Unikouluun liittyviä kysymyksiä
pyörii mielessä! Meillä on 1,5 vuotias poika, joka 1-vuotiaaseen asti nukkui ja nukahti itsekseen omaan sänkyyn, kun sinne hänet vietiin. Sitten tuli sairastelut ja muutto ja nyt ollaankin sitten nukutettu jo jonkin aikaa viereen ja viety sitten omaan sänkyyn. Pikkumies heräilee joskus usemminkin yössä ja joskus ei suostu jäämään millään omaan sänkyynsä ja tiedän kyllä miksi. Siispä ensi viikonloppuna on ohjelmassa unikoulun aloitus ja siitä haluaisinkin kysyä paremmin osaavilta hieman. Tiedän, että huoneeseen saa mennä vasta 5 min huudon jälkeen eka kerran ja sitten aina lisätään 5 min edelliseen käyntiin. Mutta mitä sitten, kun lapsi on huutanut hysteerisesti jonkun aikaa, otan hänet syliin ja rauhoitan, laitan takaisin sänkyyn -> minkä ajan kuluttua tästä saan mennä uudelleen jos huuto vain jatkuu? Alkaako aika taas alusta eli 5 min vai jatketaanko sitä siitä mihin oli jääty? Toinen kysymys: Onko hyvä, että vain toinen vanhemmista käy huoneessa jos tarvis vai voivatko molemmat vanhemmat käydä siellä vuorotellen saman yön aikana? Kolmas kysymys: voiko unikoulun tehdä niin, että toinen vanhempi hoitaa sen eka yönä ja toinen seuraavana ja niin edespäin vai tarvitseeko henkilön olla koko ajan sama? Toivottavasti joku sai tolkkua : ) Olis kiva myös kuulla kokemuksia samanikäisten lasten unikoulukokemuksista : ) ja miten teillä toimittiin? Jään odottelemaan erittäin kiitollisena vastauksista jo etukäteen : )
T. kohta nukkuva akka-äiti ; )
Kommentit (7)
Mutta minun mielipiteeni on se että en huudata lasta yöllä hetkeäkään jos menee hysteeriseksi.
Meidän 2,5v tyttö on tosin ollut ihan aina huono nukkuja, joten lähtökohta on eri kuin teillä. Tyttö nukkuu edelleen meidän huoneessa omassa sängyssään, heräilee tällä hetkellä useita kertoja yössä painajaisiin (välillä oli tosin pitkä rauhallisempi kausi) ja minusta on helpompi kaikille jos juoksen samantien rauhoittamaan, hyvällä tuurilla tyttö ei edes herää vain rauhoittuu samantien.
Yritimme 1,5v siirtää häntä omaan huoneeseen heikolla menestyksellä (kyllästyin juoksemaan koko yön toisessa huoneessa, kun vaadin miestä ottamaan vuoron joka toinen yö -> tyttö siirtyi aika nopeasti takaisin meidän huoneeseen lopputuloksena) Mutta siis en ole kokaan pystynyt jättämään häntä vain huutamaan toiseen huoneeseen. Mutta ehkäpä teillä tuollainen unikoulu tehoaa - itse en sitä halua kokeilla, mielestäni turhan raakaa lapselle jos selkeästi haluaa aikuisen lähelle.
Kommenttina vielä että unikoulun pitäminen ei tosiaankaan ole hauskaa kenellekkään. Minä ainakin olen joutunut keräämään etukäteen voimia ja tsemppaamaan että kestän lapsen itkun. Välillä tuli nytkin itselleni ihan fyysisiä oireita kun kuunteli lapsen itkua (tärinää, pahoinvointia). Toisaalta nyt kun kaikki nukumme paremmin on oma olo paljon virtaisempi ja jaksan leikkiä enemmän lasten kanssa. Ja lapsikin tuntuu iloisemmalta. Unikoulun aikana olen pyrkinyt tankkaamaan lapselle läheisyyttä päivisin tavallista enemmän. Jos ei ole valmis toteuttamaan perinteistä unikoulua niin kannattaa harkita tassuttelu-unikoulua johon löytyy hyviä ohjeita netistä.
