Voisitko olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota et rakasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EN!

Tämän takia olen edelleenkin sinkku 36 vuoden iässä.

Joskus ihmettelen miten muut löytävät kumppanin. Siinä kun täytyy niin monen asia natsata. Pitää olla molemmin puolista fyysistä vetovoimaa, kemiaa persoonien välillä, yhtenevät tulevaisuuden suunnitelmat ja arvot jne.

Miten te muut onnistutte?? Vai ootteko vaan tehneet kompromisseja?

Jos olisin halunnut lapsia ja perheen, olisin varmaan tyytynyt sellaiseen ihan "ok" mieheen. Mutta kun en halunnut, niin näillä mennään.

Kuka on sanonut, että puoliso olisi ok-mies? Meillä on ainakin huonoina aikoinakin ollut seksiä ainakin pari kertaa viikossa ja vetovoimaa todellakin riittää. Kemiat luonnollisesti ovat toimineet aina, suunnitelma ja arvot ovat samanlaiset, mutta elämässä tulee yllätyksiä ja kaikki ei mene aina niin kuin halutaan. Elämässä tulee myös a

Rakkaus on myös paljon tahdosta kiinni. Miksi päästäisit sen kuolemaan kokonaan? Kyllä sitä pystyy hyvin elvyttämäänkin, mutta vaikeaa on, jos ruumis on päässyt jo "mädäntymään", ja toisaalta asenne on tuo että ei mitään tehtävissä.

Omassa pitkässä avioliitossa on ollut vahvoja ärsytyksen kausia, et tekis mieli tyyliin tapp aa toinen. Mutta eihän se rakkaus silloinkaan kuollut ole kun tuntee jotain. Nyt taas hempeämpää, koen rakastavani vahvasti ja tunnen hyvää miestäni kohtaan <3 

Onko teillä seksiä? 

Penny Lame kirjoitti:

En ainakaan siten että lähtötilanteessa jo selvää ettei kemiaa ole. Jos taas on ollut rakkautta ja sitä kaikkea hyvää niin käännän kyllä jokaisen kiven ja katson jokaisen kortin. Ideaalihan olis sellainen ruusutarha jossa on aina vaan auvoa, mutta onko sellaista kenelläkään?

Jos rakkauden puuttuminen johtuu siitä että toinen kohtelee jollain lailla ikävästi, tai ei yritä yhtään tehdä suhteen eteen mitään niin kyllä siinä kohtaa nousee kytkin.

Ruusutarha hyvä vertaus, sielläkin piikkejä aina on :)

Tietenkään kenelläkään ei ole täydellistä. Melko lähellä sellaista voi jotkut olla kuten ystäväni, mutta heillä on sitten taas ollut muuta murhetta kuten sairautta.

Vierailija kirjoitti:

varmasti tälläkin palstalla kymmeniä, tai satoja jotka ovat suhteessa lompakon takia.

Mutta tuskin kukaan tulee myöntämään.

Minä tulen. Mies maksaa käytännössä koko yhteisen elämämme. Olen siksi hänen kanssaan. Olen toki jollain tasolla kiintynyt häneen, mutten voi sanoa rakastavani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Viihdyn hyvin yksin, en tarvitse parisuhdetta seuran tai seksin vuoksi. Minulla on paljon ystäviä, ja seksuaaliset tarpeeni osaan itse tyydyttää paremmin kuin mitä tunteeton suhde antaisi. Sellaista seksiä en kaipaa yhtään vaan nimenomaan rakkaus tekee seksistä parempaa kuin runkkaus :)

Miksi parisuhteessa pitäisi olla seksiä? Toki jos elämäsi pyörii jonkun runkkauksen (:D) ympärillä niin onhan se sitten tietysti kivempi elää yksin että saa runkata rauhassa :D

Ei pyöri :) Kommentoin niitä jotka sanovat että parisuhde ilman rakkautta on ok, koska saa kuitenkin seuraa ja seksiä. Mä kyllä pidän seksistä mutta tunteetonta seksiä en halua vaan mieluummin runkkaan :D Rakkaussuhteessa seksi on ihanaa, mutta ei kaiken perusta vaan seksittömiä kausiakin on ollut. Ajattelen kuitenkin niin että seksuaalisuus on aika iso osa minuutta ja persoonaa ja on kaunista jakaa se toisen kanssa ja tuntea toisesta myös se puoli. Jos kuitenkaan syystä tai toisesta seksiä ei halua parisuhteessa aina harrastaa niin ei se ole pakollista, kunhan se syy ei ole rakkauden puute. 

