Lue keskustelun säännöt.
Ihme nyhveröitä joistakin lapsista tullut
08.10.2019 |
Onko lapsissa pikkuhiljaa katoamassa omatoimisuus? Siis että pitää saattaa koulun ovelle asti kun pihalla ei voi olla puolta tuntia kellon soittoon (kun pikku Iita voi vilustua pahasti). Muistan itse kun oli 90-luvun lapsi että pyöräilin kouluun ja oltiin pihalla eikä se ollut mikään ongelma, nautin siitä. Ei kukaan roikkunut silloin koulun käytävällä.
Ja että loukkaannutaan mistä tahansa... tämä pätee myös aikuisiinkin. Itkua väännetään heti jos on jotain vähänkin mieltä 'järkyttävää'
Kommentit (44)
Oma lapsi laitettiin ekaluokalla kouluun ja oli iipassa. Tokaluokalla lähti itse aamuisin kouluun ja oli koulun jälkeen 2-3 h yksin kun ei enää iippaan tahtonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko syynä yhteiskunnalliset muutokset.
Siinä missä 70-luvulla kouluun mentiin hiihtäen ja sulanmaan aikaan ajettiin polkupyörällä ajotiellä kouluun ja jokaisessa asuintaajamassa oli useampi koulu, niin kuin oli vielä 90-luvullakin ja välimatkat kouluun lyhyet.
Nyt kun syntyvyys on rajusti laskenut jo vuosikymmeniä, niin se heijastuu myös kouluihin. Suurin osa lähikouluista on jo lakkautettu 2000-luvulka ja ne viimeiset lakkautetaan, jos koulussa ilmenee korjaustarvetta ja nykyään koulua käydään koulukeskuksissa, jossa oppilaita voi olla vaikka tuhat ja koulumatkat pitkät.
Ja ennen kouluihin matkaa saattoi olla kilometri tai pari, nyt jopa kymmeniä kilometrejä ja siksi lapset kuskataan autolla. Ei ole lainkaan harvinaista, että yksisuuntainen koulumatka kestää yhteiskuljetuksessa jopa oppilaalle tunnin eli 2h päivä.
Ja jos koulumatka on 4.9km kuljetus jää vanhempien tehtäväksi, sillä pienelle koululaiselle 2 x 5km= 10 km/pv on liian pitkä, kun se monelle aikuisellekin on liian pitkä työmatka kävellen. Näin monet aikuiset ainakin valittavat.
Ja tuskin ne vanhemmat saattavat lapsiaan ovelle, kun koulualueet on aidattu ja ovet avautuvat hetkeä ennen koulun alkua.
Ja miten tämä voi olla lapsen syy?
Eikö näistä päätä poliittiset päättäjät?
Ja maailma on 30v muuttunut paljon. Autojen määrä lisääntynyt ja turvallisuus vähentynyt.
Jos ap. on käynyt koulua 90-luvulla, silloin autokanta oli vähäinen, lähikouluja kaikkialla, kiusaajat ja miel.terv.ongelmaiset saivat hoitoa, eikä siihen mennessä kukaan edes tiennyt mistään kouluampumisista tai edes ovia pidettu lukossa ja kaikki tunsi toisensa, kun oli pienet koulut.
"Muistan itse kun oli 90-luvun lapsi että pyöräilin kouluun ja oltiin pihalla eikä se ollut mikään"
Ja pyöräilit tietysti erillisellä pyörätiellä?
Melko nyhveröä!
Me sentään 60-70-luvulla hiihdettiin kouluun metsiä pitkin, jossa oli susija ja karhuja, kun oikaistiin kouluun metsän kautta.
Ja pyöräiltiin autojen seassa ajotiellä.
Toisaalta, tätä sama mantraa jauhetaan jokaisella vuosikymmenellä, kun kuvitellaan itse olevan parempi kuin edellinen tai seuraava sukupolvi ja näin yritetään sovitella sitä sädekehää päänsä päälle.
Ihan samalla tavalla 90-luvulla "vanhukset" ja muut puhuivat sinun ikäluokasta, miten nyhveröitä ja laiskoja ovat 90-luvun lapset ja nuoret, kun tv ja videokasetit oli tuhonnut heidän aivonsa.
