Lue keskustelun säännöt.
Pelottavin kokemuksesi kun olet ollut yksin?
10.10.2019 |
Minulla se kun nukuin kuumuuden takia sohvalla ja havahduin siihen että ovi oli auki ja joku hahmo tuijotti minua tuulikaapista .. olin unohtanut lukita oven. No, hahmo paljastui känniseksi naapuriksi mutta pitkään meni että pystyin nauramaan tapahtuneelle. Mitä jos sieltä olisikin tullut joku psyko?
Kommentit (50)
Elettiin 80-90 -lukujen taitetta.
Olin 18v, ensimmäistä kertaa kiertelin yksin ympäri maata moottoripyörällä telttaillen. Road trip, kuten nykyään sanottaisiin.
Elettiin syyskuuta ja eräänä yönä yritin viluissani saada unta teltassani pyhätunturin liepeillä kun kuulin etäisiä, vihaisen oloisia huutoja.
Sitten laukaukset jyrähtelivät yössä.
Olin hätää kärsimässä enkä tiennyt mitä tehdä. En uskaltanut edes taskulamppua sytyttää.
Lopulta aamu valkeni eikä mitään erikoista näkynyt. Teltta kasaan ja poistuin, peläten näkeväni ammutun ihmisen tien poskessa.
Jälkeenpäin opin, että sellainen laiton harrastus on, kuin lintujen yöampuminen. Vesilintuja ammutaan vasten yötaivasta tietämättä mikä lintu siinä lentää.
Ehkä siitä oli kyse.
Tai sitten metsän isäntien öisestä välienselvittelystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha omakotitalo.
Aina kun oon yksin ja SUIHKUSSA niin alkaa kolisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanha omakotitalo.
Aina kun oon yksin ja SUIHKUSSA niin alkaa kolisemaan.
Vanhat vesiputket vaan elämöi.
Tulin joskus koulusta yksin kotiin ja hetken päästä joku alkoi jyskyttää ulko-ovea ja ikkunoita. Verhot oli siis edessä. En käynyt katsomassa.
Se oli aika kuumottavaa, kun olin yksin lapsen kanssa kotona ja mies töissä. Olimme lähdössä pihalle ja avasin jo oven, kun muistin unohtaneeni kaulaliinan ja laitoin oven jo valmiiksi avonaiseen asentoon, että sen saa auki ilman avaimia.
Palasin lapsen kanssa sisälle hakemaan kaulaliinaani ja jouduin hetken etsimään sitä, löysin sen olohuoneesta ja kuulin, kun sisempi ovi kävi. Ajattelin, että lapsi livahtaa ulos ja kiiruhdin eteiseen, ettei hän ehdi ulos yksin, kun oli vasta 2-vuotias (meillä oli siis kylmä eteinen, joten ulos johti kaksi ovea).
Järkytys oli aika suuri, kun eteisessä seisoi iso tuntematon mies, aivan selkeästi joku rikollinen, se paistoi naamastaan ja olemuksestaan jo kauas. Hän ei ollut soittanut ovikelloa tai koputtanut, vaan lampsinut suoraan sisään avonaisista ovista. Minulla oli kyllä eteisessä pesäpallomaila kutsumattomien vieraiden varalta, mutta nyt se tietenkin oli tämän miehen takana, kun oli tullut jo pitkälle eteiseen.
Mies oli todella iso, päänsä hipoi kattoa ja lihaksikas näytti myös olevan. Kysyin sitten että millä asialla hän on ja sanoi kaupittelevansa imureita, olenko kiinnostunut. Sanoin etten ole ja olen kiireinen, että hänen pitää nyt poistua. Hän ei lähtenyt mihinkään vaan päinvastoin otti pari askelta minua kohti ja sanoi, että ne ovat tosi hyviä imureita, että kyllä kannattaisi katsoa niitä. Tässä kohtaa lapseni alkoi itkeä, koska mies oli todella uhkaavan oloinen ja äänensäkin uhkaava.
