On se lohdutonta kun meitä nuoria ei haluta hoitaa, karu totuus.
Olen kohta 30v, lähipiirissä paljon minun ikäisiä varsinkin hoitoalalla. Järkyttävää kuulla miten lapsia,teinejä että nuoria aikuisia ei hoideta, ei edes vakavissa tilanteissa. Kukaan ei puhu siitä kuinka paljon nuoria kuolee kun heitä ei ole hoidettu tai sitten oma käden kautta.
Monet vammautuvat ja jäävät sen verran yksin että on pakko katkaista töissä tai koulun käymisen ja sitten kärsitään kotona.
Lähipiirissä on myös 60 vuotiaita ( meidän vanhemmat, työkavereita), heillä on taas se kokemus että samantien hoitoa on saatu ja päästy leikkaukseen todella nopeasti, terveysasemalta heti otetaan sisään ja palvellaan.
Hoivakodeissa sama asia, yli 90 vuotiaat jaksetaan kokoajan kuskata lääkäreille ja sairaalaan, tukkivat kaikki keskukset.
Jokainen pitää hoitaa mutta tämä nuorten laiminlyönti on kuvottavaa ja rikkoo ihmisoikeudet. Miksi me nuoret olemme jotenkin alempiarvoisia?
8% Helsingin alle 30 vuotiaista on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kommentit (23)
Tässä syy miksi en tee lapsia, maahan jossa ei nähdä että nuorissa on tulevaisuus.
Kun kerran on Suomella tosta vain varaa leikata nuorista ja jättää heitä kotiin, niin sitten on minullakin aivan sama. Suomi on rikas maa.
Ongelma tuotu esille, mutta ratkaisu teksti puuttu. Mitä sitten pitäisi tehdä? Veroäyreihin tuntuvat korotukset, että voidaan kasvattaa loputtomiin ammattilaisten määrää?
Asennemuutos! Nuoria kohtaan suhtaudutaan ylimielisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuotu esille, mutta ratkaisu teksti puuttu. Mitä sitten pitäisi tehdä? Veroäyreihin tuntuvat korotukset, että voidaan kasvattaa loputtomiin ammattilaisten määrää?
Ei ammatilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa vaan ne lapset pitäisi hoitaa kotona. Mutta mitä tekee vanhemmat? Voimaantuneita keskittytään itseään kehittäviin asioihin ja käydään sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saada tehdä mitäkin ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset vailla oikeuksia. Itse keksimämme ideologia ei tuonutkaan onnellisuutta perheisiin, joten ole ap kiitollinen siitä, että saat äänestää, käydä töissä ja pikahuoltaa perhettäsi jaksamisen äärirajoilla.
Muissa maissa nuori on rikkaus ja tulevaisuus ja nuori ihminen halutaan vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa nuori on rikkaus ja tulevaisuus ja nuori ihminen halutaan vaalia.
Miten on muissa maissa vaaliiko niitä lapsia ja nuoria yhteiskunta vai vastaako heistä vanhemmat?
Olen pannut merkille saman. Terveyskeskusten ja kipupolien ja silmälääkäreiden odotushuoneet aina tupaten täynnä eläkeläisiä. Nuorille ei anneta lähetteitä, koska "sä oot niin nuori ettei sulla mitään voi olla".
Pitäisi panostaa nimenomaan tuleviin ja nykyisin veronmaksajiin. Aikojen varauksessa pitäisi olla nuoret ja nuoret aikuiset ensisijalla, ei ne vanhainkotien asukkaat.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas ihan tuubaa.
t. Pirkko 87v
raha ei tuonutkaan onnellisuutta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuotu esille, mutta ratkaisu teksti puuttu. Mitä sitten pitäisi tehdä? Veroäyreihin tuntuvat korotukset, että voidaan kasvattaa loputtomiin ammattilaisten määrää?
