Lue keskustelun säännöt.
Kukaan joka pitää itseään OIKEASTI rumana ei kerro siitä avoimesti ja kepeästi tv:ssä
03.10.2019 |
Loukkaavaa meitä kohtaan, jotka oikeasti olemme koko elämämme kamppailleet sen kanssa, ettei kukaan vaan saisi tietää mitä ajattelemme itsestämme. Jo se tuntuu pahalta ajatella mitä muut meistä ajattelevat, miksi kukaan itse vielä mainitsisi rumuudestaan, että kaikki nekin jotka eivät ole niihin kasvojen virheisiin kiinnittänyt huomiota alkavatkin huomata että ahaa nyt tajuankin miksi tuo pitää itseään rumana.
Kommentit (88)
Itse olen ruma enkä todellakaan menisi puhumaan asiasta telkkariin. Välttelen valokuvattavana olemista ja yleensäkin kaikki tilanteita, joissa joudun olemaan huomion keskipisteenä.
Kenestä sinä oikein puhut, ap? Onko joku julkkis avautunut "rumuudestaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
America Ferrerasta tuli ruma, kun pani lasit päähän ja raudat suuhun!
Tavalliset ja nätihköt naiset saattavat ajatella olevansa hetkellisesti rumia, jos leukaan tulee finni tai joululoman aikana painoa kertyy 300 g. Kyse ei ole sellaisesta lamauttavasta rumuudesta, jota me oikeasti rumat koemme. Lindan tyyppiset naiset myös uskaltavat puhua rumuuden tuntemuksistaan ja epävarmuuksistaan, koska he tietävät, että ympäristön kommentit ovat kannustavia: "Hyvänen aika, ethän sinä ole ruma! Sinähän olet suorastaan upea!" Lindan rumuusruikutuksen taustalla lienee huomiohaku ja positiivisten kommenttien kerjääminen.
Meillä aidosti rumilla asia on täysin toisin. Jos minä puhuisin julkisesti rumuudestani, vastassa olisi vaivautunut hiljaisuus tai räkäinen nauru. Jos menisin telkkariin puhumaan rumuudestani, saisin vihapostia.
No jauhakaa vaan rumuudestanne, älkää vaan kertoko kenestä ja mistä on kyse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painostaan puhuvat eniten sellaiset vähän pullerot. Hoikat tietävät olevansa hoikkia, ja kunnolla lihavat tietävät olevansa lihavia. Vähän pullerot inhoavat kilojaan, mutta eivät kuitenkaan tunne olevansa niin lihavia, että oikeasti hävettäisi.
Totta ja samalla seinät täynnä kuvia itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. En ole ikinä puhunut rumuudestani tai ulkonäköni pahoista ongelmakohdista kenellekään, eikä tulisi mieleenkään tehdä niin. Häpeän suuresti rumuuttani, enkä kuollaksenikaan halua ottaa rumuuksiani puheeksi ja kiinnittää ihmisten huomiota niihin vielä lisää. Ja mitä kukaan voisi sanoa, muuta kuin valehdella.
Aito ulkoinen rumuus on tabu. Muutama viikko sitten tein tänne aloituksen otsikolla "Miten hyväksyä oma rumuutensa?" ja vastauksista kävi ilmi, että rumuuden olemassaolo halutaan kieltää. Sain mm. seuraavanlaisia kommentteja:
- Lässy.tystä tyyliin "rumia ihmisiä ei ole" (mikä on kyllä ihan täyttä p*skaa) ja "jokaisessa on jotain kaunista". (Mitä sitten? Ok kroppani ei poista sitä tosiasiaa, että kasvoni ovat rumat.)
- Kauneusvinkkejä, vaikka aloitusviestissä olin nimenomaan todennut, etten halua/tarvitse niitä. Osa vinkeistä oli outoja ("Hanki irtoripset ja silikonit" - mistä ihmeestä kommentoija oikein päätteli, että juuri nuo asiat auttaisivat ulkonäköni puutteisiin?), osa itsestäänselviä ("Syö terveellisesti ja juo paljon vettä"), osa typeriä ("käytä hoitoainetta")
- Kehotuksia kuvailla ulkonäköäni seikkaperäisesti (mitä väliä sillä on?) ja vaatimuksia valokuvallisista todisteista (joo, aivan varmasti postaan kuvani julkiselle foorumille). Tässä näkyi taas, miten joidenkin mielestä rumuutta ei vain yksinkertaisesti voi olla.
