenkin pimeämpi syksy, kun kaamosoireet tuntuu jo todella voimakkailta :D Muilla samansuuntaisia havaintoja?

Mua ei häiritse kylmyys, ei pimeys itsessään, eikä sekään ettei jaksa olla niin superaktiivinen kuin kesällä. Oikeastaan ihan jees että saa kuin luvan kanssa vähän rauhoittua :) Käytössä on kirkasvalot, melatoniinit, omegat ja deet joiden avulla elämä rullaa kyllä normaaliin malliin eli jaksan liikkua ja treenata, käydä töissä ja hoitaa asiat muutenkin. Mutta minkäs teet, kun aivo- ja hormonitoiminta alkaa takkuilla niin että KAIKKI tuntuu vaan P ASKALTA! En kestä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa heräillä vauvelin kanssa, ja lähettää lapsi opin tielle. Kuka milläkin tuella. Hohhoijaa.

Raskasta on vauvalle se säilykepurkin avaaminen ja soseen syöttäminen ja kertakäyttöisen muovivaipan vaihtaminen, jotta taas saa kaatopaikkavuorta hieman nostaa.

Työlästä on myös nostella koneesta astiat kaappiin. Kahvinkeitinkään ei varmaan jaksaisi ladata, kun niin on tukalaa, kun ei taivaalta kirkas aurinko paista. On se niin kovaa tämä elämä. Vielä varmaan joutuu pakkaamaan vauvan sinne lämpimään autoon ja ajamaan kilometrin markettiin, jotta ruokaa saa kaappiin.

Huhhuijaa, on se kotona köllöttelevän ihmisen elo sitten järkyttävää. Vinkunaa ja valitusta. Liian hyvät on olot Suomessa. Pitäiskö muuttaa jonnekin ulkomaille...tänne on ihan tarpeeksi tulijoita tilalle.

Lopeta.

Syksy on paras vuodenaika mielestäni. Ei tarvitse enää ilmastointia, nukahtaa ja nukkuu paremmin viileällä ja hämärässä. Liikkuminen luonnossa ja raikkaassa syysilmassa miellyttävää. Kevät pahin vuodenaika: tiet loskaisia, aurinko paistaa silmiin ja heijastuu märästä tiestä, ulkoilu ja varsinkin autolla ajaminen hankalaa häikäisyn vuoksi, auto pesun jälkeen heti likainen. Jos tiet kuivuvat, mieletön pöly yskittää. Plus syksylle ja hämärälle. Ja kellot pysyvään normaaliaikaan, kun joku kellonajansiirtelynkin toi esille.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on oikeasti onnellinen ei sää merkkaa mitään. Aito onni kun asuu pään sisällä.

Niinhän sitä luulis kun puusta katsoo. Elän ihan onnellista elämää, mutta silti joka kevät sinne pään sisään hiipii masennus. Jonkun verran helpottaa kun tietää, että viimeistään alkusyksystä se loppuu. Sekin helpottaa kun tietää, että kohtalotovereita on paljon, koska kaamoksen jälkeinen masennus on vielä yleisempää kuin kaamosmasennus. Mutta nyt elän taas vuoden parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vanha klisee, mutta jos suhteuttaa ikäviä asioita tai ongelmia, niin elämä helpottuu kummasti. Ja että sellaisiin asioihin, mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata hirveästi huomiotaan suunnata.

Itsellä tässä on tilanne, että läheisellä on vakava syöpä, josta odotetaan, että onko elinajan ennuste kuukausia tai ehkä max. muutaman vuoden. Jotenkin ei sateet eikä mitkään noin pienet asiat merkkaa yhtään mitään. Kun tilanne voisi olla sekin, että ei tule paljoa enää sateita eikä mitään muutakaan näkemään ja kokemaan.

Minua tuo asioiden suhteuttaminen ei auta yhtään, ahdistun niin valtavasti kaikista mahdollisista uhkakuvista. Mieluummin valitan synkästä syksystä kuin mietin sitä, miten paljon pahemminkin asiat voisivat olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vanha klisee, mutta jos suhteuttaa ikäviä asioita tai ongelmia, niin elämä helpottuu kummasti. Ja että sellaisiin asioihin, mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata hirveästi huomiotaan suunnata.

Itsellä tässä on tilanne, että läheisellä on vakava syöpä, josta odotetaan, että onko elinajan ennuste kuukausia tai ehkä max. muutaman vuoden. Jotenkin ei sateet eikä mitkään noin pienet asiat merkkaa yhtään mitään. Kun tilanne voisi olla sekin, että ei tule paljoa enää sateita eikä mitään muutakaan näkemään ja kokemaan.

Eli mistään pikkujutusta ei saisi valittaa, koska on olemassa oikeitakin ongelmia? Kyllä varmaan jokainen tuon ymmärtää, mutta käytännössä se ei toimi...se on kuule sitä elämää.

