Ahdistun suunnattomasti rehentelevistä ja kovaäänisistä ekstroverteistä

Sama juttu täällä. Terveisiä van nInalle (tarkoituksella pieni alkukirjain).

Minä myös. Ja olen myös alalla jossa suurin osa työkavereista on näitä. Jatkuva kovaääninen valtataistelu käynnissä.

Jaa, itse kuulun hiljaisiin introvertteihin ja minusta tuntuu että minusta harvemmin tykätään kun taas niistä äänekkäistä tuntuvat kaikki tykkäävän sama mitä suustansa päästelevät..

Tämä! Minullakin on yksi tuttava joka on tällainen. Se vielä loukkaantuu kun en avaudu omista asioistani samalla tavalla. Olen kyllä kohtelias ja mukava, mutta hän loukkaantuu silti kun huomaa ettei ole tulossa mitään elämäntarinaa minulta. Sitten kostoksi järjestää isommassa joukossa minut kiusallisiin tilanteisiin joissa käy jotenkin ilmi "rajoittuneisuuteni". Voin myöntää olevani ehkä liiankin hiljainen mutta tuollainen ärsyttää silti.

Tuttua. Jätin yhden työpaikankin parin tuommoisen takia, mutta olen huomannut, että muissakin työpaikoissa on vähintään yksi tuommoinen eli heitä ei karkuunkaan pääse, ettei ala työskentelemään yksin.

Pitäisi totutella kuuntelemaan heidän juttujaan, mutta miten?

Vierailija kirjoitti:

Tämä! Minullakin on yksi tuttava joka on tällainen. Se vielä loukkaantuu kun en avaudu omista asioistani samalla tavalla. Olen kyllä kohtelias ja mukava, mutta hän loukkaantuu silti kun huomaa ettei ole tulossa mitään elämäntarinaa minulta. Sitten kostoksi järjestää isommassa joukossa minut kiusallisiin tilanteisiin joissa käy jotenkin ilmi "rajoittuneisuuteni". Voin myöntää olevani ehkä liiankin hiljainen mutta tuollainen ärsyttää silti.

Näin just. Osa heistä ottaa hampaisiinsa ja piilovi ttuilee seurassa muka-hauskoilla jutuillaan. Antaisi olla rauhassa.

Sama. Kai se on osaksi kateuttakin. Lapsesta asti mua on yritetty muokata sellaiseksi ja jopa rangaistu, kun en sitten onnistunutkaan olemaan sellainen. Kun en ollut "reipas" niin kuin naapurin "Emmi" ja "Lauri". (Nimet keksittyjä) Se hävetti mun vanhempia.

Nykyisin olen enemmän sinut itseni kanssa, mutta välillä suututtaa, kun mua ei aina kuunnella samalla tavalla kuin jotakuta, joka on ekstrovertti, kovaääninen ja sosiaalisesti sujuva.

Mä taas olen riittävän introvertti jättääkseni nekin huomiotta. Ei ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä! Minullakin on yksi tuttava joka on tällainen. Se vielä loukkaantuu kun en avaudu omista asioistani samalla tavalla. Olen kyllä kohtelias ja mukava, mutta hän loukkaantuu silti kun huomaa ettei ole tulossa mitään elämäntarinaa minulta. Sitten kostoksi järjestää isommassa joukossa minut kiusallisiin tilanteisiin joissa käy jotenkin ilmi "rajoittuneisuuteni". Voin myöntää olevani ehkä liiankin hiljainen mutta tuollainen ärsyttää silti.

Mulle on käynyt ihan samoin! Esim. mun sairaushistoriaa aletaan selvittää jossain baarin pöydässä ihan vieraille. Voi helv*tti että vi*utti tuolloin.

Sama! Valitettavasti ainakin meidän alalla arvostetaan tuollaista käytöstä. Itse introverttinä näen aika huonot etenemismahdollisuudet itselläni.

Introverttiuden ja ekstroverttiyden arvostus johtuu puhtaasti kulttuurista ja sen hetkisen aikakauden ihanteellisista arvoista. Nyt arvostetaan ekstroverttejä erityisesti länsimaissa ja idässsä enemmänkin introverttiutta.

Mielestäni tämä ulospäinsuuntautuneisuuden arvostus on mennyt jo ihan överiksi, joka paikassa tuutataan miten pitää tuoda itseään esille, kouluissa sisäänpäinkääntyneempiä patistetaan jatkuvasti olemaan "reippaampia", työpaikat saavat ne ulospäinsuuntautuneet hölösuut jne. vaikka oman perusluonteen muuttaminen on käytännössä mahdotonta.

