Ai saakutti, että ottaa MIELIPITEETTÖMÄT ihmiset työpaikalla päähän. SAAKUTTI kun ottaa päähän!!!

Ymmärrän hyvin. Monet ihmiset vaan ovat sellaisia, että keskenään supistaan vaikka mitä, mutta kun pitäisi mennä ja sanoa, ei uskalleta. Ja lisäksi on vielä se, että monilla ei kertakaikkiaan ole mitään näkemyksiä ja mielipiteitä. Ihmisiä ei kiinnosta mikään muu kuin jokapäiväiset pikkuasiat. Suuri osa ihmisistä ei vaan mieti. Muuta kuin salkkareita, perunamuusia ja voinks mä mennä roskikselle ilman meikkiä.

No mulle on oikeesti jotkut asiat ihan yks sama hailee. En jaksa istua palaveeraamassa siitä, että hankitaanko Toshiban vai HP:n tulostin ja pitkääkö vessapaperin olla Emboa vai Lambia. 

Pahimpia on ne, jotka kyllä haukkuu ja purnaa kahdenkesken ja kokouksen jälkeen, mutta sitten ei sanota mitään, kun voisi parantaa sen asian tai ottaa ainakin esiin. Naristaan, mutta ei tehdä mitään parannusehdotuksia.

Yleensä sanon esimiehelle suoraan kahdestaan jos on jotain sanottavaa. En uskalla avaa suutani jos on paljon porukkaa. Näin se vaan on. En minä etkä sinä voi sille asialle mitään.

Moni meistä on ollut samassa tilanteessa kuin ap. Eli kun ottaa sitten ihan virallisesti esille sen asian, mistä on koko viikko kahvipöydässä tai valmistelevissa kokouksissa jauhettu, niin kukaan ei kannata eikä edes kommentoi. Parhaimmilaan minua oikein kannustettiin, että hyvä asia, ota se kokouksessa esille. Ja sitten kokouksessa täysi hiljaisuus. Kyllä jää typerä olo, että kuvittelinko sen kaiken keskustelemisen.

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia on ne, jotka kyllä haukkuu ja purnaa kahdenkesken ja kokouksen jälkeen, mutta sitten ei sanota mitään, kun voisi parantaa sen asian tai ottaa ainakin esiin. Naristaan, mutta ei tehdä mitään parannusehdotuksia.

Joskus on käynyt niinkin, että olen heittänyt jonkun ehdotuksen ilmoille, ja siihen on vastattu lähinnä silmien pyörittelyllä ja "no ei me kyllä noin tehdä". Vartin myöhemmin joku toinen sanoo täsmälleen saman ehdotuksen, ja silloin se otetaan aplodein ja ylistyksin vastaan. Eipä oo parin sellaisen keissin jälkeen kauheesti jaksanu kertoo mielipiteitä.

On paljon ihmisiä, jotka eivät oikeasti osaa muodostaa mielipiteitä, jos esimerkiksi lapsuudessa omia mielipiteitä ei ole sallittu.

Mutta jos mielipiteitä kuitenkin löytyy, mutta sitten kokouksessa toinen jätetään asian kanssa yksin, niin se muistuttaa enemmän jo ilkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia on ne, jotka kyllä haukkuu ja purnaa kahdenkesken ja kokouksen jälkeen, mutta sitten ei sanota mitään, kun voisi parantaa sen asian tai ottaa ainakin esiin. Naristaan, mutta ei tehdä mitään parannusehdotuksia.

Joskus on käynyt niinkin, että olen heittänyt jonkun ehdotuksen ilmoille, ja siihen on vastattu lähinnä silmien pyörittelyllä ja "no ei me kyllä noin tehdä". Vartin myöhemmin joku toinen sanoo täsmälleen saman ehdotuksen, ja silloin se otetaan aplodein ja ylistyksin vastaan. Eipä oo parin sellaisen keissin jälkeen kauheesti jaksanu kertoo mielipiteitä.

Tuo on kyllä törkeää. Toisella vain on parempi hierarkinen asema, niin sellaista ihmistä hännystellään. Ja nuo tietävät asemansa ja varastavat siksi surutta toisten ideat.

Miksi ne korotaisi ääntään, kun kaltaisesi dummy on paikalla. Susta tulee pian joka asian valittaja ja parannusten vaatija, eli johdolle hankala ihminen ja muut voivat jatkaa "turvattua" uraansa.