Tietäisitpä vain. Sellainen on ihmismieli, ajasta riippumatta.
Suomessa lapsen yksin kouluun meno on ihan turistinähtävyys, eikä sitä kaikkialla maailmassa katsota hyvällä.
Viime syksynä eräs kiinalainen pariskunta vierailullaan Suomessa, halusi ihan omin silmin nähdä, onko se edes totta, että täällä menevät lapset yksin kouluun, eikä vanhemmat saata koulun ovelle.
Juttu löytyy IS arkistosta.
En osaa sanoa onko näin. Eiköhän meitä ole ollut aina joka lähtöön.
Yhteiskunnalle ja kanssaihmisille on määrätyt luonteenpiirteet ehdottomasti mukavemmat kun toiset. Liika kylmyys, kovuus ja omaan napaan tuijotus ei kuulu näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole mitään uutta auringon alla. Antiikin Kreikassa jo Aristoteleksella oli paljo sanomista sen päivän nuorista, pullamössökansaa hänestä.
Muistan kuinka 80-luvulla ei raiskattu lapsia tai tarvinnut pelätä että koulutie ei ole turvattu.
Kävelin itse päiväkotiinkin viiden ja kuuden vanhana. Matkaa oli kaksi kilometriä.
Siihen aikaan ei ollut samalaisia pätkätöitä ja lähiöissä oli turvallista asua. Kaikki tunsivat kaikki, kun ei ollut jatkuvaa töiden peräistä muuttoa.
Jos naapurustoon muutti pedofiili, niin siitä tiesi kaikki. Jos pedofiili lähestyi lapsia niin siitä tiesi kaikki ja pihapiirin isät kävivät hakkaamassa pedarin sairaalakuntoon.
Asiat toimivat hyvin siihen aikaan työväenluokan keskuudessa. Meitä ei oltu hajautettu ja emme kokeneet työttömiä uhkana tai loisina.
Heitä jeesattiin ja heitettiin vielä kaljarahaa, jos kuun lopussa oli tiukkaa. He kehtasivat myös tulla kysymyään jeesiä.
Olivat tuttuja ja kaikkien tietämiä tapauksia.
Eivät näkymättömiä loisia, vaan jonkun veljiä tai siskoja.
Ennen meillä oli yhteisöllisyys ja kaikkia tuettiin.
Sanotaan että sosialismi tuhosi sosiaalisuuden.
Kyllä se oli vuosikymmenten jatkuva oikeistolainen politiikka. Meillä oli hyvä systeemi joka toimi.
Neuvostoliitto hajosi ja lama tuli. Silloin porvarit iski ja tuhosi kaiken.
Nyt lapsilla ei ole turvallista leikkiä edes pihassa ja koulumatkoilla väijyy ties mitä heeboja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on muuttunut pahemmaksi. Lapsia voidaan kidnapata, liikenne lasten koulumatkalla on nykyisin vilkkaampi ja lapsia jää auton alle jne. Nykyisin ei välttämättä voi jättää lasta yksin ulos ja siitäkin voi tulla lasu, jos lapsi leikkii pihalla yksin, kuten kaikesta muustakin.
Kyllä jo 90-luvulla kaikki lapset olivat jo nyhveröitä ja lellitty piloille.
Me sentään 60-luvulla jo 3v kipaistiin yksin kaupassa, äidille ostamassa kermaa ja hiivaa ja kun ei yletetty ottaa hyllystä, myyjä tuli avuksi, ilman pyytämättä ja merkkasi ruutuvihkoon ostokset, jotka maksettiin kerran kuukaudessa.
Ja kun asuttiin okt, 2km keskustasta päiväsaikaan riitti oven lukoksi
harjavarsi ja siitä tiesi, ettei olla kotona.
Nykyään ihme nyhveröitä myös aikuiset, kun laittavat jopa kotiovensa lukkoon, vaikka ovat kotona. Mitä pelkäävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on aina ärsyttänyt tämä suomalainen päähänpotkimiskasvatus. "Itsenäisyyden" nimessä on ok, että lapsi on tuntikausia yksin koulun jälkeen tms. Ei ihme, että vähän joka toinen on koneella ihan liikaa.
