Lue keskustelun säännöt.
Pelottavin kokemuksesi kun olet ollut yksin?
10.10.2019 |
Minulla se kun nukuin kuumuuden takia sohvalla ja havahduin siihen että ovi oli auki ja joku hahmo tuijotti minua tuulikaapista .. olin unohtanut lukita oven. No, hahmo paljastui känniseksi naapuriksi mutta pitkään meni että pystyin nauramaan tapahtuneelle. Mitä jos sieltä olisikin tullut joku psyko?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viettämässä viikonloppua talovahtina lapsuuskodissani, oli ukkoshaude ja pidin ikkunoita auki. Jossain vaiheessa kuulin keittiöstä kummaa ääntä ja mietin yrittääkö jonkun kissa sisään avoimesta ikkunasta? No ei ollut kissa, vaan tuntematon nuori kundi joka koetti saada pöydästä tukea vetääkseen itsensä sisään, huusin jolloin tiputtautui maahan ja lähti karkuun. Pikkukaupunki, alkuilta ja olin kotona joten en osannut edes kuvitella tuollaista että joku päättää kavuta ikkunasta! Ja minä olin samasta tuuletusikkunasta kiivennyt vielä 12-vuotiaana, joten kyllä hoikka nuori henkilö siitä pystyisi kulkemaan . Mitä, jos olisin ollut suihkussa...
Mies oli töissä, lapsi isällään (meillä ei siis ole yhteisiä lapsia) ja makasin kuistin riippumatossa mukavasti lihasrelaksantin ja riippukeinun tuudittamana, kuunellen samalla äänikirjaa. Avasin jostain syystä silmät ja siinä puolen metrin päässä oli likainen äijän naama, hampaat mustat kuin kuolema, toinen silmä veresti ja haritti kohti kattoa .Huusin keuhkojen täydeltä ja äijä juoksi pois.
Asuimme exän kanssa maalla ja meillä oli ulko-ovi luksematta jos oltiin kotona, kerran sitten tein keittiössä ruokaa ja kuulin eteisestä jotain kolinaa. Menin katsomaan ja pitkä laiha jannu penkoi säkkiä jossa oli talvivaatteet, huusin jotain että mitä sä teet ja kuka sä oot, jannu huusi jotain ilm. venäjäksi takaisin ja pinkoi ulos mistä kuului käynnistyvän auton ääni. Oli syksy, mökkimurtojen kulta-aikaa ja kundi oli ilm. luullut taloamme kesämökiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin mökkiviinojen jo loppuneen, mutta sitten muistinkin että yksi viinakassi olikin jäänyt autoon...!
M 45
Vähän sama, kun katsoo kellon väärin eikä.ehdikään Alkoon ennen pitkiä joulun pyhiä.
Ostakaa hyvät ihmiset varastoon viinaa ja tupakkia.
Joillain loppuu joka viikonloppu, minulla on, vaikka tarjota naapurin rouvallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuimme exän kanssa maalla ja meillä oli ulko-ovi luksematta jos oltiin kotona, kerran sitten tein keittiössä ruokaa ja kuulin eteisestä jotain kolinaa. Menin katsomaan ja pitkä laiha jannu penkoi säkkiä jossa oli talvivaatteet, huusin jotain että mitä sä teet ja kuka sä oot, jannu huusi jotain ilm. venäjäksi takaisin ja pinkoi ulos mistä kuului käynnistyvän auton ääni. Oli syksy, mökkimurtojen kulta-aikaa ja kundi oli ilm. luullut taloamme kesämökiksi!
Ole onnellinen että oli vain ryöstäjä eikä innostunut yksinäisestä naisesta...
