Medialle vaikeaa, jopa mahdotonta: tehdä arvostavia juttuja äitiydestä

Suurin osa mediasta tuotetaan Helsingissä, sinkkunaisten laatikostossa. Ei voi kirjoittaa positiivisesti, koska muuten ei enää neljävitosena pääsisi keskustelemaan kavereiden kanssa viimeisimmästä tinder-kokemuksesta.

Gloria-lehdessä kerrotaan usein naisista joilla on ura ja perhe.

Kaikki kertovat aviomiehen osallistuvan arjen pyörittämiseen.

Joten naiset valitkaamme sellainen kumppani, joka haluaa jakaa vastuun perheestä.

No eipä tuota ole esimerkkejä miehistäkään jotka ovat menestyneet=vanhempia.

Samaa puhuttiin kavereiden kesken viikonloppuna. Moni sanoo lehdessä, että tukiverkot eivät ole hyvät ku sukulaiset asuu kaukana. Sama homma meillä mutta sitten meillä on hyviä ystäviä, jotka voi tarpeen mukaan auttaa ja itse olen töihin paluun jälkeen tehnyt lyheämpää päivää.

Lapset osaa välillä ärsyttää kun opettelevat käytöstapoja mutta ne tuovat ainakin meille paljon iloja. Miksei näistä positiivisestä asioista mainita?

Median ei tarvitse tehdä sellaisia juttuja, koska äidit tuottavat omasta elämästään  itse sisältöä sosiaaliseen mediaan (esim Kalastajan vaimo).

Olen huomannut saman. Suomessa on aika iso ongelma juuri uran ja perheen yhdistäminen naisille niin, että toinen ei oikeasti kärsi siitä. Mediassa on jatkuvasti juttua siitä, miten naiset saataisiin nopeammin töihin synnytyksen jälkeen ja unohdetaan täysin, että lapset on vain kerran pieniä ja kyse on muustakin kuin rahasta. Koko yhteiskunta paukuttaa sitä miten pitäisi opiskella nopeasti, äkkiä töihin, töitä, töitä, töitä, mutta ne lapset ei vaan mahdu mihinkään väliin realistisesti ilman, että sekin on yhtä suorittamista. Jos äideistä tehdään juttuja mediaan niin niissä ihannoidaan juurikin uraäitiä, joka juoksee kodin ja työpaikan välillä aivottomana kuin päätönkana ja suorittaa koko ajan.

Olen juuri siinä iässä, kun ns. biologisesti tuntuisi hyvältä hankkia lapsia, mutta en uskalla, koska sen jälkeen olen työnantajien silmissä huono vaihtoehto. Ja ymmärrän sen kyllä, esimerkiksi se, että Suomessa työnantaja joutuu maksamaan palkkaa äitiyslomalata, on järjetöntä. Olisi parempi, että olisi ainakin osittain jokin kelankorvaama systeemi äitiyslomalle, onhan lapset tärkeitä tulevaisuudessa koko Suomelle. Ja siis sellainen systeemi, joka jotenkin säilyttäisi saman elintason kuin töissäkäydessä eikä sellainen mikä sopii muutenkin työttömän tai muuten tukien varassa elävän elintasoon. Samoin se on hölmöä, että Suomessa ollaan hetki koko ajan äitiyslomalla ja sitten heti täyspäiväisesti töihin, kun paras olisi, jos töitä voisi tehdä osa-aikaisesti aluksi. Toiseksi koen, että varsinkin miesvaltaisissa työyhteisöissä (eli usein esimerkiksi johtotasolla) pienten lasten äitiä ei kukaan ota vakavasti, miehillä isyys vain kuulu pakettiin ja odotetaan edelleen, että äiti on se joka on sairaan lapsen kanssa kotona jne. Tämä varmasti johtuu siitä, että noissa piireissä keskimäärin on paljon vähän vanhempia miehiä, joiden arvomaailmaan sopii nainen kodinhoitajana. 