- K*lttimies-mäistä lätinää siitä, että muka tunnen olevani ruma vain siksi, koska en saa riittävän komeaa miestä (haistakoot pitkän p*skan)
- Kauniiden naisten valitusta siitä, että y-hyy miehet ei ota vakavasti ja naiset on kateellisia (miten joku kehtaakin?!)
- Yhdessä kommentissa sanottiin, että rumia ihmisiä on todella vähän "ja nekin, joita olen nähnyt, olivat vam.maisia". (Eikö tuo ole loukkaavaa? Ja eihän kirjoittaja edes tiennyt, johtuvatko minun ulkonäkövikani jostain vam.masta.)
- Eräs kirjoittaja kehotti minua hakeutumaan fyysisesti sairaiden ihmisten seuraan, jotta oppisin "arvostamaan fyysistä terveyttä". (Jälleen kerran: miksi kirjoittaja päätteli, että olen fyysisesti terve? Ja miksi sairaiden ihmisten pitäisi toimia jonkinlaisina su.vaitsevaisuuden ja elämänilon opetuskappaleina?)
Parhaimmat kommentit olivat niitä, joissa kehotettiin keskittymään muihin asioihin, kuten taitojen ja tietämyksen kehittämiseen. Varsinaiseen kysymykseen en saanut vastausta.
(Joidenkin sanojen outo kirjoitusasu johtuu siitä, että viestini joutui sensuurin haaviin. Jouduin sitten arvailemaan, mitkä sanat saattavat olla kiel-lettyjä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aito ulkoinen rumuus on tabu. Muutama viikko sitten tein tänne aloituksen otsikolla "Miten hyväksyä oma rumuutensa?" ja vastauksista kävi ilmi, että rumuuden olemassaolo halutaan kieltää. Sain mm. seuraavanlaisia kommentteja:
- Lässy.tystä tyyliin "rumia ihmisiä ei ole" (mikä on kyllä ihan täyttä p*skaa) ja "jokaisessa on jotain kaunista". (Mitä sitten? Ok kroppani ei poista sitä tosiasiaa, että kasvoni ovat rumat.)
- Kauneusvinkkejä, vaikka aloitusviestissä olin nimenomaan todennut, etten halua/tarvitse niitä. Osa vinkeistä oli outoja ("Hanki irtoripset ja silikonit" - mistä ihmeestä kommentoija oikein päätteli, että juuri nuo asiat auttaisivat ulkonäköni puutteisiin?), osa itsestäänselviä ("Syö terveellisesti ja juo paljon vettä"), osa typeriä ("käytä hoitoainetta")
- Kehotuksia kuvailla ulkonäköäni seikkaperäisesti (mitä väliä sillä on?) ja vaatimuksia valokuvallisista todisteista (joo, aivan varmasti postaan kuvani julkiselle foorumille). Tässä näkyi taas, miten joidenkin mielestä rumuutta ei vain yksinkertaisesti voi olla.
- K*lttimies-mäistä lätinää siitä, että muka tunnen olevani ruma vain siksi, koska en saa riittävän komeaa miestä (haistakoot pitkän p*skan)
- Kauniiden naisten valitusta siitä, että y-hyy miehet ei ota vakavasti ja naiset on kateellisia (miten joku kehtaakin?!)
- Yhdessä kommentissa sanottiin, että rumia ihmisiä on todella vähän "ja nekin, joita olen nähnyt, olivat vam.maisia". (Eikö tuo ole loukkaavaa? Ja eihän kirjoittaja edes tiennyt, johtuvatko minun ulkonäkövikani jostain vam.masta.)
- Eräs kirjoittaja kehotti minua hakeutumaan fyysisesti sairaiden ihmisten seuraan, jotta oppisin "arvostamaan fyysistä terveyttä". (Jälleen kerran: miksi kirjoittaja päätteli, että olen fyysisesti terve? Ja miksi sairaiden ihmisten pitäisi toimia jonkinlaisina su.vaitsevaisuuden ja elämänilon opetuskappaleina?)
