se Luokan hiljainen, salaperäinen ja viehättävä tyttö, josta kaikki pojat haaveilevat, mutta kukaan ei uskalla lähestyä...

Ei tapahdu paljon mitään. Makaan flunssassa ja selaan viehkosti vauvapalstaa. Mysteerit murenis jos näkis mut tässä nyt.

Ovat edelleen niitä hiljaisia, salaperäisiä ja omalla tavallaan viehättäviä, joita kukaan ei halua lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat edelleen niitä hiljaisia, salaperäisiä ja omalla tavallaan viehättäviä, joita kukaan ei halua lähestyä.

tai ehkä uskalla?

Vierailija kirjoitti:

Ei tosissaan ole mikään outo yhdistelmä. Kauniit ovat saattaneet kokea kateutta ja sitä kautta vähättelyä ja ilkeilyä nuoresta asti, joten vähänkin herkempi luonne, niin helposti lopputuloksena vetäytyy.

Minulla oli pitkä, vaalea tukka jota muutama luokkakaveri (tyttö) aina usutti leikkaamaan (heillä itsellä oli kuudennella mm. se kananpyllytukka). Muut meikkasi vahvasti, minä en kun ei nyt ollut tarvetta peitellä finnejä tms silloin. Siitäkin sain kuulla. Muutenkin olin vähän sellainen hyljeksitty näiden suositumpien tyttöjen toimesta aina. Olin myös muita sirompi joten vähän sai pelätäkin niitä. Nyt aikuisena kun olen katsellut noita koulukuvia, niin vaikka itse sanonkin niin ei minussa nyt ainakaan vikaa ollut. Sellainen luonnollisen nätti naapurintyttö. Mutta silloin luulin olevani ruma ja vääränlainen ja se kohtelu vahvisti omaa ujoutta ja vetäytyneisyyttä.

Lukiossa sit vasta aloin vähän loistaa ja kyllä niitä poikakaveriehdokkaita ihan kivasti olikin sit tarjolla.

En tiedä yhtäkään tyttöä/naista jota "kaikki" pojat/miehet haluavat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tosissaan ole mikään outo yhdistelmä. Kauniit ovat saattaneet kokea kateutta ja sitä kautta vähättelyä ja ilkeilyä nuoresta asti, joten vähänkin herkempi luonne, niin helposti lopputuloksena vetäytyy.

Minulla oli pitkä, vaalea tukka jota muutama luokkakaveri (tyttö) aina usutti leikkaamaan (heillä itsellä oli kuudennella mm. se kananpyllytukka). Muut meikkasi vahvasti, minä en kun ei nyt ollut tarvetta peitellä finnejä tms silloin. Siitäkin sain kuulla. Muutenkin olin vähän sellainen hyljeksitty näiden suositumpien tyttöjen toimesta aina. Olin myös muita sirompi joten vähän sai pelätäkin niitä. Nyt aikuisena kun olen katsellut noita koulukuvia, niin vaikka itse sanonkin niin ei minussa nyt ainakaan vikaa ollut. Sellainen luonnollisen nätti naapurintyttö. Mutta silloin luulin olevani ruma ja vääränlainen ja se kohtelu vahvisti omaa ujoutta ja vetäytyneisyyttä.

Lukiossa sit vasta aloin vähän loistaa ja kyllä niitä poikakaveriehdokkaita ihan kivasti olikin sit tarjolla.

Vähän samaa. Pidin itseäni tosi rumana kun kuulin sattumalta parin vähän nuoremman tytön pohdintaa siitä, kumpi on kauniimpi eli minä vaiko todellisena kaunottarena pitämäni tyttö.

Eipä se ole kumppania elämän tuonut, vedän ilmeisesti ulkonäköni vuoksi puoleeni vähän eriskummallisia tapauksia.

Niistä tulee usein baariminnoja, menestyneitä perheenäitejä - jos vain löytävät sen varakkaan menestyjämiehensä - taikka sitten pahimmillaan paikallisia pubiruusuja.

Nuorena tyypillisesti kirjoittelevat runoja, ihailevat edgyjä rocktähtiä, harrastavat new age-häröilyä ja seurustelevat itseään kymmenen vuotta vanhempien nistien kanssa.

Täällä on hirveän usein aloituksia kouluajoista, vasikka monilla ne ajat ovat nätisti sanottuna aika kaukana takanapäin. Ymmärtäisin jos koulualoituksia tekisivät äidit, joiden lapset ovat kouluiässä, mutta aloittajat ovat usein aivan muita henkilöitä. Eikö kannattaisi jättää lopullisesti taakse sellaiset ajat, jotka ovat olleet oikeasti takana jo kauan?

Vierailija kirjoitti:

Koen että olin tälläinen, tuntuupa oudolta sanoa näin :D Mutta oon ollut aika pitkälti koko elämäni parisuhteessa, ensimmäinen suhde alkoi 15 vuotiaana ja päättyi 20v, toinen alkoi siitä puolen vuoden sisällä ja jatkuu edelleen 11 vuoden jälkeen.

