Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla tuntuu menneen niin hyvin nämä uusperhekuviot
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suljeppa netti jooko kirjoitti:
Hanna_J kirjoitti:
En ymmärrä muutenkaan perheenrikkojia. Jos on kerran mennyt naimisiin ja lapsia saanut niin se on pysyttävä siinä mihin on lähdettykin. Avioliitto on lupaus koko elämän kestävästä yhdessäolosta. Näin turvataan lapsille turvallinen kasvuympäristö. Tällaiset "uusperheet" ei pitkälle vie.
Ihmiset ovat muutenkin niin itsekkäitä, ettei mistään jousteta ja anteeksi ei tietenkään anneta. Mieluummin riidellään kaikesta, rikotaan perhe ja tuhotaan lapsien elämä. Sitten ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat niin huonosti. Heikoista lapsista syntyy myös heikko yhteiskunta. Saadaan sanoa pian hyvästi näille hyvinvointiyhteiskunnan rippeille, jos ei aleta suhtautua avioliittoon ja perhe-elämään niin kuin niihin kuuluu suhtautua.
No siinähän tulikin sit jo kilo p*skaa tälle illalle.
Oikeassahan hän oli? Sinä erosit ihan hyvästä miehestä ja sait 100 kiloa pa*skaa sen hyvän miehen tilalle? Nyt on katkera fiilis?
Olo keveni 100 kiloa kun erosin. Niin kauan kuuntelin exän p*skanjauhamista, että tunnistan kyllä p*skanjauhannan kun sellaista luen.
En änge mukaan uusperheeseen. Miehen exällä on uusperhe uuden miehen kanssa. Mun mies on lapsi ajat kotonaan. Me nähdään pari kertaa viikossa ja joskus käyn kylässä, kun lapset siellä. Sujuu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Niillä menee, jotka eivät yritä änkeä uusperhettä ydinperheen muottiin, ja joissa vanhempi kantaa vastuun omasta lapsestaan, eikä tyrkkää häntä puoliautomaattisesti puolivanhemman hoitoon tai kasvatettavaksi.
Tuo jälkimmäinen koskee myös ydinperheitä: kumpikin kantaa oman vastuunsa niin lapsestaan kuin itsestään. Av:lla aivan liian usein lukee ketjuja mieslapsesta, joka on tämän vastuun luovuttanut pois.
Järjestä myös lapsien kanssa kahdenkeskistä aikaa ja sanoin on puolisonkin hyvä järjestää omiensa kanssa. Kyllä minuakin ahdistaisi jos en ikinä voisi tehdä mitään oman äidin kanssa jos sen kumppani änkeis aina mukaan. Yks tunnettu lastenpsykiatri sanoi et asui eron jälkeen pitkään omissa asunnossa ja mieskaveri omassaan. Ihan fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En änge mukaan uusperheeseen. Miehen exällä on uusperhe uuden miehen kanssa. Mun mies on lapsi ajat kotonaan. Me nähdään pari kertaa viikossa ja joskus käyn kylässä, kun lapset siellä. Sujuu hyvin.
Tämä! Tässä hyvä ja toimiva malli. Nään niin paljon perheitä missä lapset jää toiseks.
Vierailija kirjoitti:
Järjestä myös lapsien kanssa kahdenkeskistä aikaa ja sanoin on puolisonkin hyvä järjestää omiensa kanssa. Kyllä minuakin ahdistaisi jos en ikinä voisi tehdä mitään oman äidin kanssa jos sen kumppani änkeis aina mukaan. Yks tunnettu lastenpsykiatri sanoi et asui eron jälkeen pitkään omissa asunnossa ja mieskaveri omassaan. Ihan fiksua.
Mistä tulee luulo, että uusperheissä ei olisi kahdenkeskistä aikaa? Meillä mies tekee pitkää päivää, ja minä olen iltapäivisin monta tuntia lasteni kanssa kahdestaan.
Ja kun miehen lapset tulevat meille, niin mies saa ihan itse viihdyttää lapsensa. Minä en änkeä mukaan kuin korkeintaan ruokapöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on erikoinen harhakäsitys nykyihmisellä, että eron jälkeen elämä olisi jotenkin auvoisaa ja täynnä onnea. Totta kai on tilanteita, joissa ero on pienempi paha kuin suhteen jatkaminen. Asioita seuranneena sanoisin kuitenkin, että ihmiset eroavat yleensä aivan liian pienistä syistä.
Esimerkiksi pikkulapsiajasta kannattaisi tehdä vaan sopimus, että eroaminen ei ole vaihtoehto ensimmäiseen kuuteen vuoteen. Varsinkin vauvavuosi on todella raskasta ja hormoneilla höystettyä aikaa. Pikkulapsivuodet varmasti hämärtää suhteen tilannetta suuresti ja sen hämärtymisen johdosta sitten erotaan. Jos näihin vuosiin on ennalta asennoiduttu yhtä pitäen, saattaa suhde normalisoitua lasten kasvun myötä.
