Miksi ei voi sanoa suoraan toiselle, jos ei ole enää halua tavata?
Ymmärrän ettei esim netissä randomeille tarvitse vastata yhtään mitään, mutta jos ollaan tapailtu ja yhtäkkiä toinen vetäytyy, ei enää vastaa puheluihin tai viesteihin niin minusta se on väärin toista kohtaan. Jos minulla on kiinnostusta toiseen niin tarvitsen toiselta tiedon, ettei hän ihan oikeasti halua enää olla tekemisissä. Olen aina pystynyt menemään eteenpäin kun toinen osapuoli on sanonut reilusti että haluaa mennä elämässä eteenpäin eikä ole enää halua tavata minua. Se on ihan toivottavaa, että toinen sanoo suoraan, koska silloin itsekin voi suunnata katseensa kohti muita maisemia.
Miksi jotkut eivät voi sanoa suoraan?
Kommentit (33)
Se taitaa olla ääneen sanomaton sääntö, että noin vaan voi tehdä. Sitä pidetään kuintekin oletuksena, että tapailuvaiheessa tapaillaan vielä muitakin ja niitä voi sitten vaan tiputtaa ihan sanomattakin pois.
Mä sanoin ja tästä alkoi kauhea jankutus, että mikä on se syy ettei enää tavata.
Toinen ei enää vastaa puheluihin tai viesteihin...mhhh mitähän se kertoo? Toinen on just kosimassa?
Noh, hyvä on sitten : en haluaa enää tavata! Onko selvä!
Vierailija kirjoitti:
Tällä tavalla pidetään sitä ovea vielä raollaan. Tavattoman monet kuintekin antaa tälläisen jälkeen vielä mahdollisuuden palata.
Ei vaan sanattomuudella ilmaistaan esimerkiksi se miten toista ihmisenä arvostaa.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Jos nainen sanoo suoraan miehelle, se on vaaranpaikka ja aika moni on päässyt hengestäänkin tällaisessa tilanteessa.
Toki naisestakin voi kuoriutua ties mikä hullu, jos hänelle sanotaan että ei kiinnosta.
Ehkä käytöksesi on jollain tavalla sellaista, että toista osapuolta pelottaa tai jännittää.
Parempi olisi kysyä, miksi et osaa tajuta vihjettä ja lakata pitämästä yhteyttä ilman turhaa draamailua, jos toista ei selvästi kiinnosta?
Ilmankos ei tuollaista viestiä/puhelua tullut kun kaikki on hyvin eikä toinen olekaan minulle vihainen. Ihanan helpottunut olo. Ajattelinkin jo että miksi mun pitää kärsiä näin paljon.
Mitä tästä opimme - ei kannata odottaa sitä pahinta, koska niin kauan kun toinen ei vastaa on vielä toivoa olemassa! Aina se ei ole merkki toisen erohaluista jos ei vastaa mitään.
AP
Jos haluaa positiiviesti ajatella, niin se on empatiaa.
Kokee, että toisesta jättäminen tuntuu tosi pahalta. Välttelee sitä siis ja vaikka tajuaakin, että tekee vielä pahemman olon.
Ei vain pysty.
Olen itse tällainen. En ole paha enkä pelaa mitään pelejä. Se vain on todella vaikea sanoa toiselle, että et kelpaakaan. Siitähän siinä aina on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin ja tästä alkoi kauhea jankutus, että mikä on se syy ettei enää tavata.
Mitä pahaa on siinä että toinen haluaa tietää syyn? On vähän eri asia kuin se että jollekin treffisivuston juttelemaan tulevalle tyypille pitäisi selitellä mikset ole kiinnostunut hänestä, mutta jos ollaan tapailtu niin mielestäni ei ole mitenkään kohtuutonta pyytää toiselta mikä hänet sai päätymään kyseiseen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos ei tuollaista viestiä/puhelua tullut kun kaikki on hyvin eikä toinen olekaan minulle vihainen. Ihanan helpottunut olo. Ajattelinkin jo että miksi mun pitää kärsiä näin paljon.
Mitä tästä opimme - ei kannata odottaa sitä pahinta, koska niin kauan kun toinen ei vastaa on vielä toivoa olemassa! Aina se ei ole merkki toisen erohaluista jos ei vastaa mitään.
AP
Eli sen toisen kanssa ei sujunutkaan?
Aina olen tavatulle ihmisille sanonut, jos en halua tavata uudestaan. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki ottaneet hyvin tai lopettaneet kommunikoinnin mitään toteamatta. Pari on alkanut kysymään miksi ei. Kun joku sanonut minulle ettei häntä kiinnostanut olen kiittänyt treffeistä ja viestittelyistä sekä toivottanut kaikkea hyvää jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa positiiviesti ajatella, niin se on empatiaa.
Kokee, että toisesta jättäminen tuntuu tosi pahalta. Välttelee sitä siis ja vaikka tajuaakin, että tekee vielä pahemman olon.
Ei vain pysty.
Olen itse tällainen. En ole paha enkä pelaa mitään pelejä. Se vain on todella vaikea sanoa toiselle, että et kelpaakaan. Siitähän siinä aina on kyse.
