Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä neuvoksi, kun omaa liikuntalajia ei löydy ja kaikki tuntuu epämiellyttävältä...
14.10.2019 |
Tänään kokeilin vesijuoksua asianmukaisin välinein. Tulipa kerta kaikkiaan tyhmä olo pyöriä siellä altaassa 70-vuotiaiden mummojen kanssa ympyrää. Uiminen itsessään on ehkä ollut siedettävin liikuntamuoto, muttei ole kuitenkaan innostanut harrastamaan sitä aktiivisesti.
Juoksu ei nappaa. Ei ole ollut teini-iästä eteenpäin ollenkaan kuntoa, että voisi oikeasti juosta. Normaali kävelykin koettelee kroppaa tosi pahasti ja lenkillä tulee välillä itkettyä. Kävelen useamman kerran viikossa, mutta se on melkoista tervanauhantaa. Usein en myöskään jaksa tehdä sen jäljiltä yhtään mitään. Pyöräilystä on myös tullut yllättävän raskasta viime aikoina, vaikka aikaisemmin olen jaksanut sitä paremmin.
Salillakäynti on puuduttavaa. Päätin testata sitäkin jossain vaiheessa, kun niin monet hypettävät sitä, ja se oli aikalailla juuri sellaista, mitä kuvittelin. Salitreeni ja toistot pitkästyttävät. Jälkikäteen olo on yleensä ollut myös huono. Ryhmäohjauksen mukana testasin, joten sain palautetta ja virheasentoja korjailtiin, joten ei siitä pitäisi olla kiinni. Ei ollut yhtään minun juttu. Jaksoin tätä muutaman kuukauden, mutta jätin lopuille kerroille menemättä.
Ryhmäliikuntalajeihin olen aivan liian huonotasoinen, että aikuisena yrittäisi mitään aloittaa. Salibandya tuli kokeiltua ja roikuttua ryhmän mukana. Lajina lopulta liian hengästyttävä, kunto ei siis riitä mitenkään. Vaatii tekniikkaa, joka on vuosien harjoitusten tulos.
Lentopallo on erittäin epämiellyttävää, enkä pidä lainkaan siitä, kuinka pallo osuu käsiini.
Koripalloon olen aivan liian lyhyt (alle 155 cm) pärjätäkseni kentällä. Lisäksi monet ryhmät ovat aikuisilla jo pitempään harrastaneita, joten osaamista tulisi olla.
Tanssit. Kokeiltu useampaakin. Rytmitajuni on jotakuinkin ok, mutta kehonhallinta rytmin tahtiin ei. Yhden tanssiharrastuksen lopetin, kun kävi ilmi, että pitäisi esiintyäkin. Oli parempi, että jättäydyin pois, koska olin täysin epätahdissa muiden kanssa.
Voimistelu, venyttely, jooga. Laitetaanpa kaikki samaan. En veny suurimpaan osaan asennoista ja monet tuntuvat tukalilta. Yritin harrastaa näitä ns. "helppoina" lajeina.
Hiihto. Ei, ei ja vielä kerran ei. Joskus kävin antamassa hiihdolle kouluaikojen jälkeen toisen mahdollisuuden. En tykännyt lajista edelleenkään, vaikka sitä yritti tehdä ns. omassa rauhassa. Jätti jälkeensä vain tyhjyyden tunteen. Anoppi on kyllä yrittänyt houkutella hiihtopolulle mukaan.
Varmaan lajeja on yllin kyllin, mutta kaikkia ei varmasti edes pienemmällä paikkakunnalla pääse harrastamaan. Mutta toistaiseksi en ole löytänyt edes lajia, jonka suhteen tulisi olo, että jes, tämä on niin minun juttu. Suurin osa liikunnasta tuntuu vain aivottomalta aktiviteetiltä, jossa täytyy toistaa asioita tietyn kaavan mukaan.
En tiedä oikeasti, millä saisin itseni innostuttua liikuntaan. Ei myöskään auta, että olen ollut lapsesta saakka motorisesti äärimmäisen kömpelö.
Kommentit (43)
Ratsastus on kivaa eikä tunnu liikunnalta.
Mutta ei liikuntaa tarvi mitenkään erikseen harrastaa, kunhan liikut jotenkin. Shoppailukin voi olla liikuntaa kun menet portaat ja kävelet välillä vähän vauhdikkaammin. Mutta jos tavallinenkin kävely rasittaa niin jotain on pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi olisi voinut olla mun kirjoittama.
Liikunnasta tulee lisäksi mulle huono olo. Päätä särkee, jopa välillä oksettaa ja olo on voimaton vielä seuraavanakin päivänä. Tuntuu kuin ois jopa kuumetta mutta ei ole. Inhottavaa.
