Lue keskustelun säännöt.
Ei ole kummeja tulevalle vauvalle ja se hävettää :(
29.09.2019 |
Minulla ja miehellä on vain vähän kavereita ja kukaan heistä ei enää kuulu kirkkoon näin +30v iässä. Kummallakaan ei myöskään kukaan näistä kavereista ole superläheinen, joten nolottaisi pyytää kummiksi (tarkoitan, että kaikilla näillä meidän kavereilla on omia hyviä ystäviä ja yllättyisivät varmaan että pyydämme). Sisaruksia meillä ei ole, eikä läheisiä serkkuja. Haluaisimme kuitenkin nimenomaan pitää ristiäiset. Tuntuu hävettävältä olla näin ”hylkiö”, kun ei ole tämän enempää läheisiä. Onko kellään ollut samaa tilannetta? Mitään lahjoja tai muistamisia emme tarvitse, tietysti kiva jos vaikka edes kerran vuodessa tavattaisiin kummin kanssa.
Kommentit (34)
Kummit on aivan turhia, samoin kirkolliset ristiäiset. Pidätte nimiäiset ja lapsi voi aikanaan käydä rippikoulun ja liittyä kirkkoon, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mun molemmilla lapsilla on neljä kummia. Mutta kyl te ne kummit löydätte. Tarvitaan vain kaksi. Tai vietätte nimiäiset. Jos ei kuulu kirkkoon.
Kyllä seurakunnasta kummit löytyy :) onnittelut pikkuisesta uudesta perheenjäsenestä.
Samasta syystä jäi meidänkin lapset kastamatta :( nimiäisiä emme myöskään pitäneet, kun ei olisi ollut niihin vieraita. Mummojen kanssa kahviteltiin. Mulla on paljon tuttuja, ja tulen helposti toimeen kaikken ihmisten kanssa ketä vain tapaan, mutta ystäviä ei ole. Kaikki tuttavuudet katoavat muuttuvien tilanteiden myötä, eivätkä ehdi syventyä sellaiselle asteelle että kyläiltäisiin saati että pyytäisi kummiksi..
Outoa, ettei ole edes serkkuja?
Olette syntyneet sentäs jo 30 vuotta sitten, kummallista, ettei yhtään sellaista ihmistä löydy, jota kummiksi voi pyytää.
Elättekö aivan eristyksissä tässä maailmassa, ja miten kaikki, siis ihan kaikki tuttavanne ja ystävänne ovat eronneet kirkosta.
Minun on vaikeaa uskoa, että tämä olisi totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elävätkö perheelliset tosiaan noin yksinäistä elämää, ettei edes kummeja enää löydy?
Ja tuohon askeettiseen elämään he vielä tekevät lapsia.
Eipä ihme, että on niin paljon kaikenlaisia ongelmia ja häirikköjä jo kouluissa, kun lapset elävät jo kotonaan tyhjiössä ihmissuhteiden puuttumisen takia.
Eivät saa mistään mallia, miten eletään ja ollaan ja tullaan toimeen muiden kanssa.
*itut. Erotkaa kirkosta, ei tarvitse hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole mitään kummeja ja koko kummius on ihan pöllö juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä taas tehtiin väkisin kummeja, vaikkemme kuulu mihinkään kirkkoon. Kieltäydyttiin, mutta ei viitsitty alkaa kinaamaan. Joten näin kävi.
Mahtaako olla kirkkolain vastaista peräti?
Meillä otettiin ne mitkä saatiin. 4 pariskuntaa kieltäytyi kummiksi tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa, ettei ole edes serkkuja?
Olette syntyneet sentäs jo 30 vuotta sitten, kummallista, ettei yhtään sellaista ihmistä löydy, jota kummiksi voi pyytää.
Elättekö aivan eristyksissä tässä maailmassa, ja miten kaikki, siis ihan kaikki tuttavanne ja ystävänne ovat eronneet kirkosta.
Minun on vaikeaa uskoa, että tämä olisi totta.
Ei siinä ole mitän epäuskottavaa, itselläni on ollut vaikeuksia löytää kummeja em syystä. Tuttavapiiri on pieni, samoin perhe ja läheisimmät ystävät eivät kuulu kirkkoon. Itselläni ei ole edes tuttuja serkkuja. Onneksi hyvä ystävä suostui hetkellisesti liittymään kirkkoon, joten saatin asia hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Kummit on aivan turhia, samoin kirkolliset ristiäiset. Pidätte nimiäiset ja lapsi voi aikanaan käydä rippikoulun ja liittyä kirkkoon, jos haluaa.
Moni ei halua kummiksi koska kummien oletetaan olevan raha- ja lahja-automaatteja. Minua on jopa aikuisen kummilapsen äiti lähestynyt uhkaillen tekstiviestillä koska olin laittanut vain syntymäpäiväkortin kummilapselle, joka ei koskaan halua tavata minua.
