Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En muista lapsuudestani juuri mitään
13.10.2019 |
Muistatteko te? Ilmeisesti lapsuuteni on ollut aika traumaattinen (alkoholisti ja narsisti isä) Johtuuko muistamattomuus tästä vai onko yleistä, että ei ole johdonmukaista kuvaa lapsuudestaan? En muista arkea esim. alakoulussa tai yläasteella. En muista mitä ajattelin tai tunsin silloin.. En muista arkea tai viikonloppua. Onko tämä normaalia vai liittyykö traumatisoitumiseen? En ole käsitellyt lapsuuttani terapiassa vaikka monesti olen sitä miettinyt. Olen pärjännyt elämässä ihan hyvin, minulla on töitä, korkeakoulututkinto ja puoliso. Silti koen usein ahdistusta ja ajoittain masennusta. Varmaan saisin ahdistuneisuushäiriö ja masennus diagnoosin, jos hakisin apua. Pärjään kuitenkin varmaan liian hyvin saadakseni Kelan terapiaa. Toki jos avaisin syvimpiä tuntojani saisin varmasti diagnoosin. Muita samoja kokeneita tai samankaltaisissa tilanteissa olevia?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ihan normaali lapsuus, normaalit vanhemmat eikä perheessä ole ollut mitään ongelmakäyttäytymistä. Silti en muista lapsuudestani juuri mitään. Valokuvien ja joidenkin kertomusten kautta olen jotenkin hahmottanut lapsuuttani.
Minulla on myös heikot mielikuvat ajalta, jolloin omat lapseni olivat pieniä ja nuoria. Elämä oli sitä oravanpyörässä juoksemista: lapset hoitoon/kouluun, itse töihin, kauppaan, ruokaa, siivous, pyykinpesu jne. Joitakin yksittäisiä tapahtumia kyllä muistan, mutta mitään päiväkohtaista ohjelmaa en.
Näiden asioiden muistamattomuus ei ole mitenkään vaikuttanut elämääni. Opiskeluissa ja töissä pärjäsin tavanomaisesti. Älkää ihmiset tekemällä tehkö ongelmia niistä asioista, jotka eivät niitä oikeasti ole. Eläkää elämäänne parhaanne mukaan niillä eväillä, jotka olette saaneet.
N69
En kyllä koe tekeväni itse ongelmiani, joita ei oikeasti ole. Juurihan kerroin, että koen ahdistusta ja masennusta ajoittain ja mietin liittyykö lapsuuden muistamattomuus näihin jne. Enkä ongelmiani kyllä tekemällä tee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paljon muistoja 1v lähtien. Vuoden tiedän koska ukin kuolema. Ja touhuttiin kaikkea jännää kuten muuraamista. Tai esitteli kuminan ja lakritsijuurta. Ja varmaan muitakin kummallisuuksia mutta noi muistan.
Minulla oli normaali köyhän maaseudun köyhä lapsuus, mutta en muista siitä juuri mitään.
Omalla kohdallani vaikea avioero nollasi elämän ja muistot. Sitä edeltävästä edellisestä elämästäni en muista kuin harvoja tuokiokuvia enkä haluakaan muistaa yhtään mitään. Hassua sinänsä, että olen rakastanut ensi rakkauttani koko ikäni, vaikka en muista paljon mitään yhteisistä hetkistämme.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on ollut ihan normaali lapsuus, normaalit vanhemmat eikä perheessä ole ollut mitään ongelmakäyttäytymistä. Silti en muista lapsuudestani juuri mitään. Valokuvien ja joidenkin kertomusten kautta olen jotenkin hahmottanut lapsuuttani.
Minulla on myös heikot mielikuvat ajalta, jolloin omat lapseni olivat pieniä ja nuoria. Elämä oli sitä oravanpyörässä juoksemista: lapset hoitoon/kouluun, itse töihin, kauppaan, ruokaa, siivous, pyykinpesu jne. Joitakin yksittäisiä tapahtumia kyllä muistan, mutta mitään päiväkohtaista ohjelmaa en.
Näiden asioiden muistamattomuus ei ole mitenkään vaikuttanut elämääni. Opiskeluissa ja töissä pärjäsin tavanomaisesti. Älkää ihmiset tekemällä tehkö ongelmia niistä asioista, jotka eivät niitä oikeasti ole. Eläkää elämäänne parhaanne mukaan niillä eväillä, jotka olette saaneet.
N69