Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja aivan hukassa sen suhteen pidänkö lapsen vai en
15.10.2019 |
Sain tietää olevani raskaana ja se oli aikamoinen shokki, sillä olen käyttänyt e-pillereitä jo useamman vuoden. Jostain syystä näin kuitenkin pääsi käymään. Lasta ei ole suunniteltu ja tilanne on hankala myös siksi, että koko tämän vuoden ajan parisuhde on ollut aika on-off-meininkiä. Miehessä sinänsä ei ole mitään vikaa, hän on hyväsydäminen, vastuullinen ja kunnollinen ihminen, ja olisi varmasti isänäkin sellainen. Eniten ongelmaa parisuhteeseen on aiheuttanut se, että itsellä on romanttiset tunteet hieman hiipuneet ja olleet hukassa ja on ollut pohdintaa siitä, kannattaako suhdetta jatkaa vai pitäisikö molempien koittaa etsiä jotain "suurempaa ja parempaa". Tälläkin hetkellä olemme ns. tauolla ja asumme erikseen, olemme asuneet jo useamman kuukauden, mutta kerran tässä sorruttiin sitten petipuuhiin ja tuloksena nyt tämä.
Ahdistaa ja itkettää, kun en tiedä mitä ihmettä pitäisi tehdä. Rehellisesti sanottuna molemmat vaihtoehdot, sekä lapsen pitäminen että abortti, tuntuvat huonoilta ja ahdistavilta valinnoilta. Olen aina ajatellut haluavani äidiksi jonain päivänä, mutta ehdottomasti tilanteessa, jossa parisuhde on onnellinen ja vakaa. Myös taloudellisen tilanteen olen toivonut olevan hyvä siinä kohtaa, mutta nyt niin ei ole, sillä en ole vielä kovin kauaa opiskelujen jälkeen ollut työelämässä. Johonkin oli pakko päästä purkamaan tätä asiaa, koska en ole kehdannut kertoa vielä vanhemmilleni asiasta ja ystäviä mulla ei oikeastaan ole, pari kaveria vaan, jotka eivät ole kovin läheisiä. Miehelle olen kertonut, mutta koen hänelle puhumisen eri asiaksi, koska asia koskettaa häntä eri tavalla ja hänellä tietenkin vaikuttaa tunteet yms näkemyksiin niin paljon - hän siis tuntuu olevan lapsen pitämisen kannalla, vaikka sanoi tukevansa mua myös, jos päädyn toiseen ratkaisuun.
N27
Kommentit (26)
Jos joutuu miettimään haluaako pitää, niin silloin ei kannata pitää. Mieti mitä tarjottavaa sinulla olisi lapselle.
Lapsi ansaitsee rakastavan ja vakaan perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika huonolta tilanteelta. Jos pidät lapsen, niin saatat hyvinkin ajatella, että nyt siitä suhteesta ei ainakaan voi erota ja sitten myöhemmin 45-vuotiaana olet etsimässä uutta elämänkumppania ja miettimässä, miksi piti hosua. Eikä ole olemassa mitään taetta siitä, että mies (tai nainen) olisi samanlainen, ahkera ja huomioonottava sekä ennen lasta että sen jälkeen.
Mitä suurta ja ihmeelistä odotat ja etsit? Mikset voi olla onnellinen hyvän ja turvallisen miehen kanssa? Intohimo hiipuu jokaisessa suhteessa, se muuttuu paljon paremmaksi ja syvemmäksi yhteydeksi parhaimmillaan. Lapsi tuo elämään merkitystä ja onnea todella paljon, vaikka näin ei ole trendikästä sanoa.
Jos nyt olisin itse raskaana eräälle miehelle niin todellakin pitäisin lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vakkari niin kannattaa pitää.
Löydät sitten aikanaan sen täydellisen miehen. Sillä onkin jo valmiiksi muutama lapsi edellisten naisten kanssa. Pääset vuoroviikkoäitipuoleksi. Raskaus ei enää tärppääkään kun hedelmällisimmät vuodet meni ohi. Voi sitä onnea sen suuremman ja paremman miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeaa aikaa lapsen hankkimiselle ei koskaan tule, jos sitä mietit. Aina voisi olla parempi työ/raha/elämäntilanne. Harva aidosti katuu sitä, että on pitänyt lapsen. Näitäkin toki on. Töitä kerkeät tekemään koko loppuelämäsi, älä siitä huolehdi. Jos sulla on vakituinen duunipaikka, niin se kyllä odottaa sua senkin jälkeen kun palaat töihin hoitovapaalta. Samaten äitiyspäiväraha määräytyy sun tulojen perusteella, joten rahattomaksi et tuu jäämään kuitenkaan.
Kannattaa kuitenkin miettiä, ootko valmis YH-äidiksi, jos ei suhde toimikaan jostain syystä. Tai jos mies ei vaikka kannakaan vastuutaan lapsesta.