Miksi minun pitäisi rahoittaa nuorta aikuista, joka asuu samassa kaupungissa eikä näköjään halua tavata ja närkästyy kortista niin, että kantelee äidilleen ja usuttaa hänet kimppuunsa?
Tällä tiedolla en olisi lähtenyt yhdenkään lapsen kummiksi aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites lapsen isovanhemmat? Ovatko elossa ja kuuluvatko kirkkoon? Tiedän isovanhempia, jotka ovat lastenlastensa kummeja. Entä teidän omia setiä, tätejä, enoja?
Jos kuulutte johonkin kirkon piirissä toimivaan herätysliikkeeseen tai käytte esim. kirkon raamattupiirissä tms. toiminnassa, kysykää, olisiko niissä piireissä ketään halukasta kummia.
Viimeisenä vaihtoehtona on kysyä seurakunnalta kummeja.
Lapsen isovanhemmat voivat myös toimia kummeina.
On varmasti ikävää.
Onko teillä vanhemmassa polvessa yhtään läheisempiä sukulaisia? Esimerkiksi sinun tai miehen tädit, sedät ja enot? Teidän omat kumminne?
Olette varmasti myös kartoittaneet omat serkutkin?
Joku antoi hyvän vinkin puhua papille. En usko että ensimmäistä kertaa moista kuulisi, ja voi hyvinkin olla että seurakunnan piirissä on ihmisiä, jotka ovat valmiita tukemaan vierastakin lasta elämän varrella. Enkä puhu taloudellisesta tukemisesta, vaan ihan siitä että ollaan lähimmäisiä toisillemme, kiinnostustaan toistemme kuulumisista ja kahvitellaan, seurataan mukana lapsen kehitystä ja elämää.
Jos vielä toisen lapsen hankitte ja sukunne ovat kovin etäisiä, niin nyt kannattaa tämän lapsen kanssa kierrellä kaikki perhekerhot ym. ja yrittää tutustua ihmisiin. Samoin kannattaa lämmitellä niitä kaverisuhteita joiden toivoisitte olevan läheisempiä. Ei siksi että saisitte kummeja, vaan siksi, että lapsen syntyessä tulee kokemaan sellaista yksinäisyyttä mitä ei ole ennen kokenutkaan, ja tukiverkostoa tulee elämän varrella tarvitsemaan. En puhu pelkästään lastenhoitoavusta, vaan ihan vain siitäkin että on joku jolle puhua huolista vastavuoroisesti. Useamman lapsen kanssa se vain korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummit on aivan turhia, samoin kirkolliset ristiäiset. Pidätte nimiäiset ja lapsi voi aikanaan käydä rippikoulun ja liittyä kirkkoon, jos haluaa.
Moni ei halua kummiksi koska kummien oletetaan olevan raha- ja lahja-automaatteja. Minua on jopa aikuisen kummilapsen äiti lähestynyt uhkaillen tekstiviestillä koska olin laittanut vain syntymäpäiväkortin kummilapselle, joka ei koskaan halua tavata minua.
Miksi minun pitäisi rahoittaa nuorta aikuista, joka asuu samassa kaupungissa eikä näköjään halua tavata ja närkästyy kortista niin, että kantelee äidilleen ja usuttaa hänet kimppuunsa?
Tällä tiedolla en olisi lähtenyt yhdenkään lapsen kummiksi aikoinaan.
Sano sille ex-kummilapsesi äidille, että kummius päättyy rippikouluikään. Jos kummi ja kummilapsi päättävät yhdessä, että pitävät yhteyksiä myös rippikouluiän jälkeen, se on heidän keskinäinen päätöksensä.
Tee uusi aloitus ilman hymiötä, niin minä tulen kummiksi!
Seurakunnasta tulee kummit ”paperille” jos ei itsellä ole ketään ketä pyytää. Ei tarvitse elää tyhjiössä vaikka ei kummeja löydykään. Ei meilläkään löytynyt. Me ollaan molemmat miehen kanssa hyvin oudoista ja riitaisista suvuista, isovanhemmilla mt-ongelmia jne, kumpikaan ei ole sisaruksensa kanssa tekemisissä. Läheiset lapsuuden kaverit hajaantui opiskelemaan ympäri suomea ja uusia kavereita ei niin läheisiksi koettu että oltaisiin kummeiksi pyydetty.
Silti ollaan ihan tavallinen ulkomaailman kanssa tekemisissä oleva perhe. Meillä käy paljon lasten kavereita ja meidän työkavereita kylässä.
Voit jutella asiasta papin kanssa. Me ollaan kummeja ihmiselle, jolle ei muuten kummeja löytynyt.