Ei ole kummeja tulevalle vauvalle ja se hävettää :(
Minulla ja miehellä on vain vähän kavereita ja kukaan heistä ei enää kuulu kirkkoon näin +30v iässä. Kummallakaan ei myöskään kukaan näistä kavereista ole superläheinen, joten nolottaisi pyytää kummiksi (tarkoitan, että kaikilla näillä meidän kavereilla on omia hyviä ystäviä ja yllättyisivät varmaan että pyydämme). Sisaruksia meillä ei ole, eikä läheisiä serkkuja. Haluaisimme kuitenkin nimenomaan pitää ristiäiset. Tuntuu hävettävältä olla näin ”hylkiö”, kun ei ole tämän enempää läheisiä. Onko kellään ollut samaa tilannetta? Mitään lahjoja tai muistamisia emme tarvitse, tietysti kiva jos vaikka edes kerran vuodessa tavattaisiin kummin kanssa.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kummeja löytyy aina kaksi.
Erityisluvalla, jonka saa helposti, riittää vain yksi kummi. Jos ei ole kirkkoon kuuluvia ystäviä, serkkuja, sisaruksia, niin luulisi nyt esim. vanhempien sisaruksista vaikka joku löytyvän. Meillä toinen kummi miehen äidin sisar ja toinen hänen veljensä.
Kummien pääasiallinen tehtävä pitäisi olla lapsen hengellinen kasvatus kirkon oppien mukaan. Viedä lasta esim pyhäkouluun ja seurakunnan tilaisuuksiin, rukoilla ja lukea lasten raamattua. Opettaa iltarukous ym. Kuka sellaista muka oikeasti tekee??? Kummit vain raha- ja lahja-automaatteja. Ei ihme ettei kummiksi löydy vapaaehtoisia.
En ole kenenkään kummi, koska en kuulu kirkkoon. Sen sijaan olen usealle nuorelle luottoaikuinen. Omista kummeistani tunsin yhden, muita en koskaan nähnytkään. Pari muuta aikuista oli läheisempiä. Tarkoitan tällä etää kummit tai niiden puuttuminen ei merkitse kovinkaan paljoa. Tärkeää on oikeat ihmissuhteet.
Varmaan jomman kumman täti tai setä löytyisi kummiksi. Kyllä meillä molemmilla on kavereita, joiden kanssa ollaan yhteyksissä lähes viikoittain ja tavataan ehkä kerran kuukaudessa (kahvilassa, ravintolassa, elokuvissa jne). Ei nyt mitenkään täysin eristyksissä eletä. Ei ole kuitenkaan helppoa hankkia läheisiä ystäviä aikuisena. Molemmat ollaan muutettu lapsuuden ympyröistä pois ja välit etääntyneet lapsuus/opiskelukavereihin. Serkkuja on mutta kenenkään kanssa ei pidetä yhteyttä paitsi nähdään häissä ja hautajaisissa. Ap
Minäkin haluan toiseksi kummiksi!!!!!
Minut huijattiin käymään rippikoulu, koska sitten pääsee kummiksi. Paskat - kukaan ei ole pyytänyt. Niinpä erosin kirkosta ja omilla lapsillani ei ole kummeja. Tarjokkaita olisi ollut mutten voinut ajatellakaan näitä ihmisiä, koska tiesin, että heille tämä lahjakulttuuri on tärkeä ja myös kummeille olisi pitänyt ostaa lahjoja (ja nämä oli sellaisia, jollei ei mikään halpiskippo kelpaa).
Kummiton kirjoitti:
Seurakunnasta tulee kummit ”paperille” jos ei itsellä ole ketään ketä pyytää. Ei tarvitse elää tyhjiössä vaikka ei kummeja löydykään. Ei meilläkään löytynyt. Me ollaan molemmat miehen kanssa hyvin oudoista ja riitaisista suvuista, isovanhemmilla mt-ongelmia jne, kumpikaan ei ole sisaruksensa kanssa tekemisissä. Läheiset lapsuuden kaverit hajaantui opiskelemaan ympäri suomea ja uusia kavereita ei niin läheisiksi koettu että oltaisiin kummeiksi pyydetty.
Silti ollaan ihan tavallinen ulkomaailman kanssa tekemisissä oleva perhe. Meillä käy paljon lasten kavereita ja meidän työkavereita kylässä.
Kuulostatte ihan meiltä. Kaiken lisäksi isovanhemmistakin 2 kuollut. Nykyaikana perheet ovat aika irrallisia, jotkut muuttavat vieraaseen maahankin. Onneksi ap. on saanut täältä hyviä ja kerrankin asiallisia neuvoja.
Minä olisin halunnut veljeni lapsen kummiksi, mutta haistatteli vaan ja sanoi ei pahalla mutta ei mitää toivoa. Siskoni tuli kummiksi kyllä. Kyllä oli itkunen olo. Sitten kun siskoni sai lapsen, niin hänkin kysyi molempia kummiksi, niin minä menin tietenkin ja veljeni haistatteli myös hänellekkin. Ei kiinnosta lapset ja nyt ei tarvi juosta synttäreillä ja muualla turhaan.
Lahja-automaattina oloon väsyy. Mulla on kolme kummilasta, joista vanhin jo nuori aikuinen. Toinen käy yläastetta ja kolmas on 10 v. Enempää kummilapsia minulle ei tule, en halua. Jos pyydetään, kieltäydyn.
Vierailija kirjoitti:
Kummien pääasiallinen tehtävä pitäisi olla lapsen hengellinen kasvatus kirkon oppien mukaan. Viedä lasta esim pyhäkouluun ja seurakunnan tilaisuuksiin, rukoilla ja lukea lasten raamattua. Opettaa iltarukous ym. Kuka sellaista muka oikeasti tekee??? Kummit vain raha- ja lahja-automaatteja. Ei ihme ettei kummiksi löydy vapaaehtoisia.
Tämä mielipide kertoo hyvin, miksi suomalainen tapakristillisyys on ongelmallista. Ei mitään käsitystä siitä uskonnosta, jonka kirkkokuntaan kuuluu. Hyvä, että tämä väki eroaa kirkosta.
Vierailija kirjoitti:
Elävätkö perheelliset tosiaan noin yksinäistä elämää, ettei edes kummeja enää löydy?
Ja tuohon askeettiseen elämään he vielä tekevät lapsia.
Eipä ihme, että on niin paljon kaikenlaisia ongelmia ja häirikköjä jo kouluissa, kun lapset elävät jo kotonaan tyhjiössä ihmissuhteiden puuttumisen takia.
Eivät saa mistään mallia, miten eletään ja ollaan ja tullaan toimeen muiden kanssa.[/quote
Sinun täytyy olla paha ihminen.
Jos on pienet suvut ja ollaan ainoita lapsia ja on vaikka muuttanut monia kertoja elämänsä aikana, voi hyvinkin tulla tilanne että läheisiä kirkkoon kuuluvia ihmisiä ei ole.