Kaikilla tuntuu menneen niin hyvin nämä uusperhekuviot

Tuliko yllätyksenä ettei kaikki suju kuin Strömsössä, kun lyödään väkisin nippu vieraita ihmisiä vastentahtoisesti yhteen?

Niillä menee, jotka eivät yritä änkeä uusperhettä ydinperheen muottiin, ja joissa vanhempi kantaa vastuun omasta lapsestaan, eikä tyrkkää häntä puoliautomaattisesti puolivanhemman hoitoon tai kasvatettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Niillä menee, jotka eivät yritä änkeä uusperhettä ydinperheen muottiin, ja joissa vanhempi kantaa vastuun omasta lapsestaan, eikä tyrkkää häntä puoliautomaattisesti puolivanhemman hoitoon tai kasvatettavaksi.

Vaikuttaa muutkin asiat. Esimerkiksi jos teinit ei yksinkertaisesti hyväksy uutta kumppania, ei puhu tälle, ei katso päin, on niin kuin tätä ei olisi olemassa. Sille ei voi mitään, ketään ei voi pakottaa hyväksymään tai olemaan tekemisissä kenenkään kanssa.

Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.

Mitä ennemmän ja vanhempia lapsia, sitä surkeampi soppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä menee, jotka eivät yritä änkeä uusperhettä ydinperheen muottiin, ja joissa vanhempi kantaa vastuun omasta lapsestaan, eikä tyrkkää häntä puoliautomaattisesti puolivanhemman hoitoon tai kasvatettavaksi.

Vaikuttaa muutkin asiat. Esimerkiksi jos teinit ei yksinkertaisesti hyväksy uutta kumppania, ei puhu tälle, ei katso päin, on niin kuin tätä ei olisi olemassa. Sille ei voi mitään, ketään ei voi pakottaa hyväksymään tai olemaan tekemisissä kenenkään kanssa.

Tää on hyvä näkökulma. Jo vähän varttunut lapsi ei ole oikeasti välttämättä kyvykäs edes kontrolloimaan sitä miten suhtautuu uuteen ihmiseen. Jos tulee ero kun toinen vain lähtee tai joku kuolee, sille asialle ei teknisesti oikein mitään mahda. Omassa elämän murrosvaiheessa (teini-ikä) on tosi raskas ajatus alkaa aikuisten mielen mukaan totutella elämään uuden ihmisen ehdoilla, etenkin kun noissa tilanteissa on harvoin niin että nuori saisi tukea ja huomiota omassa elämässään. Kaikki alkaa helposti pyöriä sen uuden aikuisten suhteen tilanteen välillä ja sen suhteen ehdoilla. Erotessa voi toimia vanhempien lasten edun mukaan ja hyvässä tapauksessa he saavat itse osallistua esim siitä päättämiseen missä milloinkin asuvat jne. Uuden asuinkumppanin suhteen lasten huomioita ei sitten kuullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.

Tuota... kun ei nyt vaan ole kamala. Saatat tietää joitakin uusperheitä, saatat yleistää asioita. Jos taas minä jonkin asian 100% tiedän, sen että tilanne ei ole lapsille aina kamala.

Osassa uusperheitä on oikein hyvä elää ja kasvaa. Osassa ei. Sama koskee ydinperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä menee, jotka eivät yritä änkeä uusperhettä ydinperheen muottiin, ja joissa vanhempi kantaa vastuun omasta lapsestaan, eikä tyrkkää häntä puoliautomaattisesti puolivanhemman hoitoon tai kasvatettavaksi.

Vaikuttaa muutkin asiat. Esimerkiksi jos teinit ei yksinkertaisesti hyväksy uutta kumppania, ei puhu tälle, ei katso päin, on niin kuin tätä ei olisi olemassa. Sille ei voi mitään, ketään ei voi pakottaa hyväksymään tai olemaan tekemisissä kenenkään kanssa.

Tää on hyvä näkökulma. Jo vähän varttunut lapsi ei ole oikeasti välttämättä kyvykäs edes kontrolloimaan sitä miten suhtautuu uuteen ihmiseen. Jos tulee ero kun toinen vain lähtee tai joku kuolee, sille asialle ei teknisesti oikein mitään mahda. Omassa elämän murrosvaiheessa (teini-ikä) on tosi raskas ajatus alkaa aikuisten mielen mukaan totutella elämään uuden ihmisen ehdoilla, etenkin kun noissa tilanteissa on harvoin niin että nuori saisi tukea ja huomiota omassa elämässään. Kaikki alkaa helposti pyöriä sen uuden aikuisten suhteen tilanteen välillä ja sen suhteen ehdoilla. Erotessa voi toimia vanhempien lasten edun mukaan ja hyvässä tapauksessa he saavat itse osallistua esim siitä päättämiseen missä milloinkin asuvat jne. Uuden asuinkumppanin suhteen lasten huomioita ei sitten kuullakaan.