Nostin ääntäni ja käskin miestä poistumaan heti tai soitan poliisit. Hän tuli vieläkin lähemmäs ja sanoi, ettei tässä mitään poliiseja tarvita. Tässä vaiheessa sain valtavan adrenaliiniryöpyn, kun lapsi tarrasi tiukemmin jalkaani ja oli selvästi peloissaan. Kävelin nopeasti miehen luokse ja tönäisin häntä kaikilla voimillani, ilmeisesti hän ei ollut varautunut siihen, koska hän horjahti taaksepäin ja meinasi kaatua. Kun hän horjahti, ehdin juosta hakemaan pesäpallomailan hänen takaansa ja palasin lapseni luo sen kanssa. Iskin miestä kerran kylkeen lujaa mailalla ja sanoin hänelle kylmästi, että jos hän tahtoo nähdä lastaan suojelevan äidin raivon, niin omatpa ovat hautajaisensa.
Mies katsoi minua hetken, mutta lähti sitten matkoihinsa. Hän oli liikkeellä vanhalla rähjäisellä pakettiautolla, joten tuskin oli oikea imurikauppias, mutten tiedä mikä oli. Selvästi oli rikollinen, koska koskaan ei tullut poliisilta yhteydenottoa pahoinpitelystä tmv ja tuli ovikelloa soittamatta sisälle. Ja soitin kyllä poliisille tuosta tapauksesta, jos olisi liittynyt johonkin isompaan vyyhtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin mökkiviinojen jo loppuneen, mutta sitten muistinkin että yksi viinakassi olikin jäänyt autoon...!
M 45
Vähän sama, kun katsoo kellon väärin eikä.ehdikään Alkoon ennen pitkiä joulun pyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Elettiin 80-90 -lukujen taitetta.
Olin 18v, ensimmäistä kertaa kiertelin yksin ympäri maata moottoripyörällä telttaillen. Road trip, kuten nykyään sanottaisiin.Elettiin syyskuuta ja eräänä yönä yritin viluissani saada unta teltassani pyhätunturin liepeillä kun kuulin etäisiä, vihaisen oloisia huutoja.
Sitten laukaukset jyrähtelivät yössä.Olin hätää kärsimässä enkä tiennyt mitä tehdä. En uskaltanut edes taskulamppua sytyttää.
Lopulta aamu valkeni eikä mitään erikoista näkynyt. Teltta kasaan ja poistuin, peläten näkeväni ammutun ihmisen tien poskessa.
Jälkeenpäin opin, että sellainen laiton harrastus on, kuin lintujen yöampuminen. Vesilintuja ammutaan vasten yötaivasta tietämättä mikä lintu siinä lentää.
Ehkä siitä oli kyse.Tai sitten metsän isäntien öisestä välienselvittelystä?
Pelottavaa tuossa oli ajelu Lapissa syyskuussa moottoripyörällä. Eikö siellä voi olla jo pakkastakin ja tiet jäässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun yksin kolmekerroksisessa talossa ja Lähinaapuriin noin kilometrin matka. Välissä ainoastaan metsää. Mulla on kaksi varsinaista uloskäyntiä ja olen välillä miettinyt reittejä ulos, jos tunkeilija pyrkii sisään, myös tulipalon kannalta.
Sanotaan, että pimeys metsässä on itseasiassa turvallinen paikka. Mikä siellä päälle tulisikaan? Liiketunnistimet vilkkuvat usein, koska peuroja on valtavat määrät.
Kerran nukuin yksin kesä yönä teltassa ja joku yritti tulla sisään. Silloin huusin kuin hyeena.
Onneksi se oli vain joku juoppo.