Peruskoulun opettajat laskivat arvosanojani numerolla koska olin niin hiljainen ja ujo. Että sillee, erilaisuus on rikkautta ja monimuotoista.

Vierailija kirjoitti:

Introverttiuden ja ekstroverttiyden arvostus johtuu puhtaasti kulttuurista ja sen hetkisen aikakauden ihanteellisista arvoista. Nyt arvostetaan ekstroverttejä erityisesti länsimaissa ja idässsä enemmänkin introverttiutta.

Mielestäni tämä ulospäinsuuntautuneisuuden arvostus on mennyt jo ihan överiksi, joka paikassa tuutataan miten pitää tuoda itseään esille, kouluissa sisäänpäinkääntyneempiä patistetaan jatkuvasti olemaan "reippaampia", työpaikat saavat ne ulospäinsuuntautuneet hölösuut jne. vaikka oman perusluonteen muuttaminen on käytännössä mahdotonta.

Perusluonnettaan ei varsinaisesti pysty muuttamaan, mutta stressitason kasvaessa käyttäytyminen muuntuu vaiheittain ollen ääritilanteessa introvertillä ekstrovertti, sen yli ei pääse, mutta normaalisti siihen saakka ei tarvitse edes mennä, vaan itselle luontaisempi mukautuminen riittää laskemaan sosiaalista painetta, näin toimitaan arjessa huomaamatta ilman että se kuormittaisi liikaa ja siitä pystyy palautumaan, mutta aivan ääripäähän ajautumisesta voi kestää todella kauan toipua, koska tavallaan siinä kyse jo mentaalisesta häiriötilasta. 

Miksi pitää tietoisesti rakentaa introvertti-ekstroverttivastakkainasettelua? Suurimmalla osalla ihmisistä on piirteitä molemmista, ja eri piirteet tulevat esille eri tilanteissa.

Minut esimerkiksi luokitellaan herkästi ekstrovertiksi siksi, että olen puhelias ja avoin ja pärjään tilanteissa, joissa olen huomion keskipisteenä. En nauti huomiosta, mutta esiinnyn luontevasti ja itsevarmasti. Koen kuitenkin itse olevani introvertti, sillä sosiaaliset tilanteet ja häly kuluttavat minua ja tarvitsen todella paljon omaa aikaa palautumiseen. Koen myös oman sisäisen maailmani mielenkiintoisemmaksi kuin ulkoisen maailman. Ihmissuhdejuorut ja vastaavat eivät kiinnosta minua yhtään.

Kaikilla persoonallisuuden piirteillä on kääntöpuolensa. Introvertti kokee ehkä, että ekstrovertit jyräävät hänet, mutta ekstrovertti saattaa taas kokea, että introvertit vastuuttavat hänet vuorovaikutuksen etenemisestä, ja jos on vaikka kyse tiimissä tehdyn projektityön esittämisestä yleisölle, odotetaan tiimin ekstroverteimmän jäsenen hoitavan homman.

Samalla tavalla kuin introvertti toivoo, että ekstrovertti huomioisi muut keskustelussa paremmin, toivoo ekstrovertti, että hänet jätettäisiin joskus rauhaan. Minut esimerkiksi valitaan aina työpaikan pikkujouluissa ja vastaavissa leikkimielisiin esiintymistehtäviin, kuten yleisön edessä vedettäviin tietokilpailuihin, vaikka haluaisin vain olla omissa oloissani ja jutella jonkun läheisen työkaverin kanssa sohvannurkassa.

Itse brassailen etenkin kännissä kovaan ääneen rahoillani. Selvinpäin hillitymmin. Teen sen siksi että en pysty käsittämään miksi jotkut ovat kateellisia, ei se heiltä ole pois jos minä olen elämässä menestynyt. Ihan vaan omaksi huvikseni siis lisään vettä myllyyn.

Vierailija kirjoitti:

Itse brassailen etenkin kännissä kovaan ääneen rahoillani. Selvinpäin hillitymmin. Teen sen siksi että en pysty käsittämään miksi jotkut ovat kateellisia, ei se heiltä ole pois jos minä olen elämässä menestynyt. Ihan vaan omaksi huvikseni siis lisään vettä myllyyn.

Mä taas en. En (ole) kännissäkään ikinä. Suomalaisittain ison perinnön vaaliminen tuli moraalisen velvoitteen ja melkoisen stressin kanssa, pääomaa pitäisi mieluusti kasvattaakin. En näe syytä leuhottamiseen.

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

öyh

Olen reipas ja kovaääninen introvertti.

Jokainen on sellainen kuin on, ihan sama onko ekstrovertti, introvertti tai ambivertti, toivoisin enemmän empatiaa ja ymmärrystä KAIKKIA kohtaan. Empatiaa voi opetella.❤