Mikä on yksilön vastuu köyhyydestään Suomessa?

Uskon, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet menestymiseen tai edes kohtuullisen elintason saavuttamiseen, jokaisella.

Kukaan ei kuitenkaan valitse alkoholismia tai muuta sairautta, ja sehän on tutkittu juttu, että pitkittynyt köyhyys passivoi.

Pieniä tuloja jaksoi opiskeluaikana, kun uskoi että tulevaisuudessa tilanne parantuu. Itselle kuitenkin kävi niin, että opintojeni aikana noin kolmasosa alan työpaikoista pyyhkiytyi pois. Meidän alalla lopulta vain 10-15 %  opiskelijoista työllistyi omalle alalleen, jossa palkkiot jatkuvasti laskevat.

Automaatio tulee lopulta viemään 60-80 % lopuistakin työpaikoista tällä alalla, ja minä myönnän ihan avoimesti, että kun työt lähtee alta, aion jättäytyä tukien varaan (jos niitä vielä on). Olen väsynyt, passivoitunut, loppu. En enää jaksa tätä jatkuvaa kituutusta. Oma talous ei mahdollista opiskelua uudelle alalle, eikä minulla olisi siihen voimiakaan.

Kun elämänpiiri kutistuu ja tulevaisuudennäkymät himmenee himmenemistään, omat voimat, aktiivisuus, elämänhalu ja positiivisuus alkaa kadota kokonaan.

Hyväosaisille tai elämässään onnekkaille tämä epäilemättä kuulostaa selittelyltä ja tekosyyltä, mutta ihan sama. Monelle se on todellisuutta.

Minä en vastannut myöntävästi oikein mihinkään kohtaan tuossa listassa.

Eikä minusta silti tullut köyhää.

Toki jos olisin neliraajahalvaantunut FAS-lapsi, tilanne olisi toinen, olisin köyhä, enkä voisi asialle mitään.

Mutta enemmistö köyhyydestä Suomessa on ihan itse aiheutettua, miksi yrittää ja vaivautua, kun rahaa tulee ilmaiseksikin.

Sitten kun on sen ikäinen jo, että tajuaa ettei se toimeentulotuki olekaan niin ruhtinaallisen suuri kun nuorena tuntui, sitten on vaikea kääntää sitä elämäntapaa enää toiseksi.

Entä mikä on esim. koulujen ja oppilaitosten vastuu ?

Siis siitä, että niiden ilmapiiri (mm. joku siellä vain vähätelty, nuoreen kuitenkin siellä juuri eniten kohdistua ja  ehkä pitkäänkin jatkua  annettu kiusaaminen)  voi aiheuttaa kasvavalle nuorelle jopa hyvinkin suuria psyykkisiä ongelmia. 

Se voi  laukaista pahimmillaan jonkun, siellä nuoren  herkän sielun uumenissa piilleen skitsofrenian, syömishäiriön, ad/hd:n , aspergerin, tai mitä niitä nyt onkaan  (ja sinne  osuessaan ehkä helpostikin) saada alulle  ja tulla ehkä jopa laukaisseeksi sen nuoren syrjäytymiseen johtavan kierteen.

Vanhempien merkitys, vastuu ja vastavaikutusmahdollisuudet  asian suhteen, eli kaikkein suorimmin lapseen  on niin itsestään selvä ,että siitä ei nyt tässä kai tarvinne enempää mainintaa. 

Jos puhutaan siis yksilön syrjäytymisestä ( eikä nyt siis työttömien syrjäyttämisestä yhteiskunnan tuotanto-, elinkeino-, ja liike-elämän  taholta ) niin näinhän se on: kaikilla yksilön kehityksen kierteillä ON (joka tapauksessa ollut  joku lähtöpiste )

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastannut myöntävästi oikein mihinkään kohtaan tuossa listassa.

Eikä minusta silti tullut köyhää.

Toki jos olisin neliraajahalvaantunut FAS-lapsi, tilanne olisi toinen, olisin köyhä, enkä voisi asialle mitään.

Mutta enemmistö köyhyydestä Suomessa on ihan itse aiheutettua, miksi yrittää ja vaivautua, kun rahaa tulee ilmaiseksikin.

Sitten kun on sen ikäinen jo, että tajuaa ettei se toimeentulotuki olekaan niin ruhtinaallisen suuri kun nuorena tuntui, sitten on vaikea kääntää sitä elämäntapaa enää toiseksi.

