Miten pärjäisi nykysukupolvi sodassa?
Kuvitellaan että meillä olisi ollut sodassa nykysukupolvi, miten sodassa olisi käynyt, miten olisivat pärjänneet?
Arvot ovat täysin erit. Oisko nostettu kädet pystyyn jo alkuvaiheessa? Moniko olisi karannut maasta? Entä fyysinen kunto ja taisteluasenne? Miten naiset olisivat pärjänneet omassa roolissaan? Mielenkiintoinen ajatus.
Kommentit (32)
Huonosti pärjätään. Rajan yli tälläkin hetkellä saa tulla ihan vapaasti. Suomen sotilaat jopa kantavat tulujoiden laukut. Mitähän virkaa niillä puolustusvoimien aseilla on?
Huonosti siinä kävisi. Jäisi liian vähän aikaa räplätä kännykkää ja pelata pleikkaa, kun pitäisi vaan sotia ja puolustaa isänmaata.
Paskoisivat housuunsa. Se ilme kun älypuhelin vaihtuisi aseeseen ja ensimmäinen pommi tippuis taivaalta. Käskyjä ei noudatettaisi. Sota olisi ohi muutamassa päivässä. Uhrautuminen muiden puolesta ei tulisi kuuloonkaan. Myöskään sotataktiikan tms laadinta ei luonnistuisi.
Mitä puolustettavaa nykysukupolvella on?
Mitä motivaatiota nuorisolla edes olisi sotimiseen? Ei ole järkevän hintaisia asuntoja, ei töitä, ei kovinkaan valoisaa toivoa tulevaisuudesta. Eli ei oikein mitään. Kaunista luontoa ehkä vielä hieman, mutta sitä ei voi laittaa leivän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä puolustettavaa nykysukupolvella on?
Koti, uskonto ja isänmaa.
En ole kiinnostunut mistään pyssyleikeistä, Jos pakotetaan sotimaan ja tappamaan niin voin mennä johki kauas bunkkeriin painamaan nappia että ohjus lähtee, mutta normaalin sotaan en mene jälkaväkeen
vapaus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä puolustettavaa nykysukupolvella on?
Koti, uskonto ja isänmaa.
Ai koti vai? Tämä kämänen 20 neliön yksiö 700 euron vuokralla ei ole puolustamisen arvoinen. Kaikki uskonnot on egon keksintöjä, vailla mitään merkitystä ja isänmaa on vain tämä pieni koppi kun ei tosiaan ole varaa matkustaa. Olis ees mökki..
Vierailija kirjoitti:
Mitä motivaatiota nuorisolla edes olisi sotimiseen? Ei ole järkevän hintaisia asuntoja, ei töitä, ei kovinkaan valoisaa toivoa tulevaisuudesta. Eli ei oikein mitään. Kaunista luontoa ehkä vielä hieman, mutta sitä ei voi laittaa leivän päälle.
Mihin edeltäneeseen aikakauteen oikein vertaat nykytilannetta? On joskus ollut jokin Onnela-kausi, josta nykynuoriso on jäänyt osattomaksi?
Väittäisin että nykyään löytyisi se porukka,joka ottaa vastuuta ja vaan toimii.. osa lamaantuu ja pakenee. Niin oli varmasti myös talvi- ja jatkosodassa. Ei tämä Suomi silloinkaan mikään kaikille hyvä onnela tainnut olla
Sota ei keneltäkään pärjäämistään siinä kysy.
Joko sen ajan selviää läpi hengissä, tai sitten ei.
Kuka missäkin hälle määrätyssä tehtävässään
Siinä kaikkien vaihtoehdot sinä aikana.
Nykysukupolvi pärjää nykysodassa. Menneet sukupolvet menneissä sodissa. Sota on erilaista, kuten kaikki muukin ajassamme. Pientilalliset ja tukkisavottojen jätkät pärjäsivät sen ajan sodassa, jossa samoilla taidoilla ja fyysisillä valmiuksilla käytiin sotaa, kuin elettiin arkea. Nykyään sota on hyvin teknistä ja taktista, ja siihen on nykynuorilla oivat valmiudet. Itse sotataito tiedollisella ja organisaatiotasolla on tietenkin kehittynyt samalla vastaavasti niin, että sodan koko kuva on tyystin toisenlainen. Suomen armeija ei ole koskaan ollut niin suorituskykyinen kuin se on nyt.
Veikkaan että jos nyt tulisi sota ja suomalaiset miehet joutuisivat sotimaan, niin ei varmaankaan motivaatiota kohottaisi se tieto että kotirintamalle kaupunkeihin jäisi kymmeniä tuhansia nuoria miehiä oleskelemaan ja nautiskelemaan, sillä hehän ovat tulleet tänne sodan kauhuja pakoon.
Sota ei ole nykyään samanlaista kuin jossakin tuntematon sotilas elokuvassa. Eli vaikeaa verrata menneisiin. Mutta onhan nykyiset nuoret paremmin ravittuja ja koulutettuja kuin aiemmin. Ehkä jotain etuja siitä voisi olla. Ja voi olla että nykyään on ihmisetkin valmiiksi raaempia kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että jos nyt tulisi sota ja suomalaiset miehet joutuisivat sotimaan, niin ei varmaankaan motivaatiota kohottaisi se tieto että kotirintamalle kaupunkeihin jäisi kymmeniä tuhansia nuoria miehiä oleskelemaan ja nautiskelemaan, sillä hehän ovat tulleet tänne sodan kauhuja pakoon.
Tuo ongelma koskee teitä persusetämiehiä. Ei asevelvollisia nuoria miehiä, jotka ovat tottuneet monenkirjaviin ikätovereihinsa niissä kotikaupungeissaan, joissa ovat kasvaneet ja olleet kavereita tai tuttuja eri näköistenkin kanssa koko ikänsä. Teillä persusetämiehillä ei kyllä ole enää kummoistakaan roolia maanpuolustuksessa. Parasta, kun pysytte poissa jaloista. Ehkä teidät ehditään evakuoida, ehkä ei.
Ketkähän ne nykynuoret on kasvattaneet? Niimpä. Turha inistä siitä kännykän käytöstä yms., itsepä olette ne teinien käsiin tunkeneet lapsesta asti. Nuoriso ei ole syypää siihen, millaisen kasvatuksen he ovat saaneet.
Hyvin ne pärjää. Ihan samalla lailla kuin aiemmat sukupolvet. Pakko opettaa.
Ja ihmisten onnellisuus kasvaa kohisten, kun osataan nauttia pienistä asioista, esim. sellaisista, että olen tänäänkin hengissä ja huomiseksi on kattilallinen perunoita.
Lastentekokin alkaa taas kiinnostamaan.
Hyvä kysymys! Kuinka monella olisi juuret isänmaassa taistelun tahtotilaan nähden,tätä voi miettiä.