Mikä on yksilön vastuu köyhyydestään Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Sanopa tuo vaikka onnettomuudessa työkykynsä menettäneelle 👍🏻!

Mikäs prosentti köyhistä mahtaa kuulua tähän ryhmään?

Joo,vitzi että hamittaa nyt aikuisena, kuin moniongelmaiset, rutiköyhät vanhempani päättivät pykätä kuitenkin liudan penskoja kaikkien ongelmiensa keskelle kaiketi vain lapsilisien toivossa. Omaa syytäni jouduin myös kiusatuksi kaikissa kouluissa köyhyyden (ei rahaa merkkivaatteisiin ja bilettää jatkuvasti pippaloissa,tähän ei kyllä kiinnostustakaan) ja sairauteni vuoksi.  Niin, siis menin tyhmänä vielä jo lapsen sairastumaan loppuelämäkseni tuskalliseen sairauteen, joka verottaa koko ajan kukkaroani ja voimiani mm. työnhaussa ja rajoittaa työhön pääsemistä, vakeuttaa/estää sosiaaliset suhteet eikä (nyky)Suomessa kukaan halua edes kaverikseen köyhää,työtöntä, sairasta ihmistä, koettu on monet kerrat ihmisten "ystävyys". Kyllä olinkin laiska ja tyhmä, ja omaa syytäni siis pelkästään ollut koko elämäni ollut menossa lähinnä junan alle kurjuuteni päätättämiseksi. Kunnolliseen terapiaan ei ole ikinä ollut rahaa eikä sitä tule tätä menoa ikinä, noh tyhmänä ja laiskana voinkin valita vielä lopettaa tämän valitsemani loputtoman kurjuuden tien. En ole saanut aikuisisälläni ikinä toimeentuotukea edes valatviin sairaskuluihini, työmarkkinatukea olen kyllä joutunut loisimaan, sori siitä Arvon  Menestyjät, jaksamista elämäänne kaltaisteni "oma syy" köyhien elättämiseen<3

Itse olen sitä mieltä että Suomessa on todella hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, tämä pitäisi nähdä mielestäni positiivisena asiana eikä syyllistävänä.

Kaikki lähtee eriviivalta elämään, sehän on ihan selvä asia. Itsekin olisin halunnut paremmat kotiolosuhteet, mutta menneisyyteen ei tarvitse takertua liikaa. Saisin masennusdiagnoosin jos haluaisin, mutta mitäpä sillä tekisin, pohjalla on käyty ja siellä on rämmitty ylös ihan omin voimin koska apua ei vain saa mistään. Jokaisessa meissä on voimaa, se vain pitää kaivaa esille ja sanon tämän positiivisessa ja kannustavassa mielessä :) omiin ajatuksiin voi vaikuttaa ja omaan tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että Suomessa on todella hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulevaisuuteen, tämä pitäisi nähdä mielestäni positiivisena asiana eikä syyllistävänä.

Kaikki lähtee eriviivalta elämään, sehän on ihan selvä asia. Itsekin olisin halunnut paremmat kotiolosuhteet, mutta menneisyyteen ei tarvitse takertua liikaa. Saisin masennusdiagnoosin jos haluaisin, mutta mitäpä sillä tekisin, pohjalla on käyty ja siellä on rämmitty ylös ihan omin voimin koska apua ei vain saa mistään. Jokaisessa meissä on voimaa, se vain pitää kaivaa esille ja sanon tämän positiivisessa ja kannustavassa mielessä :) omiin ajatuksiin voi vaikuttaa ja omaan tulevaisuuteen.

Niin, eihän kukaan olisi masentunut jos vain tajuaisi ajatella positiivisesti! Onneksi sä voit valita milloin olet masentunut ja milloin et.

Suomessa koulutus on hyvin vahvasti perinnöllistä, vaikka muuta luullaan. Amiksen käyneiden vanhempien lapset menee amikseen, akateemisten vanhempien lapsista tulee akateemisia. Tämä siis tarkoittaa että jotkin muutkin asiat tässä vaikuttavat kuin henkilökohtaiset kyvyt.