Olen myös kömpelö ja letkeä kuin rautakanki. En vaan veny ja taivu mihinkään vaikka mitä tekis.
Olen jo luovuttanut liikunnan suhteen. Kävelen työmatkan osittain noin 3km per päivä. Työpäivän jälkeen olen niin loppu että itku tulee jos on pakko lähteä jonnekin, saati pitäis lähteä urheilemaan.
Ehkä sun ei sitten kannata väkisin harrastaa mitään liikuntaa, ainakaan ohjattua.
Itse käyn kuntonyrkkelyssä ja olen fyysisesti kehnossa kunnossa ja inhoan ryhmäliikuntaa. Kuntonyrkkeily kuitenkin sopii minulle ja sitä voi soveltaa omaan tahtiin, tosin viestisi perusteella varmaan tyrmäät tämänkin idean, mutta laitan nyt tänne kuitenkin.
Älä yritä väkisin, harrasta hyötyliikuntaa, niin liikut edes hieman.
Väkisin ei kannata harrastaa. Oma laji löytyy sitten vahingossa, jos löytyy. Ei-liikunnalliset harrastukset ovat ihan yhtä hyviä.
Jos tuntuu, että tarvitset nimenomaan liikuntaa, niin laita lempimusiikki soimaan ja tee lihaskuntoa omassa tahdissa kotona. :)
Vierailija kirjoitti:
Toi olisi voinut olla mun kirjoittama.
Liikunnasta tulee lisäksi mulle huono olo. Päätä särkee, jopa välillä oksettaa ja olo on voimaton vielä seuraavanakin päivänä. Tuntuu kuin ois jopa kuumetta mutta ei ole. Inhottavaa.Olen myös kömpelö ja letkeä kuin rautakanki. En vaan veny ja taivu mihinkään vaikka mitä tekis.
Olen jo luovuttanut liikunnan suhteen. Kävelen työmatkan osittain noin 3km per päivä. Työpäivän jälkeen olen niin loppu että itku tulee jos on pakko lähteä jonnekin, saati pitäis lähteä urheilemaan.
Tämä. Seuraavana päivänä tolkku poissa. Joskus tulee päänsärky, mutta ehdotottomasti voimattomuus. Seuraavana päivänä en saa yhtään mitään aikaiseksi, koska keho yrittää palautua ja aivotkin tuntuu olevan koomassa. Tunnistan ehkä myös tuon kuumeisen olon. Tuntuu, kuin olisi kipeä ja monesti myös olo muuttuu räkäiseksi. Mutta eipä ole kuumetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta kahvakuula ja treenaa kotona, vaikka ihan 10 minuuttia päivässä. Käy kävelylenkeillä. Siinä on jo jotain liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ongelma kuulostaisi olevan siinä että sä haluaisit olla mestari ilman harjoittelua.. useat noista syistä oli että et ole niin hyvä kuin muut tai kunto on huono.. nuo asiat helpottaisivat jos jaksaisit harjoitella. Tuskin löydät lajia jossa olet hyvä heti kättelyssä.
Mä niin ymmärrän!
Itselle vesijuoksu on siedettävä laji, ei tunnu pahalta. Sen jälkeen, kuten uinninkin, aina vaan täysin voimaton olo. Saunassa ei kannata käydä, se pahentaa.
Kokeilin folkjamia, se oli kivaa ja pysyin paremmin mukana. Googlaa toi. Täällä vaan se ainoa ryhmä siirtyi toiselle päivälle, enkä enää pääse jatkamaan.
Liikuntaa on kuitenkin pakko harrastaa, jos haluaa terveenä pysyä. Olispa kiva löytää laji, joka tuntuisi kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kanssa parivoimistelua permannolla, sängyssä, missä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Osta kahvakuula ja treenaa kotona, vaikka ihan 10 minuuttia päivässä. Käy kävelylenkeillä. Siinä on jo jotain liikuntaa.
Kahvakuula tuntuu turhanpäiväiseltä. Jumppapallon ja hulavanteen kanssa kerääntyy vain jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asahi. Saa vetristymään ja nesteet liikkeelle, mutta ei tarvitse venyä eikä huhkia sykettä nopealla temmolla. Olin niin kiitollinen tunnin jälkeen, että tuli itku. Kerrankin kroppa kiitti.
Voi tehdä myös kotona, mutta ryhmätunnin loppurentoutus ihana.
