Lue keskustelun säännöt.
Lähtisitkö kaivelemaan vanhaa asiaa vai antaisitko olla?
04.10.2019 |
Joitakin vuosia sitten tiivis kaveriporukka (joka oli ollut yhdessä yli 10 vuotta) "hajosi". Hajosi lainausmerkeissä, koska todellisuudessa vain minut potkaistiin varsin kylmästi ulos kahden naisen toimesta. Ei selityksiä, ei hyvästejä, saati että aiheesta olisi aikuismaisesti ja asiallisesti keskusteltu. Kohtelu oli todella tylyä ja kylmää. Myöhemmin kävi ilmi (näin sattumalta erään kirjeenvaihdon, joka ei ollut minulle tarkoitettu), että nämä kaksi naista olivat niin katkeria omasta tilanteestaan, että kun minä menin naimisiin ja perustin perheen, he eivät sitä kestäneet ja välit katkaistiin sen takia.
Porukassa oli siis myös muita meidän lisäksi - kaksi muuta, jotka hekin tavallaan käänsivät tuossa selkänsä minulle. Yrittivät toki "esittää" puolueetonta ja kun ihmettelin kylmää kohtelua heille, he sanoivat, etteivät halua ottaa kantaa. Eli toisin sanoen eivät välittäneet tarpeeksi ystävyydestä tehdäkseen asialle jotain. Hehän olisivat voineet halutessaan toimia "puhemiehinä" ja avata keskustelua, tai sitten ihan vaan kieltäytyä moisesta toiminnasta ja kutsua minua porukan tapaamisiin vanhaan malliin. Mutta he tosiaan valitsivat puolensa ja ystävyys myös heihin hiipui lopulta olemattomiin.
Nyt toinen näistä jälkimmäisistä on yrittänyt lämmitellä ystävyyttä uudelleen. Hän on ilmeisen yksinäinen. Ongelma vaan on se, että minä en voi unohtaa sitä, miten minua (pienen vauvan äitiä) kohdeltiin raskausaikana ja vauvan synnyttyä. Ja toki sitten sen jälkeenkin, kun en kuullut näistä "ystävistäni" mitään. Monen ulkopuolisen mielestä se oli suorastaan törkeää käytöstä.
Lähtisitkö kaivelemaan vanhoja asioita, (koska sitä se edellyttäisi, ei tyhjästä voi jatkaa) vai antaisitko olla?
Kommentit (24)
Juu eivät kuulosta ihmisiltä, joita haluaisin pitää lähipiirissä. Kieltäytyisin ystävällisesti tapaamiskutsuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt, en ehkä edes jaksaisi alkaa puida menneitä tapahtumia ja kysyä miksi he myös käyttäytyivät kuten käyttäytyivät, yrittämättä edes puolustaa minua. Oikeastaan koko touhu kuvottaa edelleen siinä määrin, että en tiedä mitä siitä edes tulisi.
Sanot vain suoraan että sinulle jäi niin huonot fiilikset edellisestä kerrasta että et oikein halua olla nyt naisen kanssa varsinainen ystävä. Luulen että hän kyllä tajuaa sen.
Anna olla. Ihminen saa ystäviä muualtakin.
Jos minua tuo tapahtuma edelleen vaivaisi, lähtisin sitä avaamaan. Mikäli asia ei enää oikeasti hetkauttaisi, antaisin olla. Itse tiedät parhaiten miten kannattaa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa asia suoraan puheeksi jos hän vielä kaipailee ystävyyttäsi.
Jos sinä haluat rakentaa uutta ystävyyttä tuon ihmisen kanssa, kai se on pakko ottaa puheeksi, jos se sinua edelleen satuttaa. Jos ei satuta, sitten voit antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näit kirjeenvaihdon? Siis vielä 2010-luvulla lähetellään kirjeitä ja säilytetään niitä siten, että voi lukea lähetetyn kirjeen ja siihen tulleen vastauksen. Todella ihailtavan vanhanaikaista ja jotenkin somaa!
Provosta annan silti 0 pistettä, koska sinulla ei ole koskaan edes ollut kavereita! Se yhteydenottoyrityskin oli sitä, että perhekerhossa tuo tuttu moikkasi sinua ja sinä ryhdyit kinuamaan, että pitäisi nähdä useammin.
Sinä jäit porukasta siksi, että ensin raahasi mukanasi miestä ja sitten vauvaa. Muut tajusi jättää perheet tapaamisista pois.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa asia suoraan puheeksi jos hän vielä kaipailee ystävyyttäsi.