Ja joo, poikkeuksia on, mutta pääpiirteissään näin.

Outo kysymys, Johon pitäisi muka keksiä yleispätevä vastaus. Tiedän yhden puluveivarin joka on velkaselvityksessä, lusmuili sukulaisten järkkäämän työpaikan saikuttamalla jatkuvast (oikeasti krapulassa), veivasi vakavaraisen mummonsakin velkaselvitykseen. Suvun helmi 😅. Ja sitten tiedän monia muitakin tarinoita.

Tämä fb-kirjoitus kiteyttää asian mielestäni erinomaisesti. Kirjoittaja on muuan Pia Koskikuru.

"Viime päivien uutisointi hyvätuloisimman kansanosan mielipiteistä ja siitä syntynyt keskustelu saivat minut miettimään, miten joillakin voi olla niin vankka käsitys ihmisestä oman onnensa seppänä. Väheksymättä kenenkään ponnisteluja tai saavutuksia, ovat lähtökohdat, joista ponnistaa kovin moninaiset.

Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?

Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?

Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko ymmärrystä, lohdutettiinko sinua, kun itkit? Puhallettiinko, kun olit satuttanut polvesi? Naurettiinko kanssasi, vitsailtiin, hassuteltiin? Hoivattiinko flunssaisena tai vatsatautisena? Vietiinkö sinut tarvittaessa lääkäriin? Käytettiinkö neuvolassa, entä hammashoidossa?

Oliko sängyssäsi lakanat? Oliko sinulla leluja? Oliko kotona ruokaa? Oliko se edes välillä terveellistä ja monipuolista, oliko sitä riittävästi? Vietiinkö sinua kirjastoon, puistoon, luontoon? Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?

Otettiinko sinut koulussa mukaan porukkaan, vai olitko kenties se, jonka porukkaan muut pyrkivät? Tai jos sinua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin, potkittiin, tavaroitasi rikottiin, puuttuiko joku aikuinen asiaan? Oliko luokassasi useimmiten työrauha? Oliko opetus kielellä, jota ymmärsit?

Auttoiko joku tarvittaessa läksyissä? Kysyikö joku, millainen päiväsi oli ollut? Saitko nukkua? Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, kukaan perheenjäsen ei saanut turpaansa? Kenenkään ei tarvinnut paeta kodistaan? Et saanut kohtuuttomia rangaistuksia, sinua ei piesty? Et joutunut pienenä huolehtimaan vielä pienemmistä sisaruksista vanhempien unohtuessa johonkin? Et valvonut peläten, että aikuinen pahat mielessään tulee heidän sänkyihinsä, tai sinun?

Kun olit mokannut, dokannut, töpeksinyt, hölmöillyt, saitko yhä tulla kotiin? Jaksoiko joku pitää rajoja, puuttua, olla kiinnostunut?

Saitko harrastaa? Maksoiko joku lisenssisi, kuukausimaksusi, ratsastusleirisi, balettituntisi? Kuljettiko joku sinua treeneihin? Tai oliko sinulla polkupyörä tai bussilippu, jotta pääsit kulkemaan? Oliko elämässäsi soitonopettaja, valmentaja tai partionjohtaja, joka kannusti sinua?

Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle? Laskettelukeskukseen, kylpylään?

Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen tai tuttava sinua saamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellaisen, jossa pääsit itse luomaan kontakteja? Sellaisen, joka auttoi sinua uskomaan itseesi ja mahdollisuuksiisi? Lainasiko joku sinulle autoa? Ostiko joku sinulle auton? Kun muutit kotoa, ostettiinko sinulle asunto, tai autettiinko kantamaan vuokra-asuntoon sohva, tekemään sähkösopimus, ottamaan kotivakuutus? Kun lompakkosi ja jääkaappisi oli tyhjä, oliko jossakin jääkaappi, jonka ääreen hakeutua?

Oliko sinulla pankkitilillä rahaa, ennen kuin tiesit sellaisesta mitään? Oliko sinulla omaisuutta, sijoituksia? Oletko saanut arvokkaita lahjoja, ennakkoperintöä, perintöä?