Toinen argh -juttu on tämä kouluun kulkeminen. Miksi luullaan, että se on joku suomalainen erikoisuus, että lapset kulkevat itse kouluun? Miksi esim. muissa pohjoismaissa toimittaisiin eri tavalla? Asun Saksassa, ja täällä -tosin ihan vain keskikokoinen kaupunki kyseessä- on itsestäänselvää, että lapset kulkevat yksin tai lapsiryhmissä kävellen, bussilla, pyörällä, ihan 6-vuotiaat koulunaloittajatkin. Tässä asiassa lapsia halutaan kasvattaa itsenäiseksi, mutta se ei ole mielekästä, että lapsi odottaisi koulun jälkeen tuntukausia vanhempiaan. Vanhempien luomaa ajan rytmitystä ja huolenpitoa tarvitsevat isommatkin.
Oma lapseni on tosi reipas, mutta itse kyllä jännitän jo nyt ensi syksynä alkavaa koulua. Matka on lyhyt, mutta yksi ison tien ylitys siinä on ja vaikka lapsi olisi kuinka reipas ei se tee autoilijoista 100 % luotettavia. Pelkään sitä liikennettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kasvatusvastuu on yksi vanhemmilla, muihin aikuisiin ei ole luottamista. Kävellen kouluun kulkeva lapsi on töihin kaahaavien tärkeiden ihmisten tiellä jne. En kyllä tiedä ap:n esimerkistä ettei koulun pihaan voisi mennä aiemmin. Meilläpäin se on lapsille tärkeää leikkiaikaa. Tulee mieleen, kiusataanko lasta?
Vierailija kirjoitti:
Mä kuljin ihan yksin noin 1km matkan kävellen jo eskarissa. 90-luvun puolenvälin aikaan.
Niin kuule olen minäkin tehnyt, mutta jos et ole huomannut, niin maailma on muuttunut? En voisi kuvitellakaan omille lapsille samoja vapauksia, mitä itselläni oli. Huolehtiminen ei tee meistä nykyvanhemmista tyhmiä, vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kuljin ihan yksin noin 1km matkan kävellen jo eskarissa. 90-luvun puolenvälin aikaan.
Niin kuule olen minäkin tehnyt, mutta jos et ole huomannut, niin maailma on muuttunut? En voisi kuvitellakaan omille lapsille samoja vapauksia, mitä itselläni oli. Huolehtiminen ei tee meistä nykyvanhemmista tyhmiä, vaan päinvastoin.
Näin juuri. Kyllä sitä itsekin käveli/pyöräili ekaluokalta lähtien 2 km koulumatkan. Nykymaailma on vain niin hullu ja sairas... Nykyisin tuntuu, että kaikilla on järkyttävä kiire paikasta A paikkaan B ja se näkyy mm. ylinopeutena ihan koulun alueellakin. Vanhemmat kuskaa lapsensa kouluun/hoitoon ja renkaat vinkuen lähdetään töihin... Sitten tuntuu, että kaikki pedarit ja muut sadistit on lisääntyneet tai ainakin enemmän esillä ja kuka vaan voi napsahtaa missä vaan.
Oman kokemuksen mukaan on tulossa. Tosin lähipiirissä on kokemusta lähinnä tyttölapsista, mutta silti. Voi helevetti että lapsista kasvatetaan nykyään AVUTTOMIA... annetaan venyä sängyssä (viikonloppuna) kuinka pitkään huvittaa, sitten makaavat päivät pitkät sohvalla älypuhelin kädessä tai Netflix auki ja ovat ylipäätänsä vain koko olemukseltaan niin laiskoja kuin olla ja voi. Joku pikku kävely on vuosisadan voimainponnistus. Mitään ei tehdä omatoimisesti, vaan vanhemmat kuskaavat paikasta toiseen. Ei ihme että vanhemmuus vie nykyään voimat niin monelta, kun omaa aikaa ei kertakaikkiaan jää.