Totuus on, että ero on aina raskas prosessi ja siinä sivussa kärsii usein monet muutkin kuin pelkkä eroava pariskunta. Usein lapset ja lasten tunteet unohdetaan täysin ja kerrotaan tuttaville vaan, kuinka ”meidän anna 4-vuotta on niin sosiaalinen ja positiivinen tyttö, että ei sitä ero haittaa”..todellisuus on jotain aivan muuta.
Uusperhearki näiden sosiaalisten ja onnellisten erolasten kanssa sitten näyttää raadollisesti sen, kuinka rikki ja väärinymmärretty ne tilanteeseen tahtomattaan joutuneet lapset ovat.
Eli, älä eroa hetkellisen kriisin takia, koska ero on pahimmillaan koko loppuelämän mittainen kriisi.
Hanna_J kirjoitti:
En ymmärrä muutenkaan perheenrikkojia. Jos on kerran mennyt naimisiin ja lapsia saanut niin se on pysyttävä siinä mihin on lähdettykin. Avioliitto on lupaus koko elämän kestävästä yhdessäolosta. Näin turvataan lapsille turvallinen kasvuympäristö. Tällaiset "uusperheet" ei pitkälle vie.
Ihmiset ovat muutenkin niin itsekkäitä, ettei mistään jousteta ja anteeksi ei tietenkään anneta. Mieluummin riidellään kaikesta, rikotaan perhe ja tuhotaan lapsien elämä. Sitten ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat niin huonosti. Heikoista lapsista syntyy myös heikko yhteiskunta. Saadaan sanoa pian hyvästi näille hyvinvointiyhteiskunnan rippeille, jos ei aleta suhtautua avioliittoon ja perhe-elämään niin kuin niihin kuuluu suhtautua.
Hyvä Hanna_J! Elämä ei ole aivan noin mustavalkoista, katsos kun parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä, mutta eroamiseen riittää että toinen ei halua suhdetta jatkaa. Sinun moralisointisi ei auta yhtään ihmistä, joka on tullut jätetyksi. Pitäisikö sitten olla yksin loppuelämä, jos ei sille alkuperäiselle puolisolleen kelvannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko olemassa palavaa vettä kirjoitti:
Se on erikoinen harhakäsitys nykyihmisellä, että eron jälkeen elämä olisi jotenkin auvoisaa ja täynnä onnea. Totta kai on tilanteita, joissa ero on pienempi paha kuin suhteen jatkaminen. Asioita seuranneena sanoisin kuitenkin, että ihmiset eroavat yleensä aivan liian pienistä syistä.
Esimerkiksi pikkulapsiajasta kannattaisi tehdä vaan sopimus, että eroaminen ei ole vaihtoehto ensimmäiseen kuuteen vuoteen. Varsinkin vauvavuosi on todella raskasta ja hormoneilla höystettyä aikaa. Pikkulapsivuodet varmasti hämärtää suhteen tilannetta suuresti ja sen hämärtymisen johdosta sitten erotaan. Jos näihin vuosiin on ennalta asennoiduttu yhtä pitäen, saattaa suhde normalisoitua lasten kasvun myötä.
Totuus on, että ero on aina raskas prosessi ja siinä sivussa kärsii usein monet muutkin kuin pelkkä eroava pariskunta. Usein lapset ja lasten tunteet unohdetaan täysin ja kerrotaan tuttaville vaan, kuinka ”meidän anna 4-vuotta on niin sosiaalinen ja positiivinen tyttö, että ei sitä ero haittaa”..todellisuus on jotain aivan muuta.
Uusperhearki näiden sosiaalisten ja onnellisten erolasten kanssa sitten näyttää raadollisesti sen, kuinka rikki ja väärinymmärretty ne tilanteeseen tahtomattaan joutuneet lapset ovat.
Eli, älä eroa hetkellisen kriisin takia, koska ero on pahimmillaan koko loppuelämän mittainen kriisi.
Ymmärrätkö että tällaisiin sopimuksiin siitä ettei erota lapsen ollessa alle 6v tarvitaan kaksi ihmistä? Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä. Jos sitä toista ei voisi vähempää kiinnostaa, niin kenenkä kanssa sovit? Yksinäsi sovit että kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat?