Parhaimmat kommentit olivat niitä, joissa kehotettiin keskittymään muihin asioihin, kuten taitojen ja tietämyksen kehittämiseen. Varsinaiseen kysymykseen en saanut vastausta.
(Joidenkin sanojen outo kirjoitusasu johtuu siitä, että viestini joutui sensuurin haaviin. Jouduin sitten arvailemaan, mitkä sanat saattavat olla kiel-lettyjä.)
Hyvä analyysi. Seurasin mielenkiinnolla kyseistä ketjua ja kerroin siinä itse käyneeni terapeutin pakeilla kysymässä vastausta samaan ongelmaan. En saanut vastausta, eikä sitä tosiaan ilmaantunut ketjuunkaan.
En usko, että kukaan ruma voi oppia hyväksymään rumuuttaan, ennen kuin ympäristön suhtautuminen rumuuteen muuttuu ja rumuudesta tulee vain yksi negatiivinen ominaisuus muiden joukossa, kuten vaikka huono lauluääni tai matemaattinen kyvyttömyys. Nythän rumuus on suuri synti ja häpeän aihe, kuten tiedämme. Tätä asennemuutosta tosin tuskin tulee tapahtumaan, ulkonäön merkitys tuntuu vain kasvavan koko ajan.
En tiedä kenestä tässä on kyse, mutta ole eri mieltä. Sitten kun on tarpeeksi vanha eikä jaksa enää välittää, voi ihan hyvin puhua kepeästi rumuudestaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohoijaa menkää metroasemalle arkiaamuna ja katselkaa sitä jengiä. Ei olla mikään hyvägeeninen kansa, jos näin inhorealistisia ollaan. Rumia ja rumahkoja naisia ja miehiä sekä tyttöjä ja poikia. Vanhuksista nyt puhumattakaan. Ei se ole niin vakavaa. Itse näen, että 10% väestöstä on oikeasti tosi hyvännäköisiä ja 15% suorastaan todella rumia (itse luleudun myös näihin ) ja se suuri massa 75% tavallista jengiä joka ei ulkonäöllään eritu mihinkään suuntaan. Pukeutumista ei oteta huomioon, vain kasvot ja jokseenkin kroppa. Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa menkää metroasemalle arkiaamuna ja katselkaa sitä jengiä. Ei olla mikään hyvägeeninen kansa, jos näin inhorealistisia ollaan. Rumia ja rumahkoja naisia ja miehiä sekä tyttöjä ja poikia. Vanhuksista nyt puhumattakaan. Ei se ole niin vakavaa. Itse näen, että 10% väestöstä on oikeasti tosi hyvännäköisiä ja 15% suorastaan todella rumia (itse luleudun myös näihin ) ja se suuri massa 75% tavallista jengiä joka ei ulkonäöllään eritu mihinkään suuntaan. Pukeutumista ei oteta huomioon, vain kasvot ja jokseenkin kroppa. Tsemppiä
Mitä se nyt muka lohduttaa jos joku muu on myös ruma. Moni on myös kaunis. Rumana oleminen on etovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
America Ferrerasta tuli ruma, kun pani lasit päähän ja raudat suuhun!
minusta tuo on ruma kun mikä ilman laseja/rautojakin. tein kerran jonkun testin keneltä julkkikselta näytän ja sain vastaukseksi america ferreran. joo-o. hirveän näköinen tuo täti (ja kyllä, olen itsekin ruma).
