Onko väliä onko psykoterapeutti koulutukseltaan psykologi vai jokin muu? Millä perusteella valitsette terapeutin?

Tutkimuksen mukaan psykoterapiassa kaikista tärkeintä on, että kemiat natsaa ja pidät terapeuttia hyvänä tyyppinä. Vaikuttaa paranemiseen paremmin kuin esimerkiksi terapiasuuntaus.

Pohjakoulutuksella on aika pieni merkitys, jos se vain on asiaankuuluva ja terapeutiksi pätevöittävä. Itse pitäisin nyrkkisääntönä, että jos Kela hyväksyy ko. terapeutin voi pätevyyden olettaa riittävän. Terapiasuuntauksella on aidosti merkitystä, sillä sairaudesta riippuen jokin voi sopia erityisen hyvin. Ehdottomasti tärkein elementti on ensimmäisen kommentoijan mainitsema henkilökemia ja yhteinen näkemys terapiansuunnasta. Jos terapeutin olemus saa varuilleen tai on luotaantyöntävä, ei kannata edes harkita terapiaa kyseisen henkilön avulla. Terapiassa pitää pystyä rentoutumaan ja luottamaan terapeuttiin, jotta pääsee käsiksi ongelman juuriin oireiden käsittelyn sijaan.

Mistä tajuaa et kemiat natsaa? Heti ekka kerralla?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tajuaa et kemiat natsaa? Heti ekka kerralla?

Kävin tutustumassa itse kahdella terapeutilla, toinen oli sosiaalipsykologi ja toinen psyk sh pohjakoulutukseltaan. Molemmat vaikuttivat mukavilta, mutta jostain syystä ensimmäisen kanssa ei tuntunut ihan siltä, että olisin halunnut elämääni jakaa hänelle. Toisen terapeutin luona tuli vaan sellainen hyvä ja aika turvallinen olo, niin päätin aloittaa terapian hänellä. Nyt on muutama viikko takana ja olen tosi tyytyväinen, tuntuu että nyt jo alkaa vähän aueta jutut ja kemiat tuntuu natsaavan.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis, että ekalla kerralla jo voi huomata onko tyyppi sulle oikea, kannattaa vaan luottaa omaan intuitioon!

Ps. Itsekin stressasin siitä, miten muka 45min perusteella voi tehdä valinnan, mutta niin se näköjään vaan onnistui.

Tsemppiä terapeutin etsintään ja tielle kohti parempaa tulevaisuutta! :)

Se vielä lisäyksenä, että riippuu ymmärtääkseni vähän omasta tilanteesta se terapiasuuntauksen merkitys. Itse olen ainakin ymmärtänyt, että mitä yleisempi ongelma (esim. masennus, ahdistuneisuus), sitä vähemmän suuntauksella on väliä. Toisaalta psykoottisuuteen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi olla hyvinkin tärkeää olla tietty suuntaus.

En siis ole alan ammattilainen, näin vain ymmärsin, kun kyselin itselleni sopivaa suuntausta psykologiltani, ja hän oli sitä mieltä, että hyödyn luultavasti monenlaisesta, kun ongelmani ei ole mitenkään harvinainen. Kunhan kemiat tosiaan toimii :)

Millainen sen terapeutin kuuluu olla? Vähäpuheinen? Kyselee paljon? Antaako mielipiteitä? Kuuluuko hänen toivottaa voimia ja muuta?

Jos kykenee ekoilla kerroilla puhumaan omista vaikeista asioista taitaa se jo kertoa paljon.

Itselleni tärkeää oli, että psykoterapeutti on älykäs, kouluttautunut ja kokenut.

Myös iällä oli merkitys.

Joillekin merkkaa myös sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Millainen sen terapeutin kuuluu olla? Vähäpuheinen? Kyselee paljon? Antaako mielipiteitä? Kuuluuko hänen toivottaa voimia ja muuta?

Riippuu millaista terapeuttia itse tarvitset. Jos avaudut itse spontaanisti kaikesta ongelmitta, vähäpuheinen voi olla ok. Jos taas avautuminen on vaikeaa, enemmän kyselevä ja jutteleva terapeutti voi olla kätevämpi.

Pohjakoulutus ei saa olla teologinen.

Vierailija kirjoitti:

Pohjakoulutus ei saa olla teologinen.

Kyllä saa olla, ainakin olen nähnyt netissä montakin psykoterapeuttia teologian maisterin pohjakoulutuksella.

