Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa olevat: näytättekö hellyyttä vanhempienne nähden?
16.10.2019 |
Meillä 10v suhde, mutta on alkanut häiritä miehen säpsähtely hänen vanhempiensa ollessa kylässä tai meidän ollessa siellä. Mies saattaa kyllä pitää kädestä tai jopa halata, mutta jos hän näkee vanhempansa kävelevän edes jostain kaukaa, vaikka mökkirannasta luoksemme, hän vetäytyy irti kuin sähköiskun saaneena. Mun vanhempien luona on paljon rennompaa, isä pitää äitiä joskus sylissäkin ja se on kaikille ok, ja luonnollista. Häpeääkö mies minua omille vanhemmilleen? Olen yrittänyt kysyä, mutta hän ei tiedä miksi toimii niin. Olen myös sanonut, että pysyy sitten kaukana minusta kun olemme hänen lapsuudenkotonaan tai vanhempansa meillä kylässä, koska minua ärsyttää näin julmettu salailu ja säikähtely, mutta ei oikein halua sitäkään.
Kumpaa kulttuuria teillä edustetaan?
Kommentit (14)
Voihan ne hellyyden osoitukset hoitaa kotona ja kahdestaan ja olla asiallisesti muiden seurassa.
On jotenkin ällöttävää katsoa, jos ihmiset nuolevat ja hiplaavat toisiaan muiden seurassa.
Jotenkin sairasta, jos ei voi olla edes kyläilyjen ajan koskettelmatta toista. Ja jos se ei onnistu, voi pysyä siellä kotona, ja osoitella hellyyttä toiselle päivät ja yöt läpeensä.
Aikuisen ihmisen on osattava hillitä itsensä kaikissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat jo kuolleet, mutta aikoinaan muistan, että olemme heidän läsnäollessaan olleet aika neutraalisti. Minusta muiden ei kuulu joutua katselemaan mitään pussailuepisodeja eikä kovin intohimoisia halailuja. Pieni sipaisu ohimennen tai kädestä pitäminen on ihan ok, mutta ei mitään sen kummempaa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin olla todella jäykkää ja estynyttä, mutta kyllä ne isoimmat hellyydenosoitukset voi hoitaa ihan kahden kesken.
Kyse ei ole mitään lipomisesta, vaan nopea leikkisä ja harmiton halaus, käsi kädessä hetken aikaa kävely... On meillä ollut sellaisiakin pariskuntia vieraana jotka ovat nopeasti pussanneet toisiaan, emmekä siitä traumatisoituneet, mieskään. Joku juttu siinä vaan on, mikä liittyy hänen vanhempiinsa, että pitää esittää siskoa ja veljeä. Tunteista ei varmastikaan heillä ole puhuttu, aika jäykkää ja kylmää tuntuu olevan, miehen vanhempien kommunikoinnista 75% on pelkkää riitelyä, provosointia ja provosoitumista.
ap
Ihan 100% varmuudella en voi sanoa, mutta olen aika varma, ettei olla suudeltu julkisesti kuin omissa häissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No emme ihan hirveästi kiehnaa toisissamme, mutta kyllä jonkun pienen pusun voin antaa ohimennen. En mitenkään teatraalisesti kenenkään ulkopuolisen edessä. Istumme usein lähekkäin/vierekkäin/minä miehen kainalossa ja käsi kädessäkin, aika tiiviisti, muttemme mitenkään intiimisti. Joskus mökillä istumme sylikkäin leffaa katsoessa. Kuitenkin sillälailla asiallisesti on aina oltu, että paikallaolijat otetaan huomioon. Isäni on helposti kiusaantuvaa tyyppiä, joten hänen läsnäollessaan pusu miehelle ohimennen on aivan maksimi. Ja viereisellä tuolilla istuminen.
Miehesi vanhemmat voivat kiusaantua vielä vähemmästä. En toisaalta näe syytä vaivaannuttaa heitä, kai teillä on hellimiseen sopivia tilaisuuksia muutoin ihan riittämiin. Sillälailla tilannetajua on hyvä olla. En itse usko, että asiallisen linjan appivanhempiin kannattaa kokeilla siedätyshoitoa. Käyttäytykää luontevasti muut huomioiden. Ja tuskin se miehesi sinus häpeää jos et kerran häpäise häntä. On kuitenkin esitellyt vanhemmilleen. Ei varmaan vaan tässä kohtaa tunnu hyvältä mitkään lemmenosoitukset sellaisten ihmisten edessä, jotka voisivat pahastua.