Nyt mieti, kuinka moni näistä toteutui kohdallasi. Muutama, useimmat, lähes kaikki? Ja sitten mieti, kuka ja missä olet nyt. Ja lopuksi vielä mieti, missä määrin se on sinun ansiotasi."

Vierailija kirjoitti:

Terveys on aika iso osa asiassa.

Toinen on myös paikkakunta/perhe johon synnytään.

Itse esimerkiksi pieneltä kylästä jossa ei ole oppilaitoksia. Lähimmissä kaupungeissa vain ammattikouluja, lastenhoitajalinjaa, raksapuolta ja kokkikoulua. Täällä ei osata katsoa kuplan ulkopuolelle, ei kannusteta lapsia opiskelemaan. Ei ole mahdollisuutta harrastaa mitään sivistävää lapsena. Vanhemmat köyhiä. Helposti tarttuu se köyhän ajatusmaailma.

Itse tajusin vasta siinä vaiheessa kun lapset sain että sitähän on lähes kaikki kiinni itsestä ja elämä täynnä valintoja.

Joo, näin akateemisena työttömänä kummaksuttaa tuo ammattikoulupohjaisten ammattien ylenkatsonta - nehän tuovat usein varman leivän. Tiedän, että se ei ollut se pointti kirjoituksessasi, mutta tällaisen huomioin tein. Aika moni elää kuplassaan, etsikööt muut oman kuplansa. 

Toinen huomioini kiinnittänyt on sivistynyt harrastus. Mikä se on? Sivistyneisyys alkaa tiedonjanosta ja köyhäkin voi lukea lapselleen kirjaston kirjoja ja aika monella on myös nettiyhteys. Toki on perheitä, köyhiä ja rikkaita jossa lapselle ei anneta aikaa ja jossa lasta ei vaikka kannusteta lukemaan eikä lueta lapselle. Rahan puute ei kuitenkaan ole este sivistyneisyydelle. 

Kerrot, että lähes kaikki on itsestä kiinni ja elämä on täynnä valintoja. Samalla leimaat vähätuloiset ihmiset sanaparilla "köyhän ajatusmaailma". Oikein nousi niskakarvat pystyyn tuosta, sori nyt vaan. Tunnen useita vähävaraisia perheitä joissa käydään lasten kanssa ilmaistapahtumissa, opetetaan tuntemaan luontoa ja maailmaa, on hyvät suhteet sukuun ja ystäviin, lasten kanssa keskustellaan asioista. Pahoittelen mikäli ei mahdu ajatusmaailmaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveys on aika iso osa asiassa.

Toinen on myös paikkakunta/perhe johon synnytään.

Itse esimerkiksi pieneltä kylästä jossa ei ole oppilaitoksia. Lähimmissä kaupungeissa vain ammattikouluja, lastenhoitajalinjaa, raksapuolta ja kokkikoulua. Täällä ei osata katsoa kuplan ulkopuolelle, ei kannusteta lapsia opiskelemaan. Ei ole mahdollisuutta harrastaa mitään sivistävää lapsena. Vanhemmat köyhiä. Helposti tarttuu se köyhän ajatusmaailma.

Itse tajusin vasta siinä vaiheessa kun lapset sain että sitähän on lähes kaikki kiinni itsestä ja elämä täynnä valintoja.

Joo, näin akateemisena työttömänä kummaksuttaa tuo ammattikoulupohjaisten ammattien ylenkatsonta - nehän tuovat usein varman leivän. Tiedän, että se ei ollut se pointti kirjoituksessasi, mutta tällaisen huomioin tein. Aika moni elää kuplassaan, etsikööt muut oman kuplansa. 

Toinen huomioini kiinnittänyt on sivistynyt harrastus. Mikä se on? Sivistyneisyys alkaa tiedonjanosta ja köyhäkin voi lukea lapselleen kirjaston kirjoja ja aika monella on myös nettiyhteys. Toki on perheitä, köyhiä ja rikkaita jossa lapselle ei anneta aikaa ja jossa lasta ei vaikka kannusteta lukemaan eikä lueta lapselle. Rahan puute ei kuitenkaan ole este sivistyneisyydelle. 

