Onko länsimaiden demokratia enää aidosti edustuksellista?
Länsimaissa puhutaan paljon demokratiasta, mutta kuinka demokraattisena järjestelmää voidaan pitää, jos merkittävä osa kansalaisista ei osallistu vaaleihin?
Monissa länsimaissa äänestysaktiivisuus jää noin 40-75 prosentin välille. Tämä tarkoittaa, että huomattava osa väestöstä ei koe vaaleissa äänestämistä itselleen merkitykselliseksi tai ei halua osallistua nykyiseen poliittiseen järjestelmään.
Eikö tämän pitäisi olla päättäjille vakava viesti?
Syitä osallistumattomuuteen on monia. Silti herää kysymys: kuinka hyvin nykyinen poliittinen järjestelmä todella edustaa koko kansaa, jos suuri osa ihmisistä jää sen ulkopuolelle?
Omalla kohdallani en ole koskaan äänestänyt, enkä aio äänestää seuraavissakaan vaaleissa.
Mielestäni ongelma on paljon syvemmällä kuin yksittäisissä vaaleissa tai puolueissa.
Länsimaiden politiikka on pitkälti sidottu vaalikausiin. Neljän vuoden välein vaihtuvat hallitukset, painopisteet ja poliittiset tavoitteet. Pitkäjänteinen päätöksenteko jää helposti lyhyen aikavälin poliittisten tavoitteiden ja vaalilupausten jalkoihin.
Vertailukohtana voidaan nostaa esimerkiksi Kiina, jossa valtion pitkän aikavälin strategia voi säilyä huomattavasti vakaampana vuosikymmenten ajan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Kiinan poliittinen järjestelmä olisi demokraattinen tai että sen toimintamalli olisi sellaisenaan tavoiteltava. Mutta se herättää aiheellisen kysymyksen: miksi demokraattisten valtioiden on niin vaikeaa yhdistää kansan vaikutusmahdollisuudet pitkäjänteiseen päätöksentekoon?
Toinen suuri ongelma on talousjärjestelmä.
Poliittisessa keskustelussa keskitytään jatkuvasti leikkauksiin, palkansaajien asemaan, työttömyysturvaan, eläkkeisiin ja muihin vastaaviin kysymyksiin. Nämä ovat toki merkittäviä asioita, mutta kuinka usein keskustelussa todella kyseenalaistetaan itse talousjärjestelmän rakenteita?
Miksi keskustelu keskittyy niin usein järjestelmän aiheuttamien ongelmien seurauksiin sen sijaan, että tarkasteltaisiin niiden taustalla olevia rakenteellisia syitä?
Velkaantumiseen perustuvan talousjärjestelmän kestävyyttä, rahan syntymekanismeja ja jatkuvan talouskasvun vaatimusta pitäisi pystyä käsittelemään avoimesti ilman, että keskustelu typistyy perinteiseen vasemmisto-oikeisto-vastakkainasetteluun. Jokainen voi miettiä kuka hyötyy tästä vastakkainasettelusta (hajoita ja hallitse).
En usko, että nykyisen järjestelmän ongelmat ratkeavat vain vaihtamalla puolueita tai hallituksia. Tarvitaan myös keskustelua siitä, millainen järjestelmä olisi aidosti kestävä ja miten kansalaiset voisivat vaikuttaa siihen nykyistä paremmin.
Lopulta haluaisinkin esittää muutaman kysymyksen:
1. Voidaanko demokratiaa pitää aidosti toimivana, jos suuri osa kansalaisista ei koe vaaleihin osallistumista merkitykselliseksi?
2. Onko neljän vuoden vaalikausi yhteensopiva vuosikymmenten mittaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisen kanssa?
3. Miksi talousjärjestelmän perusrakenteita kyseenalaistetaan poliittisessa keskustelussa niin vähän?
4. Voisiko demokratiaa kehittää niin, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet eivät rajoittuisi käytännössä vaalipäivään?
Kommentit (13)
Raha puhuu ja härän kakka kävelee.
Vierailija kirjoitti:
Paasaamisen sijaan voisit esittää vaihtoehtoja.
Tarkoitus on keskustella asiasta koska vielä liian moni äänestää ja uskoo sen korjaavan asiat nykyisellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paasaamisen sijaan voisit esittää vaihtoehtoja.
Tarkoitus on keskustella asiasta koska vielä liian moni äänestää ja uskoo sen korjaavan asiat nykyisellään.
Siksi juuri kehotan esittämään vaihtoehtoja. Mitä siis ehdotat, vallankumousta tai jotain?