Qi gong ja tai chi (taiji) kuulemma samanlaista. Se mitä kiinalaiset seniorit tekevät puistossa elokuvien taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma kuulostaisi olevan siinä että sä haluaisit olla mestari ilman harjoittelua.. useat noista syistä oli että et ole niin hyvä kuin muut tai kunto on huono.. nuo asiat helpottaisivat jos jaksaisit harjoitella. Tuskin löydät lajia jossa olet hyvä heti kättelyssä.
Siinä vaiheessa, kun on harjoitellut jotain jo vuoden tai pari niin ei enää innosta, kun ei näy missään, eikä edelleenkään jaksa ja seuraavana päivänä on kuin aivoton zombie. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat rasittavalta kitisiältä. Asennevamman korjaaminen auttaisi paljon.
Jatka etsimistä, kyllä se löytyy! Itelle iski bouldaus
Lisäks tykkään uinnista, rullaluistelusta ja sulkapallosta. Pesis oli myös nuorempana kivaa mutta en ole pelannut vuosiin
Toivottavasti löydät lajin, joka tuottaa iloa ja motivoi
Olen käynyt vuosikausia venyttelyssä ja Pilateksessa, vaikka rautakankikin loukkaantuu, jos vertaan itseäni rautakankiin. Teen liikkeet omalla tasollani, enkä seuraa muita. Ohjaajissa on pari ärsyttävää, näiden tunnille en vain sitten mene. Jos he ovat tuuraamassa ja olen jo ehtinyt ilmoittautua, jätän vain menemättä. Salillakin on monta erilaista vempainta, osasta tykkään, osasta en.
En ajattele sitä niin, että pitäisi näkyä jossain. Ne muutokset tulee huomaamatta. Itsellä paino ei ole liikkunut mihinkän suuntaan mutta lihaksia on tullut ja se on pääasia. Lisäksi jaksan polkea crosstraineria ihan eri tavalla kuin silloin, kun aloitin. Enkä ajattele sitä minään pakkona tai kivana. Se on vähän kuin joku kotityö, ajattelen liikuntakertoja hommana, joka vain pitää tehdä. Kävely muuten vain, eli arkimatkojen kävelykin on ihan hyvä. Itse teen paljon myös kotona. Alkuun jumppasinkin vain kotona. Salille menin vahingossa, voitettuani jossain kilpailussa parin kuukauden ilmaisen jakson ja kun työnantajalta sai liikuntaseteleitä, totuin ja aloin kyllä jonkin verran tykätä. Lemppariani se ei ole, mutta pysyn kunnossa. En yritä liikaa, enkä seuraa muita. Teen omalla tasollani, niillä painoilla, mitä jaksan ja vain niitä laitteita, mitkä tuntuvat hyvältä - tai oikeammin, eivät tunnu pahalta.
Tyypillinen suomalainen kitisijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma kuulostaisi olevan siinä että sä haluaisit olla mestari ilman harjoittelua.. useat noista syistä oli että et ole niin hyvä kuin muut tai kunto on huono.. nuo asiat helpottaisivat jos jaksaisit harjoitella. Tuskin löydät lajia jossa olet hyvä heti kättelyssä.
Siinä vaiheessa, kun on harjoitellut jotain jo vuoden tai pari niin ei enää innosta, kun ei näy missään, eikä edelleenkään jaksa ja seuraavana päivänä on kuin aivoton zombie. Ap
Jos säännöllisesti harrastat liikuntaa vuositolkulla ja pelkkä kävely tuntuu pahalta, niin eihän sulla voi olla jotain sairautta? Ei meinaan kuulosta normaalilta. Lisäksi iän myötä oppiminen usein hidastuu. Mutta kuulostaa hämmentävältä jos kevytkin laji tuntuu fyysisesti raskaalta vaikka vuosia treenannut.. joko jätät jotain kertomatta tai sitten sulla on joku piilevä sairaus esim astmaa tms.
Jos olo liikunnan jälkeen ja vielä seuraavana päivänäkin tuntuu voimattomalta, niin joko rasitustaso on ollut liian korkea tai liikunnan kesto liian pitkä omaan kuntoon nähden.
Suosittelen vielä kokeilemaan kävelyä niin, että vauhti on tarpeeksi hidas ja lenkin kesto tarpeeksi lyhyt, joten seuraavana päivänä ei väsytä. Ota aluksi varman päälle ja tee mieluummin liian hidas ja lyhyt lenkki kuin liian rasittava. Ota kännykkä mukaan ja kuuntele siitä joko mieleistäsi musiikkia tai äänikirjaa, niin ei tunnu liian pitkäveteiseltä.
Vähitellen kunnon kasvaessa voit sitten kasvattaa vauhtia ja lenkin kestoa.
Alue: Aihe vapaa
Ryhdy kehopositiiviseksi