Entinen kotini ja entinen työpaikkani olivat lähellä toisiaan joten kävelin, autolla menin ainostaan tosi kovilla pakkasilla tms. Yhtenä aamuna ulkona oli sakea sumu ja mietin mielessäni että tunnelma oli kuin jostain kauhuleffasta. Katulamppujen valot erottuivat sumun läpi mutta kerrostalot tuntuivat kadonneen ja oli aavemaisen hiljaista ,koska kello oli vasta vähän päälle kuusi. Mietin että kohta joku mutanttiörkkilauma tai alienjengi hyökkää ja samalla vähän nauroin mielessäni ajatuksen älyttömyydelle. Samassa tulin alikulkutunneliin ja takaani alkoi jumalaton möykkä joka kuulosti hevosen kavioilta , syöksyin ihan kiinni seinään koska luulin oikeasti että joku sekopää laukkaa siellä ! Korvia repivä rytmikäs pauke ohitti minut ja loppui, mitään en nähnyt mikä toisaalta ei ole yllättävää pimeässä .... mutta tuskin se hevonen oli ! Ei kai kukaan ole niin hullu kun johan eläinkin kärsisi moisesta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen kotini ja entinen työpaikkani olivat lähellä toisiaan joten kävelin, autolla menin ainostaan tosi kovilla pakkasilla tms. Yhtenä aamuna ulkona oli sakea sumu ja mietin mielessäni että tunnelma oli kuin jostain kauhuleffasta. Katulamppujen valot erottuivat sumun läpi mutta kerrostalot tuntuivat kadonneen ja oli aavemaisen hiljaista ,koska kello oli vasta vähän päälle kuusi. Mietin että kohta joku mutanttiörkkilauma tai alienjengi hyökkää ja samalla vähän nauroin mielessäni ajatuksen älyttömyydelle. Samassa tulin alikulkutunneliin ja takaani alkoi jumalaton möykkä joka kuulosti hevosen kavioilta , syöksyin ihan kiinni seinään koska luulin oikeasti että joku sekopää laukkaa siellä ! Korvia repivä rytmikäs pauke ohitti minut ja loppui, mitään en nähnyt mikä toisaalta ei ole yllättävää pimeässä .... mutta tuskin se hevonen oli ! Ei kai kukaan ole niin hullu kun johan eläinkin kärsisi moisesta .
Tästä tuli mieleeni eräs aamu vuosia sitten, juuri tämä päivämäärä muuten. Olin yksin eräällä mökillä ja nousin ylös. Ikkunasta näin järvelle, tosin siellä oli hyvin sakea sumu. Yhtäkkiä näin hahmon lipuvan sumusta lähellä rantaa minua kohti, seisten ja meloen.
Suu auki toljotin että hemmetti, ei kai se viimeinen lautturi nyt tänne tule.
Hetken päästä se vene kuitenkin kääntyi ja hävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin unesta jossa jääkylmä käsi oli puristanut kipeästi kättäni, tai ainakin luulin sen olleen unta mutta samassa makuuhuoneen ovi pamahti kiinni . Ajoin klo 2 yöllä 10km äidin ja isäpuolen luo ja koko matkan kättäni, johon jäinen käsi oli painajaisessa (tai sen aikana) tarttunut jomotti.
Kyllähän pimeässä aina pelottaa kun ei voi tietää tai olla varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen kotini ja entinen työpaikkani olivat lähellä toisiaan joten kävelin, autolla menin ainostaan tosi kovilla pakkasilla tms. Yhtenä aamuna ulkona oli sakea sumu ja mietin mielessäni että tunnelma oli kuin jostain kauhuleffasta. Katulamppujen valot erottuivat sumun läpi mutta kerrostalot tuntuivat kadonneen ja oli aavemaisen hiljaista ,koska kello oli vasta vähän päälle kuusi. Mietin että kohta joku mutanttiörkkilauma tai alienjengi hyökkää ja samalla vähän nauroin mielessäni ajatuksen älyttömyydelle. Samassa tulin alikulkutunneliin ja takaani alkoi jumalaton möykkä joka kuulosti hevosen kavioilta , syöksyin ihan kiinni seinään koska luulin oikeasti että joku sekopää laukkaa siellä ! Korvia repivä rytmikäs pauke ohitti minut ja loppui, mitään en nähnyt mikä toisaalta ei ole yllättävää pimeässä .... mutta tuskin se hevonen oli ! Ei kai kukaan ole niin hullu kun johan eläinkin kärsisi moisesta .
Kyllä asfaltilla voi ratsastaa :D Oliko lähellä tallia?
Ei mulle tapahtunut, mutta mun äitin ikkunoihin ollaan keskellä yötä osoitettu taskulampuilla. Varmaan varkaita, jotka halusivat testata reagoidaanko talossa tähän, eli nukutaanko vai ei. Äidin isot koirat alkoivat haukkumaan.
Äiti vieläpä asuu maaseudulla syrjässä, jossa ei ole katuvalojakaan.