No syyllistetään ne lapset nyt siitä. Eiköhän syy ole meissä vanhemmissa, jotka kuskaamme lapset sinne ovelle. Tai no, voin ehkä vetäytyä vastuusta tässä kohtaa, koska omat lapseni ovat jo teini- ja aikuisiässä, eikä heitä koskaan kuskattu kouluun.
Mutta tuolla aamuisin jos satun koulujen alkamisaikaan kulkemaan koulujen lähistöllä, niin kyllä suurin osa lapsista menee ihan itse ilman saattajaa kouluun - "nyhveröitä" on aika vähän. Ja tosiaan se nyhveröys on kyllä vanhempien masinoimaa, ei lasten.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan on tulossa. Tosin lähipiirissä on kokemusta lähinnä tyttölapsista, mutta silti. Voi helevetti että lapsista kasvatetaan nykyään AVUTTOMIA... annetaan venyä sängyssä (viikonloppuna) kuinka pitkään huvittaa, sitten makaavat päivät pitkät sohvalla älypuhelin kädessä tai Netflix auki ja ovat ylipäätänsä vain koko olemukseltaan niin laiskoja kuin olla ja voi. Joku pikku kävely on vuosisadan voimainponnistus. Mitään ei tehdä omatoimisesti, vaan vanhemmat kuskaavat paikasta toiseen. Ei ihme että vanhemmuus vie nykyään voimat niin monelta, kun omaa aikaa ei kertakaikkiaan jää.
Niin olisikohan syynä se, että vanhemmat ovat itsekin laiskoja ja haluavat viikonloppuisin maata siellä sängyssä tappiin asti ja helppoa laittaa Netflix pyörimään, ettei tarvitse tehdä mitään muuta... No, meilläkin kyllä joskus nukutaan viikonloppuisin pitkään ja katsotaan Netflixiä, mutta paljon on myös harrastuksia ja ulkoillaan vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut pahemmaksi. Lapsia voidaan kidnapata, liikenne lasten koulumatkalla on nykyisin vilkkaampi ja lapsia jää auton alle jne. Nykyisin ei välttämättä voi jättää lasta yksin ulos ja siitäkin voi tulla lasu, jos lapsi leikkii pihalla yksin, kuten kaikesta muustakin.
Mun tokaluokkalainen saatellaan vielä kouluun enkä näe mitään ongelmaa siinä. Mielestäni se on enemmän outoa, kun ekaluokkalaiset tepastelee yksin teillä tällaiseen maailmanaikaan. En ehkä kauheasti luottaisi.
Ja muuten oli niitä namusetiä 90-luvullakin, on muakin houkuteltu ja hiljaa rinnalla ajettu. Menin kaikki matkat yksin kouluun, ja pimeän metsän läpi. Ei kauhean mukavia muistoja siitäkään ole, kun joskus joutui mennä talvipakkasella yksin värjöttelemään koulun pihaan puoltatoistatuntia aiemmin. Silloin ei ollut myöskään käsitettä kerrospukeutuminen, jäässä sai olla.
Pehmisten puolella kirjoitti:
Aina on maailmassa ollut koviksempia tyyppejä ja herkempiä. Tämä ominaisuus on useimmilla jo syntyessä. Se on osana temperamenttia ja sitä on haastavaa muuttaa. Useimmiten herkkä pysyy herkkänä, kovapintainen kovana. Tietenkin traumaattinen elämä saattaa kovettaa herkänkin, mutta useimmiten suistaa jotenkin raiteiltaan.
Ehkä myötätunto on nyt se, mitä maailma tarvitsee. Myötätunto, toisen asemaan asettuminen, avarakatseisuus. Se, mikä meitä ärsyttää, kertoo paljon itsestämme. Onko sisällä kateutta, katkeruutta, torjuttua rakkaudenkaipuuta.
Anna herkkisten olla herkkiä. Saat olla rauhassa kovapintainen, jos niin haluat. Sillä tavalla olet ehkä selvinnyt täällä maailmassa parhaiten.
<3 Ihana <3
Up