Jep. Tai huomaa, että oma unelma-ala ei sitten olekaan se työllistävä ja hyvän toimeentulon antava. Kun on opiskellut edes jotain, voi kuitenkin työllistyä jonnekin, tai kouluttautua uudelleen.

Kun haemme uutta työntekijää saan helposti 50-100 hakemusta, joista parisenkymmentä kiinnostavaa. Niistä valitsemme yhden. Olivatko loput 19 hyvää tyyppiä oikeilla pätevyyksillä laiskoja tai saamattomia? Eivät. He hävisivät KILPAILUSSA työpaikasta.

Olisikin mielenkiintoista tietää miten te oman elämänne sankarit pystytte mahduttamaan päähänne nämä kaksi keskenään ristiriitaista ajatusta samaan aikaan:

1. Olen ansainnut menestykseni kovalla työllä ja lahjakkuudella.

2. Kuka tahansa voi menestyä jos haluaa.

Vai onko teidän oma menestyksenne tasan 0 arvoinen ja kuka tahansa muukin olisi siihen pystynyt? Miksi sinut sitten edes palkattiin työhösi? Kuka tahansa ei voi voittaa olympialaisissa vaikka miten treenaisi, joten miksi sinun työhösi ei palkattu ihmistä, jolla siihen on taipumusta?

Pitääkö kaikkien Suomen ihmisten päästä juuri siihen yhteen työpaikkaan? Oletteko siis ainoa työpaikka? Arvotteko te kenet palkkaatte, jos kerran ei ole väliä sillä omalla panostuksella, riittää vaan että lähettää hakemuksen?

Minä olen päässyt hyvään työpaikkaan aloittamalla sieltä ihan alhaalta, mäkkäristä ja siivoustöistä. Aina vähän parempaan ja vähän parempaan työhön.

Tiedän monia, joille ei minkäänlainen "paskaduuni" ole koskaan kelvannut. Ne on sitten niitä, joiden on vaikea työllistyä, vaikka olisi koulutuskin kunnossa. Voi voi.

Mikä tämän keskustelun tarkoitus muuten on ?

Onko se :   

1.) Miettiä yhdessä jotain mahdollista positiivista vaikutusmahdollisuutta asiaan ja  ilmiöön, tai edes sen syistä keskustelu  ?

                                      .....vaiko?

                     2.) Kokoontua yhteen täällä yhdessä vain yksinkertaisesti sanoen 'lyömään lyötyjä' ,korostamaan omaa erinomaisuutta ja harjoittamaan v..apuhetta esim.  työttömiä kohtaan ?

(...ja jos mahdollista mollaamaan ja haukkumaan  muita keskusteluun osallistujia, siinä sivussa )

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kaikkien Suomen ihmisten päästä juuri siihen yhteen työpaikkaan? Oletteko siis ainoa työpaikka? Arvotteko te kenet palkkaatte, jos kerran ei ole väliä sillä omalla panostuksella, riittää vaan että lähettää hakemuksen?

Minä olen päässyt hyvään työpaikkaan aloittamalla sieltä ihan alhaalta, mäkkäristä ja siivoustöistä. Aina vähän parempaan ja vähän parempaan työhön.

Tiedän monia, joille ei minkäänlainen "paskaduuni" ole koskaan kelvannut. Ne on sitten niitä, joiden on vaikea työllistyä, vaikka olisi koulutuskin kunnossa. Voi voi.

500-600 000 työtöntä ja 45 000 työpaikkaa. Mokomat laiskurit...

Koulutukseen pitäisi enemmän satsata ja siellä pitäisi lapsia henkisesti valmentaa uskomaan itseensä, menestymiseen ja pitkän aikavälin ajatteluun valintojensa kohdalla. Tämä pitäisi aloittaa jo ihan päiväkodista ja ensimmäisistä luokista lähtien. Totuus on että osa vanhemmista sabotoi täysin omien lapsiensa tulevaisuuden henkisellä köyhyydellään mitään ei mikään rahamäärä parantaisi. Kasvatetaan uusia uhriutujia sukupolvesta toiseen, jotka siten ovat tosissaan uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syntynyt rikkaana, aloitin säästöjeni kartuttamisen jo varhain 18v työttömyyspäivärahoista. Mukavastihan sitä kertyikin, kun en viettänyt mitään railakasta elämää muiden tavoin rahat ryypäten. Myöhemmin jatkoin säästämistä vakiduunissa ja nykyään on n. 100000 euroa säästössä. Mutta minähän olenkin sairas pihi ihminen joka ei osaa elää, viallinen.