Toivoisin kovasti, että sitä aikaa kun lapset on pieniä oikeesti arvostettaisiin yli rahan. Ei se kuitenkaan kauaa kestä ja niin äitin kuin isänkin pitäisi ehtiä olla lastensa kanssa. Haluan panostaa myös uraani, tehdä paljon töitä ja tehdä ne hyvin, mutta elämässä on aikoja, jolloin haluaisin tehdä töitä vähän vähemmän. Kun kuitenkin lopulta töissä käydään siksi, että voitaisiin elää muuten hyvää elämää eikä kukaan täällä elä sitä varten, että voi tehdä vain töitä ja lisää töitä, jotta joku osakkeen omistaja toisella puolella merta rikastuu vielä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Suomessa on aika iso ongelma juuri uran ja perheen yhdistäminen naisille niin, että toinen ei oikeasti kärsi siitä. Mediassa on jatkuvasti juttua siitä, miten naiset saataisiin nopeammin töihin synnytyksen jälkeen ja unohdetaan täysin, että lapset on vain kerran pieniä ja kyse on muustakin kuin rahasta. Koko yhteiskunta paukuttaa sitä miten pitäisi opiskella nopeasti, äkkiä töihin, töitä, töitä, töitä, mutta ne lapset ei vaan mahdu mihinkään väliin realistisesti ilman, että sekin on yhtä suorittamista. Jos äideistä tehdään juttuja mediaan niin niissä ihannoidaan juurikin uraäitiä, joka juoksee kodin ja työpaikan välillä aivottomana kuin päätönkana ja suorittaa koko ajan.

Olen juuri siinä iässä, kun ns. biologisesti tuntuisi hyvältä hankkia lapsia, mutta en uskalla, koska sen jälkeen olen työnantajien silmissä huono vaihtoehto. Ja ymmärrän sen kyllä, esimerkiksi se, että Suomessa työnantaja joutuu maksamaan palkkaa äitiyslomalata, on järjetöntä. Olisi parempi, että olisi ainakin osittain jokin kelankorvaama systeemi äitiyslomalle, onhan lapset tärkeitä tulevaisuudessa koko Suomelle. Ja siis sellainen systeemi, joka jotenkin säilyttäisi saman elintason kuin töissäkäydessä eikä sellainen mikä sopii muutenkin työttömän tai muuten tukien varassa elävän elintasoon. Samoin se on hölmöä, että Suomessa ollaan hetki koko ajan äitiyslomalla ja sitten heti täyspäiväisesti töihin, kun paras olisi, jos töitä voisi tehdä osa-aikaisesti aluksi. Toiseksi koen, että varsinkin miesvaltaisissa työyhteisöissä (eli usein esimerkiksi johtotasolla) pienten lasten äitiä ei kukaan ota vakavasti, miehillä isyys vain kuulu pakettiin ja odotetaan edelleen, että äiti on se joka on sairaan lapsen kanssa kotona jne. Tämä varmasti johtuu siitä, että noissa piireissä keskimäärin on paljon vähän vanhempia miehiä, joiden arvomaailmaan sopii nainen kodinhoitajana. 

Toivoisin kovasti, että sitä aikaa kun lapset on pieniä oikeesti arvostettaisiin yli rahan. Ei se kuitenkaan kauaa kestä ja niin äitin kuin isänkin pitäisi ehtiä olla lastensa kanssa. Haluan panostaa myös uraani, tehdä paljon töitä ja tehdä ne hyvin, mutta elämässä on aikoja, jolloin haluaisin tehdä töitä vähän vähemmän. Kun kuitenkin lopulta töissä käydään siksi, että voitaisiin elää muuten hyvää elämää eikä kukaan täällä elä sitä varten, että voi tehdä vain töitä ja lisää töitä, jotta joku osakkeen omistaja toisella puolella merta rikastuu vielä lisää.

Kirjoituksesi kosketti minua paljon. En usko että olemme ainoita, jotka toivovat tällaista nyky-yhteiskuntaan enemmän. Mutta tiedätkö, meistä jja vain meistä se lähtee liikkeelle. Pitää uskoa itseensä ja luottaa tulevaisuuteen silloinkin kun se tuntuu epätoivoiselta.

