Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riippuvuussuhde - olemme rikkinäisiä ja päihderiippuvaisia. Me ajamme toisiamme vain syvemmälle.
02.10.2019 |
Olemme tunteneet hyvin vähän aikaa mutta kokemuksia on kertynyt hyvin paljon.
Olemme kierrelleet kaupunkeja, maita, puhuttu kihloista, lapsista, yhteenmuutosta, jota ei tapahdu koska en sitä voi sallia, yritän luvata sen itselleni.
Olemme riidelleet ja yrittäneet päästää irti. Tai minä olen. Olemme niin kiinni toisissamme ilman mitään todellista tunnetta, ilman mitään todellista vilpittömyyttä. Toki välitän mutta oikeastaan tiedostan, että tässä on joku pahasti vialla.
On kontrollointia puolin ja toisin. Tavallaan kilpailemme, olemme toisiamme vastaan ja koettelemme. Jatkuvasti analysoidaan toisten liikkeitä ja kuitenkin puhumme kauniisti tulevaisuudesta. Tuntuu, että olen aivan hukassa. Vahvasta ja itsenäisestä naisesta tulikin heikko mutta kun mietin, niin koen tilanteen itselleni tuttuna. En ehkä turvallisena mutta hyvin kotoisana ja yritän päästä tilanteen päälle, yritän todistaa jotain tällä suhteella itselleni ja niin myös mies itselleen. Hän sanoo tarvitsevansa minua.
En vain käsitä miten olemme edes löytäneet toisemme koska en ole katsonutkaan tällaiseen päin vuosikausiin, olin päässyt jaloilleni ja vaikka vaistoni ovat varoitelleet niin joku oma tarve vei voiton.
Jotenkin sairaalla tavalla hän on kuin peilikuva itsestäni tai siitä käytöksestä ja persoonasta joka minusta tulee kun alko vie.
Olemme niin samanlaisia mutta kuitenkin suhde on vahingoittava. On ihania ja hienoja juttuja paljon mutta kun tiedostan niin paljon asioita joita en edes voi sanoiksi muodostaa.
Olemme ehkä riippuvaisia hyväksynnästä ja yritämme todistaa muille sekä toisille, että olemme jotain. Peittelemme ongelmiamme ja juoksemme pää kolmantena jalkana eteenpäin.
Meillä on molemmilla vakaa talous, on töitä niin paljon kun jaksaa tehdä. Ulkopäin kaikki näyttää hyvältä. Olemme vahvoja mutta samalla aivan uupuneita henkisesti.
Joku henkinen vajavaisuus on suuri ja ollut jo niin kauan kun muistan mutta olen saanut sen kuriin kun olen löytänyt itseni. Kun olen muuttanut asioita ja kasvanut. Nyt ego vei voiton, en vain tajua.
Nyt tuntuu oudolta. Ehkä minusta ei edes ole terveeseen suhteeseen, ei ainakaan vielä.
Taustalla traumaattinen lapsuus ja kaikenlaista. Olen vielä nuori mutta päässyt jaloilleni kovalla työllä mutta jännä miten sitä aina vaan viehättyykin tilanteista, joihin ei missään nimessä pitäisi varsinkaan uudestaan astua vaikka itse kyllä tietää/tuntee vastauksen ensimetreiltä saakka.
Onko teillä kokemuksia riippuvuussuhteesta? Ymmärtääkö kukaan sanomaani?
Kommentit (13)
Ymmärtää hyvinkin....
Vahva sinä et kyllä kuitenkaan mielestäni ole. Tuo vahvuus on vain kuorta jostakin... tiedän menneisyydestä tunteen.
Mitä etsit suhteessasi? Mitä vielä haluat oppia?
Tilanne ei kyllä kuulosta hyvältä. Lopeta tuo ennen kuin olette molemmat aivan hajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtää hyvinkin....
Vahva sinä et kyllä kuitenkaan mielestäni ole. Tuo vahvuus on vain kuorta jostakin... tiedän menneisyydestä tunteen.Mitä etsit suhteessasi? Mitä vielä haluat oppia?
Tilanne ei kyllä kuulosta hyvältä. Lopeta tuo ennen kuin olette molemmat aivan hajalla.
Kiitos.
Olen vahva kuitenkin, en tällä hetkellä mutta olen kun saan asiat tasapainoon jälleen.