Kaikki on aina käynyt hyvin nopeasti enkä ole sen enempää kerennyt ajatella sinkkuna olemista tai miten tässä näin pääsi käymään mutta oon ollut kyllä ihan onnellinen. :) Vitsaukseni onkin sitten ehkä se että olemme kärsineet nykyisen kanssa lapsettomuudesta useita vuosia. 

Ethän ole. Sinä olet sarjaseurustelija. Et sovi lainkaan tuon tytön kuvaukseen.

Ap:n kirjoittamaa tyttöä kukaan ei uskaltanut lähestyä.

Ja tyttö oli itse hiljainen eikä ilmeisesti lähestynyt muita.

Veikkaisin, että tyttö toteutti unelmiaan ensin itsenäisesti ja sitten tapasi jonkun, jonka vuoksi vihdoin rohkaistui ja uskalsi avautua. Ja tämä suhde piti.

Vierailija kirjoitti:

mistä kukaan tietää, kenestä kaikki luokan pojat haaveilevat, jos eivät edes uskalla lähestyä? Pojat vissiin harvemmin salaa supattavat ihastuksistaan, tai näin kuvittelen, olenko väärässä?

Ei pojat kerro kavereilleen ihastuksistaan.

Tunnistan kyllä tyypin, meidän luokalla oli tuollainen tyttö. Hän oli kaunis älykkö, mutta hiljainen, sen lisäksi vähän outo ja salaperäinen, koska harrasti roolipelejä sekä tähtitiedettä. Hänestä tuli fyysikko ja moni miespuolinen opiskelija oli hänestä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat edelleen niitä hiljaisia, salaperäisiä ja omalla tavallaan viehättäviä, joita kukaan ei halua lähestyä.

tai ehkä uskalla?

Tuskin kyse on uskalluksen puuttumisesta, mutta jos joku on todella hiljainen, niin semmoista ihmistä voi olla aika hankala jututtaa jos saa vain hyvin lyhyitä tai lähes vältteleviä vastauksia. Jos taas kaksi vilkasta ihmistä keskustelee, niin  molemmilta tulee luonnostaan sitä juttua  ja keskustelu  rullaa helposti aiheesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mistä kukaan tietää, kenestä kaikki luokan pojat haaveilevat, jos eivät edes uskalla lähestyä? Pojat vissiin harvemmin salaa supattavat ihastuksistaan, tai näin kuvittelen, olenko väärässä?

Kyllä se tyttö ainakin sen itse huomaa ja tarkkanäköiset tämän kaverit. Katsoinpa melkein mihin tahansa poikaan päin yläasteella, siellä joku tuijotti minua takaisin. Ala-asteella sain ystävänpäivänä paljon kortteja pojilta ja luokan pojat halusivat äänestää minua luokan hymytytöksi. Tyttövaltaisessa luokassa tytöt taas ihannoivat sitä ekstroverttia ja "räväkkää" tyttöä ja jäin äänestyksessä kakkoseksi. En ole missään tapauksessa ujo mutta varsin introvertti. En ole koskaan kiusannut ketään ja itse pidän tätä aika isona meriittinä vielä aikuisenakin.

Minulla on aina ollut sankoin joukoin ihailijoita mutta olen sinkku 40-vuotiaana siksi, etten oikeastaan ihastu juuri koskaan minuun ihastuviin. Joka ikisessä oppilaitoksessa/työpaikassa/harrastuksessa yms. minua lähestyy yksi tai useampi mies. Baarissa joka nurkan takaa löytyy vähintään yksi kiinnostunut. Tällä hetkellä ihailijoita tiedän olevan ainakin 5 kpl. Osa entisiä tapailuita ja osa työelämässä tutuksi tulleita. Kivoja tyyppejä mutta "se jokin" puuttuu.

Minulla on jo useita vuosia ollut läheinen miespuolinen ystävä, jonka kanssa harrastamme erinomaista ja monipuolista seksiä. Tilausta on vai jollekin totaalisesti jalat alta vievälle tapaukselle (mikäli sellainen olisi olemassa). En etsi seuraa aktiivisesti koska olen tyytyväinen elämääni näin. Minua enemmän tienaa n. 0,3 prosenttia suomalaisista palkansaajista >> elättäjälle ei ole tarvetta.

Niin no tässähän se tulee hyvin ilmi, eli ne salaperäiset ja kauniit tytöt isona joutuvat jonkun jännien panoleluksi. Surullista että siinä aina käy niin. Missä olisi kiva, fiksu, kaunis ja koskematon tyttö? Ei sellaisia taida olla.

Mutta jutteliko tällaiset suositut tytöt kertaakaan niille luokan kilteille pojille? :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mistä kukaan tietää, kenestä kaikki luokan pojat haaveilevat, jos eivät edes uskalla lähestyä? Pojat vissiin harvemmin salaa supattavat ihastuksistaan, tai näin kuvittelen, olenko väärässä?

