Onko jatkuva iloisuus samanlainen häiriö kuin masennus?

Onko tuollaisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Onko tuollaisia ihmisiä?

Tunnen parikin.

Ap

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Kyllähän noita on. Siis sellaisia, jotka eivät pysty kokemaan surua tai muita negatiivisia tunteita. Se vaan ei ole samanlainen "vaiva" kuin masennus, koska voivat elää normaalia elämää tuosta huolimatta.

Onhan tuollaisia "aina iloisia ja touhukkaita" ihmisiä. Joskus varmaan tuo tila on ihan yhtä 'sairas' kuin masennuskin. Eräänlaista maniaa tuollainen on; ihminen on hyväntuulinen ja hänellä on into piukassa touhuta kaikkea mutta mistään ei oikein tule mitään. Yhdenkin pirteän pirjon tunsin, ja ensin ajattelin että onpa iloinen ihminen, mutta mielenterveyshäiriöitähän sieltä sitten paljastui.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Jos olet onnellinen tai tyytyväinen elämääsi, ei se ole lainkaan sama asia, kuin jos olet 'siraalloisen' iloinen. Sinulla ei siis liene mitään hätää. :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Ehkä perusonnellinen on eri asia kuin iloinen. Minäkin olen lukuisista vastoinkäymisistä ja suruista huolimatta onnellinen ihminen, mutta ilo ei ole jatkuva, vallitseva tunteeni. Olen iloinen, kun jotain ilahduttavaa tapahtuu.

Ap

psykiatriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Jos olet onnellinen tai tyytyväinen elämääsi, ei se ole lainkaan sama asia, kuin jos olet 'siraalloisen' iloinen. Sinulla ei siis liene mitään hätää. :)

Kyllä tämäkin on hoitavalle taholle ongelma koska on merkki maniasta tai jostain. Eli on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

psykiatriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Jos olet onnellinen tai tyytyväinen elämääsi, ei se ole lainkaan sama asia, kuin jos olet 'siraalloisen' iloinen. Sinulla ei siis liene mitään hätää. :)

Kyllä tämäkin on hoitavalle taholle ongelma koska on merkki maniasta tai jostain. Eli on sairasta.

En tarkoita mitään maniaa, johon liittyy toiminta, aktiivisuus, vaan tunnetta, iloa. Iloinen ihminen voi olla myös rauhallinen ja paikallaan pysyvä. Ei mennä tähän maniaan nyt:)

Ap

Kaipa semmoiset iloiset ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset haluavat levittää hyvää mieltä omaan ympäristöönsä eivätkä he halua turhaan synkistellä ja mässäillä ongelmilla. Perusero optimistin ja pessimistin välillä. Jos ja kun he ovat joskus vetämättömällä päällä, niin silloin he viihtynevät parhaiten omissa oloissaan ladaten akkuja sosiaalisia tilanteita varten.Voihan siinä olla  takana myös se ajatus että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan eli kun on itse suhtautuu asioihin ja ihmisiin myönteisesti, niin saa myös myönteistä palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Minä olen myös tällainen kesto-onnellinen, mutta mulla on ilon/onnellisuuden syynä uudestisyntyminen ja Jeesus  - Isä Jumalan ja Hänen ihanuutensa.

Aiemmin olin myös kovin masentunut, mutta harvoin olen enää nykyään edes surullinen, ainakaan kauaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

psykiatriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Jos olet onnellinen tai tyytyväinen elämääsi, ei se ole lainkaan sama asia, kuin jos olet 'siraalloisen' iloinen. Sinulla ei siis liene mitään hätää. :)

Kyllä tämäkin on hoitavalle taholle ongelma koska on merkki maniasta tai jostain. Eli on sairasta.