Ei ammatilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa vaan ne lapset pitäisi hoitaa kotona. Mutta mitä tekee vanhemmat? Voimaantuneita keskittytään itseään kehittäviin asioihin ja käydään sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saada tehdä mitäkin ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset vailla oikeuksia. Itse keksimämme ideologia ei tuonutkaan onnellisuutta perheisiin, joten ole ap kiitollinen siitä, että saat äänestää, käydä töissä ja pikahuoltaa perhettäsi jaksamisen äärirajoilla.
Karu totuus tosiaan on, että vanhempien odotetaan kantavan sitä vastuuta, eikä sitä voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Se on vanhempien loputon tehtävä antaa sitä kodin turvaa ja hoivaa.
Jaa. Koen kyllä että olen saanut ihan tarpeeksi tehokkaasti hoitoa aina. Olen 26v. Ei kukaan eläkeläinen minua kiilannut jonossa kun oli käsi murtunut tai streptokokkitulehdus. Yths:n opiskelijaterveydenhuollossa sai aina erinomaista palvelua ( siellä ei tosin vanhoja taideta hoitaakaan)
Minä olen alle 30v ja istunut jo tovin kotona, välillä töissä. Saanut kaikki maailman tukia jo 10 vuotta, en halu edes ajatella paljonko olen maksanut yhteiskunnalle. Minun kohdallani jatkuva taantuma ja leikkaukset on näkynyt arjessa.
Just oli juttua esim. hesarissa tästä että alaikäisten psyykkinen hoito on pitkälti "kulissihoitoa".
Itsekin olen sen kulissihoidon kokenut, ja nyt olen kuntoutustuella. Jos olisi silloin alaikäisenä saanut kunnon hoitoa, olisi yhteiskunta säästänyt paljon!
Mun kokemus ei ole kyllä ollut yhtään sama. Vaivat on hoidettu tosi vaihtelevasti mutta koskaan en ole kokenut että nuoruuden vuoksi ei olisi otettu oireitani vakavasti. Sen sijaan varsinkin psyk- ja sossupuolella 25 ikävuoden jälkeen mutta entistä enemmän 30 täytettyäni ihan koko ajan tulee vastaan tilanteita, jossa kysytään ikää ja todetaan että ai, no sitten sun syrjäytymisen ehkäisy ei ole enää tärkeää, näillä resursseilla ja ohjelmilla on yläikäraja.
Ihmetytti vähän, kun 90-vuotiaalta mummoltani olisi väkisin haluttu poistaa kasvoista pahanlaatuiseksi epäilty kasvain, ja puhuttiin ihonsiirroista yms. Kyseessä täysin dementoitunut ja vakavasti sydänsairas ihminen, joka oli jo lähes taivaan porteilla muutenkin. Emme suostuneet turhaan toimenpiteeseen, koska tiesimme, että ei hän itsekään olisi sitä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Just oli juttua esim. hesarissa tästä että alaikäisten psyykkinen hoito on pitkälti "kulissihoitoa".
Itsekin olen sen kulissihoidon kokenut, ja nyt olen kuntoutustuella. Jos olisi silloin alaikäisenä saanut kunnon hoitoa, olisi yhteiskunta säästänyt paljon!
Kokemusta löytyy multakin mutta en voi kyllä sanoa että aikuisten hoito olisi paljon parempaa. Yksityiseltä ja työterveyshuollosta saattaa saada hyvää psykiatrista hoitoa, niistä mulla ei ole oikein kokemusta. Erikoissairaanhoidossa on pari valopilkkua mutta mistään sellaisista hoidoista jotka oikeasti tutkimusten mukaan auttavat ei täällä ole jälkeäkään ja enimmäkseen kaikki on vaan oman onnensa ja lääkkeiden nojassa.
Vierailija kirjoitti:
raha ei tuonutkaan onnellisuutta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuotu esille, mutta ratkaisu teksti puuttu. Mitä sitten pitäisi tehdä? Veroäyreihin tuntuvat korotukset, että voidaan kasvattaa loputtomiin ammattilaisten määrää?