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa menkää metroasemalle arkiaamuna ja katselkaa sitä jengiä. Ei olla mikään hyvägeeninen kansa, jos näin inhorealistisia ollaan. Rumia ja rumahkoja naisia ja miehiä sekä tyttöjä ja poikia. Vanhuksista nyt puhumattakaan. Ei se ole niin vakavaa. Itse näen, että 10% väestöstä on oikeasti tosi hyvännäköisiä ja 15% suorastaan todella rumia (itse luleudun myös näihin ) ja se suuri massa 75% tavallista jengiä joka ei ulkonäöllään eritu mihinkään suuntaan. Pukeutumista ei oteta huomioon, vain kasvot ja jokseenkin kroppa. Tsemppiä
Tällainen muiden haukkuminen ei auta tässä asiassa ainakaan mua yhtään. Lisäksi joka kerta kun menen ulos, näen kaikkialla kauniita/söpöjä naisia, en ole koskaan oikein edes ymmärtänyt näitä puheita. Tästä tulee mulle lähinnä sellainen olo, että puhuja/kirjoittaja itse arvioi niin karulla kädellä muita, että hänestä mun silmissä hyvännäköiset ihmiset on rumia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa menkää metroasemalle arkiaamuna ja katselkaa sitä jengiä. Ei olla mikään hyvägeeninen kansa, jos näin inhorealistisia ollaan. Rumia ja rumahkoja naisia ja miehiä sekä tyttöjä ja poikia. Vanhuksista nyt puhumattakaan. Ei se ole niin vakavaa. Itse näen, että 10% väestöstä on oikeasti tosi hyvännäköisiä ja 15% suorastaan todella rumia (itse luleudun myös näihin ) ja se suuri massa 75% tavallista jengiä joka ei ulkonäöllään eritu mihinkään suuntaan. Pukeutumista ei oteta huomioon, vain kasvot ja jokseenkin kroppa. Tsemppiä
Tällainen muiden haukkuminen ei auta tässä asiassa ainakaan mua yhtään. Lisäksi joka kerta kun menen ulos, näen kaikkialla kauniita/söpöjä naisia, en ole koskaan oikein edes ymmärtänyt näitä puheita. Tästä tulee mulle lähinnä sellainen olo, että puhuja/kirjoittaja itse arvioi niin karulla kädellä muita, että hänestä mun silmissä hyvännäköiset ihmiset on rumia...
Samaa mieltä. Mielestäni Suomessa on paljon vähintäänkin nättejä naisia. Ulkonäköön liittyvä kansallinen ongelma on mielestäni ennemminkin huono pukeutuminen ja tyylitajuttomuus, kuin mukamas erityisen huonot geenit. Kesäisin usein näkee nuoria naisia, jotka olisivat hyvällä meikillä ja hiuksilla, kivassa mekossa suorastaan upeita ilmestyksiä, mutta sensijaan he käyttävät hm:n nirunarurättitoppeja ja persesortseja ja hiukset on tietty värjätty överisti ja juurikasvu rehottaa. Vanhempien ikäluokkien keskuudessa vallitsee yksinkertiaesti välinpitämättömyys ja vanhakantainen peruskielteinen asenne laittautumista kohtaan.
Esteetikkona, ja myöskin valitettavan rumana naisena, harmittaa suuresti nähdä ihmisiä, joissa olisi potentiaalia näyttää upeilta jos vain heräisivät asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohoijaa menkää metroasemalle arkiaamuna ja katselkaa sitä jengiä. Ei olla mikään hyvägeeninen kansa, jos näin inhorealistisia ollaan. Rumia ja rumahkoja naisia ja miehiä sekä tyttöjä ja poikia. Vanhuksista nyt puhumattakaan. Ei se ole niin vakavaa. Itse näen, että 10% väestöstä on oikeasti tosi hyvännäköisiä ja 15% suorastaan todella rumia (itse luleudun myös näihin ) ja se suuri massa 75% tavallista jengiä joka ei ulkonäöllään eritu mihinkään suuntaan. Pukeutumista ei oteta huomioon, vain kasvot ja jokseenkin kroppa. Tsemppiä
Tällainen muiden haukkuminen ei auta tässä asiassa ainakaan mua yhtään. Lisäksi joka kerta kun menen ulos, näen kaikkialla kauniita/söpöjä naisia, en ole koskaan oikein edes ymmärtänyt näitä puheita. Tästä tulee mulle lähinnä sellainen olo, että puhuja/kirjoittaja itse arvioi niin karulla kädellä muita, että hänestä mun silmissä hyvännäköiset ihmiset on rumia...