Minäkään en syntynyt rikkaana.

Pärjäsin kuitenkin koulussa hyvin ja pääsin opiskelemaan sellaista alaa, jolla on hyvät palkat.

Jo ensimmäisessä opintoihin liittyvässä työharjoittelussa sain kunnollisen palkan.

Lähdin opiskelija vaihtoon, jotta kielitatoni kehittyisi ja saisin siitä lisäbuustia uralleni.

Sitten kävi niin, että eräänä aamuna herätessäni en tuntenut jalkojani. Tuntui siltä kuin jalat olisivat kadonneet yön aikana jonnekin. Sain kuulla sairastuneeni parantumattomaan neurologiseen sairauteen.

Sain suoritettua opinnot loppuun sairastumisesta huolimatta, mutta työelämässä sairaus koitui ongelmaksi ja jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei tullut isoa palkkaa, tuli minimi työkyvyttömyyseläke. Siitä ei ole isommin säästöjä kertynyt. Iso osa eläkkeestä menee lääkkeisiin ja hoitoihin.

On tämä toki opettavaista. Olen oppinut mm. sen, että kaikista lääkkeistä ei saa Kela-korvausta, eikä lääkekulukatto koske kuin Kelan hyväksymiä lääkkeitä. Senkin olen oppinut, että kela tykkää vaihdella hyväksymiään lääkkeitä. Tänä vuonna saattavat hyväksyä firman A valmistaman ibuprofeenin, ensi vuonna firman B valmistaman ibuprofeenin ja seuraavana vuonna firman C valmistaman ibuprofeenin.

Itselläni kokemus kaikkivoipaisuudestani ja oman onnen seppä - ajattelusta ropisi siinä vaiheessa roskakoriin, kun menin työuupumuksen seurauksena psykoottiseen masennustilaan.  Silloin kun menettää järkensä ja kykynsä ajatella/nukkua, menettää kivasti hallinnan tunteensa. Sekään ei ole niin sanottua, että pääsee edes sairastuessaan pitkäaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle toipumaan, jos siis sairastuu pitkäaikaisesti. eiei. Työeläkeyhtiön lääkäri voi sanoa, että sinä olet kuule työkykyinen, ja tipahtaa vielä alemmas köyhyysloukkuun ollen työkkärin kirjoilla jossain välitilassa. Siinä sitten saa taistella sairautensa, että köyhyytensä takia, toivoen että tuon stressin jälkeen vielä joskus nousisi työelämään. Stressi mikä köyhyydestä tulee voi olla aika murskaavaa. Sitä on hankala käsittää, jos ei ole ollut tosi köyhä. Kaipaan aikaa, kun tilille kertyi rahaa mukavasti ja sai välillä reissailla.  Ei tarvinnut kokoajan miettiä budjettia.

Itsekin joskus olen ajatellut, että kun vain riittävästi yrittää, niin onnistuu. Toki omaan talouteen voi vaikuttaa monin asioin, esim olemalla säästäväinen ja niin edelleen, mutta siis köyhyysloukusta ei useinkaan säästämällä pääse, koska kaikki menee monella köyhällä mitkä tulee, etenkin jos on tosiaan niitä sairaskuluja. Niistäkin kokemusta, koska minulla myös fyysinen sairaus. Siinä ei paljon säästellä tai sijoitella rahoja pahan päivän varalle.

Ja kuten tässä ketjussa todettiin, kaikilla on omat lähtökohdat. Joillakin tuntuu olevan omituinen käsitys, kuin kaikki ponnistaisivat samalta viivalta. Pelkästään joku trauma voi olla todella invalidisoiva asia ihmisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että Suomessa on todella hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, tämä pitäisi nähdä mielestäni positiivisena asiana eikä syyllistävänä.