Ei ammatilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa vaan ne lapset pitäisi hoitaa kotona. Mutta mitä tekee vanhemmat? Voimaantuneita keskittytään itseään kehittäviin asioihin ja käydään sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saada tehdä mitäkin ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset vailla oikeuksia. Itse keksimämme ideologia ei tuonutkaan onnellisuutta perheisiin, joten ole ap kiitollinen siitä, että saat äänestää, käydä töissä ja pikahuoltaa perhettäsi jaksamisen äärirajoilla.
Karu totuus tosiaan on, että vanhempien odotetaan kantavan sitä vastuuta, eikä sitä voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Se on vanhempien loputon tehtävä antaa sitä kodin turvaa ja hoivaa.
Kun vähän mietit niin tämähän on täysin lapsen ihmisoikeuksien vastaista. Käsittämätöntä, että lasta edelleen pidetään vanhemman omaisuutena eikä ihmisenä. Jos puhuttaisiin aikuisten pistämisestä satunnaisesti arvotun hedelmällisessä iässä olevan naisen tai parin holhouksen alaiseksi ja kaikin tavoin heistä täysin riippuvaiseksi, olisi selvää, miten järkyttävä ajatus on kyseessä. Lapsen kohdallahan tämä on vielä pahempaa, sillä aikuisella on ilman mitään resursseja, taloudellisia oikeuksia ja itsemääräämisoikeuttakin kuitenkin vielä ymmärrystä jolla puolustaa itseään.
Tietenkin asian on oltava näin toistaiseksi, mutta syy on ainoastaan se että yhteiskunnan vastuu ihmisiä kohtaan eli yhteisön vastuu yksilöistä on ulkoistettu vain valtion tehtäväksi ja sitten unohdettu kokonaan. Tässä tilanteessa jos asialle yritettäisiin tehdä jotain, siitä tulisi käytännössä viime vuosisadan eugenistisen projektin jatko-osa.
Vai onkohan tämä "heikentynyt nuorten hoito" vaan nuorten lisääntyneitä mielenterveysongelmia? Ei mikään yhteiskunta kykene rahoittamaan ja tarjoamaan hoitoa, jos lähes puolet jokaisesta ikäluokasta on jonkun psykiatrisen tuen tarpeessa.
Kotona tulisi olla peruskasvatus kunnossa, jottei tule ihan yllätyksenä teini-iässä, etten saakkaan perseillä yhteiskunnassa juuri niin kuin haluaa? Jos ottaisimme paremmin huomioon ne muutkin ihmiset, emmekä olisi vain vaatimassa, että minun pitää saada, ja minulla on oikeus, niin se yhteiselämä muiden ihmisten kanssa voisi olla helpompaa?
Ja varmasti on niitäkin, hyvin kasvatettuja ja fiksuja, nuoria, jotka tarvitsevat tukea. Mutta jos siinä samassa jonossa on jo 50 luulosairasta, niin voi kestää hoitoopääsy liian kauan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetytti vähän, kun 90-vuotiaalta mummoltani olisi väkisin haluttu poistaa kasvoista pahanlaatuiseksi epäilty kasvain, ja puhuttiin ihonsiirroista yms. Kyseessä täysin dementoitunut ja vakavasti sydänsairas ihminen, joka oli jo lähes taivaan porteilla muutenkin. Emme suostuneet turhaan toimenpiteeseen, koska tiesimme, että ei hän itsekään olisi sitä halunnut.
Missä moinen on tapahtunut? Millä kunnalla/sairaanhoitopiirillä on muka noin paljon ylimääräistä budjetissaan? Minun kokemukseni mukaan eläkeikäiset tippuvat jo selvästi kiireellisyys jonossa. Ei yhteiskunta hoida tuottamattomia yksilöitään kovinkaan suurella intensiteetillä.
Niin. Maailmassa on niin paljon asioita jotka pitäisi laittaa kuntoon.