Nämä onnelliset uuseperheet ovat vain kulissia. Lapset käyttäytyvät hyvin kotona. Ongelmat ilmenevät koulussa ja kavereiden keskusteluissa. Tyttären kaveri kertoi isäpuolen koskettelevan sopimattomasti ja yritti tulla samaan aikaan saunaan. Otin yhteyttä äitiin joka haukkui tytön valehtelijaksi. Nyt meillä asuu yksi ylimääräinen teini. Äiti hehkuttaa uusperhettä Facebookissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä onnelliset uuseperheet ovat vain kulissia. Lapset käyttäytyvät hyvin kotona. Ongelmat ilmenevät koulussa ja kavereiden keskusteluissa. Tyttären kaveri kertoi isäpuolen koskettelevan sopimattomasti ja yritti tulla samaan aikaan saunaan. Otin yhteyttä äitiin joka haukkui tytön valehtelijaksi. Nyt meillä asuu yksi ylimääräinen teini. Äiti hehkuttaa uusperhettä Facebookissa..
Joo. Näin on. Kaikki kärsivät. Kaikkien isäpuolet koskettelevat. Kaikkia haukutaan valehtelijoiksi. Kaikki elämässä on pelkkää kulissia.
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa palavaa vettä kirjoitti:
Se on erikoinen harhakäsitys nykyihmisellä, että eron jälkeen elämä olisi jotenkin auvoisaa ja täynnä onnea. Totta kai on tilanteita, joissa ero on pienempi paha kuin suhteen jatkaminen. Asioita seuranneena sanoisin kuitenkin, että ihmiset eroavat yleensä aivan liian pienistä syistä.
Esimerkiksi pikkulapsiajasta kannattaisi tehdä vaan sopimus, että eroaminen ei ole vaihtoehto ensimmäiseen kuuteen vuoteen. Varsinkin vauvavuosi on todella raskasta ja hormoneilla höystettyä aikaa. Pikkulapsivuodet varmasti hämärtää suhteen tilannetta suuresti ja sen hämärtymisen johdosta sitten erotaan. Jos näihin vuosiin on ennalta asennoiduttu yhtä pitäen, saattaa suhde normalisoitua lasten kasvun myötä.
Totuus on, että ero on aina raskas prosessi ja siinä sivussa kärsii usein monet muutkin kuin pelkkä eroava pariskunta. Usein lapset ja lasten tunteet unohdetaan täysin ja kerrotaan tuttaville vaan, kuinka ”meidän anna 4-vuotta on niin sosiaalinen ja positiivinen tyttö, että ei sitä ero haittaa”..todellisuus on jotain aivan muuta.
Uusperhearki näiden sosiaalisten ja onnellisten erolasten kanssa sitten näyttää raadollisesti sen, kuinka rikki ja väärinymmärretty ne tilanteeseen tahtomattaan joutuneet lapset ovat.
Eli, älä eroa hetkellisen kriisin takia, koska ero on pahimmillaan koko loppuelämän mittainen kriisi.
Ymmärrätkö että tällaisiin sopimuksiin siitä ettei erota lapsen ollessa alle 6v tarvitaan kaksi ihmistä? Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä. Jos sitä toista ei voisi vähempää kiinnostaa, niin kenenkä kanssa sovit? Yksinäsi sovit että kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat?
En tiedä huomasitko kirjoitusmuodon kannattaISI tehdä sopimus. Ketään ei voi yksin sopia olemaan yhdessä läpi harmaan kiven, mutta jos molemmilla on tahtotila selvitä myös niistä hankalista vuosista, ei yhtään huono idea tehdä sopimusta jo silloin ”hyvinä aikoina”.
Tiedän sopimuksia tehneitä ja ovat olleet tyytyväisiä ennalta sovittuun yhdessä pysymiseen sitten, kun sieltä pikkulapsiarjen suosta on noustu takaisin normaalin elämän piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä onnelliset uuseperheet ovat vain kulissia. Lapset käyttäytyvät hyvin kotona. Ongelmat ilmenevät koulussa ja kavereiden keskusteluissa. Tyttären kaveri kertoi isäpuolen koskettelevan sopimattomasti ja yritti tulla samaan aikaan saunaan. Otin yhteyttä äitiin joka haukkui tytön valehtelijaksi. Nyt meillä asuu yksi ylimääräinen teini. Äiti hehkuttaa uusperhettä Facebookissa..
Joo. Näin on. Kaikki kärsivät. Kaikkien isäpuolet koskettelevat. Kaikkia haukutaan valehtelijoiksi. Kaikki elämässä on pelkkää kulissia.
Minkä takia pienet lapset sopeutuvat niin hyvin uusperheen arkeen, kun teineillä on taas enemmän ongelmia?
KELLÄ V*TUSSA MUKA?!? Oikeesti. ??????
En tunne ketään jolla menisi (ja yllättävän moni omastakin tuttavapiiristäni tässä härdellissä on), itseni mukaan lukien. Aivan helveyistä tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.
