Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota et rakasta?
03.10.2019 |
Vai oletko kenties jo sellaisessa suhteessa? Miksi olette yhdessä? Johtuuko taloudellisesta tilanteesta, pienistä lapsista? Onko rakkaus aina parisuhteen perusta?
Kommentit (51)
Näköjään pystyn.
Seurusteltiin aikanaan vahan "läpällä" tosin vuosia. Ei ollut suurta rakkautta silloinkaan. Sitten tulikin lapsi, toinen, kolmas ja ei siitä enää sitten viitsinyt lähteä sinkkuilemaan. Helpompi olisi ollut lähteä, jos toinen olisi rapajuoppo tai väkivaltaonen. Yhtä viileää on toisellakin kai, en ole koskaan kuullut, että joku rakastaisi minua ti että olisin kaunis ja houkutteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Voisin kyllä kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan koen "vain" syvää ystävyyttä ja kumppanuutta. Mutta toisaalta tuokin olisi eräänlaista rakkautta, vaikkakaan ei palavaa sellaista. Jos en kokisi minkäänlaista rakkautta, en edes ystävyys-/kumppanuusrakkautta, niin en varmaan voisi olla yhdessä. Voisin kyllä viivytellä eroa jos se olisi esimerkiksi lasten etu, mutta pitkällä tähtäimellä en voisi pysyä yhdessä.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja aikaan mahtuu kausia, jolloin en todellakaan ole rakastanut miestäni tai hän minua. Päätimme kuitenkin rakastaa ja meillä menee paremmin kuin koskaan, on mennyt jo vuosia. Luottomme toiseen on syvä ja historiamme, lapsemme, tulevaisuuden suunnitelmat ja kaikki pitävät meitä yhdessä.
varmasti tälläkin palstalla kymmeniä, tai satoja jotka ovat suhteessa lompakon takia.
Mutta tuskin kukaan tulee myöntämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Voisin kyllä kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan koen "vain" syvää ystävyyttä ja kumppanuutta. Mutta toisaalta tuokin olisi eräänlaista rakkautta, vaikkakaan ei palavaa sellaista. Jos en kokisi minkäänlaista rakkautta, en edes ystävyys-/kumppanuusrakkautta, niin en varmaan voisi olla yhdessä. Voisin kyllä viivytellä eroa jos se olisi esimerkiksi lasten etu, mutta pitkällä tähtäimellä en voisi pysyä yhdessä.
Näin se on ja jostakin syystä minulla tuli mieleen Katja ja Olli. Olli on täydellisen väärä mies Katjalle ja ymmärrän Katjan "inhon" miestä kohtaan hyvin. Jos mies ei sytytä mitään kipinää, niin ei siitä suhteesta voi tulla yhtään mitään milloinkaan, ei edes kaveruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
varmasti tälläkin palstalla kymmeniä, tai satoja jotka ovat suhteessa lompakon takia.
Mutta tuskin kukaan tulee myöntämään.
Onneksi sinä uskallat sen myöntää. Minkälainen tarinasi on ja mistä löysit rikkaan miehen niille tummille lapsillesi, joilla kaikilla on eri isät?
Vierailija kirjoitti:
varmasti tälläkin palstalla kymmeniä, tai satoja jotka ovat suhteessa lompakon takia.
Mutta tuskin kukaan tulee myöntämään.
Sinun täytyy olla väärässä, koska alapeukut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
varmasti tälläkin palstalla kymmeniä, tai satoja jotka ovat suhteessa lompakon takia.
Mutta tuskin kukaan tulee myöntämään.
Maailmanhistoria ei tunne yhtään naista, joka olisi hyötynyt miehestä tai miehistä.