Kaikki lähtee eriviivalta elämään, sehän on ihan selvä asia. Itsekin olisin halunnut paremmat kotiolosuhteet, mutta menneisyyteen ei tarvitse takertua liikaa. Saisin masennusdiagnoosin jos haluaisin, mutta mitäpä sillä tekisin, pohjalla on käyty ja siellä on rämmitty ylös ihan omin voimin koska apua ei vain saa mistään. Jokaisessa meissä on voimaa, se vain pitää kaivaa esille ja sanon tämän positiivisessa ja kannustavassa mielessä :) omiin ajatuksiin voi vaikuttaa ja omaan tulevaisuuteen.

Niin, eihän kukaan olisi masentunut jos vain tajuaisi ajatella positiivisesti! Onneksi sä voit valita milloin olet masentunut ja milloin et.

Omiin ajatuksiin voi vaikuttaa. Miksi esim masennuslääkkeet toimii paremmin niillä, jotka uskovat niiden toimivan? Mutta toki kannattaa jatkaa samaa rataa kuin tähän mennessä, mutta silloin tietää sen lopputuloksenkin. Elämä ei ole helppoa, on todella tyhmää ja tietämätöntä ajatella, että sellaisella jolla nyt menee hyvin ei olisi koskaan mitään vastainkäymisiä ja suruja ja muitakin haasteita elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että Suomessa on todella hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, tämä pitäisi nähdä mielestäni positiivisena asiana eikä syyllistävänä.

Kaikki lähtee eriviivalta elämään, sehän on ihan selvä asia. Itsekin olisin halunnut paremmat kotiolosuhteet, mutta menneisyyteen ei tarvitse takertua liikaa. Saisin masennusdiagnoosin jos haluaisin, mutta mitäpä sillä tekisin, pohjalla on käyty ja siellä on rämmitty ylös ihan omin voimin koska apua ei vain saa mistään. Jokaisessa meissä on voimaa, se vain pitää kaivaa esille ja sanon tämän positiivisessa ja kannustavassa mielessä :) omiin ajatuksiin voi vaikuttaa ja omaan tulevaisuuteen.

Niin, eihän kukaan olisi masentunut jos vain tajuaisi ajatella positiivisesti! Onneksi sä voit valita milloin olet masentunut ja milloin et.

Omiin ajatuksiin voi vaikuttaa. Miksi esim masennuslääkkeet toimii paremmin niillä, jotka uskovat niiden toimivan? Mutta toki kannattaa jatkaa samaa rataa kuin tähän mennessä, mutta silloin tietää sen lopputuloksenkin. Elämä ei ole helppoa, on todella tyhmää ja tietämätöntä ajatella, että sellaisella jolla nyt menee hyvin ei olisi koskaan mitään vastainkäymisiä ja suruja ja muitakin haasteita elämässä.

5/5

Vierailija kirjoitti:

Olisikin mielenkiintoista tietää miten te oman elämänne sankarit pystytte mahduttamaan päähänne nämä kaksi keskenään ristiriitaista ajatusta samaan aikaan:

1. Olen ansainnut menestykseni kovalla työllä ja lahjakkuudella.

2. Kuka tahansa voi menestyä jos haluaa.

Vai onko teidän oma menestyksenne tasan 0 arvoinen ja kuka tahansa muukin olisi siihen pystynyt? Miksi sinut sitten edes palkattiin työhösi? Kuka tahansa ei voi voittaa olympialaisissa vaikka miten treenaisi, joten miksi sinun työhösi ei palkattu ihmistä, jolla siihen on taipumusta?[/quote

Mitä se menestyminen tarkoittaa? Suurin osa ihmisistä on pari tonnia nettona käteen saavia peruspalkansaajia, siihen ei tarvita sen kummempia lahjakkuuksia, toki ahkeruutta ja sinnikkyyttä. Näen että nämä asiat ovat suurimman osan ihmisistä saavutettavissa. Moni pystyisi työtäni tekemään, moni ei halua.

Täydellinen.

Mikä ihmeen vastuu? Pitäiskö köyhän tuntea jotenkin syyllisyyttä vai mitä?

Entä, jos vapaa-aika on tavaraa arvokkaampi ja halutumpi ja ihan omasta halustaan elää köyhän elämää ja tuntee sen mielekkääksi, onnelliseksi ja elämän arvoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastannut myöntävästi oikein mihinkään kohtaan tuossa listassa.

Eikä minusta silti tullut köyhää.

Toki jos olisin neliraajahalvaantunut FAS-lapsi, tilanne olisi toinen, olisin köyhä, enkä voisi asialle mitään.

