Odotan vauvaa ja kokoakjan on melkein itku silmässä.

Pitkän harkinnan jälkeen ajateltiin hankkia toinen lapsi ja nyt silti mieli maassa ja kokoajan miettii et miten jaksan ja meneekö elämä ihan pilalle, olen aika herkkä ja huonohermoinen. Suoraan sanottuna tekis mieli perua kokojuttu, nää on vaan tuntemuksia mut silti. Esikoinen aloittaa jo eskarin ja mut irtisanottiin viimevuonna ja yhtä kurssia lukuunottamatta työtä ei ole löytynyt, tämäkin surettaa. Kertokaa kokemuksianne te joilla on ollut samoja fiiliksiä, miten ootte selvinneet?