Vierailija kirjoitti:
Raskausmyrkytys jyräsi päälle myöhään illalla kun mies oli töissä ja olin kaksin 2v esikoisen kanssa. En tiennyt mistä oli kyse, päätäni särki kamalasti ja oloni muuttui hetkessä normaalista todella hirveäksi, onnistuin soittamaan äidille ja ryömin porstuaan josta äiti löysi minut tärisemästä ja hokemasta "Äiti.. mä en näe sua ".. esikoinen leikki tyytyväisenä joulukoristeilla. Äiti raahasi meidåt molemmat autoon, tyttären pyjamassa ja minut aamutakissa, ajoi sairaalan eteen ja juoksi tyttäreni sylissä päivystykseen huutamaan apua. Verenpaineeni olivat huippulukemissa ja olin käytännössä sokea, minut otettiin kiireesti osastolle ja tehtiin samana yönä hätäsektio.
OK nyt ymmärrän, miksi neuvolan terkkani oli niin vakavana, kun minulla epäiltiin alkavaa raskausmyrkytystä. Koitin kysellä, että millaiset oireet siinä on ja miten se on vaarallista. Ei hän oikein osannut sanoa. Hui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies oli töissä, lapsi isällään (meillä ei siis ole yhteisiä lapsia) ja makasin kuistin riippumatossa mukavasti lihasrelaksantin ja riippukeinun tuudittamana, kuunellen samalla äänikirjaa. Avasin jostain syystä silmät ja siinä puolen metrin päässä oli likainen äijän naama, hampaat mustat kuin kuolema, toinen silmä veresti ja haritti kohti kattoa .Huusin keuhkojen täydeltä ja äijä juoksi pois.
Olin ensimmäisellä etelänmatkallani ja 15 v. Juuri tuonnäköinen äijä tuli hakemaan minua tanssimaan eräässä illanviettopaikassa, jonne äitini kanssa menimme muiden ryhmän suomalaisten kanssa.
Olisin halunnut antaa hirvitys-ukolle pakit, mutta koska vieressäni olleet matkailuryhmämme keski-ikäiset tädit yllyttivät ja sanoivat, että minun kyllä nyt pitäisi mennä, ettei mies loukkaannu, olin kiltti ja menin. Se oli elämäni pisin tango, hyi ja yöks! Opin kerrasta, ettei aina tartte olla niin kiltti kaikille.
Kesätöissä ollessani muutama humalainen sinkkumies kolkutteli mökin oveani ja halusivat päästä sisään juttusille. Olin vaan hiljaa ja toivoin, että lähtisivät vaan pois. Miespuolinen työkaverini toisessa mökissä kuuli ja kävi hätistelemässä heidät pois.
Olin noin kymmenen vanhana lähdössä yksin uimarannalta kotiin. Rannalta piti taluttaa pyörä parin kilometrin matka ajokelvotonta soratietä pitkin isommalle tielle. Puolivälissä kuulin, että takaani tuli auto, ja siirryin aivan tien vasempaan laitaan kävelemään. Auto jäi matelemaan viereeni, ja ikkunasta näkyi epäsiisti, viiksekäs, lihava, turpeahuulinen ja raskasluominen mies, joka sanoi: "Anna kun mä koitan sua vähän."
En tiennyt, mitä tuo tarkoitti, mutta tiesin, ettei se mitään hyvää ollut. Lähdin juoksemaan pyöräni kanssa takaisin rantaa kohti niin kovaa kuin jaloista lähti, mutta mies käänsi autonsa ympäri ja lähti perään. Lopulta tyrkkäsin pyörän tien sivuun, pingoin mäntymetsään ja syöksyin juurakon alle piiloon. Mies nousi autosta, otti pyöräni ja alkoi huutamalla komentaa minua takaisin. Kun tietä pitkin lähestyi toinen auto, mies viskasi pyöräni ojaan ja ajoi pois. Piileskelin aluskasvillisuudessa vielä pitkään ja pelkäsin miehen palaavan.
En kertonut tätä koskaan kenellekään, koska minua hävetti enkä halunnut uimakieltoa. En traumatisoitunut tuosta mitenkään, mutta silti näin viisikymppisenä muistan sen pikkutytön sanattoman kauhun, kun juoksin metsässä petoa karkuun.