EN. Jos ei ole rakkautta niin olen yksin. Se on faktaa. On mahdollista että olen ollut päätymässä suhteisiin, joissa olen merkinnyt miehelle enemmän kuin hän minulle ja hän on sen vaistonnut ja suhteistamme ei sitten ole tullutkaan mitään. Harmittaa kaikki lyhyet seksisuhteet miesten kanssa joihin en ole ollut rakastunut vaikka ehkä kiinnostunut perheen perustamismielessä. Vain kaksi miestä ovat olleet elämäni miehiä. Molemmat kyllä kosineet mutta ei meistä kuitenkaan ole tullut mitään. Ensimmäinen heistä oli mennyt kaksi viikkoa ennen tutustumistamme 'pakkoavioliittoon'. Hänen kanssaan minulla ei ole koskaan ollut seksisuhdetta. Erosi muutama kuukausi sen jälkeen kun olimme tutustuneet. Jos olisi vetänyt minut seksisuhteeseen niin olisi tehnyt aviorikoksen (vielä 60-70-luku) ja se olisi saattanut vaikuttaa hänen taloudelliseen tilanteeseen koska olisi ollut 'syyllinen' osapuoli avioliitossa. Asiat menivät aivan kummallisiksi kun minulle ilmestyi toinenkin yhtä tasokas johon myös ihastuin ja todella palavasti. En olisi edes osannut valita näiden kahden välillä joten ei kummallista että kummastakaan ei loppupeleissä tullut mitään. Jälkimmäinen juttu päättyi pahoinpitelyyn. Nyt oleme elossa vain me kaksi ja toivoisin että tämä 'exä' ilmestyisi vanhoilla päivillään vielä kuvioihini. Kummallista mutta kun kuulin ensimmäisen jo menehtyneen niin noin pari viikkoa tunsin itseni ikäänkuin leskeksi. Itse uskon Jumalaan ja mietityttää miten hänen kohdallaan on tämä asia, toivoisin että hänkin uskoisi. 

Olen parhaillaankin, mutta joskus olen häntä niin paljon rakastanut, että menin naimisiin hänen kanssaan. Sitten mies sai aivovamman ja alkoholismi pahentui entisestään. Nyt asun aivovammaisen alkoholistin kanssa, jota en rakasta, mutta en ole vaan saanut voimavaroja muuttaa muuallekaan. Elämä vie mehut. 

Voisin. Olen nytkin sellaisessa suhteessa. En pysty varsinaisesti rakkauteen. Olen vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ja kasvanut niin että minua ei ole rakastettu. 

Olen suhteessa käytännön syistä. On kahden ihmisen resurssit, saa seksiä ja sellaista läheisyyttä mitä voin sietää, on joku apuna ja seurana tarvittaessa. Lapsia ei ole eikä tule koska olisin varmasti lähes yhtä huono äiti kun omani oli. Mies tietää mitä tunnen, eikä yritä muuttaa minua. Minussa on ominaisuuksieni takia myös hyviä puolia. Sovimme yhteen. Olen kiintynyt mieheeni, haluan häntä ja tappaisin hänen puolestaan koska hän on minulle todella tärkeä resurssi. Mutta en rakasta häntä ja voin olla hyvin kylmä ja itsekäs jos intressimme ei kohtaa. Muita ja maailmaa vastaan sen sijaan puolustan häntä mielelläni ja olen todella uskollinen ja avulias kunhan koen jääväni voitolle. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin. Olen nytkin sellaisessa suhteessa. En pysty varsinaisesti rakkauteen. Olen vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ja kasvanut niin että minua ei ole rakastettu. 

Olen suhteessa käytännön syistä. On kahden ihmisen resurssit, saa seksiä ja sellaista läheisyyttä mitä voin sietää, on joku apuna ja seurana tarvittaessa. Lapsia ei ole eikä tule koska olisin varmasti lähes yhtä huono äiti kun omani oli. Mies tietää mitä tunnen, eikä yritä muuttaa minua. Minussa on ominaisuuksieni takia myös hyviä puolia. Sovimme yhteen. Olen kiintynyt mieheeni, haluan häntä ja tappaisin hänen puolestaan koska hän on minulle todella tärkeä resurssi. Mutta en rakasta häntä ja voin olla hyvin kylmä ja itsekäs jos intressimme ei kohtaa. Muita ja maailmaa vastaan sen sijaan puolustan häntä mielelläni ja olen todella uskollinen ja avulias kunhan koen jääväni voitolle. 

Kuvailit juuri rakkauden. Miksi on niin vaikea sanoa tai myöntää edes itselleen rakastavansa toista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin. Olen nytkin sellaisessa suhteessa. En pysty varsinaisesti rakkauteen. Olen vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ja kasvanut niin että minua ei ole rakastettu. 

Olen suhteessa käytännön syistä. On kahden ihmisen resurssit, saa seksiä ja sellaista läheisyyttä mitä voin sietää, on joku apuna ja seurana tarvittaessa. Lapsia ei ole eikä tule koska olisin varmasti lähes yhtä huono äiti kun omani oli. Mies tietää mitä tunnen, eikä yritä muuttaa minua. Minussa on ominaisuuksieni takia myös hyviä puolia. Sovimme yhteen. Olen kiintynyt mieheeni, haluan häntä ja tappaisin hänen puolestaan koska hän on minulle todella tärkeä resurssi. Mutta en rakasta häntä ja voin olla hyvin kylmä ja itsekäs jos intressimme ei kohtaa. Muita ja maailmaa vastaan sen sijaan puolustan häntä mielelläni ja olen todella uskollinen ja avulias kunhan koen jääväni voitolle. 

Kuv

Ajattelin ihan samaa!!

En voisi.

Rakastan miestäni palavasti