No ainakin tällä hetkellä tuo todellakin toimii. Kyllä usein ne, jotka ovat joutuneet käymään rankkoja asioita läpi elämässään, valittavat _vähemmän_ pienistä turhista asioista. Tai että ainakaan antaisi pienten asioiden ihan oikeasti haitata elämäänsä ja mielialaansa ihan ylettämän paljon. Näin sitä vähän iänkin myötä käy. Luonnekysymyskin totta kai. Toiset nyt vain valittaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vanha klisee, mutta jos suhteuttaa ikäviä asioita tai ongelmia, niin elämä helpottuu kummasti. Ja että sellaisiin asioihin, mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata hirveästi huomiotaan suunnata.

Itsellä tässä on tilanne, että läheisellä on vakava syöpä, josta odotetaan, että onko elinajan ennuste kuukausia tai ehkä max. muutaman vuoden. Jotenkin ei sateet eikä mitkään noin pienet asiat merkkaa yhtään mitään. Kun tilanne voisi olla sekin, että ei tule paljoa enää sateita eikä mitään muutakaan näkemään ja kokemaan.

Minua tuo asioiden suhteuttaminen ei auta yhtään, ahdistun niin valtavasti kaikista mahdollisista uhkakuvista. Mieluummin valitan synkästä syksystä kuin mietin sitä, miten paljon pahemminkin asiat voisivat olla. 

Ei minulla tuo noin toimi, että ajattelisin koko ajan kauhukuvia, vaan juuri päinvastoin! Haen elämästä yhä enemmän kaikkea kaunista ja ilon aihetta. Jopa siitä sateisesta päivästä. Arvostus sitä kohtaan, että saa elää, on vain kasvanut.

Kaamosmasennus on ihan oikea sairaus tai miksi sitä nyt sanoisi. Kirkasvalolamppu kuulemma auttaa. Niitä saattaa löytää kirpputoreilta halvalla.

Itse kärsin lähinnä kesäisin kun on niin kuuma ja kirkas auringonpaiste sattuu silmiin. Mun kroppa ja aivot on selvästi tehty kestämään kylmää ja pimeyttä kaiketi ja jopa nauttimaan siitä. Olen pesunkestävä suomalainen olmi. Ymmärrän kyllä, millaista se on, kun kärsii jostain vuodenajasta.

Syksyn tulo on mulle aina helpotus. Syksy onkin musta kivoin vuodenaika. Nautin ruskasta (tänä vuonna se on ollut tosi hieno) ja hämäryydestäkin. Syksyllä myös elämä taas jotenkin pyörähtää käyntiin. Syksyllä jotenkin alkaa semmoinen hiljaisen puurtamisen aika, eikä tarvitse olla edes niin sosiaalinen. Mä tunnen kesän jälkeen todellakin olevani elossa syksyn tullessa. Enää ei tarvitse hikoilla ämpärillistä joka päivä, eikä silmiin satu. Vaatteetkin tuntuu paremmilta päällä. Tykkään myös jotenkin semmoisesta pakanallisesta kekri/samhain/halloweentunnelmasta.

Ainoa huono puoli on se, että huonekasvit saattaa syksyn ja talven aikana mennä vähän huonoon kuntoon. Tuo pullukkakin tuossa pudottelee lehtiä. Se taitaa olla menossa talviunille. Innostuin hankkimaan näitä kesällä ja niiden ansiosta viime kesä oli tavallista miellyttävämpi.

Aamu alkoi oikein mukavasti, kiitos kysymästä. Heräsin päivän sarastaessa ja jo ennen puoli yhdeksää aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Nyt kello on varttia yli kymmenen ja lämpötila +20C.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurjaa heräillä vauvelin kanssa, ja lähettää lapsi opin tielle. Kuka milläkin tuella. Hohhoijaa.

Raskasta on vauvalle se säilykepurkin avaaminen ja soseen syöttäminen ja kertakäyttöisen muovivaipan vaihtaminen, jotta taas saa kaatopaikkavuorta hieman nostaa.

Työlästä on myös nostella koneesta astiat kaappiin. Kahvinkeitinkään ei varmaan jaksaisi ladata, kun niin on tukalaa, kun ei taivaalta kirkas aurinko paista. On se niin kovaa tämä elämä. Vielä varmaan joutuu pakkaamaan vauvan sinne lämpimään autoon ja ajamaan kilometrin markettiin, jotta ruokaa saa kaappiin.

Huhhuijaa, on se kotona köllöttelevän ihmisen elo sitten järkyttävää. Vinkunaa ja valitusta. Liian hyvät on olot Suomessa. Pitäiskö muuttaa jonnekin ulkomaille...tänne on ihan tarpeeksi tulijoita tilalle.

Lopeta.

Totuus on joskus julma, mutta valitettavasti sinä et sanele sananvapautta.