Minä olen tuplamaisteri ja olen kotona lasten kanssa. Aion olla kotona kunnes kuopus on 3v ja sitten menen puolipäiväisenä töihin. Tämän mahdollistaa pienet menot, työntekijäpula toiselta alaltani ja puolison tulot. Ei siis kaikille niin helppoa kuin minulle. Sitten suuri suunnitelmani on perustaa oma yritys tai jotain muuta oman näköistä työtä, kun lapset ovat jo koululaisia. En halua elää elämääni niin, etten edes yritä tavoitella sitä mitä todella haluan, eli olla läsnä pienille lapsilleni ja lisäksi hiljalleen tehdä oman näköistä työtä, johon voin ajan kanssa laittaa päivästä yhä enemmän tunteja.

Mielestäni Suomeen tarvittaisiin muutenkin nykyistä enemmän toivoa kaikille osa-alueille ja sitä, ettei taivuta ja alistuta siihen omassa elämässämme mikä oli yhteiskunnan näkökulmasta oikein. Sillä loppujen lopuksi se ei välttämättä edes ole koko yhteiskunnalle paras mahdollinen asia, että naiset uuvuttavat itsensä ulkopuolisen paineen alla ja lapset jäävät muiden ihmisten kasvatettavaksi. Olen ehkä vanhanaikainen ja konservatiivinen, mutta kyllä lapsi tarvitsee äitiään ja/tai äitihahmoaan hyvin paljon, ja se pari tuntia illasta alle kouluikäisille on aivan liian vähän. Aivan varmasti pidemmän päälle nämä näkyvät mt-ongelmina, työuupumuksena yms. Eli näinä asioina mitkä ovat monille nytkin arkipäivää.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Suomessa on aika iso ongelma juuri uran ja perheen yhdistäminen naisille niin, että toinen ei oikeasti kärsi siitä. Mediassa on jatkuvasti juttua siitä, miten naiset saataisiin nopeammin töihin synnytyksen jälkeen ja unohdetaan täysin, että lapset on vain kerran pieniä ja kyse on muustakin kuin rahasta. Koko yhteiskunta paukuttaa sitä miten pitäisi opiskella nopeasti, äkkiä töihin, töitä, töitä, töitä, mutta ne lapset ei vaan mahdu mihinkään väliin realistisesti ilman, että sekin on yhtä suorittamista. Jos äideistä tehdään juttuja mediaan niin niissä ihannoidaan juurikin uraäitiä, joka juoksee kodin ja työpaikan välillä aivottomana kuin päätönkana ja suorittaa koko ajan.

Olen juuri siinä iässä, kun ns. biologisesti tuntuisi hyvältä hankkia lapsia, mutta en uskalla, koska sen jälkeen olen työnantajien silmissä huono vaihtoehto. Ja ymmärrän sen kyllä, esimerkiksi se, että Suomessa työnantaja joutuu maksamaan palkkaa äitiyslomalata, on järjetöntä. Olisi parempi, että olisi ainakin osittain jokin kelankorvaama systeemi äitiyslomalle, onhan lapset tärkeitä tulevaisuudessa koko Suomelle. Ja siis sellainen systeemi, joka jotenkin säilyttäisi saman elintason kuin töissäkäydessä eikä sellainen mikä sopii muutenkin työttömän tai muuten tukien varassa elävän elintasoon. Samoin se on hölmöä, että Suomessa ollaan hetki koko ajan äitiyslomalla ja sitten heti täyspäiväisesti töihin, kun paras olisi, jos töitä voisi tehdä osa-aikaisesti aluksi. Toiseksi koen, että varsinkin miesvaltaisissa työyhteisöissä (eli usein esimerkiksi johtotasolla) pienten lasten äitiä ei kukaan ota vakavasti, miehillä isyys vain kuulu pakettiin ja odotetaan edelleen, että äiti on se joka on sairaan lapsen kanssa kotona jne. Tämä varmasti johtuu siitä, että noissa piireissä keskimäärin on paljon vähän vanhempia miehiä, joiden arvomaailmaan sopii nainen kodinhoitajana. 

