Lue keskustelun säännöt.
Miksi eräs tuttava loukkaantuu kun sanoo totuuden?
13.10.2019 |
Vaikka nämä asiat eivät ole mitenkään henkilökohtaisia?
Esimerkki: Tuttava kertoo löytäneensä kaksi tuolia Torin kautta. Hän sanoo että ovat hyvässä kunnossa ja ei yhtään naarmuja. Katsottaessa ne kuitenkin ovat vähän likaiset ja naarmuilla. Totean siihen "No eihän nuo kovin siistit kyllä ole"
Tai sitten hän kertoo esimerkiksi että on niin kiva kun uudessa asunnossa on raikas ilma, eikä tulkkaa, kuten edellisessä. Sanon että "Niin no ei täällä tunkkaa ole. Mutta nuo roskapussit kyllä haisee eteisessä"
Tai vaikka kertoo leikanneensa kampaajalla hiuksia, ja että hiukset on nyt puolipitkät, niin kun sanon siihen "No ihan pitkiltä nuo kyllä minun silmiin näyttää".
Näiden jälkeen seuraa aina mykkäkoulu. En ymmärrä. Niin minulle on aina puhuttu. Suoraan, mutta loukkaamatta.
Kommentit (44)
Ap, jos joku iloitsee jostakin, siihen ei kaivata sinun ankeuttavia mielipiteitäsi. Täytyy olla totaalisen surkea sosiaalisesti, jos etsimällä etsii heti jotain kielteistä sanottavaa, kun toinen on tyytyväinen vaikkapa nyt tuolihankintaansa.
Sinun mielipiteesi ovat vain mielipiteitä, mutta kertoo paljon sinusta, että et keksi mitään myötäelävää kommenttia.
Ihan yhtä "tosi" kommentti olisi sanoa, että "kiva, kun löysit mieleisesi tuolit". Et valehtele yhtään, mutta olet empaattinen ja huomioit, että toinen on iloinen hankinnasta ja se on vain tietenkin hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet epäkohtelias. Hanki käytöstavat ja sosiaalinen äly.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet epäkohtelias. Mitä järkeä huomauttaa roskapusseista? Ja kampaaja taitaa tietää paremmin mitkä on puolipitkät kuin sinä.
Olen entinen perhetyöntekijä ja tuo kenelle huomautin roskapusseista on eräs jolla on elämänhallinta lievästi hukassa. Ehkä ajattelin että siinä alkaa huomata muutakin. Ap
Voi ei, tämä on näitä kauheita perhetyöntekijöitä joiden mielestä kaikki jotka tekee eri tavalla on jollain tapaa viallisia. Sitten sossujen kanssa supistaan ja tuhlataan vanhempien ja lasrensuojelun resurssit.
Niin, onhan se kivempaa käydä tylyttämässä jotakin tavallista äitiä, kun käydä vaikka päihde-perheessä...
Ei, kyllä tää on pikemminkin voi ei, taas tälläinen kauhee perhetyöntekijä- ja sossuprovo jossa kehitetään milloin mitäkin mielikuvituksellista yleistävää valitusta kys. ammattiryhmistä. Sitten ketjussa kolme tyyppiä kirjottaa sivutolkulla kauhistelevia viestejä vuoron perään että joo meiltäkin lapset otettiin huostaan kun en tehnyt makaronilaatikkoa oikein.
Niin,onhan se kivempi trollata vauvapalstalla omien kuviteltujen väärinkohteluiden perusteella ja pelotella kaikki muutkin että apua ei kannata missään tilanteessa hakea kun katsoa peiliin että olisikohan omissa kokemuksissa syynä kuitenkin ollut joku muu kuin se viallinen makaronilaatikko...
Jotkut ihmiset oikein ylpeilevät sillä, että sanovat asiat suoraan. Suoraan sanomisen ja epäkohteliaisuuden raja on häilyvä, eivätkä nämä tyypit sitä tajua ikinä. Ihmettelevät vaan, kun ystävistä tulee entisiä.
Mikä tarve se oikein on, että pitää aukoa päätään asioista, jotka eivät itseä kosketa mitenkään? Onko se pätemisen tarvetta vai mitä? Ap voisi valaista asiantuntijana.