Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun minä en kutsu, koko suku ei tapaa toisiaan
15.10.2019 |
Minulla oli tapana kutsua miehen puolen sukua syömään ja tapaamaan toisiaan jouluna ja meidän kolmen lapsen synttäreille. Anoppi käyttäytyi viime tapaamisella niin ärsyttävästi minua kohtaan, että päätin olla kutsumatta heitä vähään aikaan. Nyt koko suku ei tapaa ollenkaan, sillä kukaan muu ei kutsu ketään kylään. Kiva suku.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muut tapaa sukujanne?
Ei. Ei kiinnosta tippaakaan.
No ei tavata. Siskoni olen nähnyt 9 vuotta sitten ja pari sukulaista silloin. Yksissä rippijuhlissa sitä ennen 25 vuotta sitten näin serkkuni. Ei pidetä yhteyksiä. Vanhempani näen vuoden parin välein. Ei suku ole mikään ystäväpiiri. Ei niihin yhteyttä tarvitse pitää.
Ei sukulaisuus velvoita mihinkään. Jos kaksi tai useampi ihminen eivät tule toimeen keskenään, niin ei heitä tarvitse pakottaa viettämään aikaa yhdessä. Jokaisella on oikeus hankkia ympärilleen sellaisia ihmisiä, joista itse pitää. Heitä sanotaan ystäviksi.
Meillä oli vuosia uudet vuodet, vaput jne niin että vietettiin 3 perhettä yhdessä meillä.
Sitten kun kerran ehdotin, josko jompikumpi muista perheistä järkkäis vuorostaan, niin loppu yhteisjuhlat ne muut etsi uuden kyläpaikan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama päivä sitten oli ketju sukujuhlien järjestämisestä ja siitä kävi hyvin ilmi, että ihmiset tapaavat nykyisin mieluummin ystäviään ja kavereitaan kuin sukulaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
No ei tavata. Siskoni olen nähnyt 9 vuotta sitten ja pari sukulaista silloin. Yksissä rippijuhlissa sitä ennen 25 vuotta sitten näin serkkuni. Ei pidetä yhteyksiä. Vanhempani näen vuoden parin välein. Ei suku ole mikään ystäväpiiri. Ei niihin yhteyttä tarvitse pitää.
Niin suku ei ole mikään ystävä piiri johon tarvitsisi pitää yhteyttä. Suku on paljon enemmän, se on ihmisen juuret. Outoja ihmisiä jos ei kiinnosta suvun kanssa pitää yhteyttä. Varman samoja tynnyrissä eläviä minäminäminä-ihmisiä jotka ei viitsi edes sukulaistensa haudoilla käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tavata. Siskoni olen nähnyt 9 vuotta sitten ja pari sukulaista silloin. Yksissä rippijuhlissa sitä ennen 25 vuotta sitten näin serkkuni. Ei pidetä yhteyksiä. Vanhempani näen vuoden parin välein. Ei suku ole mikään ystäväpiiri. Ei niihin yhteyttä tarvitse pitää.
Niin suku ei ole mikään ystävä piiri johon tarvitsisi pitää yhteyttä. Suku on paljon enemmän, se on ihmisen juuret. Outoja ihmisiä jos ei kiinnosta suvun kanssa pitää yhteyttä. Varman samoja tynnyrissä eläviä minäminäminä-ihmisiä jotka ei viitsi edes sukulaistensa haudoilla käydä.
En käy sukulaisteni haudoilla, koska mulla ei ole enää niillä paikkakunnilla mitään muuta kuin sukulaisten haudat. Matkaa kuitenkin useampi sata kilometriä enkä omista autoa. Pelkän haudalla käynnin vuoksi en pidä mielekkäänä ostaa edestakaista lentolippua/junalippua samalle päivälle.
