Mistä tietää, että on TARPEEKSI oikea aika yrittää lasta?

En tiiä

Miten teillä nyt menee talouden hoitoon menevät asiat? Onko mies omatoiminen vai pitääkö sinun ohjeistaa? Miten miehen lapsuudenperheessä kotityöt jaetaan? Meneekö mies aina oma napa edellä vai osaako hän ottaa toisia huomioon? Miten mies meinaa pitää isyysvapaita ja mitä hän tekisi vapaallaan, auttaako kaveria talon rakentamisessa, lähteekö kalareissulle vai onko kotona huolehtimassa sinusta, vauvasta ja kotitöistä, että sinä saat keskittyä imettämiseen ja toipumiseen?

Täydellistä aikaa lapsen hankintaan ei tule ikinä. Sekään ei ole varmaa, millainen miehestä kuoriutuu lapsen synnyttyä. Väsynyt, itkuinen ja kaikenlaista erittävä vaimo voi pelottaa miestä niin paljon, että häntä ei kotona näy. Jos mies kuvittelee nyt, miten hän potkii hetken pihalla palloa lapsen kanssa ja sinä hoidat kaiken muun, niin se tietää sinulle kovia aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä nyt menee talouden hoitoon menevät asiat? Onko mies omatoiminen vai pitääkö sinun ohjeistaa? Miten miehen lapsuudenperheessä kotityöt jaetaan? Meneekö mies aina oma napa edellä vai osaako hän ottaa toisia huomioon? Miten mies meinaa pitää isyysvapaita ja mitä hän tekisi vapaallaan, auttaako kaveria talon rakentamisessa, lähteekö kalareissulle vai onko kotona huolehtimassa sinusta, vauvasta ja kotitöistä, että sinä saat keskittyä imettämiseen ja toipumiseen?

Täydellistä aikaa lapsen hankintaan ei tule ikinä. Sekään ei ole varmaa, millainen miehestä kuoriutuu lapsen synnyttyä. Väsynyt, itkuinen ja kaikenlaista erittävä vaimo voi pelottaa miestä niin paljon, että häntä ei kotona näy. Jos mies kuvittelee nyt, miten hän potkii hetken pihalla palloa lapsen kanssa ja sinä hoidat kaiken muun, niin se tietää sinulle kovia aikoja.

Miehellä on ihan hyvätuloinen vakityö. Minä keikkailen ahkerasti, mutta en edes menettäisi mitään uraa äitiydelle, kun sellaista ei ole.

Molemmilla äidit on hoitaneet kotona kaiken (siis kotitöiden lisäksi myös tienaamisen). Me ollaan jaettu kotityöt tasan, osassa on omat vastuualueet ja osa tehdään vuoronperään. Ei ole ollut ikinä mitään ongelmaa. Mulla on enemmän vapaa-aikaa, mutta en käytä sitä pyykkäämiseen vaan opiskeluun.

Osaa ihan ok ottaa toisia. Välillä ihan yllättää sillä, miten huomaavainen on. Stressaavissa tilanteissa, kuten ulkomaan matkoilla, kuitenkin tuo itsekäs puoli helposti nostaa päätään. Ei myöskään välttämättä tajua ottaa huomioon, jos olen kipeä tms, jos en erikseen pyydä. Tällöin enemmän tajuamisesta kiinni. Tämä kuitenkin yhtenä asiana epäilyttää lapsen hankinnassa.

Isyysvapaista ei olla puhuttu. On sanonut kavereiden lapsista: "olisihan tuollaisen kanssa kiva puuhailla", mutta ei välttämättä nyt täysin ymmärrä mitä on vauva-arki. Itse olen nähnyt arkea enemmän, mutta voi olla hieman ruusuinen kuva minullakin.

Lisäys: en ole luonteeltani kovin uhrautuvainen persoona. Pääni räjähtäisi täysin sellaisessa perinteisessä marttyyriäidin roolissa. Omille lapsille toki haluaisin antaa onnellisen elämän, ja heidän kanssaan joutuisin väkisin tekemään uhrauksia, jos mies vaikka luistaisi vastuustaan. Pelkään että katkeroituisin vain, lapsetkin kärsisi.

