Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmilla ihmisillä olisi oikeus käyttäytyä miten sattuu? "Minä olen vanha!" on täysin älytön perustelu mihinkään!
10.10.2019 |
https://www.vauva.fi/keskustelu/3570902/tanaan-hsln-keskustan-metroasem…
Kirjoitin eilen HSL:n toimistossa sattuneesta "kahakasta", jossa en töninyt, etuillut, huutanut enkä tehnyt muuta epäasiallista kuin tiputtanut vuoronumerolapun pikkurouvan eteen, koska hän ei suostunut lippulappua otamaan.
Ilmeeni ja äänensävyni on asia, jota en voi tässä konkreettisesti esitellä, mutta se saattoi olla muuta kuin aurinkoinen...
-
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ikään vedoten saadaan olla luokattoman tyhmiä, epäasiallisia, käyttäytyä sivistymättömästi.
Tämä ajatukseni koskee myös nuoria, joiden käytös (usein, ei aina) peilautuu vanhemmistaan, mutta nuorisolla on kuitenkin iästä johtuen elämänkokemus vielä edessä.
-
Miksi siis 60-80 -vuotiaat saavat olla v-maisia kenellekään ja varsinkaan asiakaspalvelutilanteissa?
Ikään on turha vedota, jos on tyhmä kuin vasemman ajlan saattaan liian pieni pohjallinen.
-
Ihmiset, jotka haluavat oppia uutta koko elämänsä ajan, eivät ole näitä "Koska minä olen VANHA, minua täytyy kunniotta!!!" -hahmoja.
Tyhmyyttä ei pidä kunnioittaa.
Viisautta pitää.
Tyhmää ihmistä ainakin minun on erittäin vaikea kunnioittaa, vaikka ihmistä ihmisenä kunnioittaisin.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa edelleenkin kunnioitetaan iäkkäämpiä, mutta iäkkyys ei oikeuta aliarvioimaan ja olemaan ilkeä heitä nuoremmille.
-
Minä teitittelin isoisääni (synt. 1888), kunnes hän sanoi ollessani teini 80-luvulla, että voisin lopettaa teitittelyn.
Se pyyntö ei ollut ihan helppo toteutta, koska olin tottunut asiaan.
Teitittelystä huolimatta meillä oli aina hyvin lämmin suhde; isoisä oli 73-vuotias syntyessäni elen 96-vuotiaaksi.
Ehdin sinutella aika pitkään.
-
Asaikaspalvelussa korvani kyllä kalskahtaa se, kun kaksvitonen kertoo kuusvitoselle, että "Näin sä saat tän kanan paloiteltua."
-ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tähän 49 vuoden ikääni asti keskimäärin kunnioittanut vanhempia ihmisiä, ja teitittelen aina kaikkia, jotka vaikuttavat yhtään itseäni vanhemmilta.
-
Alkaa hiljalleen kunnioitusaspekti kadota, koska tyhmyyttä en edelleenkään kunnioita.
(Tekomukakunnioittanut olen kyllä ihan tarpeeksi.)
ap
Jos isoisäsi syntyi vuonna 1888 ja oli 73-vuotias sinun syntyessäsi, olet syntynyt vuonna 1961, eli olet nyt 57- tai 58-vuotias. Mutta tuossa vähän ylempänä sanot olevasi 49?
Ap on yhtä hyvä kirjoittamaan provoja kuin laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut muita ikäisiäni vanhemmat vanhemmat tai oikeastaan isä (70v). Olen itse 29v.. olen sitä käyttä tavannut paljon iläihmisiä ja tykkään heistä joskus enemmän kuin nuorista ihmisistä.
Ikäihmisissä on eroja kuten missä tahansa ikäryhmässä. Ikävä ja hankala kolmikymppinen mies on vanhentuessaan ikävä ja hankala 65v. Mahdollisesti vielä ikävämpi ja hankalampi, kun iän tuoma kokemus ja varmuus/itseluottamus mukana. Muistaakseni psykologiassa puhutaan siitä, kuinka persoonallisuuspiirteet korostuu tai vahvistuu vanhuudessa.
Eli siis vastaus:
-persoonallisuuspiirteet vahvistuvat iän myötä. Esimerkiksi jääräpäästä tulee vielä jääräpäisempi
-Muistisairadet ym voivat muuttaa ihmistä
-kipu ja elämänkokemukset voivat muuttaa ihmistä, etuilu voi olla röyhkeyteen verhottua pelkoa yksinjäämisestä ja siitä ettei vanhuksena ole enää minkään arvoinen
-erilaiset arvot, osa vanhuksista odottaa edelleen samaa rajatonta kunnioitusta vanhuksia kohtaan kuin heidän nuoruudessaan, jolloin vanhempia ihmisiä kunnioitettiin vaikka olisivat käyttäytyneet ikävästi. Haluavat siis saman kohtelun, koska ennen tehtiin niin.
