Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä neuvoksi, kun omaa liikuntalajia ei löydy ja kaikki tuntuu epämiellyttävältä...
14.10.2019 |
Tänään kokeilin vesijuoksua asianmukaisin välinein. Tulipa kerta kaikkiaan tyhmä olo pyöriä siellä altaassa 70-vuotiaiden mummojen kanssa ympyrää. Uiminen itsessään on ehkä ollut siedettävin liikuntamuoto, muttei ole kuitenkaan innostanut harrastamaan sitä aktiivisesti.
Juoksu ei nappaa. Ei ole ollut teini-iästä eteenpäin ollenkaan kuntoa, että voisi oikeasti juosta. Normaali kävelykin koettelee kroppaa tosi pahasti ja lenkillä tulee välillä itkettyä. Kävelen useamman kerran viikossa, mutta se on melkoista tervanauhantaa. Usein en myöskään jaksa tehdä sen jäljiltä yhtään mitään. Pyöräilystä on myös tullut yllättävän raskasta viime aikoina, vaikka aikaisemmin olen jaksanut sitä paremmin.
Salillakäynti on puuduttavaa. Päätin testata sitäkin jossain vaiheessa, kun niin monet hypettävät sitä, ja se oli aikalailla juuri sellaista, mitä kuvittelin. Salitreeni ja toistot pitkästyttävät. Jälkikäteen olo on yleensä ollut myös huono. Ryhmäohjauksen mukana testasin, joten sain palautetta ja virheasentoja korjailtiin, joten ei siitä pitäisi olla kiinni. Ei ollut yhtään minun juttu. Jaksoin tätä muutaman kuukauden, mutta jätin lopuille kerroille menemättä.
Ryhmäliikuntalajeihin olen aivan liian huonotasoinen, että aikuisena yrittäisi mitään aloittaa. Salibandya tuli kokeiltua ja roikuttua ryhmän mukana. Lajina lopulta liian hengästyttävä, kunto ei siis riitä mitenkään. Vaatii tekniikkaa, joka on vuosien harjoitusten tulos.
Lentopallo on erittäin epämiellyttävää, enkä pidä lainkaan siitä, kuinka pallo osuu käsiini.
Koripalloon olen aivan liian lyhyt (alle 155 cm) pärjätäkseni kentällä. Lisäksi monet ryhmät ovat aikuisilla jo pitempään harrastaneita, joten osaamista tulisi olla.
Tanssit. Kokeiltu useampaakin. Rytmitajuni on jotakuinkin ok, mutta kehonhallinta rytmin tahtiin ei. Yhden tanssiharrastuksen lopetin, kun kävi ilmi, että pitäisi esiintyäkin. Oli parempi, että jättäydyin pois, koska olin täysin epätahdissa muiden kanssa.
Voimistelu, venyttely, jooga. Laitetaanpa kaikki samaan. En veny suurimpaan osaan asennoista ja monet tuntuvat tukalilta. Yritin harrastaa näitä ns. "helppoina" lajeina.
Hiihto. Ei, ei ja vielä kerran ei. Joskus kävin antamassa hiihdolle kouluaikojen jälkeen toisen mahdollisuuden. En tykännyt lajista edelleenkään, vaikka sitä yritti tehdä ns. omassa rauhassa. Jätti jälkeensä vain tyhjyyden tunteen. Anoppi on kyllä yrittänyt houkutella hiihtopolulle mukaan.
Varmaan lajeja on yllin kyllin, mutta kaikkia ei varmasti edes pienemmällä paikkakunnalla pääse harrastamaan. Mutta toistaiseksi en ole löytänyt edes lajia, jonka suhteen tulisi olo, että jes, tämä on niin minun juttu. Suurin osa liikunnasta tuntuu vain aivottomalta aktiviteetiltä, jossa täytyy toistaa asioita tietyn kaavan mukaan.
En tiedä oikeasti, millä saisin itseni innostuttua liikuntaan. Ei myöskään auta, että olen ollut lapsesta saakka motorisesti äärimmäisen kömpelö.
Kommentit (43)
Kuulostat niin huonokuntoiselta, että tulee mieleen keuhkoahtaumaa sairastava 70v. Miten voi mennä noin huonoksi liikunnasta, että koko seuraava päivä menee sumussa?
Sinuna en edes yrittäisi enää, löydät vikaa kaikesta kuitenkin. Yritä hyötyliikkua, mutta unohda liikunta harrastuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla tuo nollatason tyhjästä kirjoittaminen käy ihan urheilusta.