Tai ehkä olen vähän hajalla mutta kuitenkin sinnikäs kun on sen aika. Tästäkin taistelen itseni ulos ja terapia olisi viimein paikallaan.
Noita kysymyksiä kysyn itseltänikin. Jotain opittavaa on ja uskon, että ymmärrän sen vielä. Sillä tiettyihin tilanteisiin ajautuu uudestaan, siksikin pitäisi avata solmuja ja siksikin terapia olisi hyväksi.
Ap
Mieti itseäsi, älä sääli miestä. Luultavasti olet liian kiltti ja ymmärtäinen omien kokemuksiesi vuoksi.
Et tahdo toisten kärsivän hylkäämiskokemusta ja tunnetta vajavaisuudesta ja sen sijaan itse kärsit sekä yrität pitää toisista huolta. Olet alkoholisoitunut, luultavasti myöskin vanhempasi ovat päihderiippuvaisia tms? Tästäkö se kotoisa olo tulee miehesi kanssa? Haet hyväksyntää ja rakkautta hyväksymällä että sinun tunteesi mitätöidään ja yrität pysyä vahvana. Tuo on kierre ja pelottavaa, psykoterpia on oikea osoite mielestäni jos osuin oikeaan aloituksesi perusteella. Älä tuomitse itseäsi mutta yritä parantaa haavasi sekä elää itsellesi myös silloin kun elämässäsi on muitakin hyvin läheisesti.
Ehdotan nyt täysillä että lopetat suhteen ja keskityt itseesi jälleen.
Sinä sanoit, että olet vahva ja sinnikäs.
Tiedät siis itsekin että pääset tästä kunnialla yli! Olet nuori ja suhde on vielä tuore, joten mitä nopeammin tuosta lähdet niin sitä parempi. Lisäksi ehkä tällä kertaa opit sen mikä oli tarkoituskin. Tsemppiä!
Kuulostaa epäterveeltä. Oliko lapsuudenkodissasi läheisriippuvuutta? Onko nykyinen suhde toisinto niistä ristiriitaisista tunteista, joita lapsena koit vanhempia kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkuhan tässä tulee kun teidän kommentteja lukee. Liippaa niin läheltä, ihan täysin.
Kiitos ♡
Vanhempani ovat alkoholisteja molemmat, kyllä. Äiti myöskin hyvin epävakaa ja mielenterveysongelmia piisannut aina jaksottain. Vanhemmat eronneet jo lapsuudessani kuitenkin.
Isä etäinen ja masentunut, kuoreensa vaipunut alkoholisti. Siskoni on hyvin huonossa kunnossa ollut mieleltään aina ja lukuisia sairauden aiheuttamia kohtauksia lapsuudessa tullut todistettua sekä itsemur.yrityksiä. Myöskin minua on käytetty lapsuudessa hyväksi. Kaikenlaista sekavaa mutta tässä joitakin juttuja perheestäni.
Mutta olen ollut aina suhteellisen normaali ja kiltti, sydämellinen ihminen mutta kuitenkin oireillut ja se on kohdistunut lähinnä itseeni.
Ulkoapäin aivan normaali ja nauravainen Ihminen mutta muuten vähän kyynistynyt vaikka mitään pahaa en kenellekään tahdo. Mutta mitä vanhemmaksi tulen niin sen vähemmän melkeinpä välitän mistään ongelmista hirveästi koska en pysty ketään muuttamaan. En osaa suhtautua tarpeellisen vakavasti ehkä ihmisten kohdalla vaikka minua ahdistaisi toisen käytös.
Romanttiset suhteet sekoittavat pääni ja luottoa on hyvin vaikea muodostaa ja myöskin ajaudun huonoihin suhteisiin. Ehkä siksi koska itsetuntoni ei vielä riitä terveisiin parisuhteisiin. En tiedä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tarvitaan ulkopuolista apua. Ja mitä se on? Psykoterapiaa. Siitä kannattaa lähteä. Se kestää eikä ole helppoa. Mutta sitä kautta. Erota ei tarvitse. Mutta oma rikkinäinen minä pitää korjata. Siihen kuuluu terapian lisäksi ehkä myös laitoshoitojaksoja. Mutta tämä on oikea tie. Lapsuus ja sen ajan tapahtumat ovat muovanneet sinusta sellaisen kuin olet nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Up