Vaikka on totta, että terapeutin luonne merkitsee enemmän kuin suuntautuminen, kannattaa suuntautumisistakin ottaa selvää. Itse näin jälkiviisaasti totesin käytännössä koko terapian menneen hukkaan, koska terapeutin suuntaus oli mun tilanteelleni väärä.

Lylleri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tajuaa et kemiat natsaa? Heti ekka kerralla?

Kävin tutustumassa itse kahdella terapeutilla, toinen oli sosiaalipsykologi ja toinen psyk sh pohjakoulutukseltaan. Molemmat vaikuttivat mukavilta, mutta jostain syystä ensimmäisen kanssa ei tuntunut ihan siltä, että olisin halunnut elämääni jakaa hänelle. Toisen terapeutin luona tuli vaan sellainen hyvä ja aika turvallinen olo, niin päätin aloittaa terapian hänellä. Nyt on muutama viikko takana ja olen tosi tyytyväinen, tuntuu että nyt jo alkaa vähän aueta jutut ja kemiat tuntuu natsaavan.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis, että ekalla kerralla jo voi huomata onko tyyppi sulle oikea, kannattaa vaan luottaa omaan intuitioon!

Ps. Itsekin stressasin siitä, miten muka 45min perusteella voi tehdä valinnan, mutta niin se näköjään vaan onnistui.

Tsemppiä terapeutin etsintään ja tielle kohti parempaa tulevaisuutta! :)

Sosiaalipsykologia kuulostaa hienolta, mutta se on (ryhmä)käytöksen ja ilmiöiden tutkimusta eikä juuri mitään tekemistä ns."oikean" psykologian kanssa, joka valmistaa tutkimaan ihmisen psyykettä, mielenhäiriöitä ja tekemään tutkimuksia ja päätöksiä terveydenhuollon ammattilaisena. 

Itsekin tuossa olisin varmaan kallistunut psyk.SH-taustaiseen, koska hänellä on kokemusta juuri siitä kohtaamisesta ja mielenterveydestä. Toki sosiaalipsykologia on tärkeää ja mielenkiintoista omalla tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen sen terapeutin kuuluu olla? Vähäpuheinen? Kyselee paljon? Antaako mielipiteitä? Kuuluuko hänen toivottaa voimia ja muuta?

Se riippuu täysin niistä ongelmista mihin hakee apua. Itse olen käynyt psykodynaamista, missä terapeutti ei juuri puhunut ja en saanut siitä irti oikein mitään. Nyt käyn kognitiivisessä käyttäytymisterapiassa, missä terapeutilla on selkeä näkemys ja asiat etenee hyvää tahtia. Sopii minulle paremmin. Joku toinen saattaisi tykätä hahmoterapiasta, taideterapiasta, skeematerapiasta.... Niitä suuntauksia on todella monia. Kannattaa ensin miettiä mitä itse haluaa ja jos ei tiedä, niin sitten vain lähtee kokeilemaan jotain.

Tosiaan se voisi auttaa suosittelemaan suuntausta, jos tietäisi paremmin, mistä ap:n asiassa on kyse. Siihen, millainen psykoterapeutin kuuluu olla: psykoterapeutteja on tietysti tyyliltään monenlaisia ja toiset ovat todella paljon keskustelevampia kuin toiset. Joku täysi psykoanalyysi on varmasti sellainen, että sopii vain harvalle, koska psykoterapeutti/-analyytikko ei juuri puhu mitään eikä välttämättä osoita empatiaa, kun taas joku kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen psykoterapeutti voi olla hyvinkin puhelias ja empaattinen, etenkin jos psykoterapian ”työkaluksi” sovitaan supportiivisuus. Sanoisin, että jos et tunne saavasi psykoterapeutilta mitään irti, vaikka kaipaisit häneltä kommenttia tai tukea, kannattaa miettiä onko tämä minulle oikea valinta - ja tietysti psykoterapeutin kanssa kannattaa tästä keskustella myös, varsinkin jos olette jo tutustumiskäyntiä pidemmällä.

Se, mikä kannattaa tarkistaa aina on ko. asiantuntijan oikeudet Julkiterhikistä. Jos kyseessä Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia, hakemus ei edes menekään läpi kuin vain Kela-pätevyyden omaavalle, mutta jos olet täysin itse maksava, ole sitäkin tarkempi. Valitettavasti ”terapeutti” -nimikettä saa käyttää kuka tahansa, ja monet häikäilemättä mainostavatkin palvelujaan tahallaan hämäävästi. Ole tarkkana, että saat nimenomaan psykoterapiaa ja sellaiselta ammatinharjoittajalta, jolla on Valviran laillistus (ja Kela-pätevyys).