- osa voi hyödyntää tätä vanhuksen statusta (kukaan ei uskalla valittaa tai suuttua vanhukselle).
Mitä tulee kunnioitukseen niin osa vanhemmista voi olla niin ilkeitä lapsilleen, että se kunnioitus jää sitten siihen. Vaikea kunnioittaa, jos ei ole lapsi kunnioitusta omaa ihmisarvoaan kohtaan nähnyt.. se on siis vanhemman vika, jos on kohdellut lastaan surkeasti. Ja tämä ei liity materiaan tai sekaantumiseem millään tavalla niinkuin osa vanhemmista sukupolvista kuvittelee rakkaudeksi. Rakkaus on ennen kaikkea henkistä turvaa, sitä ei voi korvata eikä mitata sillä montako pullaa on lapselle leiponut tai mitä hänen puolestaan on tehty. Se on vasta fyysinen puoli. Henkinen puoli kutennä rakkaus, tukeminen, hyväksytyksi tuleminen, se ettei vaadita liikaa ikätasoon nähden, ei kritisoida, ei nimitellä, ei huudeta pienistä virheistä, ei kateellisena kilpailla omaa lasta vastaan tai verrata häntä naapurin lapsiin eikä olla kylmiä tätä kohtaan - nämä ovat myös tärkeitä. Siinä on turha kutsua toista kiittämättömäksi, koska pullalla ei voi pyyhkiä toisen kyyneleitä tämän silmistä eikä rumia tai töykeitä, jopa julmia sanoja lasta kohtaan. Lapsen tulee tulla myös kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut muita ikäisiäni vanhemmat vanhemmat tai oikeastaan isä (70v). Olen itse 29v.. olen sitä käyttä tavannut paljon iläihmisiä ja tykkään heistä joskus enemmän kuin nuorista ihmisistä.
Ikäihmisissä on eroja kuten missä tahansa ikäryhmässä. Ikävä ja hankala kolmikymppinen mies on vanhentuessaan ikävä ja hankala 65v. Mahdollisesti vielä ikävämpi ja hankalampi, kun iän tuoma kokemus ja varmuus/itseluottamus mukana. Muistaakseni psykologiassa puhutaan siitä, kuinka persoonallisuuspiirteet korostuu tai vahvistuu vanhuudessa.
Eli siis vastaus:
-persoonallisuuspiirteet vahvistuvat iän myötä. Esimerkiksi jääräpäästä tulee vielä jääräpäisempi
-Muistisairadet ym voivat muuttaa ihmistä
-kipu ja elämänkokemukset voivat muuttaa ihmistä, etuilu voi olla röyhkeyteen verhottua pelkoa yksinjäämisestä ja siitä ettei vanhuksena ole enää minkään arvoinen
-erilaiset arvot, osa vanhuksista odottaa edelleen samaa rajatonta kunnioitusta vanhuksia kohtaan kuin heidän nuoruudessaan, jolloin vanhempia ihmisiä kunnioitettiin vaikka olisivat käyttäytyneet ikävästi. Haluavat siis saman kohtelun, koska ennen tehtiin niin.
- osa voi hyödyntää tätä vanhuksen statusta (kukaan ei uskalla valittaa tai suuttua vanhukselle).Mitä tulee kunnioitukseen niin osa vanhemmista voi olla niin ilkeitä lapsilleen, että se kunnioitus jää sitten siihen. Vaikea kunnioittaa, jos ei ole lapsi kunnioitusta omaa ihmisarvoaan kohtaan nähnyt.. se on siis vanhemman vika, jos on kohdellut lastaan surkeasti. Ja tämä ei liity materiaan tai sekaantumiseem millään tavalla niinkuin osa vanhemmista sukupolvista kuvittelee rakkaudeksi. Rakkaus on ennen kaikkea henkistä turvaa, sitä ei voi korvata eikä mitata sillä montako pullaa on lapselle leiponut tai mitä hänen puolestaan on tehty. Se on vasta fyysinen puoli. Henkinen puoli kutennä rakkaus, tukeminen, hyväksytyksi tuleminen, se ettei vaadita liikaa ikätasoon nähden, ei kritisoida, ei nimitellä, ei huudeta pienistä virheistä, ei kateellisena kilpailla omaa lasta vastaan tai verrata häntä naapurin lapsiin eikä olla kylmiä tätä kohtaan - nämä ovat myös tärkeitä. Siinä on turha kutsua toista kiittämättömäksi, koska pullalla ei voi pyyhkiä toisen kyyneleitä tämän silmistä eikä rumia tai töykeitä, jopa julmia sanoja lasta kohtaan. Lapsen tulee tulla myös kuulluksi.
Siis käyttä= kautta, iläihmisiä= ikäihmisiä, kutennä = kuten
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että "käyttäytyä miten sattuu" ei ole iästä kiinni vaan persoonasta. Huonokäytöksisiä löytyy ihan jokaisesta ikäluokasta.
