Lue keskustelun säännöt.
Rakastan sitä, kun voin syyä niin paljon herkkuja kun haluan enkä koskaan liho! Ehkä parasta elämässä
08.10.2019 |
Ja oon vielä niin perso herkuille, kaikenlainen makea, suklaa, karkit, lisäks suolaisista sipsit maistuu.. Ihanaa kun ei koskaan näy kropassa, oon niin kiitollinen. Ois kamalaa jos ei vois herkutella En oo mikään super laiha siis, 176 cm 68 kg, mielestäni aika hyvä naisellinen vartalo <3 ikää 25 vuotta
onks teilläkin näin?
Kommentit (80)
Oletko mitannut verenpaineesi, verensokerisi, maksa-arvosi yms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki aina tulee vinkumaan hoikille, että "OOTAPPA VAAN KUN TUUT VANHEMMAKSI NIIN KYLLÄ SINÄKIN LIHOT NIINKUIN ME"?
Nokun ei välttämättä liho. Äitini on tästä hyvä esimerkki, yhä 60w syöpöttelee kuinka tykkää ja on silti siro 50kg 160cm nainen.
No kai nyt vanhat lihavat on kateellisia nuorille ja hoikille!
Vierailija kirjoitti:
Lihominen on herkkujen pienin terveyshaitta.
Nimenomaan. Iskee ne elintasosairaudet laihaankin, joka mättää kaikkea epäterveellistä kaksin käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki aina tulee vinkumaan hoikille, että "OOTAPPA VAAN KUN TUUT VANHEMMAKSI NIIN KYLLÄ SINÄKIN LIHOT NIINKUIN ME"?
Nokun ei välttämättä liho. Äitini on tästä hyvä esimerkki, yhä 60w syöpöttelee kuinka tykkää ja on silti siro 50kg 160cm nainen.
No kai nyt vanhat lihavat on kateellisia nuorille ja hoikille!
Minä olin hoikka, 180-senttinen urheilija melkein nelikymppiseksi asti. Jos tuntui siltä, että oli tullut kilo tai pari lisää, olin pari kolme päivää melkein pelkällä vedellä - mikä oli tosi helppoa ja luontevaa - ja taas olin ihanan hoikka. Olin kateuden kohde, ja erityisesti litteä vatsani keräsi katseita. Makealle ja rasvaiselle en ole koskaan ollut perso, joten hemmottelin itseäni esimerkiksi isolla kauhallisella perunamuusilla ja muhkealla pihvillä.
Neljänkympin kohdalla tapahtui jotakin outoa: pari ylimääräistä kiloa tuli, mutta ei enää lähtenytkään millään. Sitten tuli pari lisää. Vesipäivät ja vähällä ruoalla oleminen eivät tuntuneet enää tehoavan. Eivätkä ne olekaan tehonneet. Olin muista syistä melkein viikon äskettäin lähes ilman ruoanmurenaakaan, mutta housunvyötärö ei vaikuttanut yhtään löysemmältä. Pari viikkoa varmasti näkyisi jo jossain, mutta nälästä kärsiminen ei näin viisikymppisenä tunnu luontevalta olotilalta.
Kuten sinulle on jo moni sanonut, odotapas vain. Saatat olla jo muutaman vuoden kuluttua ihan rouviintuneen näköinen. Jos onni potkaisee, pysyt sopusuhtaisena pitempään. Karkkeja ja rasvaisia suolapaloja popsien et pysy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en myöskään liho vaikka syön herkkuja joka päivä ja ruoka aina tehty kermasta ja juustosta. Ikää 38v ja lapsiakin on. Hyvä, että saan pidettyä 55kg. Ei kaikki liho.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki aina tulee vinkumaan hoikille, että "OOTAPPA VAAN KUN TUUT VANHEMMAKSI NIIN KYLLÄ SINÄKIN LIHOT NIINKUIN ME"?
Nokun ei välttämättä liho. Äitini on tästä hyvä esimerkki, yhä 60w syöpöttelee kuinka tykkää ja on silti siro 50kg 160cm nainen.
Ei se ole mitään vinkumista. Ihmisen aineenvaihdunta hidastuu vanhemmiten. Ja moniko tässä on sanonut olevansa lihava? En mä ainakaan ole, mutta olisin kyllä, jos söisin samoin kuin 25-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihominen on herkkujen pienin terveyshaitta.
Nimenomaan. Iskee ne elintasosairaudet laihaankin, joka mättää kaikkea epäterveellistä kaksin käsin.
En sanonu missään vaiheessa, että mätän kaikkea epäterveellistä kaksin käsin. Sanoin, että voin syyä niin paljon herkkuja kuin haluan. Tää tarkottaa yleensä 3-4 päivänä viikossa suklaata/sipsejä/karkkia, lisäks hamppareita ja pizzaa tykkään syödä. Syön lisäksi myös normaalia ruokaa ja jonkin verran harrastan liikuntaa. Eli syön siis muutakin elämässäni kun herkkuja. Mutta ei oo kyllä tällä herkkumäärällä tarvinnut lihomista miettiä. mulla on HbA1c 35 ja verenpaineet 119/65. ALAT 16
-ap
Voi vetää pskaa naamaan niin paljo kun huvittaa. Mä ainakin vedän viinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaisi kovasti, kuinka paljon te oikeasti syötte. Joku saattaa sanoa syövänsä paljon makeaa, tai mässäilevänsä niin paljon kuin huvittaa. Toisen mielestä tämä hänen syömänsä määrä on vähän.
