Uusi suhde heti eron jäljeen

Up

Panosuhde tietenkin.

Niin paljon vaan naimaan, että vatsanahka soi!

Voihan sitä seksiä saada ilman suhdettakin..

Up

Mulla ei oo myöskään kiire uutteen suhteeseen.Erosta kohta vuosi.Enkä harrasta panosuhteita.Keskityn nyt vain itseeni,lapsiini ja ystäviini.Nautin elämästä :)

Mikä on "heti"? 

Minusta 5 vuotta on melkoinen ikuisuus. Tuollaisessa ajassa saattaa käydä niin että oppii olemaan "liiankin hyvin yksin", eli ettei enää taivu parisuhteeseen. Mut toki moni on pitkään yksin ja haluaa olla, vaikka loppuelämänsä. Ei siinä mitään pahaa ole, kunhan ymmärtää että muut voi kaivata sitä kumppania elämäänsä. 

Omasta erosta on nyt vuosi. Sitä ennen liitto oli kuollut vuosia. Eron jälkeen nautin paljon yksinolosta ja olen panostanut lapsiini. Mutta nyt pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä että olisin valmis uuteen suhteeseen. En ole missään treffisaiteilla, mutta jos joku sopiva eteen tulisi niin miksi ei. Ajatus uudesta kumppanista on alkanut tuntua mukavalta. 

Pitkän sinkuttelun problematiikka on siinä, että kiinnostus parisuhteeseen loppuu jossain vaiheessa ja alat nähdä kaikki elämääsi yrittävät rasittavina tunkeutujina. Aika tavallinen keskustelun aihe on käsite omasta ajasta, kun et millään löydä toiselle aikaa ikinä, koska haluat omaakin aikaa ja sitä taas ei ole ikinä tarpeeksi. Toinen ihminen on kuin työ, pakko, kotitehtävä ilman että siitä saa mitään iloa. Huomaat pyytäväsi että jos et ottaisi niin usein yhteyttä, päivittäinen viestiminen on rasittavaa ja näimme juuri eilen, voisitko olla muutaman päivän omissa oloissasi, keskittyä vaikka töihisi ja nähdä vaikka ystäviäsi jos haluat seuraa, mutta ei tänne. Lopulta päätin hyväksyä, että minua ei kai enää ikinä tule kiinnostamaan parisuhde millään tavalla eikä missään muodossa. Olisi heti pitänyt ottaa vaan joku että olisi pysynyt siinä kurjuudessa kiinni, nyt ei enää pysty. Liian helppoa elämä ja rentoa.

Mitä tarkoitat suhteella? Yhteenmuuttamista, vai tapailua?

Jos tapailua, niin sen nyt ymmärtää, mutta en itsekään ymmärrä jos heti alkaa punkkaamaan toisen kanssa.

Kyllä se kivaa on, jos joku on siinä kainalossa talvisena lauantai-iltana katsomassa elokuvaa. Ja on seksiä säännöllisesti.

Kyllä se laastarisuhde kummasti lämmittää... En itsekään niihin uskonut ennenkuin erosin ja sellaiseen päädyin.

Minulla on aina ollut uusia suhteita oli sitten ero tai ei 🤔

Kyllä mieluusti ottaisin halikaverin. Erosta yli 3v eikä mitään ole ollut. Kukaan ei kiinnostu, ikävää olla hylkiö.

Onhan näitä lennosta vaihtajiakin vaikka kuinka.

Kyllä siinä ihmisellä jotain ongelmaa on, jos ei kykene edes muutamaa kuukautta olemaan yksin. Lähinnä tulee mieleen näillä ihmisillä se, että eivät kykene jostain syystä eroa käsittelemään ja kun ottaa heti toisen, niin saa lykättyä mielestä pois. 

Karmeintahan tämä on niissä tapauksissa, kun kuvioissa on lapsia mukana ja uusi nainen/mies esitellään väkisin jälkikasvulle samalla ovenavauksella kun oma toinen vanhempi muuttaa pois. Onhan näitäkin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Pitkän sinkuttelun problematiikka on siinä, että kiinnostus parisuhteeseen loppuu jossain vaiheessa ja alat nähdä kaikki elämääsi yrittävät rasittavina tunkeutujina. Aika tavallinen keskustelun aihe on käsite omasta ajasta, kun et millään löydä toiselle aikaa ikinä, koska haluat omaakin aikaa ja sitä taas ei ole ikinä tarpeeksi. Toinen ihminen on kuin työ, pakko, kotitehtävä ilman että siitä saa mitään iloa. Huomaat pyytäväsi että jos et ottaisi niin usein yhteyttä, päivittäinen viestiminen on rasittavaa ja näimme juuri eilen, voisitko olla muutaman päivän omissa oloissasi, keskittyä vaikka töihisi ja nähdä vaikka ystäviäsi jos haluat seuraa, mutta ei tänne. Lopulta päätin hyväksyä, että minua ei kai enää ikinä tule kiinnostamaan parisuhde millään tavalla eikä missään muodossa. Olisi heti pitänyt ottaa vaan joku että olisi pysynyt siinä kurjuudessa kiinni, nyt ei enää pysty. Liian helppoa elämä ja rentoa.