Toivoisin kovasti, että sitä aikaa kun lapset on pieniä oikeesti arvostettaisiin yli rahan. Ei se kuitenkaan kauaa kestä ja niin äitin kuin isänkin pitäisi ehtiä olla lastensa kanssa. Haluan panostaa myös uraani, tehdä paljon töitä ja tehdä ne hyvin, mutta elämässä on aikoja, jolloin haluaisin tehdä töitä vähän vähemmän. Kun kuitenkin lopulta töissä käydään siksi, että voitaisiin elää muuten hyvää elämää eikä kukaan täällä elä sitä varten, että voi tehdä vain töitä ja lisää töitä, jotta joku osakkeen omistaja toisella puolella merta rikastuu vielä lisää.

Hyvin kirjoitettu. Työ menee nykyajan arvoissa kaiken edelle ja kaiken pitäisi toimia työn ehdoilla. Vanhemmuuden ja työn yhdistämispuheissa työ on aina etusijalla. Unohdetaan, miten keskeistä vanhempien läsnäolo on lapsen kehitykselle. Lapsuus ei mahdu kiireen ja suorittamisen menestyskonseptiin.

Nykymaailma dissaa äitiyttä, mutta välillä tuntuu että hyvän lapsuuden merkitys on vielä unohdetumpi. Arkinen esimerkki se, miten ihmiset voi olla esim. tosissaan vihaisia siitä, kun työkaveri lähtee töistä kotiin lasten luo. Lasten edun ajatteleminen on suunnilleen kirosana joissain piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Suomessa on aika iso ongelma juuri uran ja perheen yhdistäminen naisille niin, että toinen ei oikeasti kärsi siitä. Mediassa on jatkuvasti juttua siitä, miten naiset saataisiin nopeammin töihin synnytyksen jälkeen ja unohdetaan täysin, että lapset on vain kerran pieniä ja kyse on muustakin kuin rahasta. Koko yhteiskunta paukuttaa sitä miten pitäisi opiskella nopeasti, äkkiä töihin, töitä, töitä, töitä, mutta ne lapset ei vaan mahdu mihinkään väliin realistisesti ilman, että sekin on yhtä suorittamista. Jos äideistä tehdään juttuja mediaan niin niissä ihannoidaan juurikin uraäitiä, joka juoksee kodin ja työpaikan välillä aivottomana kuin päätönkana ja suorittaa koko ajan.

Olen juuri siinä iässä, kun ns. biologisesti tuntuisi hyvältä hankkia lapsia, mutta en uskalla, koska sen jälkeen olen työnantajien silmissä huono vaihtoehto. Ja ymmärrän sen kyllä, esimerkiksi se, että Suomessa työnantaja joutuu maksamaan palkkaa äitiyslomalata, on järjetöntä. Olisi parempi, että olisi ainakin osittain jokin kelankorvaama systeemi äitiyslomalle, onhan lapset tärkeitä tulevaisuudessa koko Suomelle. Ja siis sellainen systeemi, joka jotenkin säilyttäisi saman elintason kuin töissäkäydessä eikä sellainen mikä sopii muutenkin työttömän tai muuten tukien varassa elävän elintasoon. Samoin se on hölmöä, että Suomessa ollaan hetki koko ajan äitiyslomalla ja sitten heti täyspäiväisesti töihin, kun paras olisi, jos töitä voisi tehdä osa-aikaisesti aluksi. Toiseksi koen, että varsinkin miesvaltaisissa työyhteisöissä (eli usein esimerkiksi johtotasolla) pienten lasten äitiä ei kukaan ota vakavasti, miehillä isyys vain kuulu pakettiin ja odotetaan edelleen, että äiti on se joka on sairaan lapsen kanssa kotona jne. Tämä varmasti johtuu siitä, että noissa piireissä keskimäärin on paljon vähän vanhempia miehiä, joiden arvomaailmaan sopii nainen kodinhoitajana. 