teille vastauksista : ) Nyt olen taas hieman viisaampi ja saanut tukea tulevaan koitokseen. Tiedän, että varmasti joudun itsekin kärsimään ja lapsikin hetkellisesti, mutta ei se henkeä vie meiltä keneltäkään ja sen jälkeen olemme varmasti kaikki taas vahvempia. Kokeilen ensin ilman tassuhoitoa, sillä jos poika ei pysy makuullaan on se varmaan aika hankalaa toteuttaakin. Toivottavasti ei meilläkään vie aikaa kuin 2-3 yötä, kuten olen kuullut monilla muilla vieneen ja toinen yö on jo ollut paljon helpompi. Stemiä kaikille unikoululaisille : )
.. ja mietin viime syksynä pitäisikö vielä näin isolle (3,5 v) yrittää unikoulua, kun heräily tuntui taas raskaalta. Ei tule meidän sänkyyn mutta juoksuuttaa meitä omaan huoneeseensa, miehen kanssa meillä on vuoroyöt. En vaan ole pystynyt unikoulua pitämään.
Sain synninpäästön kun luin Keltinkangas-Järvisen temperamenttejä käsittelevää kirjaa: hänen mielestään unikoulu oli ok, jos sairastelu yms. poikkeva sotkee systeemit ja aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa vaatia yöllä palvelua tai pääsyä vanhempien sänkyyn. Mutta jotkut lapset vaan ovat herkkiä, eivätkä osaa/uskalla nukkua yksin, ja heille hän ei unikoulua suositellut. Lapsi kyllä tottuu siihen ettei kukaan tule, mutta ei ymmärrä sitä, kokee sen siten ettei hänen tarpeistaan välitetä.
Meillä poika kuuluu noihin jälkimmäisiin, hän ei uskalla nukkua yksin. Ihmettelee ääneen joskus että miten toi voi nukkua yksin, sehän on vielä pieni... Ei hän palvelua ole koskaan vaatinut, vain läsnäoloa. Jos toinen meistä nukkuu patjalla hänen huoneessaan, yö sujuu hyvin ja saamme kaikki nukkua rauhassa. Nyt olen iloinen etten väkisin yrittänyt viedä unikoulua läpi. Eiköhän se patjalla nukkuminen jossain vaiheessa sekin lopu...
Oletko sulkenut pois kaikki muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa uneen? Korvatulehdus, allergiat, ikään kuuluvat kauhukohtaukset jne?
Meillä poika heräili 1,5 v useamminkin, tuntui olevan joku herkkyysvaihe ja vielä tämän jälkeenkin kulmahampaita tehdessä. Otettiin ain syliin tai käytiin laittamassa tutti tai silittelemässä jne.
Ilman unikoulua jo vajaat kaksivuotiaaana alkoi nukkuman todella syvään pitkiä öitä vaikka nukkuu vielä kahden tunnin päikkäritkin. Nukahti myös yksin sänkyyn ilman " koulutusta" .
Nyt on poskihampaat tulossa ja osaa sanoa että hampaaseen sattuu, nukahtaminen selvästi vaikeampaa mutta onneksi ikää myöten unen laatu syvempää joten yöt sujuu hyvin.
En kannata unikoulua ollenkaan vaan uskon että satunnaisiin heräilyihin ja yö" huutoihin" on aina joku syy.
Mielestäni lasta jonka hätään reagoidaan rakkaudella ja läheisyydellä kasvaa tasapainoisempi, onnellisempi ja henkisesti vahvempi aikuinen kuin huutamaan jätetystä.
Pehmeä unikoulu lienee ok, jos huudatus pystytään välttämään.