Kerrot, että lähes kaikki on itsestä kiinni ja elämä on täynnä valintoja. Samalla leimaat vähätuloiset ihmiset sanaparilla "köyhän ajatusmaailma". Oikein nousi niskakarvat pystyyn tuosta, sori nyt vaan. Tunnen useita vähävaraisia perheitä joissa käydään lasten kanssa ilmaistapahtumissa, opetetaan tuntemaan luontoa ja maailmaa, on hyvät suhteet sukuun ja ystäviin, lasten kanssa keskustellaan asioista. Pahoittelen mikäli ei mahdu ajatusmaailmaasi. 

Ammattikoulupohjalta jää useammin työttömäksi kuin akateemiselta. Ja palkat on monissa töissä sellaisia, että joutuu hakemaan toimeentulotukea lisäksi. Sinänsä sitä ammattikoulutusta kyllä saa nopeasti, jos tuntuu että akateemisuus ei lyökään leiville. Vuodessakin jo osan tutkinnoista tekee ja suurimman osan kahdessa. Eli tämän voi tehdä vaikka työiän loppupäässäkin vielä ja edelleen ehtii töihin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Suomessa koulutus on hyvin vahvasti perinnöllistä, vaikka muuta luullaan. Amiksen käyneiden vanhempien lapset menee amikseen, akateemisten vanhempien lapsista tulee akateemisia. Tämä siis tarkoittaa että jotkin muutkin asiat tässä vaikuttavat kuin henkilökohtaiset kyvyt.

Ja joo, poikkeuksia on, mutta pääpiirteissään näin.

Puuttuisin nyt tähän koska tätä aina toistellaan miettimättä mitä se oikein tarkoittaa.

Laitatko ensi töiksesi linkin siitä, että koulutus on nimenomaan Suomessa hyvin vahvasti perinnöllistä, siis verrattuna muihin maihin. Käsittääkseni esimerkiksi monissa kehittyneissä maissa joissa koulutus maksaa puhumattakaan kehitysmaista se koulutus vasta onkin perinnöllistä. 

Seuraava kysymys: mitä sitten? MIkä ihmeen ongelma siinä on, jos muurarin lapsi haluaa itsekin olla muurari tai talonrakentaja tai hoitoalalla olevan lapsi hakeutuu hoitoalalle? Tarkoitan suhteessa siihen, että akateemisen lapsi valitsee akateemisen ammatin? Kyllä minuakin olisi katsottu kotona pitkään jos olisin mennyt amikseen, perheeni on akateeminen. Menin siis yliopistoon. Ammattikoulun käyneillä oli omakotitalo kun itse valmistuin.

Yritin itse pyydystää viime keväänä muuraria kesäksi. Töitä oli niin, että pyysivät soittamaan ensi jouluna seuraavaa kesää varten. Lisäksi ammattikoulutuksen säästöt aiheuttavat sen, että kohta olemme helisemässä. 

Eikun kaikki vaan korkeakouluuun, vaikka ammatti"korkea"kouluun, koska se on hienompaa. Ettekö te ymmärrä että kaikkia tarvitaan? Korkeakoulutusta on jo nyt liikaa laadun kustannuksella.

Nykyään voi vaihtaa alaa aikuisenakin jos haluaa.

Todellinen ongelma on kuule se, jos ihmisten mahdollisuudet viedään jo alussa peruskoulun säästöjen takia tai jos nuori syrjäytyy koulun jälkeen kokonaan, ei se jos valitaan vanhempien ammattia lähellä oleva ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveys on aika iso osa asiassa.

Toinen on myös paikkakunta/perhe johon synnytään.

