Olen sosiaalisesti syrjäytynyt
Ei ole tyttistä, ei kavereita tai oikeen mitään sosiaalista elämää. Sosiaaliset kontaktini on lähinnä sosiaalitantat, sairaanhoitaja ja lääkäri. Kärsin pahoista mt-ongelmista kuten sos-fobia, masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Käytännössä olen eristäytynyt yksiööni ja poistun asunnostani vain kauppaan pari kertaa viikossa. Tosin kaupassakäyntikin jo ahdistaa. Kyllä tähän yksinäisyyteenkin tottuu ja päivät saa hyvin kulumaan pelaamalla videopelejä, roikkumalla netissä ja katsomalla tv:tä. Eipä ihmisiin voi oikein tutustua kun en uskalla poistua edes himasta.
Kommentit (21)
Siinä sun lähellä onvarmasti parikymmentä samanlaista. Jokin vinkki teidän täystyisi saada toisillenne.
Miten asioiden pitäisi muuttua että voisit olla "vähemmän syrjäytynyt"?
up hei kaikki nyt keksimään apuja tälle henkilölle
Ja yllensä kaikki ns syrjäytyneet ovat erittäin lahjakkaita joilla on jopa erityistaitoja. Suomi pulauttaa ulos tällaiset helmet.
Mitkä aiheet sinua muuten kiinnostavat elämässä?
Tässä on ideoita: kun tietää mistä todella pitää niin sitä kohden lähtee hilautumaan vaikka yli esteiden, onko sulla sellaista mitään mikä saisi sut sinne sitä tekemään?
Ehdotin vertaistukea yli laudalta, meni mod eroin tiin. Mutta oikeasti, katso sieltä ala lauta nimeltä Hikikomero.
Vierailija kirjoitti:
Siinä sun lähellä onvarmasti parikymmentä samanlaista. Jokin vinkki teidän täystyisi saada toisillenne.
En tiedä miten aloittajan hakemat palvelut toimivat mutta epäilen että Suomessa "kaikki" on tavattoman kankeaa ja byrokraattista. Veikkaan, että joissakin maissa esimerkiksi nämä sosiaalialan ammattilaiset toimivat luotettavina välittäjinä erilaiseen kaveritoimintaan matalalla kynnyksellä. Siitähän voimme olla varmoja että aloittajan kaltaisessa elämäntilanteessa oleva heppu ei ensin suorita jotakin kaveritoiminnan ajokorttia voidakseen osallistua.
Otaksun, että haluat muutosta tilanteeseesi. Kaikki on mahdollista, on lähdettävä liikkeelle pienin askelin.
Yritä lähteä yksiöstäsi päivittäin pois. Käy vaikka kävelyllä, tarkkaile ympäristöäsi, mieti näkemääsi - ihmisiä, autoja, rakennustyömaita yms.
Mene kirjastoon ja lue jotain. Mene taidemuseoon (missähän asut?) katselemaan tauluja, mieti miten ne on maalattu, herättääkö ne sinussa mitään ajatuksia.
Sunnuntaisin voit mennä vaikka kirkkoon, ei sinun tarvitse uskoa mihinkään, mutta siellä on ihmisiä ja kenties se voi rauhoittaa mieltä.
Monissa kaupungeissa on mielenterveyskuntoutujille klubitaloja. Mene rohkeasti sinne, siellä on muitakin saman taustan omaavia.
Jos olisi lähtötilanteesta enemmän tietoja, voisin antaa tarkempia neuvoja.
Pienin askelin eteenpäin - ei kannata jäädä loppuelämäksi videopelejä pelaamaan. Rohkeasti liikkeelle! Kyllä se siitä lähtee.
Saatko lääkkeitä?
Haluaisitko nähdä ihmisiä?
Kauanko on jatkunut?
Niin minäkin oon syrjäytynyt.
En näe edes lääkäriä.
Enkä kavereita. Ei niitä ole. Paitsi yksi ja se asuu kaukana.
En jaksa käydä ulkona enkä kirjastossa enkä käy missään.
Kaupassa on joskus pakko käydä.
T. Nainen 30
Kaikkia ovia kannattaa avata ja hakea kaikki apu, tuki ja ratkaisuja. Mikään ei ole vaikeampaa kun yrittää ja kokeilla ja mikään helpompaa kuin luovuttaa.
Ei täällä saa apua eikä tukea eikä lääkkeitäkään.
T. Toinen syrjäytynyt
Vitsit millaista munkin elämä voisi olla, jos en pelkäisi kaikkea. No näillä mennään 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Miten asioiden pitäisi muuttua että voisit olla "vähemmän syrjäytynyt"?
tämä
Vastaisit kysymyksiin. Niin juteltais. !!?
8 bissee enkä oo ees kännissä. Väsyttää vaan.
Samat setit, paitsi olen diagnoosivapaa ja valitettavasti vielä toistaiseksi työssäkäyvä.
Unelmani on olla täysin syrjäytynyt, vapaa kaikista ihmiskontakteista ja yhteiskunnan asettamista normeista ja pakoista. Haluaisin maata päivät sängyssä muumiasussa, ulkonäkö laittamatta ja elää virtuaalimaailmassa kaukana vttumaisista oikeista ihmisistä. Suoraan sanottuna kadehdin sinua.
Teitä on todella paljon ja on hyvä tietää että näinon. Entäs jos netistä etsisit samanlaisia toisia ja alkaisitte verkostoitumaan kivan merkeissä?