Hyvä ystävyys on erittäin lähellä rakkautta. Mieheni on ystäväni, ei ehkä paras ystäväni kaikkea ajatellen, mutta todella hyvä silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei? Oma liitto on enemmän business-liitto. Tullaan mukavasti juttuun toistemme kanssa, on yhteisiä juttuja, seksiäkin, nyt jo isot lapset jne. En näe mitään syytä lähteä vaihtamaan, vaikkei sitä syvää rakkautta tai intohimoa niin olekaan. Hirveä härdelli omaisuuden jakamisessa ja mahtaisiko nykyistä parempaa puolisoa sitten loppupeleissä edes löytää.
Ei täydellistä, mutta kyllin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin yksin
Yksinkään ei saa jonkun mielestä olla, jos ei löydä rakkautta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN!
Tämän takia olen edelleenkin sinkku 36 vuoden iässä.
Joskus ihmettelen miten muut löytävät kumppanin. Siinä kun täytyy niin monen asia natsata. Pitää olla molemmin puolista fyysistä vetovoimaa, kemiaa persoonien välillä, yhtenevät tulevaisuuden suunnitelmat ja arvot jne.
Miten te muut onnistutte?? Vai ootteko vaan tehneet kompromisseja?
Jos olisin halunnut lapsia ja perheen, olisin varmaan tyytynyt sellaiseen ihan "ok" mieheen. Mutta kun en halunnut, niin näillä mennään.
Olen. Talous pelittää. Tähän tottuu. Kaikkea ei voi saada.
Taloudellisesti pärjään yksinnkin, mutta voisin kyllä olla miehen kanssa ihan toveruden vuoksi, syvää rakkautta en tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
EN!
Tämän takia olen edelleenkin sinkku 36 vuoden iässä.
Joskus ihmettelen miten muut löytävät kumppanin. Siinä kun täytyy niin monen asia natsata. Pitää olla molemmin puolista fyysistä vetovoimaa, kemiaa persoonien välillä, yhtenevät tulevaisuuden suunnitelmat ja arvot jne.
Miten te muut onnistutte?? Vai ootteko vaan tehneet kompromisseja?
Jos olisin halunnut lapsia ja perheen, olisin varmaan tyytynyt sellaiseen ihan "ok" mieheen. Mutta kun en halunnut, niin näillä mennään.
Kuka on sanonut, että puoliso olisi ok-mies? Meillä on ainakin huonoina aikoinakin ollut seksiä ainakin pari kertaa viikossa ja vetovoimaa todellakin riittää. Kemiat luonnollisesti ovat toimineet aina, suunnitelma ja arvot ovat samanlaiset, mutta elämässä tulee yllätyksiä ja kaikki ei mene aina niin kuin halutaan. Elämässä tulee myös aikoja, jolloin tosi hyvä ei välttämättä tunnu riittävän, vaan sitä kaipaa pientä twistiä arkeen ja toiselta sitä ei ehkä tunnu löytyvänkään.
Yhteinen hyvä menneisyys, koko elämä ja lastenkin elämä ovat kuitenkin niin valtavia asioita, että sitä tekee kaikkensa parisuhteen ja rakkauden uudelleen löytämisen suhteen.
Ehkä katkera ja toinen torvensoittajasinkku ei asiaa ymmärrä, mutta sillä ei ole väliä.
Ehkä, mutta ei mun enää koskaan tarvitse.
/thread.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin yksin
Yksinkään ei saa jonkun mielestä olla, jos ei löydä rakkautta. :)
Jonkku saa pitää päänsä kiinni.
Jonkun ex-vaimo
Alue: Aihe vapaa
Voisin olla suhteessa, jossa rakkaus on hiipunut, mutta yritämme työskennellä sen eteen. Tai jos olemme päättäneet, että mennään nyt tälleen raskaan elämäntilanteen ajan (esim. stressaavaa aikaa töissä, pikkulapsiarki) ja yritetään sitten korjata asia myöhemmin.
En aloittaisi suhdetta, jos en rakasta toista henkilöä, enkä myöskään pysyisi suhteessa, jossa toinen ei ole valmis tekemään yhtään mitään hiipuneen rakkauden eteen.