Itse esimerkiksi pieneltä kylästä jossa ei ole oppilaitoksia. Lähimmissä kaupungeissa vain ammattikouluja, lastenhoitajalinjaa, raksapuolta ja kokkikoulua. Täällä ei osata katsoa kuplan ulkopuolelle, ei kannusteta lapsia opiskelemaan. Ei ole mahdollisuutta harrastaa mitään sivistävää lapsena. Vanhemmat köyhiä. Helposti tarttuu se köyhän ajatusmaailma.

Itse tajusin vasta siinä vaiheessa kun lapset sain että sitähän on lähes kaikki kiinni itsestä ja elämä täynnä valintoja.

Joo, näin akateemisena työttömänä kummaksuttaa tuo ammattikoulupohjaisten ammattien ylenkatsonta - nehän tuovat usein varman leivän. Tiedän, että se ei ollut se pointti kirjoituksessasi, mutta tällaisen huomioin tein. Aika moni elää kuplassaan, etsikööt muut oman kuplansa. 

Toinen huomioini kiinnittänyt on sivistynyt harrastus. Mikä se on? Sivistyneisyys alkaa tiedonjanosta ja köyhäkin voi lukea lapselleen kirjaston kirjoja ja aika monella on myös nettiyhteys. Toki on perheitä, köyhiä ja rikkaita jossa lapselle ei anneta aikaa ja jossa lasta ei vaikka kannusteta lukemaan eikä lueta lapselle. Rahan puute ei kuitenkaan ole este sivistyneisyydelle. 

Kerrot, että lähes kaikki on itsestä kiinni ja elämä on täynnä valintoja. Samalla leimaat vähätuloiset ihmiset sanaparilla "köyhän ajatusmaailma". Oikein nousi niskakarvat pystyyn tuosta, sori nyt vaan. Tunnen useita vähävaraisia perheitä joissa käydään lasten kanssa ilmaistapahtumissa, opetetaan tuntemaan luontoa ja maailmaa, on hyvät suhteet sukuun ja ystäviin, lasten kanssa keskustellaan asioista. Pahoittelen mikäli ei mahdu ajatusmaailmaasi. 

Ammattikoulupohjalta jää useammin työttömäksi kuin akateemiselta. Ja palkat on monissa töissä sellaisia, että joutuu hakemaan toimeentulotukea lisäksi. Sinänsä sitä ammattikoulutusta kyllä saa nopeasti, jos tuntuu että akateemisuus ei lyökään leiville. Vuodessakin jo osan tutkinnoista tekee ja suurimman osan kahdessa. Eli tämän voi tehdä vaikka työiän loppupäässäkin vielä ja edelleen ehtii töihin.

Eri

Olen ns. huonosti työllistävältä akateemiselta alalta ja ominen pätkätöineni ja"vain" parin vuoden työttömyysjaksoineni suorastaan urahai verrattuna moneen muuhun kurssikaveriini. Aineenopettajia on työttömänä pilvin pimein. Varsinkin naisilla on vaikeaa, moni on vaihtanut alaa eritoten hoitoalalle. Lisäksi aika moni akateeminen ei ole koulutustasoaan vastaavissa töissä, puhumattakaan joitain tradenomi AMK-parkoja jotka ovat puhelinmyyjinä.

Tuntemani sähkärit, putkarit, metallimiehet ts. porskuttavat oikein mallikelpoisesti. Välillä voi olla työttömyyden uhkaa ja työttömyyttäkin, mutta pääosin menee hyvin. Palkkakaan ei ole huono. 

Opiskelkaa sitä mikä tuntuu omalta muistaen kuitenkin elämän realiteetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa koulutus on hyvin vahvasti perinnöllistä, vaikka muuta luullaan. Amiksen käyneiden vanhempien lapset menee amikseen, akateemisten vanhempien lapsista tulee akateemisia. Tämä siis tarkoittaa että jotkin muutkin asiat tässä vaikuttavat kuin henkilökohtaiset kyvyt.

Ja joo, poikkeuksia on, mutta pääpiirteissään näin.

Puuttuisin nyt tähän koska tätä aina toistellaan miettimättä mitä se oikein tarkoittaa.

