Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko palstalla taiteilijoita paikalla? Niin kunnianhimoisia sellaisia, että ette halua lapsia? Miten parisuhde-elämänne on sujunut?

Vierailija
05.10.2019 |

Minulla oli hyvä ja pitkä suhde, mutta erosimme koska mies halusi lapsia ja itse totesin, että en vain pysty yhdistämään lapsiperhearkea muuhun elämääni, johon kuuluu paljon intensiivistä työskentelyä, vähän vapaa-aikaa, ja halu nauttia siitä vapaa-ajasta täysin omilla ehdoilla.

Eron jälkeen olen ollut kerran vakavassa suhteessa. Luulin sitä ensin onnenpotkuksi, koska mies oli itsekin taiteilija eikä halunnut lapsia. Suhteesta muodostui kuitenkin hyvin vaikea, koska mies tuntui odottavan minusta jonkinlaista äitiä, joka sietää teinimäiset tunteiden vuoristoradat tyynenä, silloinkin kun raivoaminen kohdistui suoraan minuun (vaikka en ollut tehnyt mitään sen ansaitakseni), sanoittaa toisen tunteita ja seisoo rinnalla vankkumattomana kuin vuori. Olen kyllä ihan hyvä noissa jutuissa ja sitoudun parisuhteeseen vahvasti, mutta odotan kuitenkin suhteelta tasavertaisuutta ja sitä, että itsekin voin tarvittaessa tukeutua kumppaniini - ja toisaalta ettei kumppani oli ihan jatkuvasti tukeutumassa ja tarvitsemassa minua. Lopetin tämän suhteen, koska minusta alkoi tuntua että kumppanin sijaan olinkin saanut lapsen, jota en toivonut.

Olen alkanut miettiä, että lapsia haluamattomat taiteilijamiehet voivat varmaan olla yleisemminkin tätä tyyppiä. Jos taas mies on vastuullinen ja kykenee huolehtimaan itsestään, hän varmaankin useimmiten haluaa myös lapsia. Miehille lasten hankinta ei taida olla aivan yhtä ratkaisevasti elämän muuttava asia kuin naisille, tai ainakin mies pääsee naista helpommin tilanteesta karkuun tarvittaessa. Siis tuo riski uskalletaan helpommin ottaa.

Nyt mietin, mihin tilanteeseen tämä minut asettaa. Haaveilenko turhaan siitä, että minulla voisi vielä joskus olla tasaveroinen kumppani rinnalla? Vai pitääkö minun käytännössä hyväksyä joko lapsimies tai sitten lapsia haluava mies kumppanikseni, ja luopua omasta urastani mahdollistaakseni jomman kumman tyyppisen kumppani olemista / haaveita? Tai jäädä sinkuksi vapaaehtoisesti, jos en tuohon halua ruveta.

Jos täällä on joku, jolla on omakohtaista kokemusta aiheesta, olisin kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia.

N40

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
05.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kunnianhimoisen taiteilijan tyttärenä ja itsekin kunnianhimoisena vanhempana vaikka eri uralla menestyneenä mä sanoisin, että sulla on vääristynyt kuvitelma siitä, että lapset tarkoittavat kunnianhimosta ja urasta luopumista. Jollet silti halua lapsia se on ihan ok, mutta älä köytä taidettasi tai uraasi sen syynä.

Vierailija
2/3 |
06.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kunnianhimoisen taiteilijan tyttärenä ja itsekin kunnianhimoisena vanhempana vaikka eri uralla menestyneenä mä sanoisin, että sulla on vääristynyt kuvitelma siitä, että lapset tarkoittavat kunnianhimosta ja urasta luopumista. Jollet silti halua lapsia se on ihan ok, mutta älä köytä taidettasi tai uraasi sen syynä.

Sinun ja tyttäresi kohdalla olet varmasti oikeassa, mutta omalla kohdallani on ihan oikeasti niin että lapset eivät tähän kuvioon mahdu. Alani ja valitsemani tie muutenkin ovat niin rankasti kilpailtuja, ja vaativat niin suurta määrää työtunteja jatkuvasti, että yhtälö ei vain toimi.

Kysymys ei ole pelkästään urasta myöskään, vaan korkeista vapaa-aikaa koskevista odotuksistani, kuten jo kerroinkin. Haluan esim. harrastaa useampien tuntien seksisessioita heti kun siltä alkaa tuntua (enkä halua joutua rajoittamaan näitä vain makuuhuoneeseen, enkä miettimään voinko olla äänekäs vai kuuleeko joku), ja haluan välttyä mahdollisimman suurelta osin kotitöiden tekemiseltä, kuljettamiselta, organisoimiselta ja vastaavilta elämän "admin"-toiminnoilta. Näitä on tuolla työelämän puolella jo enemmän kuin tarpeeksi. Vähäiset ja epäsäännölliset tuloni haluan käyttää elämästä nauttimiseen, en lapsiperheen penninvenyttämiseen, ja sietää jatkuvaa stressiä siitä riittävätkö rahat. Lasten vuoksi pitäisi hankkia myös isompi asunto, mikä tarkoittaisi että en voisi enää asua sillä alueella missä haluan, jne.

Elämä on valintoja ja minä olen valinnut näin. 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
06.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

nostan