Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jätin mieheni, haluatko kysyä jotain?
05.10.2019 |
Ilmoitin äsken miehelleni, että lopetan liittomme.
Olen kurkkuani myöten täynnä sotkua, sitä ettei mies osaa mitään. Ei ymmärrä lasten nukkumaanmenoaikoja, ruoka-aikoja, mitä vauvalle syötetään milloinkin, mitä jätteitä kierrätetään mihinkin.
En jaksa enää neuvoa ja opastaa, muistuttaa, opettaa ja näyttää.
En todellakaan tiedä minne muutan lasten kanssa, millä pärjään tai mitä nyt tapahtuu, mutta en vaan kestä enää kotiorjana oloa.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko pitkän harkinnan tulos? Mistä sait rohkeuden tähän? Olitko aiemmin puhunut miehellesi erosta vai otitko asian esille ensimmäistä kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Oliko pitkän harkinnan tulos? Mistä sait rohkeuden tähän? Olitko aiemmin puhunut miehellesi erosta vai otitko asian esille ensimmäistä kertaa?
Loppujen lopuksi kyllä, olen pohtinut asiaa kauan. Olemme keskustelleet asiasta miehen kanssa, ja hän on aina luvannut parantaa tapansa. Nyt kuitenkaan en enää jaksanut.
Ymmärrän hyvin eron, jos tunnet olevasi kotiorja. Eihän se liitto toimi jos vain yksi kantaa vastuun arjesta.
En tietenkään tunne teitä tai tiedä mitään suhteestanne, mutta sanot kirjoituksessasi ettei miehesi osaa tehdä yhtään mitään. Jos olisit poissa kotoa esim. kuukausia, olisiko koti pelkkää sotkua, lapset likaisissa vaatteissa, aliravittuina ja nukkuisivat milloin sattuu? Jos näin tapahtuisi, niin olisi selvää että miehesi ei pysty toimimaan vanhempana. Ehkä tämä tosiaan on tilanne juuri miehesi kohdalla.
On toinenkin vaihtoehto. Jos vanhemmat eivät keskustellen luo yhteistä arkea kotiin, hoidetaan arki usein toisen osapuolen (sen aktiivisemman tai voimakastahtoisemman) tavalla. Tässä on riskinä se, että toinen osapuoli, vaikka olisikin kykenevä pyörittämään arkea omalla tavallaan, näyttäytyy osaamattomana, laiskana jne, vaikka hänen tapansa hoitaa kodin arkea on vain erilainen, ei sellaisenaan "huonompi".
Annan pari esimerkkiä. Nykyisen suhteeni alussa vaimoni (silloisen tyttöystävän) mielestä olin juuri tuollainen lapsellinen ja sotkuinen mies. Syy oli siinä, että puolisoni järjesti tavarat oikeille paikoilleen noin viisi kertaa päivässä. Hänen silmissään minä en tehnyt osaani, koska tapanani ei ollut järjestää tavaroita (ihan pienimpiäkin, kuten kyniä ja sanomalehtiä) monta kertaa päivässä. Omasta mielestäni tyttöystäväni siivoaminen oli ala-arvoista, sillä hän ei juuri koskaan pyyhkinyt kahvoja, valonkatkaisimia jne. puhtaaksi. Itse tein tämän kerran viikossa. Vaati keskustelua löytää ymmärrys siitä, että me hoidamme arkiaskareita hyvin eri tavoin.
Toinen asia oli laskujen maksaminen, puolisoni maksaa kaikki laskunsa sillä sekunnilla kuin ne tulevat. Itse en kauheasti välitä raha-asioista, joten maksan laskuni noin kerran tai pari kuukaudessa. Joskus tulee pieniä myöhästymismaksuja, mutta jos lasku on käytännössä yhteinen, niin maksan ne omistani. Minulla ei ole koskaan ollut pulmia ulosoton tms. kanssa, joten en jätä asioita hoitamatta. Mieluummin maksan joskus pienen muistutusmaksun kuin kirjaudun nettipankkiin joka toinen päivä. Mielestäni tämä on oikein hyvä vaihtokauppa.