Tuo on hyvin tavallista että tietyillä ihmisillä on tällainen kutsujen ja tapaamisten järjestäjän rooli. En kestä ihmistyyppiä joka järkkää porukan tapaamisia vaikka kerran vuodessa. Kaikki tottuvat tähän ja tulevat iloisina joka vuosi paikalle. Sitten jossain vaiheessa järkkääjä vetää kauhean marttyyriuden päälle että minä en enää kyllä järjestä, joku muu saa järjestää välillä! Marttyyri ei tietenkään sano tästä kenellekään asianosaiselle.
Sitten ihmiset jossain vaiheessa kaipaa näitä tapaamisia ja ne vaan jää.
Itse olen ollut aktiivinen järkkääjä. Jos en jaksa, sanon että ens vuonna ois jonkun toisen vuoro ja jo tapaamisessa voidaan sopia että kenen. Ilman mitään uhriutumista normaalin keskustelun kautta.
Mä kokoan esim meidän sukua yhteen. Ei ole kovin vaikeaa laittaa FBryhmäämme päiväehdotuksia. En järjestä näitä kotonani eli sellainen emännän taakka ei millään lailla kaadu harteilleni, teen pöytä- hotelli - tai lippuvaraukset ihan mielelläni kun sovimme tapaamisen. Siihen ei mene montaa minuuttia.
Meillä on 4 naisen kaveriporukka jonka kanssa ensin sovittiin että tavataan puolivuosittain ja jokainen vuorotellen kokoaa porukan. No kun tuli yhden vuoro, ei järkkäämisestä tullut mitään. Lopulta tapasimme ja sovimme että ei tän yhden tarvitse enää hoitaa järjestämistä kun ei ole hänelle luontevaa. Tapaamiset jatkuu eikä kukaan asiasta ole mitenkään katkera.
Itse en apn housuissa murehtisi sukua joka ei ole edes omani. Tapaavat jos haluavat, ei kiinnostaisi siunailla asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö juhlien järjestämisen pitäisi tietenkin olla vastavuoroista, oli kyse sitten sukulaisista tai ystävistä? Jos kyse on tasavertaisista ihmisistä asuntojen, tulojen, elämäntilanteen ja terveyden suhteen? Ahtaasti asuvat sinkut, sairaat, vanhat, ym jollakin tapaa eriarvoiset eivät ole velvoitettuja, mutta muut kyllä.
Vaikka tällä palstalla kirjoittaa kaikki omituiset ihmiset, suurin osa meistä ilahtuu kyläkutsusta ja muiden tapaamisesta. Eikä se kutsuminen voi olla yksipuolista, jos kyse on normityypeistä. Ilman muuta kutsuja järjestetään jotenkin ainakin kukin vuorillaan. Peruskäytöstapoja. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö juhlien järjestämisen pitäisi tietenkin olla vastavuoroista, oli kyse sitten sukulaisista tai ystävistä? Jos kyse on tasavertaisista ihmisistä asuntojen, tulojen, elämäntilanteen ja terveyden suhteen? Ahtaasti asuvat sinkut, sairaat, vanhat, ym jollakin tapaa eriarvoiset eivät ole velvoitettuja, mutta muut kyllä.
Vaikka tällä palstalla kirjoittaa kaikki omituiset ihmiset, suurin osa meistä ilahtuu kyläkutsusta ja muiden tapaamisesta. Eikä se kutsuminen voi olla yksipuolista, jos kyse on normityypeistä. Ilman muuta kutsuja järjestetään jotenkin ainakin kukin vuorillaan. Peruskäytöstapoja. Piste.