Samaa mieltä. Mielestäni Suomessa on paljon vähintäänkin nättejä naisia. Ulkonäköön liittyvä kansallinen ongelma on mielestäni ennemminkin huono pukeutuminen ja tyylitajuttomuus, kuin mukamas erityisen huonot geenit. Kesäisin usein näkee nuoria naisia, jotka olisivat hyvällä meikillä ja hiuksilla, kivassa mekossa suorastaan upeita ilmestyksiä, mutta sensijaan he käyttävät hm:n nirunarurättitoppeja ja persesortseja ja hiukset on tietty värjätty överisti ja juurikasvu rehottaa. Vanhempien ikäluokkien keskuudessa vallitsee yksinkertiaesti välinpitämättömyys ja vanhakantainen peruskielteinen asenne laittautumista kohtaan.
Esteetikkona, ja myöskin valitettavan rumana naisena, harmittaa suuresti nähdä ihmisiä, joissa olisi potentiaalia näyttää upeilta jos vain heräisivät asiaan.
Itseäni taas rumiluksena ilahduttaa se, kun tavikset eivät huolehdi itsestään. Erityisen suurta vahingoniloa tunnen silloin, kun kauniiksi kehuttu julkkis lihoo. Myös entisten koulukiusaajien lihomisesta ja rupsahtamisesta tunnen suurta mielihyvää. Myönnän olevani todella kateellinen ja pikkumainen ihminen (en ole aina ollut tällainen).
Sama juttu myös siinä #kutsumua kampanjassa. Ei kukaan oikeasti kiusattu puhu tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aito ulkoinen rumuus on tabu. Muutama viikko sitten tein tänne aloituksen otsikolla "Miten hyväksyä oma rumuutensa?" ja vastauksista kävi ilmi, että rumuuden olemassaolo halutaan kieltää. Sain mm. seuraavanlaisia kommentteja:
- Lässy.tystä tyyliin "rumia ihmisiä ei ole" (mikä on kyllä ihan täyttä p*skaa) ja "jokaisessa on jotain kaunista". (Mitä sitten? Ok kroppani ei poista sitä tosiasiaa, että kasvoni ovat rumat.)
- Kauneusvinkkejä, vaikka aloitusviestissä olin nimenomaan todennut, etten halua/tarvitse niitä. Osa vinkeistä oli outoja ("Hanki irtoripset ja silikonit" - mistä ihmeestä kommentoija oikein päätteli, että juuri nuo asiat auttaisivat ulkonäköni puutteisiin?), osa itsestäänselviä ("Syö terveellisesti ja juo paljon vettä"), osa typeriä ("käytä hoitoainetta")
- Kehotuksia kuvailla ulkonäköäni seikkaperäisesti (mitä väliä sillä on?) ja vaatimuksia valokuvallisista todisteista (joo, aivan varmasti postaan kuvani julkiselle foorumille). Tässä näkyi taas, miten joidenkin mielestä rumuutta ei vain yksinkertaisesti voi olla.
- K*lttimies-mäistä lätinää siitä, että muka tunnen olevani ruma vain siksi, koska en saa riittävän komeaa miestä (haistakoot pitkän p*skan)
- Kauniiden naisten valitusta siitä, että y-hyy miehet ei ota vakavasti ja naiset on kateellisia (miten joku kehtaakin?!)
- Yhdessä kommentissa sanottiin, että rumia ihmisiä on todella vähän "ja nekin, joita olen nähnyt, olivat vam.maisia". (Eikö tuo ole loukkaavaa? Ja eihän kirjoittaja edes tiennyt, johtuvatko minun ulkonäkövikani jostain vam.masta.)
- Eräs kirjoittaja kehotti minua hakeutumaan fyysisesti sairaiden ihmisten seuraan, jotta oppisin "arvostamaan fyysistä terveyttä". (Jälleen kerran: miksi kirjoittaja päätteli, että olen fyysisesti terve? Ja miksi sairaiden ihmisten pitäisi toimia jonkinlaisina su.vaitsevaisuuden ja elämänilon opetuskappaleina?)
Parhaimmat kommentit olivat niitä, joissa kehotettiin keskittymään muihin asioihin, kuten taitojen ja tietämyksen kehittämiseen. Varsinaiseen kysymykseen en saanut vastausta.
(Joidenkin sanojen outo kirjoitusasu johtuu siitä, että viestini joutui sensuurin haaviin. Jouduin sitten arvailemaan, mitkä sanat saattavat olla kiel-lettyjä.)
