Tuo Midsommar on melko pimeä leffa

Tyylikäs kuten saman ohjaajan Hereditary. Ei todellakaan mikään aivoton splatteri, vaikka suolenpätkiäkin oli tarjolla.

Ei saa spoilata tai varoittakaa ainakin!

Juhannus ei ole kulunut teema elokuvissa. Siksi menin katsomaan, ihan hyvä oli. En tiedä, viettävätkö muut kuin skandit ja baltit keskikesän juhlaa. Druidit muistaakseni viettävät/viettivät ym uuspakanat ja tietenkin alkuperäiset druidit siis.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa spoilata tai varoittakaa ainakin!

Ei spoilata.

Leffa ratsasti Pohjolan yöttömillä öillä ja ruotsalaisella maalaiseksotiikalla, joten mitäpä sitä suotta tekemään taustatyötä. Amerikkalaiseen levitykseen ja box office -hitiksi tarkoitetussa leffassa ei tarvitse pohtia, mitä siitä ajatellaan Euroopassa, tai Suomessa.

Laitetaan omituinen uskonnollinen yhteisö tiettömän tien päähän, ja joukko amerikkalaisia eksymään sinne. Mieluiten nuoria opiskelijoita ja reppumatkailijoita. Em. lähtökohdista on työstetty tuhat leffaa kauhugenressä.

Kyllä huomasi, että on sama tekijä kuin Hereditary-elokuvalla, ainoa vaan että se on suorastaan mestariteos tähän verrattuna.

Tylsä se oli. En tiedä olenko paatunut mutta mitään pelottavaa tai kamalaa siinä ei ollut, lopun "se kohtaus" lähimnä nauratti. Todellakin tuhlasin 2h elämästäni.

Ei oikein näyttänyt uskottavalta Ruotsilta... ihmettelin tuota luontoa. No, se onkin kuvattu Unkarissa! 😁

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomasi, että on sama tekijä kuin Hereditary-elokuvalla, ainoa vaan että se on suorastaan mestariteos tähän verrattuna.

Samalla tavalla tässäkin kerrotaan kaksi tarinaa, se melko tavallinen kauhutarina ja toisaalta päähenkilön psykologinen kehityskertomus. Ihan sama idea kuin Hereditaryssa, mutta tässä keskitytään siihen, kuinka trauman herraksi (rouvaksi) voi päästä, kun taas Hereditary oli suorastaan sukukertomus ja yhteiskuntakritiikki perintönä eteenpäin annettavien arvojen mädänneisyydestä.

Olihan siinä kivoja perinteisiä skandielementtejä, esim. viikinkisarjoista tuttu blood eagle ja moni muu vähemmän maukas perinne. Kalliolta hyppivät vanhukset olivat erityisen todentuntuisia.

Millä kanavalla?

Vierailija kirjoitti:

Voisin katsoa. Tosin yleensä aina kun kriitikot kehuvat, minun makuuni liian kummallista tai tylsää. Yleensä tylsää. Herediaterykin oli kriitikoiden ylistämä, minun makuuni kauhuleffaksi se oli "ihan ok" mutta pelottavempiakin nähty, ehkä vähän tylsäkin.

Kriitikot kylläkin elävät omassa kuplassaan joten eipä niistä välittää kannata.

Mä katoin Hereditaryn joskus Netflixistä, kun se tosiaan oli kriitikoiden ylistämä. Se olikin kyllä alusta tosi hyvä, mutta se loppu oli niin typerä, että melkein suutuin. Alun hyvä tunnelma pilattiin kokonaan. Toki en ole kauhufani, että voi johtua siitä, etten vain tajua. Siinä elokuuvassa oli niin paljon potentiaalia, se todella häritsevä musiikki, tai ehkä oikeammin biitti, nukketalomaiset kuvasommitelmat, vastenmielisyyden tuntu...

Sen jälkeen luin Wikipediasta ton Midsommerin juonen ja ajattelin, että kiitos ei. Sanoin vielä miehelleni, että jos mä joskus sanon, että tää kauhuelokuva on saanut hyvät arvostelut, katsotaanpa se, niin hän sanoo mulle sitten painavasti, että ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Millä kanavalla?

Netflixissä.

Yleensä kriitikoiden ylistämät miellyttävät vain toisia kriitikoita. Tavalliselle katsojalle hidasta ja tylsää. Siksi vähät välitän kriitikoiden arvosteluista, yleensä kriitikoiden haukkumat voivat olla todella hyviä leffoja. No joskus menee yksi yhteen kriitikoilla ja tavallisella kansalla kuten Titanic, lotr, lentäjä yms mutta yleensä kriitikot ovat omissa maailmoissaan.

Jep, Herediateryn alku oli todella hyvä. Ja lopussa koko leffa lahosi kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Jep, Herediateryn alku oli todella hyvä. Ja lopussa koko leffa lahosi kasaan.

Hereditaryssä oli jotain samaa kuin Rosemaryn painajaisessa, elikä kultti, juoniva salaliitto ja uuden "messiaan" syntymä.

Mulle tuli elokuvasta mieleen Kyrsyä Tuftland. Ja se oli kyllä paljon parempi leffa.

Midsommar ei ollut hyvä. Maksettuja kriitikoita. Henkilöt jäi pintapuolisiksi ja asioita tapahtui niin nopeasti että niistä jäi olo: Ai nyt tolle käy noin, ok. Aha ny se menee tonne. Ehkäpä nuorempien elokuva. Ainoa mikä kritiikeissä oli totta, oli osittain arvaamattomat juonenkäänteet. Mutta ihan peruskliseitä oli mukana, kuten henkilöiden häviäminen. Ja uhraaminen. Loppu ei tullut yllätyksenä ja sitä osasi odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on kauhuelokuva, ja niiden on tarkoitus olla kauheita. Monet pelottavat asiat ovat "sairasta paskaa" ja siksi sitä päätyy ao. elokuviin. Kauhuelokuvien katsominen ei kuitenkaan ole pakollista, eikä sellaista ole helppo pääytä katsomaan vahingossa, eli purkin kyljessä kyllä yleensä kerrotaan mitä se purkki sisältää.

Olen eri mieltä. Ei minua pelota esimerkiksi joku sadistinen r a i s k a u s tai ihmisen pään leikkaaminen irti. Sellainen on vain inhottavaa, eikä sen paikka siksi ole minun katsomassani kauhuelokuvassa. Enemmän pelottaa kliseinen kasvot ikkunassa yllättäen. Mitä fiktioon tulee, minä en ainakaan rinnasta vastenmielisyyttä ja kauhua.

Tylsä elokuva, naurettavan ennalta-arvattava ja typerä loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, Herediateryn alku oli todella hyvä. Ja lopussa koko leffa lahosi kasaan.

Hereditaryssä oli jotain samaa kuin Rosemaryn painajaisessa, elikä kultti, juoniva salaliitto ja uuden "messiaan" syntymä.

Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että Rosemaryn painajaisessa se lopun paljastus on paljon parempi eikä lässäytä loppua. Toki tässä vaikuttaa se, että olen nähnyt Rosemaryn ekan kerran 16-vuotiaana, jolloin se suunnilleen räjäytti tajuntani, ja Hereditaryn nelikymppisenä.