Katuisitko jos tekisit abortin? Miettisitkö jatkuvasti, että mitä jos?
Mitä haluat saavuttaa elämältäsi? Haittaisiko lapsen saanti näiden asioiden saavuttamista?
Kinkkinen tilanne.
Lapsen myötä olet sidoksissa mieheen lopun elämääsi. Ei ole pelkästään lapsi jonka otat vastaan, lapsen isä tulee olennaisena osana mukana.
Mieti tilanne: lapsi on 8v ja teillä on huoltajuusasiat kunnossa. Koulun loma-aika on n. 3kk johon tarvitaan isän panosta erityisesti. Uskotko voivasi sopia tästä ajasta tämän sen kokemuksen ja tietämyksen turvin mikä nyt sinulla on?
Vauva ei ole ikuisesti vauva vaan kehittyy. Luonnollisesti haluaa olla myös isän kanssa mikäli isä on ottanut vastuuta lapsestaan.
Ensimmäinen 3v menee aika totaalisesti lapsen ehdoilla.
Itse en tekisi mutta tiedän apn tilannetta vastaavia tapauksia joista on kasvanut hyvällä itsetunnolla kunnon aikuisia ja jotka kokevat oman lapsuutensa hyväksi ja tasapainoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä. Vaikka kaikkea muuta katuisit niin omaa lasta et koskaan.
Hei! Ikävä kuulla, että olet päätynyt tähän ahdistavaan tilanteeseen. Myös raskaushormoonit vaikuttavat mielialaasi, ja toivotunkin raskauden alkuaika on usein itkuista. Kerroit, että unelmasi on olla joskus äiti. Oletko pohtinut sitä, että tämä saattaisi olla mahdollisuutesi äitiyteen? Nykyaikana kaiken vauvatavaran saa hankittua käytettynä, niin me teimme. En murehtisi liikaa rahasta, sillä lapsi on loppujen lopuksi yllättävän edullinen. Mikäli ette päätyisi olemaan lapsen isän kanssa yhdessä, saisit häneltä siis tukea vanhemmuuteen ja hän haluaisi olla läsnäolevana isänä lapselle? Voisivatko vanhempasi, sukulaisesi tai ystäväsi auttaa lastenhoidossa? Mikäli päädyt pitämään lapsen, tulee se olemaan varmasti toisinaan raskasta, mutta tulet kokemaan uskomattoman rakkauden ja suuren lahjan. Itse pitäisin lapsen tilanteessasi. Minulle kävi aikoinaan samoin, emme olleet entisen kumppanini kanssa enää yhdessä, kun huomasin olevani raskaana. Päädyin jatkamaan raskautta, mutta sain valitettavasti keskenmenon. Nyt minulla on nykyisen mieheni kanssa kaksi lasta, mutta aina toisinaan mietin, että minkä ikäinen ensimmäinen lapseni olisi nyt, olisiko hän tytrö vai poika, pitäisikö hän kirjoista ja kylpemisestä jne. Vanhemmuus on elämäni paras asia :) Tämä on minun näkökulmani saman asian eläneenä, tsemppiä sinulle aivan hirveästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä. Vaikka kaikkea muuta katuisit niin omaa lasta et koskaan.
Kyllä minä ainakin kadun lasten hankkimista. En ole todellakaan mikään äiti-ihminen.
Jos olet aina ajatellut että haluat lapsia, niin en kannusta tekemään aborttia. Vaikka olen itse vela, niin mulla ei vastaavassa tilanteessa psyyke kestäisi, jos myöhemmin osoittautuisi että lasten saaminen ei sujukaan noin vain, tai sitä sopivampaa paria ei koskaan löytyisi. (Siis jos asetun lapsia haluavan saappaisiin.)
Toisaalta on toki tärkeää miettiä, oletko valmis myös yh:n osaan tai erityislapseen, niitä kun ei voi etukäteen sulkea pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit että vaihtoehdot ovat lapsen pitäminen tai abortti. Ehkä koet että muita sinulle soveltuvia vaihtoehtoja ei ole, mutta yleisesti muistutuksena tähän ketjuun silti, että myös lapsen antaminen adoptoitavaksi on vaihtoehto.
Jos et pidä lasta niin se on muuten 100-varma ero - siinä meni rakastamasi mies ja lapsesi. Mikään "vähäsen väliaikaisesti väljähtänyt" suhde ei kestä aborttia. Voit mielessäsi sanoa heipat molemmille, miehelle ja ei-niin-toivotulle lapsellesi. Se masennus, ahdistus ja syyllisyys onkin sitten noin 100 kertaa pahempi kuin joku lapsivuodemasennus pari kuukautta olisi ollut pahimmillaan. Ei tule synttäreitä, pelkkiä abortin ja eron vuosipäiviä.
Että kannattaa nyt ihan oikeasti miettiä tarkkaan kumpi vaihtoehdot on mieluiseampi.