Vahvat sormet ja ranteet?
Opettele lisäksi juomaan, niin toimittajan ainekset ois kasassa?
Urheilutoimittajan.
Vierailija kirjoitti:
Toi olisi voinut olla mun kirjoittama.
Liikunnasta tulee lisäksi mulle huono olo. Päätä särkee, jopa välillä oksettaa ja olo on voimaton vielä seuraavanakin päivänä. Tuntuu kuin ois jopa kuumetta mutta ei ole. Inhottavaa.Olen myös kömpelö ja letkeä kuin rautakanki. En vaan veny ja taivu mihinkään vaikka mitä tekis.
Olen jo luovuttanut liikunnan suhteen. Kävelen työmatkan osittain noin 3km per päivä. Työpäivän jälkeen olen niin loppu että itku tulee jos on pakko lähteä jonnekin, saati pitäis lähteä urheilemaan.
Hep! Mä ilmoittaudun mukaan joukkoon. Liikuntaa pitäisi harrastaa mutta kun mikään ei tunnut hyvältä. hevoset pelottaa, en uskalla ratsastaa. Uimahallin vesi on niin kylmää että palelen pari päivää uimisen jälkeen ja inhoan näyttäytyä vieraiden edessä alasti (pesutilat). Salilta saan migreenin, joogaan en taivu, tanssissa on pysy rytmissä.
Hankalaa on kömpelön elämä.
Vierailija kirjoitti:
Enkä ajattele sitä minään pakkona tai kivana. Se on vähän kuin joku kotityö, ajattelen liikuntakertoja hommana, joka vain pitää tehdä.
Minusta se nimenomaan kuulostaa pakolta, jos se "pitää vain tehdä".
- ei ap
Ihana tuo, ettei voi juosta, kun on niin huono kunto (nauraa vedet silmissä). Me kaikki juoksijathan oltiin maratonkunnossa ennen kuin otettiin askeltakaan... tai sitten aluksi jolkoteltiin minuutin pätkiä ja kohotettiin sitä kuntoa pikku hiljaa. Minkä ikäinen olet? Jos sulla oikeasti on se tilanne, että joku kevyt liikunta pilaa koko seuraavan päivän, niin jotain on pahasti pielessä. Onko veriarvot kunnossa? Ferritiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma kuulostaisi olevan siinä että sä haluaisit olla mestari ilman harjoittelua.. useat noista syistä oli että et ole niin hyvä kuin muut tai kunto on huono.. nuo asiat helpottaisivat jos jaksaisit harjoitella. Tuskin löydät lajia jossa olet hyvä heti kättelyssä.
Siinä vaiheessa, kun on harjoitellut jotain jo vuoden tai pari niin ei enää innosta, kun ei näy missään, eikä edelleenkään jaksa ja seuraavana päivänä on kuin aivoton zombie. Ap
Jos säännöllisesti harrastat liikuntaa vuositolkulla ja pelkkä kävely tuntuu pahalta, niin eihän sulla voi olla jotain sairautta? Ei meinaan kuulosta normaalilta. Lisäksi iän myötä oppiminen usein hidastuu. Mutta kuulostaa hämmentävältä jos kevytkin laji tuntuu fyysisesti raskaalta vaikka vuosia treenannut.. joko jätät jotain kertomatta tai sitten sulla on joku piilevä sairaus esim astmaa tms.
Ei ole astmaa. Alhaiset varastoraudat ja nyt kehittynyt esidiabetes, vatsarasvaa on tullut rutkasti lisää. En ole jaksanut oikein viimeisen vuoden ajan jaksanut kuin kävellä pari kertaa viikossa ja joogata. Mutta ei oikein innosta, kun tosiaan lenkit menee sitten itkeskellessä, kun on niin huono olo. Ap
Itse löysin itselleni parhaimmaksi liikunnaksi kävelyn samalla äänikirjoja kuunnellen. 10km voi mennä helposti jotain hyvää kuunnellessa.
Ja rauhallisella vauhdilla, siitä pitää polvivamma huolen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo, ettei voi juosta, kun on niin huono kunto (nauraa vedet silmissä). Me kaikki juoksijathan oltiin maratonkunnossa ennen kuin otettiin askeltakaan... tai sitten aluksi jolkoteltiin minuutin pätkiä ja kohotettiin sitä kuntoa pikku hiljaa. Minkä ikäinen olet? Jos sulla oikeasti on se tilanne, että joku kevyt liikunta pilaa koko seuraavan päivän, niin jotain on pahasti pielessä. Onko veriarvot kunnossa? Ferritiini?