Olemme puolisoni kanssa pitäneet toisiamme kädestä, halanneet, istuneet ihan vierekkäin (joskus sylikkäinkin) ja jopa suukoteltu perheemme nähden. Kielarit ja muut "nuolemiset" olemme jättäneet makkariin tai muihin täysin yksityisiin tilanteisiin. Tyttäremme mies kertoi, että kun hän seurustelun alussa näki kuinka me käyttäydyimme, se sai hänet uskomaan parisuhteeseen. Hänen omat vanhempansa olivat useita vuosia todella riitaisia ennen eroaan. Tyttäremme ja hänen miehensä ovat olleet jo 20 vuotta yhdessä ja hekin halaavat, suukottelevat ja ohimennen koskettavat toisiaan. Meillä halaillaan suku ja tuttavatkin 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehesi on oppinut omasta kotoaan erilaisen läheisyysmallin kuin sinä kotoasi. Minäkin voin olla vaikkapa mieheni kainalossa ja sylissä sohvalla niin, että hänen vanhempansa näkevät, koska appivanhemmilla on lämmin ja läheinen avioliitto. Lapsuuden kodissani ei ole näkynyt minkäänlaista hellyyttä, joten pysyn omien vanhempieni nähden miehestäni peräti kaukana. Tuntuu kiusallista näyttää hellyyttä sellaisille, joista en ole sitä nähnyt. Omalla kohdallani kyse ei ole puolisoon liittyvästä häpeästä vaan ylipäätään tunnehäpeästä liittyen omaan perheeseeni.
Oho, onpas estynyttä porukkaa. Mitä epäasiallista tai hävettävää on rakkaan halaamisessa, pussaamisessa tai käsi kädessä kävelyssä? Mitään kielareita ei tietenkään muiden ihmisten välittömässä läheisyydessä/seurassa vedetä mutta muut on kyllä ihan normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttävää toimintaa.
Mieheni kanssa emme kumpikaan ole saaneet tunteiden näyttämisen mallia kotoa, mutta itse haluamme elää toisin ja halailemme, pussailemme ym täysin avoimesti julkisesti sekä kotona perheen sekä molempien puolen sukulaisten läsnäollessa. Lapsetkin saa hyvää mallia parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on ihan ok käyttäytyä anoppilassa kuin olisimme vain kavereita miehen kanssa. Mies itse kuitenkin saattaa sipaista hiuksiani ohimennen tms. ja saa kauhean sätkyn jos tajuaa vaikka äitinsä nähneen. Hän siis haluaa jonkinverran olla lähelläni, vaikka häpeää sitä niin kauheasti, ja minua taas ärsyttää se säpsähtäminen ja metrin päähän loikkaaminen. Haluaisin jotenkin ymmärtää ja ehkä puhuakin miehelleni, mutta hän ei tunnu tunnistavan asiaa, eikä osaa puhua siitä lainkaan.
Emme missään tapauksessa voisi edes halata kunnolla miehen vanhempien nähden. Ei siis puhuta mistään varsinaisesta hellimisestä edes. Minusta tilanne ei ole normaali, vaan tää on jotain patologista estyneisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ihan ok käyttäytyä anoppilassa kuin olisimme vain kavereita miehen kanssa. Mies itse kuitenkin saattaa sipaista hiuksiani ohimennen tms. ja saa kauhean sätkyn jos tajuaa vaikka äitinsä nähneen. Hän siis haluaa jonkinverran olla lähelläni, vaikka häpeää sitä niin kauheasti, ja minua taas ärsyttää se säpsähtäminen ja metrin päähän loikkaaminen. Haluaisin jotenkin ymmärtää ja ehkä puhuakin miehelleni, mutta hän ei tunnu tunnistavan asiaa, eikä osaa puhua siitä lainkaan.
Emme missään tapauksessa voisi edes halata kunnolla miehen vanhempien nähden. Ei siis puhuta mistään varsinaisesta hellimisestä edes. Minusta tilanne ei ole normaali, vaan tää on jotain patologista estyneisyyttä.