Ei ole tulossa muutosta. Liian moni hyötyy. Mukaan vaan peliin ja tuhotaan yhdessä planeetta.
niinku joku minua viisaampi sanoi: demokratia on paska järjestelmä mutta kaikki muut järjestelmät on vielä paskempia
1. Voidaanko demokratiaa pitää aidosti toimivana, jos suuri osa kansalaisista ei koe vaaleihin osallistumista merkitykselliseksi?
Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että järjestelmää ei voi muuttaa sen ulkopuolellta, eli äänestämättä jättäminen ei ainakaan hyödytä mitään.
2. Onko neljän vuoden vaalikausi yhteensopiva vuosikymmenten mittaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisen kanssa?
Jos valittujen edustajien työ katsotaan sen arvoiseksi, he saavat jatkaa, eli vastuu pitkäjänteisestä politiikasta on poliitikoilla itsellään.
3. Miksi talousjärjestelmän perusrakenteita kyseenalaistetaan poliittisessa keskustelussa niin vähän?
Emme me yksin kykene Suomessa näin mittaviin muutoksiin, me joudumme pakostikin noudattamaan EU:n yhteistä talouspolitiikkaa.
4. Voisiko demokratiaa kehittää niin, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet eivät rajoittuisi käytännössä vaalipäivään?
Suora kansansanvalta on työläs ylläpitää, eikä kaikilla kansalaisilla rehellisesti sanottuna ole tarvittavaa asiantuntemusta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni harkitsen, että jätän äänestämättä. Hyvinvointialueeni demareiden, vihreiden ja kokoomuksen johdolla lakkautti meiltä terveyskeskuksen. Vaihdoin jo toiselle alueelle, mutta harkitsen, että en enää äänestä aluevaaleissa.
pitäisi olla yksilövaalit, niin et äänestetään yksilöä eikä puoluetta. Puolueet ovat ihan perseestä ja puoluekurin vuoksi demokratia ei tahdo toteutua.
Vierailija kirjoitti:
niinku joku minua viisaampi sanoi: demokratia on paska järjestelmä mutta kaikki muut järjestelmät on vielä paskempia
Mutta onko vaihtoehtoja oikeasti edes yritetty kehittää riittävästi? Demokratia ei ole mikään täydellinen järjestelmä, eikä se tarkoita sitä, etteikö parempia vaihtoehtoja voisi olla olemassa.
Miksi yhteiskunnan johtamisen pitäisi esimerkiksi perustua ensisijaisesti poliittisiin puolueisiin ja vaalikausiin? Voisiko päätöksenteko perustua enemmän asiantuntijuuteen, tutkittuun tietoon ja pitkän aikavälin tavoitteisiin? Esimerkiksi osa päätöksenteosta voitaisiin siirtää riippumattomille asiantuntijaelimille, joiden tehtävänä olisi arvioida päätösten todellisia vaikutuksia eikä ajaa yksittäisten puolueiden etuja.
Toinen vaihtoehto olisi yhdistää suora demokratia ja asiantuntijavetoinen hallinto. Kansalaisilla olisi edelleen mahdollisuus vaikuttaa suuriin linjauksiin, mutta kaikkia yhteiskunnan teknisiä ja taloudellisia ratkaisuja ei tarvitsisi tehdä poliittisen suosion perusteella.
Itse näkisin myös resurssipohjaisessa talousjärjestelmässä paljon potentiaalia. Sen sijaan, että yhteiskunnan toimintaa ohjaisi ensisijaisesti raha, velka ja jatkuvan talouskasvun tavoittelu, päätöksenteon lähtökohtana olisivat todelliset resurssit: energia, raaka-aineet, tuotantokapasiteetti, teknologia ja ihmisten tarpeet.
Tällaisessa järjestelmässä keskeinen kysymys ei olisi se, kuinka paljon joku pystyy maksamaan, vaan mitä yhteiskunta pystyy tosiasiallisesti tuottamaan ja miten resurssit kannattaa jakaa mahdollisimman järkevästi ja kestävästi.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki pitäisi keskittää yhden tahon päätettäväksi. Päinvastoin, päätöksenteon pitäisi olla mahdollisimman läpinäkyvää ja hajautettua, jotta valta ei kasaantuisi uudelleen pienelle joukolle.
Äänioikeus ei kuulu kaikille vaan kelvollisille.
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiigori, demokratia ei ole täydellinen järjestelmä, mutta se on vähiten huono. Teikäläisestä vuosisatojen diktatuurista ja polvillaan elämisen kulttuurista tarkasteltuna, esitetty kritiikki kuulostaa koomiselta?
Vastaan otsikkoon. Ei ole demokratiaa joka on inhimillinen, täällä. Ja meidän olisi hyvä löytää omillekin inhimillisyyttä, jotka koneisto yritti murskata ja purkaa koneiston pahoja osia pois.
Paasaamisen sijaan voisit esittää vaihtoehtoja.