Kukaan eronnut työnarkomaanin takia?

olen ihan pattitilanteessa mieheni kanssa. Hän aloitti yrityksen jonka työt painottuvat kesään ja vuoden elanto saadaan 8 kuulta painottuen kevät-syys. Mies tekee 60 tuntista viikkoa nyt kesällä ja on aina väsynyt ja pahalla päällä. LÄhtee ennenkuin heräämme ja tulee kun on lasten nukkumaan meno aika. Viikonloppuisinkin on välillä poissa. Mies on luvannut tuhanteen otteeseen että hommiin tulee tauko lokakuussa. Rahallisesti ei enempää tarvisikaan tehdä. Tästä asiasta keskusteltiin jo ennen yrityksen perustamista ja teimme asian selväksi että totaalinen tauko töistä noin loka-tammikuu ja muuten saa painaa sen minkä työ vaatii.



Nyt on tullutkin ilmi että mies on ehkä ottamassa erään työprojektin jonka ansiosta koko talvi menisi samalla 60 tunnin meinigillä/viikko ilman lomia.



Olen ihan hermona ja kun yritän puhua periaatteista minkä ennen yritystä loimme, vastaa mies vaan että kun tarjottiin sitä hommaa niin pakko antaa tarjous. Itse olen totaalisesti eri mieltä.



Tässä on ollut kaikenlaista painetta perheessämme muutenkin viimeiset kaksi vuotta (ennen yritystä mies teki 10 vuotta reissuhommia ja oli puolet vuodesta poisjne...) joten en usko että suhteemme kestäisi tuota. En vaan jaksa pyörittää arkea yksin lasten kanssa jatkuvalla syötöllä kun tiedän että lasten isänkin pitäisi tehdä osuutensa. Ja kaiken lisäksi mies oli loistava ellei täydellinen isä ennen yritystänsä joten siksikin on vaikea tottua siihen että yhtäkkiä hänellä ei olekaan aikaa antaa edes pientä ajatusta perheelleen.



Mietinkin nyt avioeroa kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Sillä jos mies on valmis uhraamaan perheensä niin henkisesti se on niin kova paikka että en pysty enää jatkamaan tätä paskaa.



Onko kukaan muu jättänyt työhullua miestä ja mitä siitä on seurannut? Onko kaduttanut jälkeenpäin?