Musta taas tuntuu, että monet ihmiset eivät enää ilahdu kyläkutsusta juuri sen vuoksi, että kutsuun myöntävästi vastaaminen tarkoittaa automaattisesti, että pitää vastavuoroisesti itse kutsua. Osallistumisesta syntyy velvollisuus. Yhä enemmän tuntuu yleistyvän, että ystäviä ja kavereita tavataan kahviloissa, ravintoloissa sekä erilaisissa tapahtumissa ja jokainen kustantaa itse oman osuutensa. Kaikille helppoa eikä velvoita ketään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juhlien järjestämisen pitäisi tietenkin olla vastavuoroista, oli kyse sitten sukulaisista tai ystävistä? Jos kyse on tasavertaisista ihmisistä asuntojen, tulojen, elämäntilanteen ja terveyden suhteen? Ahtaasti asuvat sinkut, sairaat, vanhat, ym jollakin tapaa eriarvoiset eivät ole velvoitettuja, mutta muut kyllä.
Vaikka tällä palstalla kirjoittaa kaikki omituiset ihmiset, suurin osa meistä ilahtuu kyläkutsusta ja muiden tapaamisesta. Eikä se kutsuminen voi olla yksipuolista, jos kyse on normityypeistä. Ilman muuta kutsuja järjestetään jotenkin ainakin kukin vuorillaan. Peruskäytöstapoja. Piste.
Musta taas tuntuu, että monet ihmiset eivät enää ilahdu kyläkutsusta juuri sen vuoksi, että kutsuun myöntävästi vastaaminen tarkoittaa automaattisesti, että pitää vastavuoroisesti itse kutsua. Osallistumisesta syntyy velvollisuus. Yhä enemmän tuntuu yleistyvän, että ystäviä ja kavereita tavataan kahviloissa, ravintoloissa sekä erilaisissa tapahtumissa ja jokainen kustantaa itse oman osuutensa. Kaikille helppoa eikä velvoita ketään mihinkään.
Helppoa mennä ravintolaan, kun suvussa on useampi lapsi? Kuka tällaista kirjoittaa? Joku lapseton? Omassa suvussani on tällä hetkellä kuusi alaikäistä ja yhdeksän aikuista. Tällä porukalla Ei ole järin mukava tavata lasten synttäreillä kahvilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suku on Suomessa ja miesystavan suku on Iranissa (eika asuta kummassakaan maassa), katevaa kun voi vaan keskittya ystaviin eika ole mitaan sukuun liittyvaa pakkopullaa. :)
Tommoset vakisin jarkatyt sukutapaamiset on ehka joku helvetin esiaste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juhlien järjestämisen pitäisi tietenkin olla vastavuoroista, oli kyse sitten sukulaisista tai ystävistä? Jos kyse on tasavertaisista ihmisistä asuntojen, tulojen, elämäntilanteen ja terveyden suhteen? Ahtaasti asuvat sinkut, sairaat, vanhat, ym jollakin tapaa eriarvoiset eivät ole velvoitettuja, mutta muut kyllä.
Vaikka tällä palstalla kirjoittaa kaikki omituiset ihmiset, suurin osa meistä ilahtuu kyläkutsusta ja muiden tapaamisesta. Eikä se kutsuminen voi olla yksipuolista, jos kyse on normityypeistä. Ilman muuta kutsuja järjestetään jotenkin ainakin kukin vuorillaan. Peruskäytöstapoja. Piste.
Musta taas tuntuu, että monet ihmiset eivät enää ilahdu kyläkutsusta juuri sen vuoksi, että kutsuun myöntävästi vastaaminen tarkoittaa automaattisesti, että pitää vastavuoroisesti itse kutsua. Osallistumisesta syntyy velvollisuus. Yhä enemmän tuntuu yleistyvän, että ystäviä ja kavereita tavataan kahviloissa, ravintoloissa sekä erilaisissa tapahtumissa ja jokainen kustantaa itse oman osuutensa. Kaikille helppoa eikä velvoita ketään mihinkään.
Helppoa mennä ravintolaan, kun suvussa on useampi lapsi? Kuka tällaista kirjoittaa? Joku lapseton? Omassa suvussani on tällä hetkellä kuusi alaikäistä ja yhdeksän aikuista. Tällä porukalla Ei ole järin mukava tavata lasten synttäreillä kahvilassa.