En tarkoita mitään maniaa, johon liittyy toiminta, aktiivisuus, vaan tunnetta, iloa. Iloinen ihminen voi olla myös rauhallinen ja paikallaan pysyvä. Ei mennä tähän maniaan nyt:)

Ap

En minäkään sitä tarkoita mutta sitä ehdotetaan. Ei tarvitse kuin olla hymyileväinen ja iloinen niin olet kuulemma joko kännissä tai maaninen. Kai sitten ihmisiä kohdatessa pitäisi olla hiljaa ja murjottaa. Pyydän nykyään aina anteeksi että olen iloinen ja puhelias. On niin paljon tullut selän takana sanomista siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on toi, semmonen jatkuvasti tyytyväinen ja onnellinen, jopa surullisena kauhean kiitollinen ja onnellinen. Ja jos jotain ikävää tapahtuu niin olen todella onnellinen kun saan sellaisen oppimiskokemuksen.  Olin monta vuosikymmentä masentunut ja sitten vaan päässä kai vinksahti joku ja tässä sitä on oltu nyt muutama vuosi onnellisena. En halua tähän hoitoa.

Minä olen myös tällainen kesto-onnellinen, mutta mulla on ilon/onnellisuuden syynä uudestisyntyminen ja Jeesus  - Isä Jumalan ja Hänen ihanuutensa.

Aiemmin olin myös kovin masentunut, mutta harvoin olen enää nykyään edes surullinen, ainakaan kauaa aikaa.

Uskoon tulosta minullakin alkoi vaikka en sitä mainosta enkä koe oleellisena kertoa.

Jos tila aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä, se voi olla häiriö, johon tarvitsee hoitoa. Muuten en pitäisi sitä ongelmana.

Omaan sairauteeni MS-tautiin voi kuulemma joskus harvoin kuulua oire nimeltä MS euphoria. Joten kyllä sellaistakin sairauksien maailmassa esiintyy. Tuo on kuitenkin ihan siedettävältä kuulostava oire neurologisten oireiden listassa! 

Faith kirjoitti:

Jos tila aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä, se voi olla häiriö, johon tarvitsee hoitoa. Muuten en pitäisi sitä ongelmana.

Omaan sairauteeni MS-tautiin voi kuulemma joskus harvoin kuulua oire nimeltä MS euphoria. Joten kyllä sellaistakin sairauksien maailmassa esiintyy. Tuo on kuitenkin ihan siedettävältä kuulostava oire neurologisten oireiden listassa! 

Enhän minäkään sitä ongelmana pitänyt.

Ap

Iloisuusko ja optimistinen luonne ongelma 😂 ... ainoastaan kaikki on aina pilalla eikä koskaan miksikään muutu pessimistin mielestä.... jälkimmäinen on varsinainen energiasyöppö vie hapen ympäriltään... työpaikkojen riesa ja pahan mielen levittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Iloisuusko ja optimistinen luonne ongelma 😂 ... ainoastaan kaikki on aina pilalla eikä koskaan miksikään muutu pessimistin mielestä.... jälkimmäinen on varsinainen energiasyöppö vie hapen ympäriltään... työpaikkojen riesa ja pahan mielen levittäjä.

Luetunymmärtäminen..................

Defenssi? Iloisen suojakuoren alla on muitakin tunteita.

Minua ei haittaa vaikka jotkut ärsyyntyisivätkin siitä, kun minä olen iloinen ja tyytyväinen. En osaa mököttää enkä näytellä masentunutta, koska en oikeasti näin tunne. Suru on eri asia, sillä se on surua kuolemasta ja muista asioista, jotka ovat aina olemassa. Ne ovat muistoja, jotka hetkittäin tulevat mieleen, ja kyyneleetkin saattavat tulla, mutta ne tunteet eivät ole aina pinnassa, eivätkä ne aiheuta masennusta tai iloisuuden ja positiivisuuden menetystä. Miksi iloisuus ja nauraminen on paha asia?

No sellaista pidetään häiriönä, josta on haittaa henkilölle tai läheisilleen.

Luulisin että jatkuvasta iloisuudesta voi olla mm. sellaista haittaa, että ei pysty tukemaan ja suhtautumaan empaattisesti kun läheinen on aiheellisesti surullinen. Elämään kuuluu sekä kielteisiä että myönteisiä tunteita, ja niiden kanssa toimeen tuleminen on tärkeä elämäntaito. Vaikka itse ei teoriassa koskaan tätä taitoa tarvitsisi siitä syystä että ei koskaan koe kielteisiä tunteita (mitä suoraan sanoen epäilen mahdottomaksi), niin läheiset kuitenkin tarvitsevat. Itse en haluaisi kumppania, joka on iloinen silloinkin kun vaikkapa itse olen jäänyt työttömäksi.