Laihaläskiys kostautuu.Proteiini korvattu sokerilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin miksei tästä aiheesta puhuta enemmän? Lihava ihminen saa heti syyttävän sormen "älä syö sitä roskaruokaa läski" ja "olet mitä syöt". Aineenvaihduntaan ja geeneihin vetoaminen lihavuudessa on huuhaata. Minä väitän, että toiset lihoo herkemmin kuin toiset, vaikka olisi kuinka tarkka ruokavalionsa suhteen. Ja tällaista väitettähän ei läskikeskusteluissa suvaita.
Siksi että se on jostain syystä monille todella tärkeää että on joku ryhmä jota halveksua ja syrjiä.
Joo, mullakin oli noin nelikymppiseksi. Olin 174/ 50 kg tai allekin, vaikka yritin saada vähän lihaa luiden päälle.
Mutta sitten homma muuttui, ja nykyään vaikka paastoaisi puolet kuukaudesta niin lihoo vain.
Oi niitä aikoja! Sanoisin että kannattaa nauttia kun vielä voi. Toki osa kai voi myöhemminkin, mutta kun sitä ei tiedä koskaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon vähän kateellinen, mulla on hirveä työ saada juhlissa syödyt herkut pois painosta, vaikka en mitenkään ahmi juhlissa. Toisaalta sisäelimet kiittää, kun on pakko katsoa, mitä suuhunsa laittaa.
Hienoa, olet löytänyt sen ainoan, missä olet hyvä, ap.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin hoikka, 180-senttinen urheilija melkein nelikymppiseksi asti. Jos tuntui siltä, että oli tullut kilo tai pari lisää, olin pari kolme päivää melkein pelkällä vedellä - mikä oli tosi helppoa ja luontevaa - ja taas olin ihanan hoikka. Olin kateuden kohde, ja erityisesti litteä vatsani keräsi katseita. Makealle ja rasvaiselle en ole koskaan ollut perso, joten hemmottelin itseäni esimerkiksi isolla kauhallisella perunamuusilla ja muhkealla pihvillä.
Neljänkympin kohdalla tapahtui jotakin outoa: pari ylimääräistä kiloa tuli, mutta ei enää lähtenytkään millään. Sitten tuli pari lisää. Vesipäivät ja vähällä ruoalla oleminen eivät tuntuneet enää tehoavan. Eivätkä ne olekaan tehonneet. Olin muista syistä melkein viikon äskettäin lähes ilman ruoanmurenaakaan, mutta housunvyötärö ei vaikuttanut yhtään löysemmältä. Pari viikkoa varmasti näkyisi jo jossain, mutta nälästä kärsiminen ei näin viisikymppisenä tunnu luontevalta olotilalta.
Kuten sinulle on jo moni sanonut, odotapas vain. Saatat olla jo muutaman vuoden kuluttua ihan rouviintuneen näköinen. Jos onni potkaisee, pysyt sopusuhtaisena pitempään. Karkkeja ja rasvaisia suolapaloja popsien et pysy. :)
Näin on, mutta saa hän nauttia siitä nyt. Eihän hänen vielä tarvitse laihtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin hoikka, 180-senttinen urheilija melkein nelikymppiseksi asti. Jos tuntui siltä, että oli tullut kilo tai pari lisää, olin pari kolme päivää melkein pelkällä vedellä - mikä oli tosi helppoa ja luontevaa - ja taas olin ihanan hoikka. Olin kateuden kohde, ja erityisesti litteä vatsani keräsi katseita. Makealle ja rasvaiselle en ole koskaan ollut perso, joten hemmottelin itseäni esimerkiksi isolla kauhallisella perunamuusilla ja muhkealla pihvillä.
Neljänkympin kohdalla tapahtui jotakin outoa: pari ylimääräistä kiloa tuli, mutta ei enää lähtenytkään millään. Sitten tuli pari lisää. Vesipäivät ja vähällä ruoalla oleminen eivät tuntuneet enää tehoavan. Eivätkä ne olekaan tehonneet. Olin muista syistä melkein viikon äskettäin lähes ilman ruoanmurenaakaan, mutta housunvyötärö ei vaikuttanut yhtään löysemmältä. Pari viikkoa varmasti näkyisi jo jossain, mutta nälästä kärsiminen ei näin viisikymppisenä tunnu luontevalta olotilalta.
Kuten sinulle on jo moni sanonut, odotapas vain. Saatat olla jo muutaman vuoden kuluttua ihan rouviintuneen näköinen. Jos onni potkaisee, pysyt sopusuhtaisena pitempään. Karkkeja ja rasvaisia suolapaloja popsien et pysy. :)Näin on, mutta saa hän nauttia siitä nyt. Eihän hänen vielä tarvitse laihtua.
Joo, saa toki nauttua, mutta jos sanoo, ettei koskaan liho, niin jo parin vuoden päästä saattaakin tuolla asenteella odottaa yllätys.
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, olet löytänyt sen ainoan, missä olet hyvä, ap.
Aika ilkeästi sanottu. Ap: han ei moittinut lihoneita näiden tavoista vaan kiitteli geenejään tai aineenvaihduntaansa tai mikä se nyt syynä onkaan.
Toisaalta ei ole noilla mitoilla erityisen luikku, mutta jos siinä sitten pysyy söi mitä tahansa niin hyvä.
Yleensä nämä, jotka "herkuttelee" paljon ja pysyvät hoikkina ovat muuten aktiivisia. Jos kävelee 10 000 askelta päivässä, niin siinä on varaa vähän mässäilläkin.
Mä oon nyt pätkäpaastonnut kesästä asti (en ihan koko ajan, heinäkuussa tuli kuuman takia huono olo, jos en syönyt aamulla), ja oon hikiseen laihtunut ehkä kaksi kiloa. En herkuttele valtavasti tai syö hirveitä määriä erittäin kaloripitoista ruokaa kerralla. Että en menisi sanomaan, että tuo pätkäpaasto olisi jonkinlainen oikotie onneen.