Pikkulapsivaiheessa oli niin että kyläilimme näiden sukulaisten kans perheinä toistemme luona illallisilla ja osaa en oikeastaan tavannut kuin hyvin harvoin jossain sukujuhlassa. Nyt kaikkien lapset sen ikäisiä että nämä tapaamiset on säännöllisiä ja ilman lapsia. Ellei kyse ole siis juurikin sukujuhlista.
Että sellainen kummajainen täällä kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juhlien järjestämisen pitäisi tietenkin olla vastavuoroista, oli kyse sitten sukulaisista tai ystävistä? Jos kyse on tasavertaisista ihmisistä asuntojen, tulojen, elämäntilanteen ja terveyden suhteen? Ahtaasti asuvat sinkut, sairaat, vanhat, ym jollakin tapaa eriarvoiset eivät ole velvoitettuja, mutta muut kyllä.
Vaikka tällä palstalla kirjoittaa kaikki omituiset ihmiset, suurin osa meistä ilahtuu kyläkutsusta ja muiden tapaamisesta. Eikä se kutsuminen voi olla yksipuolista, jos kyse on normityypeistä. Ilman muuta kutsuja järjestetään jotenkin ainakin kukin vuorillaan. Peruskäytöstapoja. Piste.
Musta taas tuntuu, että monet ihmiset eivät enää ilahdu kyläkutsusta juuri sen vuoksi, että kutsuun myöntävästi vastaaminen tarkoittaa automaattisesti, että pitää vastavuoroisesti itse kutsua. Osallistumisesta syntyy velvollisuus. Yhä enemmän tuntuu yleistyvän, että ystäviä ja kavereita tavataan kahviloissa, ravintoloissa sekä erilaisissa tapahtumissa ja jokainen kustantaa itse oman osuutensa. Kaikille helppoa eikä velvoita ketään mihinkään.
Helppoa mennä ravintolaan, kun suvussa on useampi lapsi? Kuka tällaista kirjoittaa? Joku lapseton? Omassa suvussani on tällä hetkellä kuusi alaikäistä ja yhdeksän aikuista. Tällä porukalla Ei ole järin mukava tavata lasten synttäreillä kahvilassa.
No mä tarkoitin edellisessä sellaista kyläkutsuilua, josta syntyisi vastavuoroisuuden velvoite. En siis lasten synttärijuhlia.
Ap haluaa kommentoida: lastemme isoäiti on aina suuresti iloinnut yhteisistä jouluista ja lastemme synttäreistä, koska on saanut kaikki lastenlapsensa koottua yhteen ja olen tulkinnut muidenkin vieraiden olemuksesta, että meille on ollut kiva tulla. Istuvat aina tuntitolkulla ja selvästi nauttivat toistensa seurasta. En mitenkään näe, että kyse olisi ollut "helvetin esikartanosta". Ihmettelenpä vain, että miksi eivät muut vuorostaan järjestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa kommentoida: lastemme isoäiti on aina suuresti iloinnut yhteisistä jouluista ja lastemme synttäreistä, koska on saanut kaikki lastenlapsensa koottua yhteen ja olen tulkinnut muidenkin vieraiden olemuksesta, että meille on ollut kiva tulla. Istuvat aina tuntitolkulla ja selvästi nauttivat toistensa seurasta. En mitenkään näe, että kyse olisi ollut "helvetin esikartanosta". Ihmettelenpä vain, että miksi eivät muut vuorostaan järjestä mitään.
Mummolla vaan vapaus, muttei vastuuta? Eikö se voisi itse vuorostaan järjestää juhlia?
Voitko esim ostaa kaukomatkan itsellesi ja lapsille, lähdette kauas pois koko joululoman ajaksi.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä ketään ei oikeasti kiinnostaisi edes tavata. Älä viitsi olla marttyyri.