Lue keskustelun säännöt.
Miksi puhutaan vain yh-köyhyydestä, kun etävanhemman köyhyys on pahempaa?
05.10.2019 |
Ja ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että KAIKKI lapsista saatavat tuet menevät lähivanhemmalle riippumatta siitä ovatko he todellisuudessa yksinhuoltajia tai molempien vanhempien hoidossa yhtä paljon.
Lapsilisät, yksinhuoltajakorotukset, elatusapu/elatustuki, asumislisässä lapset huomioidaan vain lähivanhemmalla ja työmarkkinatuessa/ansiosidonnaisessakin lapsikorotus vain lähivanhemmalle.
Itse elän alle keskituloisena, kokopäivätyössä käyvänä etävanhempana ja asuntovelkaisena (muuttotappioalueella) viikko-viikko systeemissä ja voin kertoa, että vaihtaisin taloudellisen tilanteeni työttömän yksinhuoltajan kanssa koska tahansa. Saisin myös olla lasteni kanssa päivittäin mikä olisi parantunutta talouttakin tärkeämpää. Kulutkaan eivät nousisi likimainkaan niin paljoa mitä saisin tukina lapsista, vaikka maksaisinkin jatkossa kaiken itse.
En väitä tukia liian suuriksi, vaan toivoisin etävanhemmallekin oikeuksia tukiin, koska samasta syystähän hänkin joutuu asumaan perhekokoisessa asunnossa ja muutoinkin maksamaan lasten kuluja JA elatusapua lähivanhemmalle.
M
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltaja olen tajunnut, miten helppoa lapsettoman on käydä töissä. Yötöissä, vuorotöissä ja viikonlopputyössä.
En pysty yh:na tekemään kahdeksan tunnin päivää, koska lapselle tulisi 10 tunnin päiväkotipäivä. Kaikki on sidottu aikatauluihin.Tässä se köyhyys on. Jotkut ovat pakotettuja jättämään lapsen kymmeneksi tunniksi päiväkotiin. Olisin myös sellaisen päivän jälkeen niin poikki, että minulla ei olisi lapselle mitään annettavaa.
Tarkoittaa sitä, että lapsi on päiväkodissa joka päivä 7-17 välisen ajan. Tämän jälkeen käydään kaupassa ja mennään kotiin tekemään ruokaa. Kello on 18, kun päästään syömään. Pari tuntia leikkiaikaa ja sitten lapsi nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on iso epäkohta, että tuet menee vain toiselle, vaikka molemmat huolta yhtä paljon. Samoin kuin se, että jos toinen vanhempi ei pidä lapsia luonaan yhtään niin elatusmaksu on silti sama kuin että pitäisi luonaan.
Itsellä taas on se tilanne, että huollan lapset täysin yksin eikä isä tapaa heitä. Tuloni ovat yli kaksi kertaa suuremmat, joten elatusvastuuni on 85% ja etän osuus 15%. Elatusmaksusta ei huomioida yhtään sitä ettei isä tapaa ollenkaan eikä siis osallistu mitenkään muuten kuin ihan pienellä elatusavulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltaja olen tajunnut, miten helppoa lapsettoman on käydä töissä. Yötöissä, vuorotöissä ja viikonlopputyössä.
En pysty yh:na tekemään kahdeksan tunnin päivää, koska lapselle tulisi 10 tunnin päiväkotipäivä. Kaikki on sidottu aikatauluihin.Tässä se köyhyys on. Jotkut ovat pakotettuja jättämään lapsen kymmeneksi tunniksi päiväkotiin. Olisin myös sellaisen päivän jälkeen niin poikki, että minulla ei olisi lapselle mitään annettavaa.
Tarkoittaa sitä, että lapsi on päiväkodissa joka päivä 7-17 välisen ajan. Tämän jälkeen käydään kaupassa ja mennään kotiin tekemään ruokaa. Kello on 18, kun päästään syömään. Pari tuntia leikkiaikaa ja sitten lapsi nukkumaan.
Eroaako tuo nyt yhteishuoltajien arjesta merkittävästi? On pitkiä työpäiviä, työmatkoja yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltaja olen tajunnut, miten helppoa lapsettoman on käydä töissä. Yötöissä, vuorotöissä ja viikonlopputyössä.
En pysty yh:na tekemään kahdeksan tunnin päivää, koska lapselle tulisi 10 tunnin päiväkotipäivä. Kaikki on sidottu aikatauluihin.Tässä se köyhyys on. Jotkut ovat pakotettuja jättämään lapsen kymmeneksi tunniksi päiväkotiin. Olisin myös sellaisen päivän jälkeen niin poikki, että minulla ei olisi lapselle mitään annettavaa.
Tarkoittaa sitä, että lapsi on päiväkodissa joka päivä 7-17 välisen ajan. Tämän jälkeen käydään kaupassa ja mennään kotiin tekemään ruokaa. Kello on 18, kun päästään syömään. Pari tuntia leikkiaikaa ja sitten lapsi nukkumaan.
En suostunut tähän, nyt minua pidetään lusmuna. Olen valinnut elää säästöillä 2-3 vuotta vielä. Tähän menee tukien päälle noin 15 000 € vuodessa, mutta tämä on arvokasta aikaa. Sitten kun lapsi on niin iso, että oikeasti on omatoiminen ja pärjää aamutoimissa hyvin, voin huoletta lähteä töihin seitsemältä ja jättää lapsen selviytymään yksin kouluun.