Toivoisin kovasti, että sitä aikaa kun lapset on pieniä oikeesti arvostettaisiin yli rahan. Ei se kuitenkaan kauaa kestä ja niin äitin kuin isänkin pitäisi ehtiä olla lastensa kanssa. Haluan panostaa myös uraani, tehdä paljon töitä ja tehdä ne hyvin, mutta elämässä on aikoja, jolloin haluaisin tehdä töitä vähän vähemmän. Kun kuitenkin lopulta töissä käydään siksi, että voitaisiin elää muuten hyvää elämää eikä kukaan täällä elä sitä varten, että voi tehdä vain töitä ja lisää töitä, jotta joku osakkeen omistaja toisella puolella merta rikastuu vielä lisää.

Hyvin kirjoitettu. Työ menee nykyajan arvoissa kaiken edelle ja kaiken pitäisi toimia työn ehdoilla. Vanhemmuuden ja työn yhdistämispuheissa työ on aina etusijalla. Unohdetaan, miten keskeistä vanhempien läsnäolo on lapsen kehitykselle. Lapsuus ei mahdu kiireen ja suorittamisen menestyskonseptiin.

Nykymaailma dissaa äitiyttä, mutta välillä tuntuu että hyvän lapsuuden merkitys on vielä unohdetumpi. Arkinen esimerkki se, miten ihmiset voi olla esim. tosissaan vihaisia siitä, kun työkaveri lähtee töistä kotiin lasten luo. Lasten edun ajatteleminen on suunnilleen kirosana joissain piireissä.

Monesti näihin sekoittuu vielä niin paljon tietämättömyyttä lapsen kehityksestä. Esimerkiksi kyky luoda mielikuvia syntyy (psykologian teorioiden mukaan) aivan varhaislapsuudessa, kun äiti on saatavilla lapselle. Lapsen ensimmäinen mielikuva mikä muodostuu, on mielikuva äidistä, ja jos tässä epäonnistutaan niin lapsen kognitiivinen kehitys voi jäädä heikommaksi.

Tai vaikkapa se että empatia ja tunnetaidot kehittyvät ensisijaisesti suhteessa omaan äitiin ja isään - erityisesti äitiin. Hienoa kyllä, että näitä nykyään varhaiskasvatuksessa tuodaan esille (siellä niitä todellakin tarvitaan), mutta päiväkodin täti ei voi ikinä korvata sitä täysin tällä saralla, mitä oma äiti pystyisi antamaan. Suhde äitiin on erityinen ja ainutlaatuinen, ja sen sanominen tuntuu nykyään hirveältä synniltä. Ikään kuin pitäisi väittää, että kuka tahansa voisi tulla ja tehdä saman mitä lapsen äiti.

Luulisi lapsettomillakin kiinnostavan sen mitä nykylapsista kasvaa. Sillä nämä lapset ovat niitä, jotka tulevat tekemään meidän vahustenhuollosta ja eläkkeenmaksusta isoja arvovalintoja. Heidän pitää tehdä isoja ja vaikeita päätöksiä aikanaan, joiden on oltava samaan aikaan järkeviä ja eettisiä.

Mutta vaikeaahan tätä on selittää, kun Suomessakin on edelleen monella (anteeksi stereotypiana mutta suoraan sanottuna lapsettomalla) on kuvitelma, että lasta kasvatetaan oikein vain kieltämällä ja opettamalla. Muuta ei tarvita. Sanot vain ei ei ja ei ja rankaiset ottamalla etuuden pois, niin lapsi on kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hehkuttaa osaamista ”osasin tehdä lapsen”.

Sama kun kirjoittaisi ”osasin juoda vesilasin”.

Lasten synnyttäminen on biologiaa, ei sitä tarvitse hehkuttaa. Ei se ole mikään suuri saavutus mihin vain harvat ja valitut pääsee elämänsä aikana.

Eli järkevämpää on kirjoittaa esim. Menestyvän uraäidin arjesta miten hän yhdisti perheen ja uran jne. Pelkässä arjen pyörityksessä ei ole mitään hehkutettavaa.

Kyllä se tätä nykyä jo alkaa olla suuri saavutus johon harva suomalainen yltää.