No jaa, mulla juoksu pilaa polvet, lonkat ja selän, koska nilkkani ovat virheasennossa. Kiva jos se jotain naurattaa. Sen sijaan hiihdän. En kylläkään naureskele niille jotka eivät hiihdä.
Sähköpyörä on ratkaisu! Puolitin painoni ja naatiskelen joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos laihduttaisit ihan pelkän ruokavalion avulla ja alkaisit vasta sitten liikkua enemmän? Jos olet tosi lihava ja liikkuminen siksi vaikeaa.
Sähköpyörä on ratkaisu! Puolitin painoni ja naatiskelen joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tulehdusarvot ovat olleet vuosikausia lievästi koholla, mutta minut lasketaan sen puolesta virhemarginaaliin. Ap
Googlaa Askeleita arkeen. Kävelykalenteri, jossa pienin askelin edetään! Ilmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo, ettei voi juosta, kun on niin huono kunto (nauraa vedet silmissä). Me kaikki juoksijathan oltiin maratonkunnossa ennen kuin otettiin askeltakaan... tai sitten aluksi jolkoteltiin minuutin pätkiä ja kohotettiin sitä kuntoa pikku hiljaa. Minkä ikäinen olet? Jos sulla oikeasti on se tilanne, että joku kevyt liikunta pilaa koko seuraavan päivän, niin jotain on pahasti pielessä. Onko veriarvot kunnossa? Ferritiini?
No jaa, mulla juoksu pilaa polvet, lonkat ja selän, koska nilkkani ovat virheasennossa. Kiva jos se jotain naurattaa. Sen sijaan hiihdän. En kylläkään naureskele niille jotka eivät hiihdä.
Miten tuo liittyy siihen, ettei voi ”juosta kun on huono kunto”?? Taas joku mielensä pahoittaja liikkeellä. Ei tietenkään kaikki lajit sovi kaikille, mutta huonon kunnon syyttäminen on typerää, koska se kunto kyllä kasvaa, kunhan treenaa oikein.
Kysynpä sinulta ap, mistä olet ylipäätään kiinnostunut tai innostunut. Tee hyvä ihminen sitä ,äläkä kiusaa itseäsi ,että on pakko liikkua. Ole onnellinen vatsarasvoinesi ja muine siihen liittyvine lieveilmiöineen.
Elämä on liian lyhyt käyttää kiukutteluun.
Irseppähän rasvasi kannat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma kuulostaisi olevan siinä että sä haluaisit olla mestari ilman harjoittelua.. useat noista syistä oli että et ole niin hyvä kuin muut tai kunto on huono.. nuo asiat helpottaisivat jos jaksaisit harjoitella. Tuskin löydät lajia jossa olet hyvä heti kättelyssä.
Siinä vaiheessa, kun on harjoitellut jotain jo vuoden tai pari niin ei enää innosta, kun ei näy missään, eikä edelleenkään jaksa ja seuraavana päivänä on kuin aivoton zombie. Ap
Jos säännöllisesti harrastat liikuntaa vuositolkulla ja pelkkä kävely tuntuu pahalta, niin eihän sulla voi olla jotain sairautta? Ei meinaan kuulosta normaalilta. Lisäksi iän myötä oppiminen usein hidastuu. Mutta kuulostaa hämmentävältä jos kevytkin laji tuntuu fyysisesti raskaalta vaikka vuosia treenannut.. joko jätät jotain kertomatta tai sitten sulla on joku piilevä sairaus esim astmaa tms.
Minullekin tuki mieleen heti, että tuollainen kropan reaktio ei kuulosta normaalilta eli jollei ap esim ole ollut vuosikausia voimakkaassa stressissä tai huomattavan ylipainoinen, niin onko hänellä jokin sairaus.
Oletko käynyt lääkärissä? Normaalitilanteessa ihmisen pitäisi kyllä pystyä kävelemään ilman tuollaisia oireita.
Ihailtavaa, että olet jaksanut kokeilla noin monia lajeja!
jos pari vuotta treenannut ja kunto ei noussut, niin ehkä tekee jotaki väärin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma kuulostaisi olevan siinä että sä haluaisit olla mestari ilman harjoittelua.. useat noista syistä oli että et ole niin hyvä kuin muut tai kunto on huono.. nuo asiat helpottaisivat jos jaksaisit harjoitella. Tuskin löydät lajia jossa olet hyvä heti kättelyssä.