No mä olen köyhä etävanhempi. Niin köyhä että en pysty esimerkiksi autoa pitämään. Ja koska lasten tapaamisiin kuljettamiset on lain mukaan mun vastuulla niin olen täysin lähivanhemman mielivallan armoilla, saanko edes nähdä lapsiani. Useimmiten en saa. Se on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltaja olen tajunnut, miten helppoa lapsettoman on käydä töissä. Yötöissä, vuorotöissä ja viikonlopputyössä.
En pysty yh:na tekemään kahdeksan tunnin päivää, koska lapselle tulisi 10 tunnin päiväkotipäivä. Kaikki on sidottu aikatauluihin.Tässä se köyhyys on. Jotkut ovat pakotettuja jättämään lapsen kymmeneksi tunniksi päiväkotiin. Olisin myös sellaisen päivän jälkeen niin poikki, että minulla ei olisi lapselle mitään annettavaa.
Tarkoittaa sitä, että lapsi on päiväkodissa joka päivä 7-17 välisen ajan. Tämän jälkeen käydään kaupassa ja mennään kotiin tekemään ruokaa. Kello on 18, kun päästään syömään. Pari tuntia leikkiaikaa ja sitten lapsi nukkumaan.
Eroaako tuo nyt yhteishuoltajien arjesta merkittävästi? On pitkiä työpäiviä, työmatkoja yms.
Riippuu varmasti vähän, miten vanhemmat ovat järjestäneet asiat. Minä olen valinnut myydä omaisuuttani, jotta voin olla läsnä lapselle mahdollisimman paljon.
Ehdin käydä töissä myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on iso epäkohta, että tuet menee vain toiselle, vaikka molemmat huolta yhtä paljon. Samoin kuin se, että jos toinen vanhempi ei pidä lapsia luonaan yhtään niin elatusmaksu on silti sama kuin että pitäisi luonaan.
Itsellä taas on se tilanne, että huollan lapset täysin yksin eikä isä tapaa heitä. Tuloni ovat yli kaksi kertaa suuremmat, joten elatusvastuuni on 85% ja etän osuus 15%. Elatusmaksusta ei huomioida yhtään sitä ettei isä tapaa ollenkaan eikä siis osallistu mitenkään muuten kuin ihan pienellä elatusavulla.
Minä olen kelan minimielareilla ja isä ei tapaa lastaan juuri koskaan. Vanhempani asuvat 300 km päässä.
En pysty käymään täysipainoisesti töissä, resurssini eivät riitä. Olen valinnut omaisuuden myymisen, jotta voimme elää kolme vuotta hyvää kiireetöntä elämää. Jos ei olisi myytävää omaisuutta, ottaisin jollakin konstilla lainaa elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on iso epäkohta, että tuet menee vain toiselle, vaikka molemmat huolta yhtä paljon. Samoin kuin se, että jos toinen vanhempi ei pidä lapsia luonaan yhtään niin elatusmaksu on silti sama kuin että pitäisi luonaan.
Itsellä taas on se tilanne, että huollan lapset täysin yksin eikä isä tapaa heitä. Tuloni ovat yli kaksi kertaa suuremmat, joten elatusvastuuni on 85% ja etän osuus 15%. Elatusmaksusta ei huomioida yhtään sitä ettei isä tapaa ollenkaan eikä siis osallistu mitenkään muuten kuin ihan pienellä elatusavulla.
Minä olen kelan minimielareilla ja isä ei tapaa lastaan juuri koskaan. Vanhempani asuvat 300 km päässä.
En pysty käymään täysipainoisesti töissä, resurssini eivät riitä. Olen valinnut omaisuuden myymisen, jotta voimme elää kolme vuotta hyvää kiireetöntä elämää. Jos ei olisi myytävää omaisuutta, ottaisin jollakin konstilla lainaa elämiseen.
Tuo ajatus, että pitäisi aina mennä eteenpäin, olla tuottava ja kartuttaa omaisuutta. Mielestäni esimerkiksi 45 000 € ei ole loppupeleissä mikään valtava summa kolmen vuoden hyvästä elämisestä. En tarkoita mitään juhlimista, mutta että on hyvää ruokaa, tarvittavat käytännölliset vaatteet ja mukavasti neliöitä.
Elän mieluiten tässä ja nyt, kuin säästän vanhuuden varalle eläkkeeseen, jota ei ehkä tulekaan. Sen lisäksi repisin itseni ja lapseni rajoille ajallisesti ja rahallisesti. Siinä ei ole mitään järkeä.
Yksinhuoltaja olen tajunnut, miten helppoa lapsettoman on käydä töissä. Yötöissä, vuorotöissä ja viikonlopputyössä.
En pysty yh:na tekemään kahdeksan tunnin päivää, koska lapselle tulisi 10 tunnin päiväkotipäivä. Kaikki on sidottu aikatauluihin.
Tässä se köyhyys on. Jotkut ovat pakotettuja jättämään lapsen kymmeneksi tunniksi päiväkotiin. Olisin myös sellaisen päivän jälkeen niin poikki, että minulla ei olisi lapselle mitään annettavaa.