Niin.. siinä vain se, että jos sanon suoraan, että "hei, minua loukkasi paljon se, miten toimit silloin kun nämä kaksi muuta päättivät lopettaa ystävyyden", niin se on keskustelun avaus tuohon asiaan ja todennäköisesti saan lukea selittelyä (samaa kuin tuolloin) miten hän ei halunnut valita puolta jne. Täyttää soopaa suoraan sanottuna. Kyllä normaalin ihmisen oikeudentaju sen sanoo, milloin tuo "puolueettomuus" on ok ja milloin se on oikeasti sen toisen porukan puolelle menoa. Hän valitsi silloin nämä kaksi tökerösti käyttäytynyttä.
Oikeastaan nyt kun kirjoitin tämän aloituksen tänne, niin mieleen alkaa tulvia aika ikäviä muistoja - minä esimerkiksi soitin tälle kyseiselle kaverilleni hädissäni ja itku kurkussa, viimeisilläni raskaana, ja kysyin mitä on tapahtunut, miksi mua kohdellaan näin - hän NAUROI puhelimessa! Hänestä se oli jotenkin huvittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti elämä vie eteenpäin ja on monia syitä, miksei tule pidettyä yhteyttä vanhoihin ystäviin. Ota toki puheeksi sen ihmisen kanssa, kun kerran asia vielä vaivaa, mutta hän ei välttämättä muista tai ole kokenut asiaa sellaisena kuin sinä sen kuvaat. Hänen näkökulmastaan ehkä sinä et vain enää pyörinyt samoissa porukoissa, jos hän ei kerran ollut sinua aktiivisesti sivuun työntämässä. Tai sitten hän muistaa ja koki, että sinua kohdeltiin epäreilusti ja haluaa pahoitella sitä, kunhan pääsette keskustelemaan asiasta. Mistä edes tiedät, onko muu porukka pitänyt yhteyttä nämä vuodet. Minä ainakin ottaisin ihan positiivisen asenteen, jos vanha kaveri haluaa pitää minuun yhteyttä, ja katsoisin mitä siitä tulee. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Näit kirjeenvaihdon? Siis vielä 2010-luvulla lähetellään kirjeitä ja säilytetään niitä siten, että voi lukea lähetetyn kirjeen ja siihen tulleen vastauksen. Todella ihailtavan vanhanaikaista ja jotenkin somaa!
Provosta annan silti 0 pistettä, koska sinulla ei ole koskaan edes ollut kavereita! Se yhteydenottoyrityskin oli sitä, että perhekerhossa tuo tuttu moikkasi sinua ja sinä ryhdyit kinuamaan, että pitäisi nähdä useammin.
Sinä jäit porukasta siksi, että ensin raahasi mukanasi miestä ja sitten vauvaa. Muut tajusi jättää perheet tapaamisista pois.
Kirjeenvaihto voi olla vaikkapa ryhmän whatsap-ketju tai sähköpostit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin olla, jättäisin sen paskasotkun taakseni ja eläisin omaa, voimakasta elämääni. Vanhojen juttujen kaivelu ei koskaan tuota mitään hyvää. Vaikka miten kääntelisit asiaa, et tule saamaan tasoitusta, etkä hyvitystä. Siitä jäisi itsellesi (taas kerran) vain paha mieli. Jätä se asia. Mene eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Näit kirjeenvaihdon? Siis vielä 2010-luvulla lähetellään kirjeitä ja säilytetään niitä siten, että voi lukea lähetetyn kirjeen ja siihen tulleen vastauksen. Todella ihailtavan vanhanaikaista ja jotenkin somaa!
Provosta annan silti 0 pistettä, koska sinulla ei ole koskaan edes ollut kavereita! Se yhteydenottoyrityskin oli sitä, että perhekerhossa tuo tuttu moikkasi sinua ja sinä ryhdyit kinuamaan, että pitäisi nähdä useammin.
Sinä jäit porukasta siksi, että ensin raahasi mukanasi miestä ja sitten vauvaa. Muut tajusi jättää perheet tapaamisista pois.
Kyllä, näin kirjeenvaihdon. Minulle lähetettiin vahingossa sähköpostitse viestiketju, jossa oli tämä pätkä kirjeenvaihtoa, joka ei ollut minulle tarkoitettu. En ymmärrä mitä vanhanaikaista saati somaa siinä on. No, makunsa kullakin.
Analyysisi meni muutenkin päin mäntyä sinä ikävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin olla, turha lähteä kaivelemaan vanhoja.
Onkohan se lämmittelijäkin pudotettu porukasta pois...? Jos on, niin tietääpä miltä se tuntuu.