Homman tarkoituskin on saada ap, puhumaan, valittamaan ja vaatimaan puolestaan. Ja ap:han toimii täydellisesti muiden pussiin.

Tiedän tunteen... 10 naista meuhkaa ja raivoaa, kun asia X ei toimi millään ja esimies on ihan typerä, kun ei tätä huomaa ja halua tehdä muutosta. Sitten otat asian aamupalaverissa esille ja pomo sitten kyselee ja varmistelee kaikilta, että "onko tosiaan näin" ja kukaan ei vastaa yhtään mitään, ei edes nyökkää! Sitten joudut esimiehen silmätikuksi ja koko asia sivuutetaan ja mikään ei muutu :)

Se on joskus niinkin, että riippuu siitä, kuka mielipiteen esittää.

Se joka eniten touhuaa ja haluaa asioita esiin ja keskustelua työpaikoilla, saatta ärsyttää muita työntekijöitä.

Eli käy juuri noin kuin viestissä 6 sanotaan.

Sama puhuttu asia, jonkin toisen työntekijän esittämänä hyväksytään heti.

Näin se vaan menee, en tiedä miksi.

Ap on 100 % oikeassa. Tekisi mieli heittää virtsaa kokouksissa mykiksi muuttuvien päälle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne korotaisi ääntään, kun kaltaisesi dummy on paikalla. Susta tulee pian joka asian valittaja ja parannusten vaatija, eli johdolle hankala ihminen ja muut voivat jatkaa "turvattua" uraansa.

Homman tarkoituskin on saada ap, puhumaan, valittamaan ja vaatimaan puolestaan. Ja ap:han toimii täydellisesti muiden pussiin.

On varmasti muutamia, jotka pelaavat tuollaista peliä. Suurin osa ei ilmeisesti kuitenkaan vaan uskalla sanoa tukea millekään. 

ap

AP:n mukaan mielipide oli selvä ennen kokousta, mutta kokouksessa myötäiltiin eri kantaa.

Entäs jos tilanne onkin päinvastoin?

Entä jos AP onkin sellainen, jolle ei voi väittää vastaan, joten tämän mielipidettä myötäillään?

Kokouksessa mennään sitten sen todellisen mielipiteen mukaan.

Joku vaan on verbaalisesti lahjakkaampi kuin toiset ja osaa pukea asiat selkästi sanoiksi että kaikki ymmärtää. Usein tällaisesta helposti tulee se ihmismegafoni joka tiivistää muiden ajatukset ulosanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia on ne, jotka kyllä haukkuu ja purnaa kahdenkesken ja kokouksen jälkeen, mutta sitten ei sanota mitään, kun voisi parantaa sen asian tai ottaa ainakin esiin. Naristaan, mutta ei tehdä mitään parannusehdotuksia.

Näitä näkee.

Suuta ei saada auki kuin kahville ja pullalle, mutta sitten alkaa napina, kun päätös on nuijittu pöytään.

Tai sitten ne, jotka tyrmäävät jonkin kehitysehdotuksen vain siksi, koska ehdotus ei ole heidän tekemänsä. Ai saakutti.

Vierailija kirjoitti:

Ap on 100 % oikeassa. Tekisi mieli heittää virtsaa kokouksissa mykiksi muuttuvien päälle!

😅

Minua ärsyttää palavereissä keskeyttävät mölisevät mäntit, jotka kuvittelevat tuovansa tärkeitä asioita esiin. Useimmiten näiden aasien tärkeät ehdotukset eivät edes liity millään tavoin palaverin agendaan.

Mä en enää sano palavereissä mitään. Katselen vaan pitkin seiniä ja välillä kirjoittelen jotain.

Meillä palaverit on lähinnä johdon saneluhetki henkilöstölle, mitään ei päätetä paitsi ehkä virkistyspäivä.

Kyllä valitetaan ja vingutaan mutta pomolle asti ei kukaan saa asiaansa vietyä.

Itse kerron asiani kahden kesken pomolle ja hän tekee mitä tekee. Yhtään pikkupomo en tarvitse siihen väliin pätemään, varsinkin kun ovat tyyppiä "minä tiedän paremmin kuin sinä, torppaan ideasi heti ja perustelematta ja jos se on hyvä, kerron sen omanani". Joten suoraan pomolle vaan kaikki ja ehkä joitain kehitysideoita otetaan ainakin ajatuksen asteelle.