Höpsistä. Ei uusperheissä elta elämään toisen aikuisen ehdoilla, tai jos aletaan, niin pielessä on ollut paljon muuta kuin alkaminen uusperheeksi, ja se teinikin luultavasti traumatisoitunut vanhempansa käytöksestä jo aikaa sitten.

Miten niin "kaikilla"? Ei todellakaan kaikilla. Ehkä epäonnistumisista vain puhutaan vähemmän, ja nekin naamioidaan onneksi ja auvoksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.

Jaa. Minun lapseni olivat viikko-viikko-lapsia aina siihen asti, kun perustin uusperheen. Sen jälkeen molemmat halusivat muuttaa kokonaan minun luokseni. Olisivatko halunneet, jos tämä olisi niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ennemmän ja vanhempia lapsia, sitä surkeampi soppa.

Minun lapseni olivat uusperhettä perustettaessa 15 ja 13, ja miehen lapset 17 ja 13. Se, miten meillä on sujunut (nuorimmat ovat nyt 17) niin väitän, että juuri iän vuoksi kaikki on sujuneet kivuttomaksi. Teinit kun viihtyvät yksinään tai kavereiden kanssa, eivätkä ole häiriintyneet miehestä. Toista olisi, jos lapset pyörisivät koko ajan jaloissa.

Meidän osalta kaatui juurikin teineihin/ melkein aikuisiin lapsiin. Mies ratkaisi asian syyllistämällä ja haukkumalla mua, miten en viitsi luoda suhteita hänen tärkeimpiin rakkaisiinsa. No vaikea siinä on mitään ihmissuhdetta luoda, jos ei teiniä ( ymmärrettävästi!) kiinnosta yhtään tutustua johonkin isänsä uuteen naiseen. Vai miten luot läheisyyttä, jos sua ei nimenomaan edes katsota päin saati että jotain oma-alotteisesti puhuttaisiin? Vika oli tietysti mun välinpitämättömyydessä ( lopulta ei tosiaan enää kiinnostanutkaan) ja epäsosiaalisessa luonteessani. Katsoin vihdoin paremmaksi lähteä häiritsemästä kokonaan.

En ymmärrä muutenkaan perheenrikkojia. Jos on kerran mennyt naimisiin ja lapsia saanut niin se on pysyttävä siinä mihin on lähdettykin. Avioliitto on lupaus koko elämän kestävästä yhdessäolosta. Näin turvataan lapsille turvallinen kasvuympäristö. Tällaiset "uusperheet" ei pitkälle vie.

Ihmiset ovat muutenkin niin itsekkäitä, ettei mistään jousteta ja anteeksi ei tietenkään anneta. Mieluummin riidellään kaikesta, rikotaan perhe ja tuhotaan lapsien elämä. Sitten ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat niin huonosti. Heikoista lapsista syntyy myös heikko yhteiskunta. Saadaan sanoa pian hyvästi näille hyvinvointiyhteiskunnan rippeille, jos ei aleta suhtautua avioliittoon ja perhe-elämään niin kuin niihin kuuluu suhtautua. 

Ainakin tässä mun kavereilla e ole mennyt. Ja jos katsoo vain facee tai instaa, vois luulla että on mennyt hyvin. Ei ne siellä tiedota, että lapset ei kestä uutta miestä ja että exä v###uilee aina vaan ja kovin panoksin, vaikka on onnellisesti uudessa suhteessa. 

Hanna_J kirjoitti:

En ymmärrä muutenkaan perheenrikkojia. Jos on kerran mennyt naimisiin ja lapsia saanut niin se on pysyttävä siinä mihin on lähdettykin. Avioliitto on lupaus koko elämän kestävästä yhdessäolosta. Näin turvataan lapsille turvallinen kasvuympäristö. Tällaiset "uusperheet" ei pitkälle vie.

Ihmiset ovat muutenkin niin itsekkäitä, ettei mistään jousteta ja anteeksi ei tietenkään anneta. Mieluummin riidellään kaikesta, rikotaan perhe ja tuhotaan lapsien elämä. Sitten ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat niin huonosti. Heikoista lapsista syntyy myös heikko yhteiskunta. Saadaan sanoa pian hyvästi näille hyvinvointiyhteiskunnan rippeille, jos ei aleta suhtautua avioliittoon ja perhe-elämään niin kuin niihin kuuluu suhtautua. 