Laitatko ensi töiksesi linkin siitä, että koulutus on nimenomaan Suomessa hyvin vahvasti perinnöllistä, siis verrattuna muihin maihin. Käsittääkseni esimerkiksi monissa kehittyneissä maissa joissa koulutus maksaa puhumattakaan kehitysmaista se koulutus vasta onkin perinnöllistä. 

Seuraava kysymys: mitä sitten? MIkä ihmeen ongelma siinä on, jos muurarin lapsi haluaa itsekin olla muurari tai talonrakentaja tai hoitoalalla olevan lapsi hakeutuu hoitoalalle? Tarkoitan suhteessa siihen, että akateemisen lapsi valitsee akateemisen ammatin? Kyllä minuakin olisi katsottu kotona pitkään jos olisin mennyt amikseen, perheeni on akateeminen. Menin siis yliopistoon. Ammattikoulun käyneillä oli omakotitalo kun itse valmistuin.

Yritin itse pyydystää viime keväänä muuraria kesäksi. Töitä oli niin, että pyysivät soittamaan ensi jouluna seuraavaa kesää varten. Lisäksi ammattikoulutuksen säästöt aiheuttavat sen, että kohta olemme helisemässä. 

Eikun kaikki vaan korkeakouluuun, vaikka ammatti"korkea"kouluun, koska se on hienompaa. Ettekö te ymmärrä että kaikkia tarvitaan? Korkeakoulutusta on jo nyt liikaa laadun kustannuksella.

Nykyään voi vaihtaa alaa aikuisenakin jos haluaa.

Todellinen ongelma on kuule se, jos ihmisten mahdollisuudet viedään jo alussa peruskoulun säästöjen takia tai jos nuori syrjäytyy koulun jälkeen kokonaan, ei se jos valitaan vanhempien ammattia lähellä oleva ammatti.

Ongelma on siinä, että suurin osa matalan koulutuksen töistä on huonosti palkattua, vaikka sillä sinun muurarilla menisikin hyvin. On helpompaa tulla vakavaraiseksi lääkärinä kuin lähärinä. Kyse ei ole mistään hienoudesta, vaan siitä että osa (melko suuri osa) töistä on sellaisia, että niillä tulee nippa nappa toimeen. Aikuisenakaan se alan vaihto ei ole yhtään sen helpompaa. Itselläni esimerkiksi on opintolainat vielä maksamatta niistä nuoruuden turhistakin koulutuksista.

Tästä koulutuksen perinnöllisyydestä on ollut melko vasta isompi artikkeli mm. Helsingin sanomissa. En jaksa nyt sinulle mitään lähteitä kaivaa, koska tässä ei ollut kyse eri maiden vertailusta alunperinkään. Asia nyt vain on noin, se ei ole hyvä asia yksilön eikä yhteiskunnan kannalta, siinä haaskataan resursseja. Jos kiinnostaa enemmän niin löydät varmasti tietoa itsekkin.

No itsellä yksi ammattitutkinto takana mutta en kehtaa tällä kokemuksella edes hakea töitä. Lähden kuntouttavaan työtoimintaan koska se antaa rutiinia elämään ja omatuntoa kolkuttaa jos vain loisii.

Vierailija kirjoitti:

En syntynyt rikkaana, aloitin säästöjeni kartuttamisen jo varhain 18v työttömyyspäivärahoista. Mukavastihan sitä kertyikin, kun en viettänyt mitään railakasta elämää muiden tavoin rahat ryypäten. Myöhemmin jatkoin säästämistä vakiduunissa ja nykyään on n. 100000 euroa säästössä. Mutta minähän olenkin sairas pihi ihminen joka ei osaa elää, viallinen.

Minäkään en syntynyt rikkaana.

Pärjäsin kuitenkin koulussa hyvin ja pääsin opiskelemaan sellaista alaa, jolla on hyvät palkat.

Jo ensimmäisessä opintoihin liittyvässä työharjoittelussa sain kunnollisen palkan.

Lähdin opiskelija vaihtoon, jotta kielitatoni kehittyisi ja saisin siitä lisäbuustia uralleni.