Mutta enemmistö köyhyydestä Suomessa on ihan itse aiheutettua, miksi yrittää ja vaivautua, kun rahaa tulee ilmaiseksikin.

Sitten kun on sen ikäinen jo, että tajuaa ettei se toimeentulotuki olekaan niin ruhtinaallisen suuri kun nuorena tuntui, sitten on vaikea kääntää sitä elämäntapaa enää toiseksi.

Tottakai se on itse aiheutettua, mutta se miksi toiset aiheuttavat sen itselleen on vähän monimutkaisempaa. Minäkään en vastannut moneenkaan kohtaan kyllä. Juttu meni niin että minut vähän niin kuin heitettiin ulos kotoa 16-vuotiaana, jonka jälkeen löysin seuraa, jonka kanssa oli mukava juhlia. Olin tosiaan ihan pentu, eikä kukaan aikuinen ollut katsomassa perään. Asuin kavereiden kanssa. Koska olen jonkinlainen syntymälahjakas, vedin kuitenkin lukion läpi keskiverto papereilla. Kirjoitukset krapulassa lukematta yhtään kirjaa ja näin. Opinto-ohjaus oli surkeaa ja en oikein tiennyt minne olisin mennyt. Valitsin vähän huti, kaksi kertaa, en löytänyt omaa alaa. Kukaan ei kertonut että sillä yhden aineen menestyksellä olisin kyllä päässyt myös yliopistoon heittämällä. Suvussani ei ole ketään joka olisi opiskellut yliopistossa. Ei minulla tullut mieleenkään että voisin päästä sinne. Tajusin sen vuosia myöhemmin.

Pärjäilen ihan ok nykyään. Ei minusta mitään uratykkiä tullut, mutta osaan järjestää asiani aina jotenkin. Nyt vain se, että missä olisin jos olisin jonkun ”tavallisen” perheen lapsi. Joka olisi asunut kotona lukioajan, jonka perään olisi vähän katsottu. Jolle joku olisi sanonut että vaikka pääsenkin lukion läpi olemalla kännissä kolme päivää viikosta ja lukematta koskaan läksyjä, se on alisuorattimista. Olisin saanut pienellä panostuksella paljon paremmat paperit ja päässyt mihin vain.

Sinustakaan ei tullut köyhää, tuli jotain ihan ok, mutta mitä olisi tullut jos olisit vastannut kyllä noihin kysymyksiin jos nytkin meni noin hyvin? No turhapa sitä on miettiä. En vain itse osaa suhtautua noin, että vau, ei tullut köyhää vaikka alku oli mikä oli. Rima olisi voinut olla korkeammalla kuin ”ei köyhä”. Nyt se on siinä.

Paljon rahaa hamuava, köyhä järjeltään. Rahallisesti köyhä, rikas mieleltään. Mielummin jälkimmäinen, koska rikkauksia ylettömästi hamuavat eivät ole loppupeleissä järkeviä eivätkä terveitä, ainoastaan ihmisiä jotka täyttävät onttouttaan rahalla ja tavaralla. Toisinsanoen, jotkut eivät halua olla ”rikkaita” vaan aidosti rikkaita.

Kaikki on itsestä kiinni vain Porvoossa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on itsestä kiinni vain Porvoossa.

Porvoo hullu is back

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kelannu tätä naista. Näyttäisi siltä, että hoitaa työnsä ja on fiksu tyyppi. Ja siltikin on köyhä. Itse olen vähän kermaperse enkä oikeastaan tunne ketään köyhää. Tää jotenkin osui.

https://areena.yle.fi/1-50146946

Vaikutti mukavalta ja järkevältä tyypiltä. Itse vain kiinnitin huomiota siihen, että kaupassa osti muovipussin. Jos sellaisen tai useamman ostaa joka kauppareissulla, niin siitä tulee vuodessa jo aika paljon täysin turhaa menoa. Jos tämmöisiä erinäisiä turhia näennäisesti mitättömiä ostoksia elämässä on useampia, niin niistä kertyy aika isot rahat vuositasolla mitkä voisi käyttää johonkin järkevämpään tai kivempaan. Kerran kun "sijoittaa" oikeisiin roskispusseihin, niin sillä säästyneellä rahalla vois saada vaikka yhden kampaamokäynnin vuodessa lisää.