Anna mahdollisuus ja selvitelkää asia myöhemmin keskenänne., jos koet sen olevan yhä tärkeää.
Koet olevasi loukattu osapuoli,mutta aina voi yllättyä miten muut ovat sinut silloin kokeneet. Joten jos selvität, mitä tapahtui, varaudu myös siihen ettet välttämättä saa itsekään ihan parasta palautetta. Oletko valmis siihen? Vai unohdatko menneet ja aloitatte puhtaalta pöydältä?
Me ihmiset toimimme usein typerästi ja viisastumme typeryyksistämme. Toivotaan, että entinen /nykyinen ystäväsi on oivaltanut saman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näit kirjeenvaihdon? Siis vielä 2010-luvulla lähetellään kirjeitä ja säilytetään niitä siten, että voi lukea lähetetyn kirjeen ja siihen tulleen vastauksen. Todella ihailtavan vanhanaikaista ja jotenkin somaa!
Provosta annan silti 0 pistettä, koska sinulla ei ole koskaan edes ollut kavereita! Se yhteydenottoyrityskin oli sitä, että perhekerhossa tuo tuttu moikkasi sinua ja sinä ryhdyit kinuamaan, että pitäisi nähdä useammin.
Sinä jäit porukasta siksi, että ensin raahasi mukanasi miestä ja sitten vauvaa. Muut tajusi jättää perheet tapaamisista pois.
Kirjeenvaihto voi olla vaikkapa ryhmän whatsap-ketju tai sähköpostit.
No ei voi olla! Kirjeenvaihto on nimenomaan kirjeiden lähettämistä, whatsup-ketjut ja meilit ovat viestinvaihtoa. Jos siis uskomme yleisiä määritelmiä emmekä palstalaisten hätäpäissään keksimiä termejä.
Tulee vähän mieleen yksi kiusaamistapaus, taitaa olla yleistä että kiusaaja "unohtaa" menneet ja sen kun vain porskuttaa eteenpäin, hänelle on saattanut tulla mieleen että ai semmoinenkin tuttavuus kuin sinä olet ollut joskus kaveripiirissä. Sinä taas kiusaamisen kohteena muistat kuinka ikävästi sinua kohdeltiin.
Kiusaajathan tyypillisesti eivät kykene asettumaan toisen asemaan vaan korkeintaan hymähtävät kiusatun "herkkyydelle" että "taas se loukkaantuu tyhjästä".
Minua kiusattiin joskus työpaikalla niin rankasti, että lähdin sieltä pois. Jos nyt tapaisin kiusaajani ja he ehdottaisivat – menneet unohtaneina – "lämmittelyä", sanoisin että no menneet on menneitä mutta en kaipaa yhteydenpitoa heidän kanssaan.
Ihan sama mulle, pitäisivätkö he itseään moraalisesti korkeampina olentoina kun ovat jättäneet menneet taakseen, muistavatko tapahtumia, pitävätkö minua pitkävihaisena tms.
Niinhän se usemmiten on, että kiusaajat unohtavat onnellisesti inhottavan käytöksensä, kiusattu ja ulos työnnetty muistaa loppuikänsä. Sille ei voi mitään.
Minut on potkittu myös pois kaveriporukasta, jossa ensin yksi loukkasi pahasti ja muut "eivät halunneet ottaa kantaa". En osaa tänä päivänäkään sanoa, kumpi oikeastaan tuntui pahemmalta. Se, että toinen aukoo päätään minulle aiheesta, joka on raskas ja herkkä ja jonka toin esille ennen kuin aloin siitä puhua. Mutta sitten kaikki kääntyi päälaelleen ja minä olin se draamaqueen.
En ole ystävystynyt sen jälkeen, aikaa tästä alkaa olla viitisen vuotta. Minulla on tuttuja ja kavereita, mutta tämä tapaus jossa lapsuudenkaverit tekee näin, jätti niin syvän arven että en vaan pysty. Ei ole helppoa kääntää joka kiveä ja kannonkoloa menneisyydessään ja miettiä, että ansaitsinko minä tämän jotenkin ja katsella peiliin ilta toisensa jälkeen ja yrittää ymmärtää sekä itseään että niitä muita.
Jos näistä nyt joku ottaisi yhteyttä, joutuisin todella pinnistelemään etten olisi ilkeä. Varmaankin haluaisin kyllä kuulla toisen osapuolen asian, vaikka se nostaisi pintaan surun ja kaiken sen muun. Ehkä jonkinlainen lopetus olisi hyvä? En tiedä.
Antaisin ehdottomasti olla ja menisin eteenpäin.