Jos taas päädyt pitämään lapsen niin sinulla on noin 9 kk aikaa järjestellä asioita pienen syntymään, ei se vielä huomenna synny! Mutta sydän sillä piakkoin on ja kun näet sen ensimmäisen kerran ultrassa, saata järkyttyä kuinka tärkeä tuo pieni ihminen sinulle on. Vaikka tähän asti olisit pitänyt ajatusta naurettavana niin pääset itse todistamaan miksi niin moni niitä lapsia tekee. Vaikka vähän haastavammissa olosuhteissa. Sinulla on kuitenkin koulut käyty ja työ ja mieskin, ei voi olla niin kamalan mahdoton tilanne lapselle syntyä.
No, tsemppiä! Ja kerrot sitten meillekin mihin päädyit!
Vierailija kirjoitti:
Älä pidä!! Ei kuulosta hyvältä. Ajan henki on myös huono, epävakaa ja kiusamista on paljon. Älä laita uutta tyyppiä kärsimään tänne.
Älä Murrrhaa lastasi - tulet suremaan sitä loppuelämäsi. Totuus on tämä.
Ja mistä tiedät voitko enää saada omia lapsia - tunnen pari naista, jotka eivät saaneet abortin jälkeen enää ikinä lapsia, koska abortissa jotain meni vikaan.
Ja jos et voi lastasi nyt pitää, anna adoptioon, mutta älä anna tapppaa häntä.
Miehessä ei mitään vikaa, silti harkitset suhteen loppua.
Mitä tuossa mies voi enää sanoa.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pidä!! Ei kuulosta hyvältä. Ajan henki on myös huono, epävakaa ja kiusamista on paljon. Älä laita uutta tyyppiä kärsimään tänne.
Älä Murrrhaa lastasi - tulet suremaan sitä loppuelämäsi. Totuus on tämä.
Ja mistä tiedät voitko enää saada omia lapsia - tunnen pari naista, jotka eivät saaneet abortin jälkeen enää ikinä lapsia, koska abortissa jotain meni vikaan.
Ja jos et voi lastasi nyt pitää, anna adoptioon, mutta älä anna tapppaa häntä.
Jeps. Abortti ei itsessään heikennä hedelmällisyyttä, mutta toki nainen on aina vanhempi abortin jälkeen kuin ennen aborttia. (Ja harvassa ovat ne parisuhteet, jotka selviävät sosiaalisiin syihin perustuvista aborteista. Seuraava yrityskerta olisi piiiiiitkän ajan päästä jos koskaan. Ja silloinkin lapsen syntymä voi nostaa abortin tuomat traumat pintaan samalla kun oma äitisuhde ym. velloo mielessä. Ei ole onnellista.) Myös masennus voi tehdä naisesta huonokuntoisemman ja näin seuraava raskaus ei alakaan yhtä helposti. Tiedän naisen, joka sairastui anoreksiaan abortin jälkeen, katui ja häpesi päätöstään niin, että koki olevansa kaikkia huonopi ja arvoton. Lisäksi abortissa, kuten keskenmenoissa yleensä, on riski komplikaatioille ja voidaan joutua esim. kaavintaan. Komplikaatiot voivat heikentää hedelmällisyyttä eikä sittenkään lapsia tule jos joskus saisikin tulla.
Sinun kannattaa listata ajatuksiasi paperille ihan ilman sensuuria. Tunteitasi kuten vaikka ilo ja suru ja pelko. Huoliasi, toiveitasi. Minä sain kuvan, että pohjimmiltasi olisit lapsen pitämisen kannalla. Tuleva varmasti pelottaa ja ainahan tilanne voisi olla vielä otollisempi. Toisaalta aborttikaan ei ole välttämättä ollenkaan hyvä vaihtoehto tilanteessasi, se ei peru raskautta vaan keskeyttää sen. Sinuna koittaisin selvittää ajatuksiani ihan paperille, miettiä mitkä vaihtoehtosi todella ovat ja mistä eniten haaveilet. Abortin saa vielä kohtalaisen myöhäisilläkin viikoilla vaikka tietysti se on aina kamalampaa mitä pidempään sitä aikailee. Ehdit kuitenkin vielä varmistua päätöksestäsi. Ja jos sinulla on paljon ahdistusta ja päädyt pitämään lapsen, voit päästä keskustelemaan neuvolapsykologin kanssa. Perheneuvolaissa järjestetään myös vertaistukiryhmiä, joissa tuetaan äidin ja lapsen suhdetta. Ilmaista pariterapiaakin niissä järjestetään jos sille on jotain tarvetta. Ja voimakkaat tunteet ovat muutenkin ihan luonnollisia, raskaus herkistää, et ole tulossa hulluksi vaikka siltä voi tuntua.
Älä pidä!! Ei kuulosta hyvältä. Ajan henki on myös huono, epävakaa ja kiusamista on paljon. Älä laita uutta tyyppiä kärsimään tänne.