Lue keskustelun säännöt.
Iän tuoman elämänkokemuksen arvon mitätöinti ja nuoruuden glorifiointi
11.10.2019 |
Tämä ilmiö on yksi keskeisimmistä syistä siihen, että esi-isiemme periksiantamattomuudellaan, vertaistaan hakevalla harkintakyvyllään ja uhrauksillaan rakentama länsimainen yhteiskunta valuu viemäriin ennätysvauhtia.
Hän, joka on soittanut pianoa 20 vuotta tietää pianonsoitosta enemmän kuin hän, joka aloitti pianon soiton muutama viikko sitten. Hän, joka on ajanut autoa työkseen kymmenen vuotta osaa ajaa autoa paremmin kuin hän, joka sai ajokortin viime viikolla. Jostain syystä nykyään kuitenkin teeskennellään, että parikymppinen ymmärtää elämästä yhtä paljon kuin esimerkiksi häntä 35 vuotta vanhemmat.
Itse asiassa, ei. Sairas aikamme menee jopa pidemmälle. Nuorten mielipiteet esitetään totuutena. Muita vaaditaan elämään niiden mukaan. Toki esim. 16-vuotiaan ei katsota voivan käyttää alkoholia vastuullisesti, mutta samanikäinen voi kuitenkin kertoa koko maailmalle, mikä on ainoa oikea tapa elää. Ja kuinka vuosikymmenien kokemuksella päätöksiä tekevien poliitikkojen tulee toimia.
Tähän lisätään vielä räikeät kaksoisstandardit sen suhteen, mitä saa sanoa. Nuoret saavat vapaasti haukkua vanhempia "setämiehiksi". Sen sijaan nuorten horinoita on joko palvottava totuutena tai vähintään hymisteltävä kritiikittömästi.
Kommentit (8)
Useinhan vedotaan siihen, että vanhemmat päättäjät eivät joudu miettimään päätösten kauaskantoisia seurauksia kun eivät silloin enää elä. Nuoret taas joutuvat elämään siinä maailmassa. Tässä argumentissa on vaan se ongelma, että useimmilla vanhemmista ihmisistä on lapsia, jolloin he tietysti ajattelevat heitä. Nuoret taas ovat yhä useammin vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajattelevat vain itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että kokemukseni ainakin työelämässä on se että nämä vanhukset ei suostu oppimaan mitään uutta tai vaihtamaan parempaan toimintamalliin vetoamalla juuri apn tapaisiin asioihin. Jarruttavat sitten samalla kaikkia kehitykseltä.
Olen miettinyt samaa.
Jos olisin menossa sydänleikkaukseen ja saisin valita kirurgin, joka on tehnyt noin 400 vastaavaa leikkausta tai kirurgin, jolle ko. leikkaus olisi ensimmäinen, niin valitsisin sen kokeneen kirurgin silläkin uhalla, että hän käyttäisi haavan sulkemiseen perinteisiä hakasia eikä pinkkiä lankaa.
Jostain syystä ilmastonmuutoksesta puhuttaessa asian koetaan olevan toisin.
Mutta pitää muistaa, että tiedot ja taidotkin vanhentuu ja tekniikat kehittyvät. En pitäisi 50 vuotta opettajana toiminutta pätevimpänä, jos tämän metodit ovat yhtä vanhoja. Sama lääkäreillä tai insinööreillä yms.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa.
Jos olisin menossa sydänleikkaukseen ja saisin valita kirurgin, joka on tehnyt noin 400 vastaavaa leikkausta tai kirurgin, jolle ko. leikkaus olisi ensimmäinen, niin valitsisin sen kokeneen kirurgin silläkin uhalla, että hän käyttäisi haavan sulkemiseen perinteisiä hakasia eikä pinkkiä lankaa.
Jostain syystä ilmastonmuutoksesta puhuttaessa asian koetaan olevan toisin.
Entä jos tämä kokenut lääkäri joutuisikin ensimmäistä kertaa käyttämään uusia metodeja ja laitteita, mutta nuori lääkäri on harjoitellut opiskellessaan näitä metodeja ja laitteiden käyttöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useinhan vedotaan siihen, että vanhemmat päättäjät eivät joudu miettimään päätösten kauaskantoisia seurauksia kun eivät silloin enää elä. Nuoret taas joutuvat elämään siinä maailmassa. Tässä argumentissa on vaan se ongelma, että useimmilla vanhemmista ihmisistä on lapsia, jolloin he tietysti ajattelevat heitä. Nuoret taas ovat yhä useammin vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajattelevat vain itseään
Tässä on muuten hyvä esimerkki siitä, miten konservatiivit argumentoivat liberaaleja älykkäämmin ja vastapuoltaan kunnioittavammin.
Ensimmäinen puolisko viestistä kuvaa liberaalin argumentin. Vasta tämän jälkeen siihen esitetään konservatiivinen vasta-argumentti.
Liberaalit sen sijaan eivät kuvaa konservatiivien argumentteja rehellisesti ja sitten kumoa niitä vaan huutavat iskusanojaan ilman mitään substanssaia.
Riippuu ihan ihmisestä että oppiiko siinä elämän varrella mitään vai ei, toisekseen tasaisen harmaata arkea painava saattaa oppia elämästä aika kapea-alaisesti kun joku toinen kokee elämää mullistavia asioita paljon jo nuorena joka saattaa avata silmiä monellakin elämän osa-alueella. Mä ajattelin penskana aivan liikaa ja olin kyyninen, en enää. Lähes kaikilla on kapasiteettia vaikka mihin, pitää vaan osata pysähtyä ajattelemaan.
Hyvin sanottu!
-mryouth75