Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrian polin tutkimukset - kokemuksia?
01.10.2019 |
Sain lähetteen psykiatrian polille asperger-tutkimuksia ja ahdistuksen hoitoa varten. Olen jo aiemmin yli 15 vuotta sitten käynyt samassa sairaalassa lasten puolella samoissa tutkimuksissa, mutta minua kohdeltiin siellä ihan pikkukakarana (olin 15 v.) ja lisäksi en tuolloin saanut mitään virallisia diagnooseja. Asperger-piirteitä ja lievää ahdistusta todettiin. Todellisuudessa haudoin itsaria ja kerroin siitä lääkäreille mutta heidän mielestä se oli teiniangstia.
Onko meno aikuisten puolella aivan eri, että potilasta kunnioitettaisiin ja onko tutkimus- ja hoitomenetelmät 15 vuodessa muuttuneet?
Kommentit (4)
Yksityinen psykiatri teki tuon lähetteen. Mulla oli tallessa nuo vanhat epikriisit ja tämä lääkäri luki ne. Sanoi että minua on tuolloin kauan sitten tutkittu epäjohdonmukaisesti ja kohdeltu ikätasooni nähden paljon nuorempana. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti on muuttunut menetelmä nykyään, oma alakoulussa oleva lapseni sai lähetteen asperger-tutkimuksiin. Riippuu varmasti myös paljon lääkäristä ja muista tiimin jäsenistä henkilöinä, millaista kohtelua saa. Jotkut osaavat kuunnella ja toiset ovat omien päähänpinttymiensä vankeja ja kohtelu ja diagnoosit on sen mukaista.
Itse sain ihan muita diagnooseja kuin as kun kävin neljä vuotta sitten tutkimuksissa (eikä sitä edes epäilty minulla), mutta parikin as-epäiltyä koki siellä ettei heitä osata kuunnella eikä ymmärretä. Toinen (mies) taisi saada diagnoosiksi asti mitä epäilikin mutta toinen (nainen) tyrmättiin lähes täysin ettei hänellä voi olla aspergeria vaikka koki olevansa kuin oppikirjaesimerkki as-henkilöstä.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, mutta mennään avoimin mielin tutkimuksiin. (Toivottavasti sait jotain tolkkua tästä, omaan sairauteeni kuuluu ajatusten katkeaminen mutta yritän silti vastailla ihmisille netissä ja irl)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti on muuttunut menetelmä nykyään, oma alakoulussa oleva lapseni sai lähetteen asperger-tutkimuksiin. Riippuu varmasti myös paljon lääkäristä ja muista tiimin jäsenistä henkilöinä, millaista kohtelua saa. Jotkut osaavat kuunnella ja toiset ovat omien päähänpinttymiensä vankeja ja kohtelu ja diagnoosit on sen mukaista.
Itse sain ihan muita diagnooseja kuin as kun kävin neljä vuotta sitten tutkimuksissa (eikä sitä edes epäilty minulla), mutta parikin as-epäiltyä koki siellä ettei heitä osata kuunnella eikä ymmärretä. Toinen (mies) taisi saada diagnoosiksi asti mitä epäilikin mutta toinen (nainen) tyrmättiin lähes täysin ettei hänellä voi olla aspergeria vaikka koki olevansa kuin oppikirjaesimerkki as-henkilöstä.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, mutta mennään avoimin mielin tutkimuksiin. (Toivottavasti sait jotain tolkkua tästä, omaan sairauteeni kuuluu ajatusten katkeaminen mutta yritän silti vastailla ihmisille netissä ja irl)
Sain kyllä :D Tosiaan tyttöjä ja naisia alidiagnosoidaan aspergerin osalta. Mä itse halusin päästä noihin tutkimuksiin koska epäilen että mulla on tuo varsinainen syndrooma, eikä pelkästään piirteitä. Diagnoosi ja/tai oikeanlainen terapia helpottaisi kovasti elämääni ja oppisin hyväksymään itseni. Tämä yksityinen lääkäri sanoi, että vääränlainen terapia voi as-ihmiselle olla vahingollista. Olen syönyt jo useita vuosia mielialalääkkeitä pahan paniikkihäiriön vuoksi ja välillä olen käynyt terapiassa, jota en ole kokenut hyödylliseksi. -ap
Riippuu, mutta kyllä kohdellaan aikuisena, mutta potilaana.
Ja lapsille tottakai hössötetään.
Ja pitää puhua totta ja mieluummin vähän liioitellusti kuin vähätellen.