No estynyt sun miehes on, jos sen kanssa ei voi asiasta edes puhua. Kuvittelepa vaan kaikkia niitä muita asioista, joista se ei pysty keskustelemaan. Onnea tulevaisuudellenne. Mitään asioita ei kannata spekuloida yhtään sen enempää, vaan puhua suoraan. Jos se ei ole mahdollista niin ei hyvältä näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei häpeä sinua. Luultavasti hänen kotonaan ei ole koskaan näytetty tunteita eikä hellitelty ja siksi se tuntuu vieraalta vanhempien nähden. Meillä ei kotona halattu koskaan eikä kerrottu välittämisestä. Meitä lapsia ei hellitty eikä vanhempani näyttäneet toisilleenkaan mitään tunteita. En ole nähnyt vanhempieni koskaan halaavan, suutelevan tai edes hipaisevan toisensa kättä. TV:tä katsoessa he istuvat eri sohvilla. Mielestäni tuntuu todella kiusalliselta ja luonnottomalta näyttää mitään hellyyttä vanhempieni nähden, vaikka kaikissa muissa tilanteissa rakastan hellyyttä ja se on minulle tärkeää. Huomaan, että vanhemmistanikin on kiusallista nähdä kädestä pitämistä tms. Tuntuu, että he eivät tiedä mihin suuntaan katsoisivat. Valitettavasti on paljon perheitä, joissa ei saa näyttää mitään tunteita ja kaikki on kylmää.
Mielestäni tuollaista ei kannata ottaa itseensä, jos miehesi kykenee kuitenkin normaaliin hellimiseen muissa tilanteissa. Tuskin suhteenne kärsii siitä, jos kyläilyn aikana ette voi hellitellä. Näytä miehellesi hellyyttä omien vanhempiesi nähden esim. olkapäätä hipaisemalla, niin ehkä hän vähitellen tottuu, että rakastavassa ympäristössä voi näyttää tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei häpeä sinua. Luultavasti hänen kotonaan ei ole koskaan näytetty tunteita eikä hellitelty ja siksi se tuntuu vieraalta vanhempien nähden. Meillä ei kotona halattu koskaan eikä kerrottu välittämisestä. Meitä lapsia ei hellitty eikä vanhempani näyttäneet toisilleenkaan mitään tunteita. En ole nähnyt vanhempieni koskaan halaavan, suutelevan tai edes hipaisevan toisensa kättä. TV:tä katsoessa he istuvat eri sohvilla. Mielestäni tuntuu todella kiusalliselta ja luonnottomalta näyttää mitään hellyyttä vanhempieni nähden, vaikka kaikissa muissa tilanteissa rakastan hellyyttä ja se on minulle tärkeää. Huomaan, että vanhemmistanikin on kiusallista nähdä kädestä pitämistä tms. Tuntuu, että he eivät tiedä mihin suuntaan katsoisivat. Valitettavasti on paljon perheitä, joissa ei saa näyttää mitään tunteita ja kaikki on kylmää.
Mielestäni tuollaista ei kannata ottaa itseensä, jos miehesi kykenee kuitenkin normaaliin hellimiseen muissa tilanteissa. Tuskin suhteenne kärsii siitä, jos kyläilyn aikana ette voi hellitellä. Näytä miehellesi hellyyttä omien vanhempiesi nähden esim. olkapäätä hipaisemalla, niin ehkä hän vähitellen tottuu, että rakastavassa ympäristössä voi näyttää tunteita.
Juuri näin. En mäkään kehtaa kauheasti näyttää hellyyttä vanhempieni nähden. Miehessäni ei ole vikaa enkä häpeä häntä, mutta häpeän itseäni vanhempien (lähinnä isän) edessä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä meillä halitellaan ja pusutellaan ihan kumpienkin vanhempiemme nähden. Onhan tuollainen säpsähtely varmasti ärsyttävää. Puhuuko mies koskaan tunteistaan vanhemmilleen? Jos siellä perheessä ei ole koskaan näytetty tunteita eikä halailtu, niin ehkä kokee tilanteen hävettäväksi eikä sinua.