Eiku sehän on just empatian vastakohta. Määritellään toisen ihmisen puolesta mikä hänelle on hyväksi. Täysin itsekästä toimintaa ja vain omista lähtökohdista ajateltua.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
On oikeasti reilua kun joku kertoo suoraan jos ei kiinnosta. Kaksi tätä edeltävää tapailukumpppaniani kertoivat, joten ihan fiksuja miehiä olen kyllä tapaillut. Siksi olikin vaikea uskoa että tämä nykyinen olisi vain ghostannut. Ette tiedäkään miten iso kivi putosi sydämeltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin ja tästä alkoi kauhea jankutus, että mikä on se syy ettei enää tavata.
Mitä pahaa on siinä että toinen haluaa tietää syyn? On vähän eri asia kuin se että jollekin treffisivuston juttelemaan tulevalle tyypille pitäisi selitellä mikset ole kiinnostunut hänestä, mutta jos ollaan tapailtu niin mielestäni ei ole mitenkään kohtuutonta pyytää toiselta mikä hänet sai päätymään kyseiseen ratkaisuun.
Jep. Varsinkin tilanteessa, jossa toinen ilmoittaa asian käytännössä ihan puskista, on oikein ymmärrettävää jos haluaa tietää syyn. Oli se sitten mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos ei tuollaista viestiä/puhelua tullut kun kaikki on hyvin eikä toinen olekaan minulle vihainen. Ihanan helpottunut olo. Ajattelinkin jo että miksi mun pitää kärsiä näin paljon.
Mitä tästä opimme - ei kannata odottaa sitä pahinta, koska niin kauan kun toinen ei vastaa on vielä toivoa olemassa! Aina se ei ole merkki toisen erohaluista jos ei vastaa mitään.
AP
Olitko sä siis nyt alkanut hermoilla jostain lyhyestä hiljaisuudesta joka oli teidän viestitystiheyteen suhteutettuna suunnilleen viivästynyt vastaus tai tyypillä yksi kiireisempi päivä?
Ihan oikea katoilu ja katkot yhteydenpidossa on selvä merkki ettei tyyppiä kiinnosta/kiinnosta kohdella sua hyvin ja jatkamalla tapailua aiheutat vaan itsellesi harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin ja tästä alkoi kauhea jankutus, että mikä on se syy ettei enää tavata.
Mitä pahaa on siinä että toinen haluaa tietää syyn? On vähän eri asia kuin se että jollekin treffisivuston juttelemaan tulevalle tyypille pitäisi selitellä mikset ole kiinnostunut hänestä, mutta jos ollaan tapailtu niin mielestäni ei ole mitenkään kohtuutonta pyytää toiselta mikä hänet sai päätymään kyseiseen ratkaisuun.
Jep. Varsinkin tilanteessa, jossa toinen ilmoittaa asian käytännössä ihan puskista, on oikein ymmärrettävää jos haluaa tietää syyn. Oli se sitten mikä tahansa.
Ja lisäyksenä tähän, että erityisesti jos on selvästi annettu ymmärtää, että jatkoa olisi vielä luvassa. Näin kävi itselleni. Mies lupaili ihan päivämäärää myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos ei tuollaista viestiä/puhelua tullut kun kaikki on hyvin eikä toinen olekaan minulle vihainen. Ihanan helpottunut olo. Ajattelinkin jo että miksi mun pitää kärsiä näin paljon.
Mitä tästä opimme - ei kannata odottaa sitä pahinta, koska niin kauan kun toinen ei vastaa on vielä toivoa olemassa! Aina se ei ole merkki toisen erohaluista jos ei vastaa mitään.
AP
Olitko sä siis nyt alkanut hermoilla jostain lyhyestä hiljaisuudesta joka oli teidän viestitystiheyteen suhteutettuna suunnilleen viivästynyt vastaus tai tyypillä yksi kiireisempi päivä?
Ihan oikea katoilu ja katkot yhteydenpidossa on selvä merkki ettei tyyppiä kiinnosta/kiinnosta kohdella sua hyvin ja jatkamalla tapailua aiheutat vaan itsellesi harmia.
Ei pidä spekuloida jos ei tiedä taustoja. Kaikki on nyt hyvin, mutta on ihan selvää että mielikuvitus voi.lähteä laukkaamaan tilanteissa jotka eivät menekään sen mukaisesti kuin itse olisi halunnut.
AP
Minusta näissä on pahinta se, että selkeästi jonkin verran aletaan himmailla, niin että toiselle tulee epävarma olo, mutta ei kuitenkaan sanota suoraan. Homma on niin alkutekijöissä, että asiaa on itsekään vaikea ottaa puheeksi vaikuttamatta ripustautuvalta hysteerikolta. Lopulta on pakko yrittää, kun tilanne alkaa vaikuttaa omaan käytökseen, ja sitten homma eskaloituu oudoksi keskusteluksi, jossa kumpikaan ei lopulta tiedä että kuka mitä häh, mutta lopputulemana tapailu päättyy, ja itse jää miettimään, että pilasiko itse kaiken turhalla epäluuloilulla ja murehtimisella.
Tällä tavalla pidetään sitä ovea vielä raollaan. Tavattoman monet kuintekin antaa tälläisen jälkeen vielä mahdollisuuden palata.