Sitten kävi niin, että eräänä aamuna herätessäni en tuntenut jalkojani. Tuntui siltä kuin jalat olisivat kadonneet yön aikana jonnekin. Sain kuulla sairastuneeni parantumattomaan neurologiseen sairauteen.

Sain suoritettua opinnot loppuun sairastumisesta huolimatta, mutta työelämässä sairaus koitui ongelmaksi ja jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei tullut isoa palkkaa, tuli minimi työkyvyttömyyseläke. Siitä ei ole isommin säästöjä kertynyt. Iso osa eläkkeestä menee lääkkeisiin ja hoitoihin.

On tämä toki opettavaista. Olen oppinut mm. sen, että kaikista lääkkeistä ei saa Kela-korvausta, eikä lääkekulukatto koske kuin Kelan hyväksymiä lääkkeitä. Senkin olen oppinut, että kela tykkää vaihdella hyväksymiään lääkkeitä. Tänä vuonna saattavat hyväksyä firman A valmistaman ibuprofeenin, ensi vuonna firman B valmistaman ibuprofeenin ja seuraavana vuonna firman C valmistaman ibuprofeenin.

Duunariammatteja on siirretty ulkolaisille. Yritysten ahneutta siis. Tämä tietenkin aiheuttaa köyhyyttä kovalla rahalla koulutetuille suomalaisille.

Suomessa ei kenelläkään ole vastuuta mistään.

Juo rahasi valtio antaa lisää. Ota velkaa älä maksa, valtio armahtaa, vuokraa asunto älä maksa ei tarvitse muuttaa.

Älä tee työtä saat fyrkat sohvalle. Tapa ja kiduta ihmisiä, käy linnassa ja tapa ja kiduta lisää..jne..jne..

Tuohon koulutusasiaan ja sen periytyvyyteen. Geenit määrittävät ison osan ihmisen lähtökohdista elämään. Älykkyys on yksi selvästi periytyväkin ominaisuus. Ei siis välttämättä ole vain elinolosuhteista kiinni se, että amisvanhempien lapsista tulee amiskoulutettuja. Ja toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon koulutusasiaan ja sen periytyvyyteen. Geenit määrittävät ison osan ihmisen lähtökohdista elämään. Älykkyys on yksi selvästi periytyväkin ominaisuus. Ei siis välttämättä ole vain elinolosuhteista kiinni se, että amisvanhempien lapsista tulee amiskoulutettuja. Ja toisin päin.

Ja näin kun uskomme, niin voimme tyytyväisenä jatkaa tällä tiellä, ja heittää johonkin yksinkertaiseen suorittavaan työhön mahdolliset lahjakkuudet jotka syntyivät väärään perheeseen.

No tällä hetkellä silleen ettei tarvii nälkään kuolla eikä lumihankeen paleltua. Muun voikin sitten unohtaa.

On se paksua miten samaan aikaan kuin vapaa kilpailu on koko talousjärjestelmän ydin siinä menestyvät esittävät uskovansa, että tässä kilpailussa ei ole häviäjiä ollenkaan.

Jos ainoa syy minun häviööni on laiskuus ja saamattomuus ja sinun voittoosi ankara työn tekeminen, niin eivät ne sinun saavutuksesi kovin kummoisia ole. Robottikin kykenee samaan.

Kumpi noista pitäisi ap:n mielestä jäädä "omalle vastuulle"? Ruoka vai suoja? Luuletko tosiaan, että köyhät sitten vaan häveliäästi kuolisi pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kelannu tätä naista. Näyttäisi siltä, että hoitaa työnsä ja on fiksu tyyppi. Ja siltikin on köyhä. Itse olen vähän kermaperse enkä oikeastaan tunne ketään köyhää. Tää jotenkin osui.

https://areena.yle.fi/1-50146946

Miksi lepakkotukka?

Hiuksistako se köyhyys johtuu?

Pitäisikö jokaisella köyhällä olla sellainen kampaus josta sinä tykkäät?