Ja raskaus, synnytys, kasvatus, hoiva ovat ihan oikeasti TODELLA vaativia asioita! Jostain syystä tuollainen vähättelevä puhe (vain biologiaa, jne.) trendaa myös. Sillä pidetään yllä mielikuvaa, että äitiys on inhottavaa, arvotonta ja heikkoa.

Harva suomalainen?????

80 prosentilla naisista Suomessakin on lapsia. Joo tosi harvinainen saavutus :D

Oon aika ajoin seurannut jenkkiläisiä youtube kanavia ja niissä suorastaan tunnutaan hehkuttavan family&marriage tyylisiä juttuja, samoin goals! tuntuu olevan pinnalla eli se että koitetaan pitää naisen roolissa koko perhepaketti kasassa. Toisaalta tämän täytyy olla kulttuurillinenkin asia sillä täällä ei juurikaan haluta ruveta miellyttämään omaa miestä samalla tavoin mitä noilla videoilla näytetään tekevän.

Huom! Itse en viehäty noin konservatiivisista arvoista, olen lähinnä sattunut huomaamaan tämän merkittävän eron amerikkalaisten versus ruotsalaisten vloggaagien videoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hehkuttaa osaamista ”osasin tehdä lapsen”.

Sama kun kirjoittaisi ”osasin juoda vesilasin”.

Lasten synnyttäminen on biologiaa, ei sitä tarvitse hehkuttaa. Ei se ole mikään suuri saavutus mihin vain harvat ja valitut pääsee elämänsä aikana.

Eli järkevämpää on kirjoittaa esim. Menestyvän uraäidin arjesta miten hän yhdisti perheen ja uran jne. Pelkässä arjen pyörityksessä ei ole mitään hehkutettavaa.

Kyllä se tätä nykyä jo alkaa olla suuri saavutus johon harva suomalainen yltää.

Ja raskaus, synnytys, kasvatus, hoiva ovat ihan oikeasti TODELLA vaativia asioita! Jostain syystä tuollainen vähättelevä puhe (vain biologiaa, jne.) trendaa myös. Sillä pidetään yllä mielikuvaa, että äitiys on inhottavaa, arvotonta ja heikkoa.

Harva suomalainen?????

80 prosentilla naisista Suomessakin on lapsia. Joo tosi harvinainen saavutus :D

No jos lasket kaikki ikäluokat. Mutta jos olet tsekkaillut uusimpia tilastoja lapsentekoikäisistä niin faktaa on, että harvinaiseksi käy. Voi jo puhua lapsettomien massoista, valtavirrasta, jossa vanhemmuus on poikkeama.

Vierailija kirjoitti:

Oon aika ajoin seurannut jenkkiläisiä youtube kanavia ja niissä suorastaan tunnutaan hehkuttavan family&marriage tyylisiä juttuja, samoin goals! tuntuu olevan pinnalla eli se että koitetaan pitää naisen roolissa koko perhepaketti kasassa. Toisaalta tämän täytyy olla kulttuurillinenkin asia sillä täällä ei juurikaan haluta ruveta miellyttämään omaa miestä samalla tavoin mitä noilla videoilla näytetään tekevän.

Huom! Itse en viehäty noin konservatiivisista arvoista, olen lähinnä sattunut huomaamaan tämän merkittävän eron amerikkalaisten versus ruotsalaisten vloggaagien videoilla.

Mä seuraan monia sahm-tyyppejä, ja kyllä kaikki he tasaisin väliajoin myös puhuvat siitä, kuinka loukkaavaa on kun puhutaan jo vauvaikäisten äideille, koska menet töihin, sinähän vain makaat kotona kuinka voit olla väsynyt jne. Ihan samaa kuraa sielläkin tulee, vaikka olisi kuinka miehen ja naisen yhteinen päätös.

Kyllä tämä äitien painostaminen töihin ja äitiyden haukkuminen/aliarvostaminen/väheksyminen on nimenomaan moderneissa länsimaissa ongelma. Lapsista puhutaan kuin heille kelpaisi kuka tahansa ja olisi ihan sama vaikka äiti kävisi kuukauden muualla töissä (vaikka ollut ensisijainen hoitaja alusta asti). Tätä kulttuuria voi seurata vailla netflixin working moms sarjasta. Se kuva mikä äitiydestä annetaan, on että kotonaolo on halveksuttavaa ja äiti on täysin korvattavissa - äidillä ei ole erityisarvoa lapsen näkökulmasta. Tämähän on kaiken tutkimustiedonkin mukaan täysin väärää tietoa.