Tämä on just mun kokemus, silti vaikka aloin seurustella vuosi erosta. En vaan pysty muuttamaan enää yhteen, vaikka on ihana mies. Ja millään en jaksa joka tunti viestittelyä, enkä halua olla kaksin joka päivä, mulla on myös ystäviä, harrastuksia ja sukulaisia.

Niin vaan on, että kun ei ole pakko enää perustaa perhettä, ja on varaa asua mukavasti yksinkin, ei halua enää asua kenenkään kanssa.

Turha varmaan sanoa, että exäni ei juuri kotitöitä tehnyt, eikä minulla ollut muutenkaan tilaa omille jutuilleni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä ihmisellä jotain ongelmaa on, jos ei kykene edes muutamaa kuukautta olemaan yksin. Lähinnä tulee mieleen näillä ihmisillä se, että eivät kykene jostain syystä eroa käsittelemään ja kun ottaa heti toisen, niin saa lykättyä mielestä pois. 

Karmeintahan tämä on niissä tapauksissa, kun kuvioissa on lapsia mukana ja uusi nainen/mies esitellään väkisin jälkikasvulle samalla ovenavauksella kun oma toinen vanhempi muuttaa pois. Onhan näitäkin nähty.

Itsellä meni reilu kolme kuukautta erilleen muutosta ennenkuin laastarisuhde lähti käyntiin.

Ei tämä vielä kovin vakavaa ole, eikä olla kummankaan lapsille esittäydytty.  Minulla kyllä yksinolo sujui aivan hyvin, tämä laastarointi on jopa hankalampaa henkisesti.

Liitto oli jo ollut pitkään, vuosia, täysin kuollut. Pelkkää kämppäkaveruutta kulut ja lastenhoito jakaen. Helpotti päästä elämään yksin vuoroviikkovanhempana.

Tämä laastari tuskin johtaa mihinkään vakavaan loppuelämän suhteeseen, mutta ainakin tällä hetkellä korjaa itsetuntoni niitä osia jotka olivat maissa. Toisaalta tuo myös tietynlaista ahdistusta, koska omat tunteet jyllää laidasta laitaan, vaikka tämä laastarihenkilö sanoi heti ettei halua seurustella ja sen hyväksyin.

Jotkut eivät vaan osaa olla yksin. Mieluummin se, että suree eronsa kunnolla ennen kuin aloittaa uuden vain suhteen vuoksi. Etenkin jos on lapsia niin siihen ei kannata ottaa ketään kevytsuhteilijaa pyörimään, ei tee hyvää lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä ihmisellä jotain ongelmaa on, jos ei kykene edes muutamaa kuukautta olemaan yksin. Lähinnä tulee mieleen näillä ihmisillä se, että eivät kykene jostain syystä eroa käsittelemään ja kun ottaa heti toisen, niin saa lykättyä mielestä pois. 

Karmeintahan tämä on niissä tapauksissa, kun kuvioissa on lapsia mukana ja uusi nainen/mies esitellään väkisin jälkikasvulle samalla ovenavauksella kun oma toinen vanhempi muuttaa pois. Onhan näitäkin nähty.

Itsellä meni reilu kolme kuukautta erilleen muutosta ennenkuin laastarisuhde lähti käyntiin.

Ei tämä vielä kovin vakavaa ole, eikä olla kummankaan lapsille esittäydytty.  Minulla kyllä yksinolo sujui aivan hyvin, tämä laastarointi on jopa hankalampaa henkisesti.

Liitto oli jo ollut pitkään, vuosia, täysin kuollut. Pelkkää kämppäkaveruutta kulut ja lastenhoito jakaen. Helpotti päästä elämään yksin vuoroviikkovanhempana.

Tämä laastari tuskin johtaa mihinkään vakavaan loppuelämän suhteeseen, mutta ainakin tällä hetkellä korjaa itsetuntoni niitä osia jotka olivat maissa. Toisaalta tuo myös tietynlaista ahdistusta, koska omat tunteet jyllää laidasta laitaan, vaikka tämä laastarihenkilö sanoi heti ettei halua seurustella ja sen hyväksyin.

Laastarisuhde on aivan eri asia, kuin se, että heti muutetaan uuden kanssa yhteen ja tungetaan uusi heti myös lasten elämään. 

Up

Up

Sama juttu. Tulin jätetyksi ja nyt aion keskittyä itseeni ja lapseeni. En todellakaan pysty ajattelemaan uutta suhdetta. Ehkä joskus 5 vuoden päästä voisin harkita asiaa.