Hyvä analyysi. Seurasin mielenkiinnolla kyseistä ketjua ja kerroin siinä itse käyneeni terapeutin pakeilla kysymässä vastausta samaan ongelmaan. En saanut vastausta, eikä sitä tosiaan ilmaantunut ketjuunkaan.
En usko, että kukaan ruma voi oppia hyväksymään rumuuttaan, ennen kuin ympäristön suhtautuminen rumuuteen muuttuu ja rumuudesta tulee vain yksi negatiivinen ominaisuus muiden joukossa, kuten vaikka huono lauluääni tai matemaattinen kyvyttömyys. Nythän rumuus on suuri synti ja häpeän aihe, kuten tiedämme. Tätä asennemuutosta tosin tuskin tulee tapahtumaan, ulkonäön merkitys tuntuu vain kasvavan koko ajan.
Kiitos kommentistasi. Pohdintasi on erittäin paikkaansapitävä, hyvin kirjoitettu.
Ai niin, aloittamani ketjun ("Miten hyväksyä oma rumuus?") kommenteissa mainittiin myös kliseet "Hymy kaunistaa kenet tahansa" (entä jos on harvinaisen rumat hampaat?) ja "Hyvä käytös saa ihmisen näyttämään kauniimmalta".
Hyvä käytös on mielestäni itsestäänselvyys, tai ainakin sen pitäisi olla. En kuitenkaan pyytänyt neuvoja "kauniilta vaikuttamiseen" vaan rumuuden hyväksymiseen.
Ollessani rumimmillani yritin olla niin ystävällinen kuin suinkin. Silti sain kokea kiusaamista, haukkumista, vähättelyä ja naureskelua. Olisiko minun pitänyt hymyillä kiusaajilleni?
Ketjussa sanottiin myös "Kauneus ja symmetrisyys on tylsää. Sentään olet ruma, se tekee sinusta mielenkiintoisen." No tuota ei kyllä usko kukaan, ei edes tuo kommentoija itse.
"Ruman ihmissuhteet ovat syvällisempiä." Kukahan tämänkin on keksinyt? On todella vaikeaa löytää romanttista suhdetta, kun vastakkainen sukupuoli pitää ällöttävänä eikä kukaan halua edes tutustua. Lisäksi uusien ystävien löytäminen on yllättävän vaikeaa. Nuorena olin tyttöporukoissa vähän sellainen kummajainen, jota oudoksuttiin ja jolle hihiteltiin. En ole koskaan ymmärtänyt kauniiden naisten valitusta siitä, miten heidän on muka vaikea löytää naispuolisia ystäviä. Omien havaintojeni mukaan sekä miehet että naiset suhtautuvat kauniiseen naiseen ystävällisemmin kuin rumaan naiseen.
Nähdäkseni me rumilukset kannamme kaksinkertaista taakkaa. Meillä on rumuuden taakka - saamme ulkonäöstä negatiivista huomiota ja haukkuja, ja tämän lisäksi moni meistä kärsii alhaisesta itsetunnosta ja kroonisesta häpeästä, jotka ovat peräisin kiusaamisesta. Nykyäänhän rumuuden lisäksi myös epävarmuus ja huono itsetunto ovat kammottavia syntejä. Työpaikkailmoituksissa etsitään "iloisia, energisiä ja ulospäinsuuntautuneita" ihmisiä, ja lehtiartikkeleissa ja keskustelupalstoilla hoetaan "itsevarmuus kaunistaa". Mistä voisi saada itsevarmuutta, kun on saanut lähes koko ikänsä kuulla olevansa huono, ruma, ällöttävä ja vastenmielinen? Olen lukuisia kertoja kokenut, että muut huomaavat epävarmuuteni ja käyttävät sitä nöyryyttämisen aseena. "Miks oot noin hiljainen? Miks oot noin hermostunut? Miks oot noin epävarman oloinen? Miks et oo toisenlainen?" Mitä ihmettä siihen voi vastata?
- Hyväksymisketjun aloittaja
No mietin ihan samaa. En oikein pysty edes katsomaan itseäni peilistä, olen aina ollut ruma. En pysty sanomaan sitä ääneen enkä ikimaailmassa kertoisi asiaa telkkarissa.