Olin isäni luona yötä yksin ja olin käpertynyt alakerran olohuoneen sohvalle, kun en uskaltanut yläkerrassakaan nukkua, koska mulla oli tarve tietää ja kuulla koko ajan mitä talossa tapahtuu. Iso talo. Hetken siinä ehdin loikoilla ja katselin puhelintani, kun aivan selvästi kuulin kuinka ulko-oven kahvaan olisi tartuttu. Sellainen rynkytys ääni kuin joku olisi testannut onko ovi lukossa(Oli tietenkin) Mutta aiettä minkä sätkyn sain. En tiedä tekikö mielikuvitus tepposet, kun olin jo valmiiksi peloissani vai hiippailiko joku talon liepeillä oikeasti. En ainakaan nukkunut enää koko yönä ja hain keittiöstä veitsen vierelleni :D
Tämä tapahtui teininä 15-vuotiaana. Asuin pikkuisessa kylässä landella ja olin käppäilemässä pitkin hiljaista kylää eräs ilta. Oli syksyaika, joten illalla oli jo todella pimeää. Olin menossa erään bensa-aseman ohitse, jossa oli auto pysähdyksissä ja muutama minua paljon vanhempi mies seisoskeli auton ulkopuolella. Ajattelin, että en tahdo mennä heidän ohitseen vaan käännyin kannoillani ja päätin keksiä toisen reitin. Miehet alkoivat huutamaan minulle, että "Tuu nyt tänne sieltä, pitämään seuraa mimmi" En ottanut kuuleviin korviini vaan jatkoin kävelyä pois päin. Miehet hyppäsivät autoon ja starttasivat bensa-asemalta ja lähtivät ajamaan minun suuntaani. Laitoin juoksuksi ja juoksin erään aukion pensaiden ja puiden taakse piiloon. Piilostani näin kuinka auto ajoi muutaman kerran aukion ohitse, kunnes en nähnyt sitä enää. Hetken päästä uskaltauduin lähtemään ja menin pikkureittejä pitkin takaisin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää olla yksin.
Ihmisten seurassa sen sijaan välillä karmii. Olen joutunut seuraamaan narsistipsykon toimintaa lähietäisyydeltä.
Tuohon verrattuna syyspimeä metsä tai mökillä yksinolo ei ole mitään.
Sama täällä. Ennenkuin narsismista puhuttiin, olin täysin puolustuskyvyttömän kiltti. Olin rauhassa kotonani, kun ystävää esittänyt mies tuli kotiini ja alkoi temppunsa. Tuo toistui ja toistui. Vuosia kestänyt nöyryyttäminen oli psyykkistä ja taloudellista väkivaltaa. Pahinta kuitenkin oli toistuva seksuaalinen nöyryytys. Pahinta oli että oli itse niin huonossa kunnossa että vain lamaantui, moneen kertaan riistettynä.
Tuntui kuitenkin pahalta kuulla että oma syy, kun alkaen lapsuuden kaltoinkohtelusta, ei muusta tiennyt.
Hiljattain olin pimeässä metsässä yksin, voi mikä rauha.
Mikään yksinolo ei voi olla niin paha kuin huonossa seurassa. Jos on suhteessa narsistin kanssa, on kaksin yksin, eli paha eristää tehokkaasti.
Eläköön yksinolo, ilman ankeuttajia.
On tervettä, jos uhka tulee kodin ulkopuolelta. Mutta todellinen pahuus alkaa, kun vihollinen on kodin sisällä.
Kaverisi joka tietää missä asut, puolison pimeä puoli tms
Raskausmyrkytys jyräsi päälle myöhään illalla kun mies oli töissä ja olin kaksin 2v esikoisen kanssa. En tiennyt mistä oli kyse, päätäni särki kamalasti ja oloni muuttui hetkessä normaalista todella hirveäksi, onnistuin soittamaan äidille ja ryömin porstuaan josta äiti löysi minut tärisemästä ja hokemasta "Äiti.. mä en näe sua ".. esikoinen leikki tyytyväisenä joulukoristeilla. Äiti raahasi meidåt molemmat autoon, tyttären pyjamassa ja minut aamutakissa, ajoi sairaalan eteen ja juoksi tyttäreni sylissä päivystykseen huutamaan apua. Verenpaineeni olivat huippulukemissa ja olin käytännössä sokea, minut otettiin kiireesti osastolle ja tehtiin samana yönä hätäsektio.