Suurin syy todella iäkkäiden ihmisten huonoon käytökseen on sairaus tai sairaudet. Muistisairaudet muuttavat paljon ihmisen käytöstä. Kaikki aivojen sairaudet. Vanhuskin voi mennä psykoosiin ja hyvin tavallisia ovat erilaiset harhaluuloisuushäiriöt kun aivot rappeutuvat.
Ei pidä heti tuomita ihmistä ja vanhusta jonka käytös on huonoa, et on piruuttaan paha tai ilkeä.
Kirjoitusvirheitä tulee.
Isoisäni syntyi 1898.
Kiitos kommenteistanne, joista suurinta osaa en ikävä kyllä arvosta, koska ette te tiedä, miltä minusta tuntui kaiken jälkeen toisapäivänä.
Minä en ole tahallani etuillut missään jonoissa.
Ei siinä nyt olisi ollut järkeäkään keskiviikkoiltana, jos saimme lapun numero 63/27.
-
Älkää tehkö itsestänne marttyyreita ikinä, vaikka mitä tapahtuisi varsinkin lapsillenne, JOS niitä olette saaneet.
-
Oikein hyvää perjantai-iltaa ja myös viikonloppua kaikille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitusvirheitä tulee.
Isoisäni syntyi 1898.
Kiitos kommenteistanne, joista suurinta osaa en ikävä kyllä arvosta, koska ette te tiedä, miltä minusta tuntui kaiken jälkeen toisapäivänä.
Minä en ole tahallani etuillut missään jonoissa.
Ei siinä nyt olisi ollut järkeäkään keskiviikkoiltana, jos saimme lapun numero 63/27.
-
Älkää tehkö itsestänne marttyyreita ikinä, vaikka mitä tapahtuisi varsinkin lapsillenne, JOS niitä olette saaneet.
-
Oikein hyvää perjantai-iltaa ja myös viikonloppua kaikille.
ap
Kannattaisi nyt vain arvostaa, koska se, miltä sinusta tuntui ei kuulu ventovieraille mitenkään, että voit sen varjolla olla ymmärtämättä jos hölmöilet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus ansaitaan, ei se taivaasta tipu.
Olen tähän 49 vuoden ikääni asti keskimäärin kunnioittanut vanhempia ihmisiä, ja teitittelen aina kaikkia, jotka vaikuttavat yhtään itseäni vanhemmilta.
-
Alkaa hiljalleen kunnioitusaspekti kadota, koska tyhmyyttä en edelleenkään kunnioita.
(Tekomukakunnioittanut olen kyllä ihan tarpeeksi.)
ap
Aloita sen korjailu vain itsestäsi. Aika tyhmää, ettei sinun ikäisesi ihminen tajua tuon vertaa kanssaihmisiään. Sori, mä luulin sinun olevan jotain 26v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia, teitittelemään ja antamaan paikan julkisessa liikennevälineessä jne, mutta
A) Huonoa käytöstä en siedä keltään, en lapsilta enkä varsinkaan aikuisilta
B) Tämän "Kun ollaan Suomi pidetty itsenäisenä ja rakennettu" -selityksen voisi jo lopettaa. Tämä sukupolvi rakensi Suomen suurinpaan lamaan, joka värittää varmasti jokaisen ikäiseni lapsuutta tai nuoruutta.
C) En vain käsitä sitä jumalatonta kiirettä, joka suurimmalla osalla vanhuksista on. MIKSI? Miksi pitää olla just ensimmäisenä joka paikassa? Jouduin lopettaa kokonaan eräällä oululaisella kirpputorilla käynnin kun siitä on tullut ihan mummojen päovähoitopaikka, ja heillä on jumalaton kiire, ei minnekään/hautaan. Esim. Uuden kassan avaaminen kaupassa aiheuttaa aivan valtavan nitrokerhovyöryn, miksi? Minne heillä on kiire, ei töitä, ei perhettä odottamassa, ei juurikaan sovittuja menoja???
D) Minä ja lapseni joudumme valitettavasti jakamaan tätä maailmaa myös vanhusten kanssa, ja se fakta ei vähene yhtään vaikka kuinka paheksuvasti katsoo. Minulla on ihan tasan sama oikeus olla kaupassa/ravintolassa/jalkakäytävällä kuin vanhemmalla sukupolvella. Suosittelen toki kysymään esim. kauppiaalta, josko voisi järjestää yksityisiä kauppapäiviä 60+ vaikka perjantaiaamuisin (pahin mummopappakauppahetki).
Tyhmyyttä en edelleenkään kunnioita.
Ja edelleen vielä 49-v.
Kunnioittakaa te nuoremmat.
Tyhmyyttä, jos ei jo tullut selväksi.
ap
Ap on itsekeskeinen hölmö.