Mediassa asioiden käsittelytapa ylipäätään on ongelmakeskeinen ja kielteinen. Aina on joku ongelma / kriisi / huoli / ärsyttävä / häiritsevä asia, ja myönteisetkin jutut käsittelevät sitä, miten henkilö on välttänyt tai ratkaissut sen tai selvinnyt sen kanssa. Lähtökohtana on ongelma.

Nykyihminen elää tavallisesti todella mediakeskeistä arkea. Kriittiset näkökulmat ja uutiset pyörivät päivittäin mielessä. Ihmisen aivojen ei varmaan edes ole hyvä käsitellä niin suurta määrää informaatiota jatkuvasti? Monelle voisi olla hyväksi vähentää media-altistustaan, myös somen?

Musta taas tuntuu, että usein mediassa menestyvä tyyppi = tyyppi jolla on ura ja lapsia. Ehkä vielä erityisesti naisten kohdalla, koska miesten kohdalla, no...se äitihän ne lapset kuitenkin on hoitanut. HUOH.

Tuo jäi ihmetyttämään, että erityisesti Suomessa olisi vaikea yhdistää ura ja lapset ilman, että toinen kärsii. Tai siis, missä se on helpompaa? Suomessa on kuitenkin kv-mitassa tosi pitkät äitiyslomat yms. Monessa muussa maassa on normi, että töihin mennään parin kuukauden jälkeen tai jopa parin viikon (esim. USA). Eikö niiden maiden lapset kärsi siitä, että äiti menee töihin, vai miten muualla on helpompaa?

Voihan sitä seurata teiniäidit ja erilaiset äidit mitä lie wt-sarjoja.

Ketään ei kiinnostaisi seurata esim. Minun elämääni tai korkeintaan haukkua lyttyyn keskustelupalstoilla.

Olen varakkaan miehen kotirouva. On kallis ja hieno talo ja voin tehdä mitä huvittaa. Harrastaa mitä vaan koska rahaa ja aikaa on. Ja sairas pitäisi olla että suostuisi vapaaehtoisesti itseään tuomaan esille ”katsokaa mitä minulla on ja mitä teillä ei ole”. Suomalaiset on niin kateellista väkeä että parempi olla hissukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Suomessa on aika iso ongelma juuri uran ja perheen yhdistäminen naisille niin, että toinen ei oikeasti kärsi siitä. Mediassa on jatkuvasti juttua siitä, miten naiset saataisiin nopeammin töihin synnytyksen jälkeen ja unohdetaan täysin, että lapset on vain kerran pieniä ja kyse on muustakin kuin rahasta. Koko yhteiskunta paukuttaa sitä miten pitäisi opiskella nopeasti, äkkiä töihin, töitä, töitä, töitä, mutta ne lapset ei vaan mahdu mihinkään väliin realistisesti ilman, että sekin on yhtä suorittamista. Jos äideistä tehdään juttuja mediaan niin niissä ihannoidaan juurikin uraäitiä, joka juoksee kodin ja työpaikan välillä aivottomana kuin päätönkana ja suorittaa koko ajan.

