Raskaana ja ero ehkä edessä. Lapsen sukunimi?
Lapsen isän kanssa pitkä 15 vuoden parisuhde takana ja nyt raskausaikana hänen aloitteestaan ollut eromietintää. Suhde ollut hyvä, ei erimielisyyksiä, välivaltaa tai kolmansia osapuolia. Koko asia tullut minulle shokkina. Mies haluaa olla tulevan lapsen elämässä mukana mahdollisimman paljon tasavertaisena vanhempana. Olemme olleet avoliitossa, emme siis naimisissa.
Ennen miehen ilmoitusta tunteidensa viilenemisestä ja mahdollisesta erosta olin sitä mieltä että tottakai lapselle otetaan miehen sukunimi. Toiveissa ehkä oli että olisimme koko perhe joskus samalla sukunimellä. Nyt kun tilanne on epäselvä, olen alkanut epäillä että haluaisinko todella olla koko elämäni eri sukunimellä kuin lapseni. Miten sellaiseen nykyaikana suhtaudutaan? Mies toki toivoo että poika saisi isänsä sukunimen... Molempia emme voi antaa kun eivät sovi yhteen.
Mies haluaa toisaalta rikkoa perheen jonka on kanssani jo aloittanut. Kestänkö hänen sukunsa arvostelua jos emme anna pojalle miehen sukunimeä... niin moni asia pyörii mielessä. Isyydentunnustus on jo tehty, lapsen pitäisi syntyä noin 1,5kuukauden kuluttua.
Kokemuksia?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan antaisin isän. Mutta mulle perinteet onkin tosi tärkeitä. Sä teet niin kuin susta tuntuu :)
Kun se ei ole perinne antaa avioliiton ulkopuolella syntyneelle isän sukunimeä vaan nimenomaan äidin. Äidin tietää aina, isää ei voi 100% tietää ilman testiä, sitähän täällä moni mieskin hokee.
kyllä mä sanoisin sitä perinteeksi kun 90% mun tietämistä avioliiton ulkopuolella syntyneillä on isän nimi. Mulle on tärkeää että lapsella on isän nimi. Tuskin se sulta on pois?
Tästä on tullut "perinne" viimeisten 25 vuoden kuluessa, ennen sitä lapsella oli lähes aina äidin sukunimi jos vanhemmat eivät olleet aviossa. "Perinne" yleistyi 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon haluat miehen olevan tekemisissä lapsen kanssa eron jälkeen? Jos haluat, että mahdollisimman paljon, niin todennäköisesti sama sukunimi lapsella ja isällä vahvistaa lapsen suhdetta isäänsä. Eri sukunimi taas vaikuttaa toiseen suuntaan.
Jos perhesuhteet on sukunimestä kiinni niin on hyvin huteralla pohjalla muutenkin. Oikeasti todella typerä kommentti sulta.
Sun sukunimi tietenkin eikä perheenrikkojan. Se löytää varmasti uuden eukon, panee sen paksuksi ja sitten saa lapsen jolla on hänen sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Isyydentunnustaminen ainakin ennen tehtiin vasta lapsen syntymän jälkeen. Onko systeemi muuttunut vai tekikö provo mokan tarinassaan?
Isyyden tunnustus tehdään nykyään neuvolassa ennen lapsen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Sulle ja lapselle miehen sukunimi, mikä tässä niin vaikeeta taas
Miksi helvetissä?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon haluat miehen olevan tekemisissä lapsen kanssa eron jälkeen? Jos haluat, että mahdollisimman paljon, niin todennäköisesti sama sukunimi lapsella ja isällä vahvistaa lapsen suhdetta isäänsä. Eri sukunimi taas vaikuttaa toiseen suuntaan.
Jos isän ja lapsen suhde jää vahvistumatta pelkän nimen takia, niin jäisi se silloin joka tapauksessa. Jos lapsi olisi oikeasti isälle tärkeä, ei nimellä olisi väliä.
Lapsella on syntyessään äidin sukunimi, älä muuta sitä.
Yleensäkin äitien sukunimiä tulisi käyttää enemmän. Hesarissa oli juuri lapsi, joka oli saanut isänsä sukunimen tyyliä Rämänen, vaikka äidin nimi oli tyyliä Salokangas.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin miehen sukunimen, jos tässä ero sattuisi tulemaan. Siksi koska se on sovittu, ja muutenkin hänen sukunimi on ”suljettu” eikä heitä ole suomessa paljoa.
Kaikki sukunimet on "suljettu", et siis voi vaihtaa käytössä olevaan sukunimeen johon sinulla ei ole läheistä verisidettä muutoin kuin menemällä naimisiin tai mahdollisesti yhteisen lapsen kautta (lapselle toisen vanhemman nimi ja sitä kautta itselle sama nimi kuin lapselle, en tosin ole varma).
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan antaisin isän. Mutta mulle perinteet onkin tosi tärkeitä. Sä teet niin kuin susta tuntuu :)
Uusperheessä ei ole mitään perinteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin miehen sukunimen, jos tässä ero sattuisi tulemaan. Siksi koska se on sovittu, ja muutenkin hänen sukunimi on ”suljettu” eikä heitä ole suomessa paljoa.