Tuota... kun ei nyt vaan ole kamala. Saatat tietää joitakin uusperheitä, saatat yleistää asioita. Jos taas minä jonkin asian 100% tiedän, sen että tilanne ei ole lapsille aina kamala.
Osassa uusperheitä on oikein hyvä elää ja kasvaa. Osassa ei. Sama koskee ydinperhettä.
Olen itse kasvanut uusperhehelvetissä. Samoin moni ystäväni. Luuletko tosiaan, että se reppuelämä on mukavaa, no ei ole. Ei yhdellekään lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä onnelliset uuseperheet ovat vain kulissia. Lapset käyttäytyvät hyvin kotona. Ongelmat ilmenevät koulussa ja kavereiden keskusteluissa. Tyttären kaveri kertoi isäpuolen koskettelevan sopimattomasti ja yritti tulla samaan aikaan saunaan. Otin yhteyttä äitiin joka haukkui tytön valehtelijaksi. Nyt meillä asuu yksi ylimääräinen teini. Äiti hehkuttaa uusperhettä Facebookissa..
Joo. Näin on. Kaikki kärsivät. Kaikkien isäpuolet koskettelevat. Kaikkia haukutaan valehtelijoiksi. Kaikki elämässä on pelkkää kulissia.
Minkä takia pienet lapset sopeutuvat niin hyvin uusperheen arkeen, kun teineillä on taas enemmän ongelmia?
Ehkä näin on, muta minulla ei ole kokemusta kuin teinien sopeutumisesta.
Olen vastaaja nro 11. Kirjoitin siinä teineistämme. Meillä ei ole sopeutumisvaikeuksia, koska
A) mieheni ei ole nipottaja, jolle on vain yksi ainoa tapa elää
B) minä en ole nipottaja myöskään
C) jokaiselle (myös teinille) annetaan oma tila ja oma rauha
D) emme yritä leikkiä ”perhettä”.
Kun olen yksin teinieni kanssa miehen ollessa työmatkalla, niin eivät ne teinit minun kanssani sen enempää ole. Heillä on omat juttunsa. Ovat sanoneet, ettei mies häiritse heidän elämäänsä. Enkä minä todellakaan ole puuttunut miesten teinien elämään, korkeintaan vain muistuttamalla astianpesukoneen tyhjennyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.
Tuota... kun ei nyt vaan ole kamala. Saatat tietää joitakin uusperheitä, saatat yleistää asioita. Jos taas minä jonkin asian 100% tiedän, sen että tilanne ei ole lapsille aina kamala.
Osassa uusperheitä on oikein hyvä elää ja kasvaa. Osassa ei. Sama koskee ydinperhettä.
Olen itse kasvanut uusperhehelvetissä. Samoin moni ystäväni. Luuletko tosiaan, että se reppuelämä on mukavaa, no ei ole. Ei yhdellekään lapselle.
Hmmm... eron jälkeen ei lapselle ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Onko se sitten parempi, ettei näe toista vanhempaa laisinkaan, tai hyvin vähän? Jotta ei tarvitse elää reppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
KELLÄ V*TUSSA MUKA?!? Oikeesti. ??????
En tunne ketään jolla menisi (ja yllättävän moni omastakin tuttavapiiristäni tässä härdellissä on), itseni mukaan lukien. Aivan helveyistä tämä.
Minä olen usein kirjoittanut tänne uusperheen onnistumisen teeseistä. Kerron ne jälleen - haluan tietää, mikä seuraavista on ongelma teillä?
Uusperhe onnistuu, jos
1) kenenkään elintaso ei laske yhteenmuutossa, vaan se tuo kaikille jotain lisäarvoa
2) jokaisella on oma huone tai oma tila. Isosta asunnosta on vain pakko maksaa, ettei koko aikaa törmätä toisiin
3) isä viihdyttää, kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Mies kun on sellainen olento, että jos häneltä tämän vastuun ottaa, niin hän sen antaa. Sitten äitipuoli huomaa tekevänsä kaiken, kuulee ”sä et oo mun äiti” ja uupuu. Totta kai hädässä autetaan.
4) äiti ei odota isäpuolelta isän velvollisuuksia, ellei isäpuoli itse niitä tarjoa.
5) uusperhe ei sovi nipottajille. Molemmilla oltava rento asenne elämään.
6) uusperhettä ei ängetä ydinperheen muottiin.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu myös siitä millaisen sekopään vanhempi ottaa kumppanikseen. Meillä äiti otti kumppaniksi ahdistelevan setämiehen ja isä rahan perässä juoksevan onnenonkijan, joka pyrki eristämään isän lapsistaan. Ei kauheasti huvittanut luoda läheisiä suhteita.