Ap

Tärkeää olisi, että sulla on halua perustaa perhe tämän miehen kanssa ja saada yhteinen lapsi. Hyvä voisi olla, että suhde olisi sen verran varmalla pohjalla, että tuntisitte ja tietäisitte jo ne toisen huonotkin puolet ja rakastaisitte toisianne siitä huolimatta. Verkostoja ja omia voimavaroja (yhdessä tai hätätapauksessa yksin) miettiä, vakuutukset kuntoon. Itseään ja toista ei voi vanhempana vielä tuntea, mutta halu kokea vanhemmuus ja avoin mieli vie pitkälle. Kannattaa olla valmis kohtaamaan myös vaikeita asioita, niitäkin tulee varmasti. Paljon riippuu teistä ja teidän elämäntilanteestanne.

Toisaalta, esim. äitini, joka oli kaikin puolin terve, ei tullut raskaaksi heti vaikka aloittivat yrittämisen 25-vuotiaana. Synnyin kun äiti oli 32. Suurin syy oli ilmeisesti kysta munasarjoissa, joka vaikutti hormonitoimintaan. Nykyaikana sellainen varmaan ultrattaisiin ja nähtäisiin aika pian, että vanhempanikin olisivat mahdollisesti saaneet lapsen nopeammin tänä päivänä. Minun onneni tuo heidän lapsettomuutensa. Mutta mitäpä sitä nyt ihan hirveästi viivyttelemään jos mies on oikea ja molemmat haluatte lapsen/lapsia yhdessä. Jos se on molempien toive niin parempi aloittaa ajoissa. Voittehan alkaa suunnitella asiaa mielissänne, käydä keskusteluja. Jos sitten haluatte lapsen niin ehkäisy pois keväällä/kesällä, loppuraskaus ei saa osua helteille :D (aivan kamalaa)

Luulen että IKINÄ ei ole oikea aika. Aina olette jotenkin keskeneräisiä vanhemmiksi.

Oletteko molemmat suurinpiirtein täysjärkisiä ja kohtelette toisianne kauniisti? Siitä vaan hommiin.

Tilanteennehan kuulostaa ihan siltä että on jo ihan hyvä perusta vauvaperheelle. Jos puoliso on nyt kiinnostunut keskustelemaan vauvasta ja hankkimaan vauva-asioista ja tarvikkeista tietoa yhdessä sun kanssa, silloin hän on aidosti kiinnostunut kasvamaan siihen, mitä elämä vauvan kanssa vaatii.

Täydellistä hetkeä ei ole. Minusta se riittää talouden turvaksi jos toisella vanhemmalla on vakityö. Omia asioita ehtii kehittää myös vauvan synnyttyä.

Vauva hankitaan kun tuntuu hyvältä, että on vauva. Siinä on 9kk aikaa puhua miten homma toimii sitten kun vauva teillä on. Neuvola vielä auttaa teitä näitä keskusteluja käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää olisi, että sulla on halua perustaa perhe tämän miehen kanssa ja saada yhteinen lapsi. Hyvä voisi olla, että suhde olisi sen verran varmalla pohjalla, että tuntisitte ja tietäisitte jo ne toisen huonotkin puolet ja rakastaisitte toisianne siitä huolimatta. Verkostoja ja omia voimavaroja (yhdessä tai hätätapauksessa yksin) miettiä, vakuutukset kuntoon. Itseään ja toista ei voi vanhempana vielä tuntea, mutta halu kokea vanhemmuus ja avoin mieli vie pitkälle. Kannattaa olla valmis kohtaamaan myös vaikeita asioita, niitäkin tulee varmasti. Paljon riippuu teistä ja teidän elämäntilanteestanne.

Toisaalta, esim. äitini, joka oli kaikin puolin terve, ei tullut raskaaksi heti vaikka aloittivat yrittämisen 25-vuotiaana. Synnyin kun äiti oli 32. Suurin syy oli ilmeisesti kysta munasarjoissa, joka vaikutti hormonitoimintaan. Nykyaikana sellainen varmaan ultrattaisiin ja nähtäisiin aika pian, että vanhempanikin olisivat mahdollisesti saaneet lapsen nopeammin tänä päivänä. Minun onneni tuo heidän lapsettomuutensa. Mutta mitäpä sitä nyt ihan hirveästi viivyttelemään jos mies on oikea ja molemmat haluatte lapsen/lapsia yhdessä. Jos se on molempien toive niin parempi aloittaa ajoissa. Voittehan alkaa suunnitella asiaa mielissänne, käydä keskusteluja. Jos sitten haluatte lapsen niin ehkäisy pois keväällä/kesällä, loppuraskaus ei saa osua helteille :D (aivan kamalaa)

Loistava pointti, että kannattaa miettiä mihin loppuraskaus osuisi. :D Laitan korvan taakse. Kiitos hyvistä ajatuksista.

Ap

Sitten kun ehkäisy pettää, viimeistään.