Kaikki sukunimet on "suljettu", et siis voi vaihtaa käytössä olevaan sukunimeen johon sinulla ei ole läheistä verisidettä muutoin kuin menemällä naimisiin tai mahdollisesti yhteisen lapsen kautta (lapselle toisen vanhemman nimi ja sitä kautta itselle sama nimi kuin lapselle, en tosin ole varma).
Lapsen kautta nimeä ei voi ottaa. Sukunimen voi saada vain suvusta (max. 5 polvea taaksepäin) tai avioliiton kautta tai ottamalla nimen, joka ei ole vielä kenelläkään käytössä. Ja tosiaan, kaikki nimet ovat nykyään ns. suojattuja.
Vierailija kirjoitti:
Isyys tunnustetaan nykyään neuvolassa jo raskaus aikana.
Ei mitään tekemistä sukunimen kanssa. Lapsi menee automaattisesti äidin sukunimelle mikäli ÄITI ei anna muuta lupaa.
Tietenkin sinun sukunimesi. Herranjestas. Tahdotko jatkuvasti ”raahata” eksäsi nimeä mukana uudessa omassa elämässäsi?
T. Vuoden ikäisen lapsen äiti
Lapselle äidin nimi tietenkin ja jos eroa ei tulekaan niin mies muuttaa tarvittaessa oman nimensä.
Perheen ulkopuolisilla ei ole mitään sanavaltaa asiaan, ei vaikka olisivat isän sukua.
Ehdottomasti äidin sukunimi. Tuossa tapauksessa en itse edes miettisi muuta vaihtoehtoa. Mies saa valittaa itsekseen ihan rauhassa.
Jos lapsi saa isän nimen, niin teidän postilaatikossa on 2 nimeä. Jos tapaat tulevaisuudessa uuden miehen, niin kohta postilaatikossa on 3 nimeä... Pääset monessa kohtaa vähemmällä selvittelyllä, kun teillä on sama nimi. Ei tarvitse aloittaa aina uutta selvittelyä, että miksi meillä on eri nimi. Kallella on isänsä nimi... erottiin... etc.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon haluat miehen olevan tekemisissä lapsen kanssa eron jälkeen? Jos haluat, että mahdollisimman paljon, niin todennäköisesti sama sukunimi lapsella ja isällä vahvistaa lapsen suhdetta isäänsä. Eri sukunimi taas vaikuttaa toiseen suuntaan.
Tuota jos se mies on yhtään nornaali, empaattinen ihminen, niin se miettii tuossa tilanteessa kuumeisesti miten voisi säilyttää hyvät välit lapsensa äitiin ja tukea häntä. Eikä mieti miten äiti voisi tehdä tilanteen mahdollisimman helpoksi HÄNELLE. Jos taas mies ei ole normaali eikä empaattinen, niin joutaa jäädäkin etäiseksi.
Olen varmaan hieman puolueellinen, mutta me ollaan mieheni kanssa naimisissa, enkä silti "antanut" lapsillemme isänsä sukunimeä. En ole siis vaihtanut sukunimeä kun mentiin naimisiin. Esikoinen sai siis minun sukunimini, enkä suostunut sitä muuttamaan.
On helpottanut elämää paljon.
Ottaisin kauniimman sukunimen.
Eli jos omasi on joku Ryhänen, Rönkkönen ja miehen vaikka Tammilehto tms. kaunis luontonimi, niin tietenkin lapselle parempi kaunis nimi.
Tuskin etunimeksikään olet harkinnut yrjöä tai urpoa?
No itselläni on jo lapsia ja meilläkin mies halusi eron pikkulapsiaikana, koska kuulemma en osoittanut riittävästi rakkautta häntä kohtaan ja hän koki, että MINUN tunteeni ovat viilenneet. No, toinen nainenhan sieltä paljastui mutta osasi kääntää minun syyksi kaiken.
Että suurella varmuudella AP:n miehelläkin on toinen nainen syynä eroajatuksiin. Ei raskaana olevaa puolisoa ja oman lapsen äitiä muuten jätetä.
Mutta ap:n tapauksessa antaisin lapselle oman sukunimeni. Helpottaa arkea. Esimerkiksi jos matkustat lapsen kanssa ulkomaille niin tarvitset aina mukaan lapsen syntymätodistuksen, koska lapsella on eri sukunimi. Multa tivataan aina matkustaessani, miksi kuljen lasten kanssa, joiden sukunimi eroaa omastani. Ja jos lasten syntymätodistus on jäänyt Suomeen niin aika pitkään haastattelevat lapsiani, että vakuuttavat riittävän uskottavasti olevansa minun lapsiani.
Miksi lapselle muutenkaan pitäisi vuonna 2019 antaa automaattisesti miehen sukunimi. Nyt eletään tasa-arvon aikaa. Suuttukoon miehen suku, jos annat oman nimesi. AP:n suku voi suuttua jos annat miehen nimen.
Jos annat lapselle miehen sukunimen niin ex- miehen sukunimi on sitten myös postilaatikossanne - lapsen vuoksi. Uusi nainen kestäköön sen, että ap:n nimi on ex-miehen postiluukussa lapsen myötä.