Siinä vaiheessa, kun on harjoitellut jotain jo vuoden tai pari niin ei enää innosta, kun ei näy missään, eikä edelleenkään jaksa ja seuraavana päivänä on kuin aivoton zombie. Ap
Jos säännöllisesti harrastat liikuntaa vuositolkulla ja pelkkä kävely tuntuu pahalta, niin eihän sulla voi olla jotain sairautta? Ei meinaan kuulosta normaalilta. Lisäksi iän myötä oppiminen usein hidastuu. Mutta kuulostaa hämmentävältä jos kevytkin laji tuntuu fyysisesti raskaalta vaikka vuosia treenannut.. joko jätät jotain kertomatta tai sitten sulla on joku piilevä sairaus esim astmaa tms.
Minullekin tuki mieleen heti, että tuollainen kropan reaktio ei kuulosta normaalilta eli jollei ap esim ole ollut vuosikausia voimakkaassa stressissä tai huomattavan ylipainoinen, niin onko hänellä jokin sairaus.
Oletko käynyt lääkärissä? Normaalitilanteessa ihmisen pitäisi kyllä pystyä kävelemään ilman tuollaisia oireita.
Ihailtavaa, että olet jaksanut kokeilla noin monia lajeja![/quote
Kyllä, olen kärsinyt voimakkaasta kroonisesta stressistä vuosia, eikä asiaa helpota yhtään se, että reagoin herkästi stressaavissa tilanteissa. Kroonista stressiä on ollut lapsena perhetilanteen vuoksi, parisuhteiden vuoksi ja niin töiden kuin opiskeluiden vuoksi. Nykyään olen ylipainoinen. Lääkärissä olen käynyt outojen vaivojen vuoksi vuosikausia jo ennen kuin kiloja alkoi kertyä. Nämä on kuitattu sillä, että tarkkailen kuulemma liikaa elimistöäni, päänsäryt, vatsavaivat jne... Mutta en valittanut liikunnan rasittavuudesta, koska liikunta on aina ollut rasittavaa. Olen kyllä saattanut mainita, että liikunnalla ei ole ikinä ollut ns. virkistävää/rentouttavaa ominaisuutta, enkä ole ikinä ymmärtänyt ns. hyvää oloa, joka kuulemma tulee urheilun jälkeen. Toisinaan onnistun myös stressaantumaan itsestään liikunnasta, mikä voi ilmetä väsymyksenä, mutta samanaikaisesti uniongelmina. Eli olen erittäin väsynyt, mutten kykene nukahtamaan.
Noita lajeja on tullut kokeiltua reilun vuosikymmenen ajan useampia. Kiloja, kun tulee lisää, niin lääkäritkin ovat aina muistaneet sanoa, että lisää säännöllistä liikuntaa. Sitten pitää ruveta katselemaan, että mitähän tässä harrastaisi, kun mistään ei tunnu saavan mitään. Tällä viikolla olen kyllä päättänyt mennä kahdesti salille ja kahdesti uimaan, mutta olen jo nyt poikki yhdestä uintikerrasta. Ap
psykosomaattista vaivaa varmasti.
kannattaa mennä lekurille jutteleen.
Alue: Aihe vapaa
Ota kävelylenkeille joku mäki. En jaksa käydä kovalla asvaltilla kiertämässä kehää, vaan menen lähimetsään, jossa on myös mäki. Ensin pikku kävely metsässä, sitten pari kertaa mäki ylös ja kotiin. ei se kunto kohoa kun kävelee tasaisella, kroppa ja pumppu kaipaa sykkeen nostoa. Ei myöskään tarvitse olla tuntitolkulla lenkillä, vaan 40 min riittää hyvin, kun menee mäkeä pari kertaa ylös alas. Hiihto niin, että hiihtää johonkin kahvi ja välipala repussa. En itsekään jaksa hiihtää ympyrää. Frisbeegolf. Tekee kävelystä heti mielenkiintoisempaa kun saa hakea niitä kiekkoja pitkin mehtää :p Ylipäätään liikunnan yhdistäminen johonkin muuhun, esim. pyöräily kauemmaksi kauppaan. Metsäkävely paikoissa joissa ei ole ennen käynyt, saa samalla tutustuttua uusiin maisemiin. Paras mulle kuitenkin on "tuottava" liikunta, eli halkojen hakkuu, ja pinoaminen, kivien roudaaminen pihalla kukkapenkkien viereen jne. Haravointi. Tulee hiki ja liikuttua JA samalla saa jotakin aikaan.