Kyllä se tyttö ainakin sen itse huomaa ja tarkkanäköiset tämän kaverit. Katsoinpa melkein mihin tahansa poikaan päin yläasteella, siellä joku tuijotti minua takaisin. Ala-asteella sain ystävänpäivänä paljon kortteja pojilta ja luokan pojat halusivat äänestää minua luokan hymytytöksi. Tyttövaltaisessa luokassa tytöt taas ihannoivat sitä ekstroverttia ja "räväkkää" tyttöä ja jäin äänestyksessä kakkoseksi. En ole missään tapauksessa ujo mutta varsin introvertti. En ole koskaan kiusannut ketään ja itse pidän tätä aika isona meriittinä vielä aikuisenakin.

Minulla on aina ollut sankoin joukoin ihailijoita mutta olen sinkku 40-vuotiaana siksi, etten oikeastaan ihastu juuri koskaan minuun ihastuviin. Joka ikisessä oppilaitoksessa/työpaikassa/harrastuksessa yms. minua lähestyy yksi tai useampi mies. Baarissa joka nurkan takaa löytyy vähintään yksi kiinnostunut. Tällä hetkellä ihailijoita tiedän olevan ainakin 5 kpl. Osa entisiä tapailuita ja osa työelämässä tutuksi tulleita. Kivoja tyyppejä mutta "se jokin" puuttuu.

Minulla on jo useita vuosia ollut läheinen miespuolinen ystävä, jonka kanssa harrastamme erinomaista ja monipuolista seksiä. Tilausta on vai jollekin totaalisesti jalat alta vievälle tapaukselle (mikäli sellainen olisi olemassa). En etsi seuraa aktiivisesti koska olen tyytyväinen elämääni näin. Minua enemmän tienaa n. 0,3 prosenttia suomalaisista palkansaajista >> elättäjälle ei ole tarvetta.

Niin no tässähän se tulee hyvin ilmi, eli ne salaperäiset ja kauniit tytöt isona joutuvat jonkun jännien panoleluksi. Surullista että siinä aina käy niin. Missä olisi kiva, fiksu, kaunis ja koskematon tyttö? Ei sellaisia taida olla.

Yhtä lailla ystäväni on sitten minulle "panolelu". Rakasteluksikin toisinaan kutsumme kyseistä toimintaa.

Mistä ihmeestä kuvittelet löytäväsi viehättävän ja kokemattoman naisen, joka rakastuisi juuri sinuun? Olen saanut kaikki miehet, jotka olen halunnut. Minä olen tuo lainauksesi kirjoittaja ja suurin ongelmani on niiden viehättävien miesten puute. Minä olen elämääni tyytyväinen. Sinä taas et kuulosta siltä. Kenellä se ongelma mahtaa olla ja mikä se ongelma on?

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokallamme oli. Kuului Jehovan todistajiin. Suoritti koulut kympin keskiarvolla lukioon asti, sen jälkeen takaisin kirkkoon ja naimisiin ja lapsia jonkun toisen uskiksen kanssa.

Ja tämmöisestäkö ne pojat haaveili heeh?

Mweidän luokalla oli kyllä Jehovan Todistaja tyttö ja ihan kauniskin mutta salaperäisyys taisi kaatua siihen kun kertoi käyneensä NL ssä ja antaneensa pimppaa heti ensimmäiselle Igorille ja sitten vielä osallistui johonkin mutumissikisaankin :). Varmaan muuten toteutti kaikki JT kuviot ja vaatteet olivat aina tärkeät asiat ja meikit jne.

Vierailija kirjoitti:

Mweidän luokalla oli kyllä Jehovan Todistaja tyttö ja ihan kauniskin mutta salaperäisyys taisi kaatua siihen kun kertoi käyneensä NL ssä ja antaneensa pimppaa heti ensimmäiselle Igorille ja sitten vielä osallistui johonkin mutumissikisaankin :). Varmaan muuten toteutti kaikki JT kuviot ja vaatteet olivat aina tärkeät asiat ja meikit jne.

Kertoi siis itse: "sen mielenkiinto loppui heti kun olin mennyt sen kanssa sänkyyn" lause tipautti minut maanpinnalle heti.

Jehovan todistajat eivät saaneet ystävystyä ei JT den kanssa jos noudattivat ohjeita.niitten lehdissä on ohjeistukset sellaiseen, Ne kyllä aivopestään muka kaikille ystävällisiksi jne mutta se on ihan julkisivua.

Yleensä ne kauneimmat tai komeimmat ovat itseään täynnä ja taviksen näköiset voivat vain heistä haaveilla.Löytävät yleisemmin toisensa seukkaavat ja huomaavat että vähän taviksen näköinen sopiikin heille paremmin.En itse koskaan tuon takia edes katsellut liian hyvän näköisiä.Se tarvitsee vain vähän aikaa kun he huomaavat sen.