Olen juuri siinä iässä, kun ns. biologisesti tuntuisi hyvältä hankkia lapsia, mutta en uskalla, koska sen jälkeen olen työnantajien silmissä huono vaihtoehto. Ja ymmärrän sen kyllä, esimerkiksi se, että Suomessa työnantaja joutuu maksamaan palkkaa äitiyslomalata, on järjetöntä. Olisi parempi, että olisi ainakin osittain jokin kelankorvaama systeemi äitiyslomalle, onhan lapset tärkeitä tulevaisuudessa koko Suomelle. Ja siis sellainen systeemi, joka jotenkin säilyttäisi saman elintason kuin töissäkäydessä eikä sellainen mikä sopii muutenkin työttömän tai muuten tukien varassa elävän elintasoon. Samoin se on hölmöä, että Suomessa ollaan hetki koko ajan äitiyslomalla ja sitten heti täyspäiväisesti töihin, kun paras olisi, jos töitä voisi tehdä osa-aikaisesti aluksi. Toiseksi koen, että varsinkin miesvaltaisissa työyhteisöissä (eli usein esimerkiksi johtotasolla) pienten lasten äitiä ei kukaan ota vakavasti, miehillä isyys vain kuulu pakettiin ja odotetaan edelleen, että äiti on se joka on sairaan lapsen kanssa kotona jne. Tämä varmasti johtuu siitä, että noissa piireissä keskimäärin on paljon vähän vanhempia miehiä, joiden arvomaailmaan sopii nainen kodinhoitajana. 

Toivoisin kovasti, että sitä aikaa kun lapset on pieniä oikeesti arvostettaisiin yli rahan. Ei se kuitenkaan kauaa kestä ja niin äitin kuin isänkin pitäisi ehtiä olla lastensa kanssa. Haluan panostaa myös uraani, tehdä paljon töitä ja tehdä ne hyvin, mutta elämässä on aikoja, jolloin haluaisin tehdä töitä vähän vähemmän. Kun kuitenkin lopulta töissä käydään siksi, että voitaisiin elää muuten hyvää elämää eikä kukaan täällä elä sitä varten, että voi tehdä vain töitä ja lisää töitä, jotta joku osakkeen omistaja toisella puolella merta rikastuu vielä lisää.

Hyvin kirjoitettu. Työ menee nykyajan arvoissa kaiken edelle ja kaiken pitäisi toimia työn ehdoilla. Vanhemmuuden ja työn yhdistämispuheissa työ on aina etusijalla. Unohdetaan, miten keskeistä vanhempien läsnäolo on lapsen kehitykselle. Lapsuus ei mahdu kiireen ja suorittamisen menestyskonseptiin.

Nykymaailma dissaa äitiyttä, mutta välillä tuntuu että hyvän lapsuuden merkitys on vielä unohdetumpi. Arkinen esimerkki se, miten ihmiset voi olla esim. tosissaan vihaisia siitä, kun työkaveri lähtee töistä kotiin lasten luo. Lasten edun ajatteleminen on suunnilleen kirosana joissain piireissä.

Enpä oikein usko, että ketään kiinnostaa, mihin työkaveri työpäivänsä jälkeen lähtee. Vai tarkoititko, että työkaveri lähtee kesken päivän töistä pois? Jos tarkoitit, niin mikäli kotiin lähteneen työt jäävät muiden harteille, tottakai se ottaa päähän. On muillakin ihmisillä omia menoja, joita ei ole kovin kiva siirrellä sen vuoksi, että pitääkin jäädä ylitöihin, koska työkaveri lähtikin kesken päivän kotiin. Pahimmassa tapauksessa menee pari seuraavaakin päivää ylitöiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole medialle vaikeaa eikä mahdotonta.

Media ei vain halua tehdä sellaisia juttuja.

siis mediataloissa työskentelevät feministitoimittelijat eivät halua tehdä sellaisia juttuja.

Eihän yhteiskunnan tarjoamasta avusta ole kuin pieni osa äidille ja kaikki neuvolasta lähtien on tarkoitettu sikiölle, vauvalle tai lapselle. Se on puppua, että pelkkä äitiys olisi haitta uralla, mutta poissaolot ja rajoitukset työntekoon on haitta. Näen asian niin, että media ei kirjoita arvostavia juttuja äitiydestä, koska siitä ei oikeasti ole paljon positiivista kirjoitettavaa.

Mua ei lakkaa naurattamasta jonkun (tulkitsin että vakavissaan kirjoittama) kommentti, että lapsen tekeminenhän on yhtä merkittävää kuin vesilasillisen juominen! Että mitä arvostusta se äitiys ansaitsee, pelkkää biologiaa! Kuvaa kyllä täydellisesti nykyisiä asenteita ja tietämättömyyttä.