Pääsimme yhteisymmärykseen, ja nykyään arki sujuu hyvin. Toki molemmilla meillä on edelleen omat tapamme, mutta olemme kumpikin huomanneet etteivät asiat mitenkään vakavalla tavalla mene metsään puolisonkaan tyylillä, vaikkei jälki aina ole juuri sitä mitä itse toivomme.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin eron, jos tunnet olevasi kotiorja. Eihän se liitto toimi jos vain yksi kantaa vastuun arjesta.
En tietenkään tunne teitä tai tiedä mitään suhteestanne, mutta sanot kirjoituksessasi ettei miehesi osaa tehdä yhtään mitään. Jos olisit poissa kotoa esim. kuukausia, olisiko koti pelkkää sotkua, lapset likaisissa vaatteissa, aliravittuina ja nukkuisivat milloin sattuu? Jos näin tapahtuisi, niin olisi selvää että miehesi ei pysty toimimaan vanhempana. Ehkä tämä tosiaan on tilanne juuri miehesi kohdalla.
On toinenkin vaihtoehto. Jos vanhemmat eivät keskustellen luo yhteistä arkea kotiin, hoidetaan arki usein toisen osapuolen (sen aktiivisemman tai voimakastahtoisemman) tavalla. Tässä on riskinä se, että toinen osapuoli, vaikka olisikin kykenevä pyörittämään arkea omalla tavallaan, näyttäytyy osaamattomana, laiskana jne, vaikka hänen tapansa hoitaa kodin arkea on vain erilainen, ei sellaisenaan "huonompi".
Annan pari esimerkkiä. Nykyisen suhteeni alussa vaimoni (silloisen tyttöystävän) mielestä olin juuri tuollainen lapsellinen ja sotkuinen mies. Syy oli siinä, että puolisoni järjesti tavarat oikeille paikoilleen noin viisi kertaa päivässä. Hänen silmissään minä en tehnyt osaani, koska tapanani ei ollut järjestää tavaroita (ihan pienimpiäkin, kuten kyniä ja sanomalehtiä) monta kertaa päivässä. Omasta mielestäni tyttöystäväni siivoaminen oli ala-arvoista, sillä hän ei juuri koskaan pyyhkinyt kahvoja, valonkatkaisimia jne. puhtaaksi. Itse tein tämän kerran viikossa. Vaati keskustelua löytää ymmärrys siitä, että me hoidamme arkiaskareita hyvin eri tavoin.
Toinen asia oli laskujen maksaminen, puolisoni maksaa kaikki laskunsa sillä sekunnilla kuin ne tulevat. Itse en kauheasti välitä raha-asioista, joten maksan laskuni noin kerran tai pari kuukaudessa. Joskus tulee pieniä myöhästymismaksuja, mutta jos lasku on käytännössä yhteinen, niin maksan ne omistani. Minulla ei ole koskaan ollut pulmia ulosoton tms. kanssa, joten en jätä asioita hoitamatta. Mieluummin maksan joskus pienen muistutusmaksun kuin kirjaudun nettipankkiin joka toinen päivä. Mielestäni tämä on oikein hyvä vaihtokauppa.
Pääsimme yhteisymmärykseen, ja nykyään arki sujuu hyvin. Toki molemmilla meillä on edelleen omat tapamme, mutta olemme kumpikin huomanneet etteivät asiat mitenkään vakavalla tavalla mene metsään puolisonkaan tyylillä, vaikkei jälki aina ole juuri sitä mitä itse toivomme.
Hyviä pohdintoja.
En suoraan sanoen tiedä mitä tapahtuisi jos mies olisi yksin vastuussa lapsista, sillä hän ei koskaan ole ollut yksin yötä heidän kanssaan. Olen selkeästi ottanut lapset ja kodin liikaa omalle vastuulleni, ja nyt huomaan sen kostautuneen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
En halua.