No siinähän tulikin sit jo kilo p*skaa tälle illalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.

Jaa. Minun lapseni olivat viikko-viikko-lapsia aina siihen asti, kun perustin uusperheen. Sen jälkeen molemmat halusivat muuttaa kokonaan minun luokseni. Olisivatko halunneet, jos tämä olisi niin kamalaa?

Luultavasti väsähtivät tuohon edestakas reissaamiseen ja halusivat siitä eroon hinnalla millä hyvänsä.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.

Jaa. Minun lapseni olivat viikko-viikko-lapsia aina siihen asti, kun perustin uusperheen. Sen jälkeen molemmat halusivat muuttaa kokonaan minun luokseni. Olisivatko halunneet, jos tämä olisi niin kamalaa?

Luultavasti väsähtivät tuohon edestakas reissaamiseen ja halusivat siitä eroon hinnalla millä hyvänsä.

- ohis

Voi se olla niinkin. Kumma vain, etteivät tehneet sitä aiemmin.

Reissaaminen oli tosin lyhyt. Asuimme puolen kilsan päässä toisistamme. Molemmissa kodeissa oli omat tavarat. Vanhemmat raahasivat loput (tyyliin luistimet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.

Jaa. Minun lapseni olivat viikko-viikko-lapsia aina siihen asti, kun perustin uusperheen. Sen jälkeen molemmat halusivat muuttaa kokonaan minun luokseni. Olisivatko halunneet, jos tämä olisi niin kamalaa?

Luultavasti väsähtivät tuohon edestakas reissaamiseen ja halusivat siitä eroon hinnalla millä hyvänsä.

- ohis

Voi se olla niinkin. Kumma vain, etteivät tehneet sitä aiemmin.

Reissaaminen oli tosin lyhyt. Asuimme puolen kilsan päässä toisistamme. Molemmissa kodeissa oli omat tavarat. Vanhemmat raahasivat loput (tyyliin luistimet).

Uusi miehesi on varmaan lahjonut lapsia tasoittaakseen tietä yhteiseen perheeseen ja lapset ovat laskeneet 1+1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille järjestely on aina kamala. Usein kyllä kaikille.

Jaa. Minun lapseni olivat viikko-viikko-lapsia aina siihen asti, kun perustin uusperheen. Sen jälkeen molemmat halusivat muuttaa kokonaan minun luokseni. Olisivatko halunneet, jos tämä olisi niin kamalaa?

Luultavasti väsähtivät tuohon edestakas reissaamiseen ja halusivat siitä eroon hinnalla millä hyvänsä.

- ohis

Voi se olla niinkin. Kumma vain, etteivät tehneet sitä aiemmin.

Reissaaminen oli tosin lyhyt. Asuimme puolen kilsan päässä toisistamme. Molemmissa kodeissa oli omat tavarat. Vanhemmat raahasivat loput (tyyliin luistimet).

Uusi miehesi on varmaan lahjonut lapsia tasoittaakseen tietä yhteiseen perheeseen ja lapset ovat laskeneet 1+1.

Teoria tuokin.... kyllä me maksamme omat lapsemme. Minun lapseni kyllä tietävät, että ei miehen rahat riitä kaikkien lasten asioihin.

Suljeppa netti jooko kirjoitti:

Hanna_J kirjoitti:

En ymmärrä muutenkaan perheenrikkojia. Jos on kerran mennyt naimisiin ja lapsia saanut niin se on pysyttävä siinä mihin on lähdettykin. Avioliitto on lupaus koko elämän kestävästä yhdessäolosta. Näin turvataan lapsille turvallinen kasvuympäristö. Tällaiset "uusperheet" ei pitkälle vie.

Ihmiset ovat muutenkin niin itsekkäitä, ettei mistään jousteta ja anteeksi ei tietenkään anneta. Mieluummin riidellään kaikesta, rikotaan perhe ja tuhotaan lapsien elämä. Sitten ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat niin huonosti. Heikoista lapsista syntyy myös heikko yhteiskunta. Saadaan sanoa pian hyvästi näille hyvinvointiyhteiskunnan rippeille, jos ei aleta suhtautua avioliittoon ja perhe-elämään niin kuin niihin kuuluu suhtautua. 

No siinähän tulikin sit jo kilo p*skaa tälle illalle.

Oikeassahan hän oli? Sinä erosit ihan hyvästä miehestä ja sait 100 kiloa pa*skaa sen hyvän miehen tilalle? Nyt on katkera fiilis?