Viestinin pointti oli että lapsilla on kaikenlaisia vaiheita jolloin nukutaan huonommin, ne menvät aina ohi ja unen laatu taas paranee ilman unikouluakin, joten lapsen voi hyvin ottaa viereen tai syliin. Kyllähän aikuinenkin hädän tai pelon hetkellä kaipaa läheisyyttä, miksei ei sitten pieni lapsi...tarvitee sitä varmasti vielä enemmän.
paikkakuntasi ensi ja turvakodille ja kysyisit sieltä ohjeita. Osa heidän työnään on auttaa uniongelmaisia lapsia ja heidän perheitään. Usein pelkkä puhelinkeskustelu auttaa. Pidimme meidän 1,2v.lle unikoulun ja sain sieltä ohjeet ja tukea. Nykyisin ei enää anneta lasten huutaa yksin! Ei siis mitään 5min ja 10 min jne. Läsnä olin koko ajan. Saa silittää ja rauhoitella, syliin vasta kun ei muu auta. Meillä kuitenkin ei sylikään auttanut vaan rimpuili pois. Laskin sänkyyn ja välillä yritin silitellä ja välillä vain istuin sängyn vierellä. Meillä unikoulu kesti yhden yön! 2 tuntia tyttö itkeskeli. Siitä lähtien on nukkunut yönsä nyt 2kk katkotta! Ihan muutamana yönö on tuti kadonnut ja se käyty nopeasti antamassa, mutta ei muuta. Nyt saa osaa tyttö nukkua ja muukin perhe on paljon pirteämpi!
Hei,
aloitimme vuoden ikäiselle pojallemme unikoulun 6 yötä sitten (oikeastaan kolmannen unikoulun aina nukkuminen saatu kuntoon mutta sairastelut ym. sotkeneet nukkumiset uudelleen). Meillä unikoulu toteutettu niin että isä hoitaa iltayön lohdutuskäynnit ja minä aamuyön. Eli meillä on molemmat osallistuneet. Joskus ollaan käyty ihan vuorotellan illallakin 10 välein eikä ole meillä tainnut haitata asiaa.
Ensimmäinen iltana poika huusi tunnin verran. Yöllä herättiin 3-4 kertaa ja käytiin lohduttelemassa. Toisena iltana taittiin nukahtaa helposti (illalla ulkoiltu ja kylvetty ja osui nukkumaan meno oikeaan hetkeen) muutaman minuutin itkulla. Yöllä käytiin lohduttelemassa parikertaa. Pari muutakin heräämistä oli mutta silloin nukahdettiin uudestaan ilman lohduttelua. Kolmantena yönä nukuttiin sitten koko yö heräämättä. Sen jälkeen on jouduttu muutaman kerran käydä lohduttelemassa öisin (kolmen yön aikana yhteensä) ja iltaisin on itketty 15-50 minuuttia ennen nukahtamista. Viimeisin yö meni taas nukkuen kokoyön putkeen.
Me ei olla nyt noudatettu mitenkään orjallisesti noita aikoja. Ekalla unikoulu kerralla taitiin noudattaa niin että 5min, 10min ja sen jälkeen käytiin lohduttamassa aina 15 minuutin välein. Emme pidentäneet aikoja sen pidemmiksi. Jos ääni kuulosti rauhottuvan kun aika tuli täyteen emme menneet häiritsemään vaan kuunneltiin rauhassa josko olisi juuri oikea aika nukahtaa.
Lohduttaessa emme ottaneet syliin vaan laitoimme lapsen sängyssä maate, peiton päälle ja unileelun kainaloon ja sanoimme " nyt on aika nukkua, hyvää yötä" . ja lähdimme pois. Itki tai ei ja seuraava lohdutus sovitun ajan kuluttua.
Iltarutiinit ja tapa millä toimitte kannattaa miettiä etukäteen valmiiksi niin että sitä voi käytännössä toistaa jatkossa aina. Tsemppiä ! Kyllä unikoulu kannattaa.